Browsing by Subject "kaksikielisyys"

Objectives. The aim of this study was to describe, in a single and consecutive way, self-repairs of bilingual children in a play situation and to investigate their possible differences between groups. The aim was to increase information on how and what kind of corrections children at different levels of language do, and how the level of language management affects the quality of self-corrections in Finnish. The research questions were what kind of corrections children make, how they start self-repairing and where the repairs are directed. It was also examined whether the groups differed and, if so, how. Methods. A total of 30 were supported, of whom 15 were monolingual and 15 consecutive bilingual children. The L2 language of all children was Finnish and the linguistic development of all the researchers was typical. The study methods were observation and analysis of literates. The data was analyzed both qualitatively and statistically. Elan annotation programme and SPSS statistics programme were used to analyze the data. Results and reflection. Monolingual children produced more self-repairs than bilingual children. Compared to the total number, the share of self-corrections for bilingual children was slightly higher than that of monolingual children. Both monolingual and bilingual children did the most self-repairs by searching for the next word. In the group of monolingual children, the biggest remedy was speech interruptions, while for bilinguals the largest group were different sounds. Self-repairs by both groups most often targeted the sledge hams. The results are partly in line with previous research data. However, previous studies have found that novice bilingual children prefer repetition in their self-repairs. In this study, on the other hand, monolingual children took more initiatives by repeating bilingual control.

Tutkimukseni on tapaustutkimus kolmen suomalais-unkarilaisen sisaruksen kielen piirteistä. Pyrin työssäni selvittämään, minkä tyyppistä koodinvaihtoa heillä ilmenee, ja minkälaisia ovat koodinvaihdon taustalla mahdollisesti vaikuttavat vuorovaikutukselliset funktiot.   Käytän hyväkseni osallistuvaa havainnointia, eli tukeudun sekä arjessa tehtyihin kenttämuistiinpanoihin että perheen keskeisistä pelitilanteista tehtyihin, kokonaiskestoltaan noin kahden tunnin mittaisiin videonauhoituksiin. Tutkimukseni on luonteeltaan etnografista. Koodinvaihdon rakenteellinen tarkastelu on keskeinen osa työtäni, sillä suomi ja unkari ovat molemmat morfologisia kieliä, ja siksi tämän tason analyysi tuo esiin paljon kiinnostavia piirteitä lasten kielestä. Informanteillani on esimerkiksi havaittavissa toistuva kaava, jonka avulla he mukauttavat suomen verbejä unkarin morfologiaan: suomen pitkään AA-vokaaliin päättyvään taivutusmuotoon tai vartaloon lisätään tukiäänteeksi sz-äänne, mikä tekee verbien unkarinmukaisen taivuttamisen mahdolliseksi. Koodinvahdon funktioiden analyysissä näkökulmani on vuorovaikutussosiolingvistinen, ja yhdistän siinä Bhattin ja Bolonyain kehittämää optimaalisuusteoriaa Gumperzin koodinvaihdon teoriaan. Aineistossani keskeisin koodinvaihdon funktio on solidaarisuus, eli informanttieni halu osoittaa kuuluvansa joko Suomen tai Unkarin kulttuuripiiriin. Toisaalta lapset pyrkivät kieltä vaihtamalla käyttämään valtaa ja määrittelemään etäisyyttä perheenjäseniinsä, esimerkiksi sulkemalla keskustelusta ulos suomea osaamattoman isovanhemman. Monissa tilanteissa lapset muokkaavat tilanteen osallistumiskehikkoa koodinvaihdon avulla. Kieltä vaihtamalla ilmaistaan myös näkökulman vaihdoksia, ja poissaolevan vanhemman ääni tuodaan keskusteluun mukaan referoimalla häntä hänen omalla äidinkielellään. Anteeksipyyntötilanteessa koodinvaihto voi liittyä kasvojen säilyttämiseen. Tutkimukseni osoittaa, että informanttieni käyttämä koodinvaihto ei ole mielivaltaista. He myös pystyvät sisäsyntyisen kielitajunsa avulla yhdistämään suomen ja unkarin kieliopillisia rakenteita. Toisaalta koodinvaihdon taustalla vaikuttavat monenlaiset keskustelulliset funktiot, jotka ohjaavat sitä, kumpaa kieltä käytetään. Lapset ovat tietoisia kaksikielisyydestään ja heille on muodostunut vahva kaksikielinen identiteetti, johon myös kielillä leikittely kuuluu.

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten kaksikielisten lasten ruotsinkielenopetus on järjestetty suomenkielisissä yläkouluissa. Kaksikielisillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa niitä, joilla on sekä suomi että ruotsi kotikielinä. Opetussuunnitelmassa on kaksikielisille tarkoitettu äidinkielenomainen ruotsi, mutta aiempien tutkimusten ja uutisten mukaan sitä ei ole tarjolla monissakaan kouluissa. Tutkimus on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa aineistona oli opetussuunnitelma ja eri oppimäärien taitotavoitteita verrattiin toisiinsa. Toisessa osassa tehtiin kyselytutkimus, jonka vastauksia analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Kyselytutkimukseen osallistui 95 yläkoulun ruotsin opettajaa ympäri Suomen. Analyysimenetelminä on käytetty sisällönanalyysia ja temaattista analyysia. Tutkimustulokset osoittavat, ettei äidinkielenomaista ruotsia ole edelleenkään tarjolla kovin laajalti. Kyselyn avulla löytyi kaksi kuntaa, joissa äidinkielenomaista ruotsia on tarjolla. Lisäksi löytyi viisi kuntaa, joissa on mahdollista tarvittaessa järjestää opetusta äidinkielenomaisessa ruotsissa. Kyselytutkimukseen osallistuneista 40 % ei ottanut kantaa, miten ruotsin opetus on kaksikielisille järjestetty heidän kouluissaan. Äidinkielenomaista ruotsia ei kuitenkaan heidän mukaansa ole tarjolla. Niistä, jotka ottivat asiaan kantaa, 47 % kertoi kaksikielisten opiskelevan A-ruotsin oppimäärän mukaan. 32 % kantaa ottaneista kertoi kaksikielisten opiskelevan B-ruotsin oppimäärän mukaan. Sekä A-ruotsi että B-ruotsi ovat yksikielisille tarkoitettuja oppimääriä. Kyselyyn osallistuneista opettajista 86 % antaa (mahdollisille) kaksikielisille oppilailleen haastavampia tehtäviä ja pyrkii eriyttämään opetusta ylöspäin. Kaksikielisille oppilaille kuuluvan äidinkielenomaisen ruotsin opetusta ei ole tarjolla suurimmassa osassa maatamme, eikä suomenkielistä koulua käyville kaksikielisille siten tarjoudu mahdollisuutta saavuttaa vastaavaa kielitaitoa molemmissa kotikielissään kuin ruotsinkielistä koulua käyvillä on.

Maisterintutkielmani käsittelee espanjaa perintökielenä Suomessa, tarkemmin ottaen alle kouluikäisten lasten espanjan kieliopillisen suvun käyttöä ja oppimista ympäristössä, jossa espanja on kotona opittu perintökieli ja suomi yhteiskunnassa hallitseva kieli. Työni tavoitteena on saada selville suurimmat ongelmakohdat kieliopillisen suvun oppimisessa sekä vertailla tutkimuksen kohderyhmää ja yksikielisiä lapsia; mitä yhteneviä ja toisaalta eriäviä piirteitä näiden kahden ryhmän välillä on, kun tutkimuskohteena on kieliopillinen suku. Lisäksi pyrin kuvaamaan kieliopillisen suvun oppimisprosessia aineistoni pohjalta ja esitän näkemyksiä mahdollisista tekijöistä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia sukukongruensseja Suomessa espanjaa perintökielenä puhuvat lapset tuottavat. Tutkimukseen osallistui yhteensä 21 alle kouluikäistä lasta 20 kaksi- tai kolmikielisestä perheestä. Lapsien iät vaihtelevat 2.7 ja 5.11 vuoden välillä, ja he asuvat ja ovat syntyneet Suomessa. Tutkimus toteutettiin analysoimalla aineistoa, joka kerättiin tutkielmaa varten kootusta korpuksesta. Korpus pitää sisällään noin 11 tuntia lapsien ja vanhempien välistä keskustelua, jossa esiintyy kaiken kaikkiaan 1202 analysoitavaa sukukongruenssia. Lisäksi haastattelimme jokaisen perheen espanjankielistä vanhempaa saadaksemme taustatietoja muun muassa kotona puhuttavista kielistä. Tulokset osoittavat, että feminiinisukuiset substantiivit tuottavat enemmän hankaluuksia kuin maskuliiniset sanat. Lisäksi substantiivien päätteiden välillä on havaittavissa eroavaisuuksia: maskuliinisanat, jotka päättyvät a-kirjaimeen (planeta.MASC) ja feminiinisanat, jotka päättyvät o-kirjaimeen (mano.FEM) tuottavat eniten vaikeuksia. Näiden lisäksi myös muut ei-kanoniset feminiinit ovat hieman ongelmallisempia kuin kanoniset feminiinit. Mitä tulee sanaluokkiin, eniten hankaluuksia tuottavat sukukongruenssit substantiivien ja pronominien välillä, kun taas standardiespanjan mukaiset sukukongruenssit substantiivien ja determinante-sanaluokan (esim. artikkelit) välillä opitaan ensimmäisenä. Suurin ero kohderyhmän ja yksikielisten välillä näkyy iässä. Monien aikaisempien tutkimusten mukaan (esim. Mariscal, 1996; Socarrás, 2012) yksikieliset lapset oppivat sukukongruenssit substantiivien ja determinante-sanojen välillä jo alle kolmevuotiaina, kun taas tutkimuksen kohderyhmästä ensimmäiset taitavat samaiset kongruenssit vasta täytettyään neljä vuotta. Oppimisprosessissa ei havaittu suurempia eroavaisuuksia, luukuunottamatta joidenkin päätteiden vaikutusta standardiespanjan mukaisien sukukongruenssien tuottamiseen. Kuvaan tutkielmassani kieliopillisen suvun oppimisprosessia kolmen olennaisen vaiheen avulla. Tarkoitus on rakentaa mahdollisimman yleistettävissä oleva kuvaus, joka alkaa yhden kieliopillisen suvun käytöstä ja päättyy lähes standardiespanjan mukaiseen kielen käyttöön. Keskimmäisessä vaiheessa toistuvat itsekorjaukset ja epäröinnit ja lapset näyttävät myös kiinnittävän huomiota substantiivien päätteisiin kongruensseja muodostaessaan. Aikaisempien tutkimustulosten perusteella kielisyötteen määrä on olennainen tekijä kielen oppimisessa (esim. Cruz Rico et al., 2021; Fuchs, 2021), ja tämän tutkielman haastatteluiden ja kohderyhmän tuotosten perusteella on havaittavissa, että sekä oleskelut espanjankielisissä maissa että espanja vanhempien välisenä kommunikointikielenä vaikuttavat positiivisesti kielisyötteen määrään ja näin ollen tukevat lapsia kieliopillisen suvun oppimisessa.

Monesti ruotsinkielisyyden määritelmänä Suomessa pidetään ruotsinkieliseen yhteisöön syntymistä ja ruotsin kielen omaksumista ensikielenä. Kuitenkin joka vuosi korkeakouluista valmistuu lukuisia ruotsia toisena kielenään käyttäviä, ensikielenään suomea puhuvia opiskelijoita, joilla on ensikieleen rinnastettava ruotsin kielen taito. Maisterintutkielmassani tarkastellaan ruotsia toisena kielenään puhuvien suomalaisten ruotsin kielen käyttöä ja kielellistä identiteettiä ruotsin kielen käyttäjinä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kokevatko ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset itsensä ruotsinkielisiksi, ja jos kokevat, mitä ruotsinkielisen identiteetin muodostumiseen vaaditaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisissa tilanteissa ruotsia toisena kielenään puhuvat käyttävät ruotsin kieltä yliopisto-opinnoissaan ja niiden ulkopuolella. Tutkimus on toteutettu käyttäen laadullista kyselytutkimusmenetelmää. Aineisto tutkimukseen kerättiin nettilomakkeen kautta, jota lähetettiin ruotsin- ja kaksikielisiin yliopistoihin Suomessa. Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen mukaan osa ruotsia toisena kielenään puhuvista suomalaisista ilmoittivat kokevansa itsensä ruotsinkielisiksi, eli Suomen kontekstissa kaksikielisiksi. Kyselytutkimuksen vastaukset viittasivat siihen, että muodostaakseen uuden ruotsinkielisen identiteetin, ruotsin kielellä suoritettujen yliopisto-opintojen ja niiden myötä kehittyvän kielitaidon lisäksi ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset tarvitsivat mahdollisuuden reflektoida kielellistä identiteettiään matalan valtaetäisyyden ihmissuhteissa. Tietä ruotsinkielisyyden kokemukseen näytti eniten vauhdittavan se, että ruotsia ensikielenään puhuvat luulivat toisen kielen puhujia ensikielen puhujiksi, ja myös viestivät sen toisen kielen puhujille. Tutkimus osoitti, että keskeinen edellytys sille, että ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset kokivat itsensä myös ruotsinkielisiksi, on se, että he kokevat tulevansa hyväksytyiksi ja tervetulleiksi Suomen ruotsinkieliseen yhteisöön.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää aiemman tutkimuskirjallisuuden avulla, miten monikielisten kielihäiriöisten lasten leksikaalisia taitoja on tutkittu, ja eroavatko heidän leksikaaliset taitonsa eri kielten välillä. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin hakulausekkeella Ovid Medline -, PubMed- ja Web of Science -tietokannoista. Lopulliseen aineistoon valittiin kuusi artikkelia, joiden tulokset raportoitiin tutkimuskysymyksittäin sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikki aineistohaussa löydetyt artikkelit käsittelivät kaksikielisiä lapsia. Tulosten perusteella kaksikielisten lasten molempien kielten sanastoja tutkittiin eri osa-alueilla ja monin eri menetelmin. Tutkimuskohteena olivat ymmärtävä ja tuottava sanasto, semanttiset taidot, sanaston monipuolisuus, sanavalinnat, nopea sarjallinen nimeäminen ja epäsanojen toisto. Tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin verrattuna kielihäiriöiset lapset joko suoriutuivat sanastollisista tehtävistä molemmilla kielillään heikommin, tai ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Vertailtaessa kieliä keskenään kahden kielen taidot erosivat toisistaan. Kielten väliset yhteydet vaihtelivat tutkimuksittain. Osassa tutkimuksista kahden kielen taidot olivat laajasti yhteydessä osatehtävittäin, kun taas osassa yhteys havaittiin syvemmällä kielen prosessointitaitojen tasolla. Lisäksi leksikaaliset taidot olivat vaihtelevasti yhteydessä ikään ja kielen nykyisen käytön määrään. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että kielet voivat tukea toisiaan myös kehityksellisessä kielihäiriössä, ja toista kieltä tukemalla voidaan edistää myös toista kieltä.

Tavoitteet. Kaksikielisyys on globaalisti yleisempää kuin yksikielisyys. Kaksikielisyydelle on monia määritelmiä ja syitä, ja kaksikielisten lasten kielenkehitys onkin hyvin yksilöllistä. Lukemisen vaikeus taas viittaa tilanteeseen, jossa lapsi ei opi lukemaan sujuvasti ja virheettö-mästi opetuksesta huolimatta. Kaksikielisten lasten lukemisen vaikeuksien varhainen tunnistaminen voi olla haastavampaa kuin yksikielisten lasten, koska lukemisen vaikeuksien voidaan ajatella johtuvan vain puutteellisesta kielialtistuksesta. Kaksikielisyys lisääntyy myös Suomessa, joten myös puheterapeuttien on tärkeää tuntea kaksikielistä kehitystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kaksikielisten lasten lukemisen vaikeudet ilmenevät ja miten näitä vaikeuksia tunnistetaan. Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakusanoina olivat bilingual, multilingual, dyslexia, reading disability, specific learning disability, perform, screening, diagnosis ja assessment. Osa hakusanoista katkaistiin. Hakulauseke oli ((bilingual OR multilingual) AND (dyslexi* OR ”reading disability” OR ” specific learning disability”) AND perform* AND (screening OR diagnos* OR assess*)). Haku suoritettiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoissa. Lopullinen aineisto sisälsi kuusi vertaisarvioitua artikkelia vuosilta 2013–2019. Aineisto analysoitiin soveltuvin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuvattiin kaksikielisten lasten lukemisen vaikeuksia sekä niiden tunnistamista. Lukemisen vaikeuksien tunnistamiseen etsittiin uusia keinoja. Kaksikielisten lukemisen vaikeudet näyttäytyvät hyvin samanlaisina kuin yksikielisten verrokkien. Kaksikieliset lapset, joilla on lukemisen vaikeus, ovat kuitenkin vaarassa jäädä ikätovereistaan jälkeen lukemisen taidoissa. Epäsanantoistotehtävä voisi toimia uutena työkaluna kaksikielisten lasten lukemisen vaikeuksien tunnistamisessa. Lukeminen on kuitenkin hyvin kielisidonnaista, joten tutkimusta tarvitaan myös suomen kielen oppijoista.

Previous research has indicated that bilingualism can affect cognition. Research has highlighted, how important it is for bilingual students to be able to utilize their linguistic background as support for their learning. Bilingual education has proved to be beneficial for the academic achievement of bilingual students. As the number of bilingual students in Finland increases, it is important to examine, what kind of tools can be used to support the needs of bilingual students, who do not attend bilingual education. The purpose of this study is to examine the relationship between bilingualism and learning and the ways in which bilingualism can be used to support learning. This study aims to understand how bilingualism affects cognition and learning and in what ways it is possible to utilize bilingualism to support learning. The method I have chosen to use in this study, is literature review. This method allows me to understand the topic in a broader scale. My sources included studies on the relationship between cognition and bilingualism as well as studies on bilingual education. I used the results of these studies to introduce the Buddyschool-model and the ways in which it can be used to support the learning process of bilingual students in Finnish basic education. The results of the literary analysis indicate that bilingualism can have a positive effect on cognition. However, often balanced bilingualism was a requirement in order to enjoy the cognitive benefits of bilingualism. The results also highlight the correlation between utilizing one’s bilingualism at school and academic achievement. Therefore, the Buddyschool-model in which older students teach younger students, offers a great opportunity to support bilingual students at school. In my master’s thesis I am interested to learn more about the effects of the Buddyschool-model on academic achievement.

The role of parental language choice and code-switching in early bilingual lexical development

Finland is continually becoming more multicultural and hence a re-evaluation of the education system is required. The Finnish education system has to adapt in order to maintain its high teaching quality while significant cuts to funding are being made. The question remains, how can quality be improved while funding is decreasing? The aim of my Bachelor’s thesis was to examine what kind of developmental areas kindergarten teachers have noticed in Finnish as a second language instruction. The developmental areas were divided into physical capital resources, human capital resources and organizational capital resources, as first classified by Barney (1991). My aim was to examine where attention must be paid in order to maintain or possibly even improve the quality of teaching. For the purpose of this study a meta-synthesis was conducted by interpreting study results of other qualitative studies in the related area. The research data consisted of four Master’s thesis’ done in 2009 –2014. In order to find similarities between the studies, data was analyzed by means of meta-synthesis. The most significant developmental areas that stood out in every study were the lack of employees in kindergartens, the lack of information kindergarten teachers are provided with Finnish as a second language instruction during teacher education and further education, the lack of time and difficulties in cooperation with both the parents of children learning Finnish as a second language and other partners. The issues that were brought up the most in the studies were related to organizational capital resources such as lack of time. However, according to the results, the single largest developmental area was the kindergarten teacher education and the possibilities for further education that belong under human capital resources. Thus, the results show that the most significant developmental areas are not necessarily dependent on the budget given to education but rather on organizational matters. Overall the study shows that there are numerous developmental areas. This puts into question whether the future and possibilities for further education for those in Finnish as a second language instruction are equal to those who belong to the main population.