Browsing by Subject "kala"

Kissan kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi on kissojen yleisin hormoniperäinen sairaus. Se on yleistynyt voimakkaasti 1970-luvun lopulta lähtien vanhoilla kissoilla. Ulkomailla (Yhdysvallat, UK, Hong-Kong, Uusi-Seelanti) on tehty hypertyreoosille altistavista tekijöistä tapaus-verrokki-kyselytutkimuksia. Niissä riskitekijöiksi ovat useimmiten nousseet ruokinnalliset asiat, etenkin purkkiruoka ja kala. Ruokien väärän jodipitoisuuden (liiallinen, liian vähäinen tai liian vaihteleva) epäillään olevan yksi syy purkkiruokien aiheuttamassa riskissä. Uudemmissa tutkimuksissa on myös löydetty kissoista huomattavia määriä erilaisia vierasaineita, kuten palontorjunta-aineita (PBDE). Tutkielman tavoitteena oli ensin kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää riskitekijöitä ja sitten tutkia tapaus-verrokki-kyselytutkimuksilla suomalaiskissojen ruokavaliota, ympäristötekijöitä ja hoitokäytäntöjä. Hypoteesina oli saada samanlaisia tuloksia (esimerkiksi, että purkkiruoka on riskitekijä) kuin ulkomaalaistutkimuksissa mutta myös mahdollisesta saada uusia tuloksia. Kyselytutkimuksia tehtiin kaksi, joista toisessa kysyttiin tarkentavia asioita etenkin ruokavaliosta. Internettiin tehtiin sähköinen e-lomake, jota varten oli laitettu linkkejä kissa-aiheisille keskustelupalstoille ja eläinlääkäriasemien ja eläinkauppojen seinille. Osa vastauksista saatiin paperilomakkein, joita oli lähetetty klinikoille ja Yliopistollisessa eläinsairaalassa käyneiden vanhojen kissojen omistajille. Ensimmäiseen kyselyyn tuli vastauksia 236 kpl, joista hypertyreoottisia oli 61 kissaa. Kontrolleiksi valittiin tästä määrästä vähintään 8-vuotiaat muut kissat (126 kpl). Hypertyreoottisten kissojen ja kontrollikissojen omistajille lähetettiin linkki jatkokyselyyn (e-lomake). Jatkokyselyyn tuli vastauksia 89 kpl, joista hyväksyttiin 83 kpl (hypertyreoottisia 33 kpl, kontrolleja 50 kpl). Tutkimuksissa tarkasteltiin riskitekijöitä kahdessa ikäryhmässä: vähintään 8-vuotiaat ja vähintään 13-vuotiaat. Tutkimuksessa suurimmaksi riskitekijäksi molemmissa ikäryhmissä nousi purkkiruoka. Muut kosteat teolliset kissanruoat eivät vaikuttaneet sairastumisriskiin. Myös kalansyönti ja maitotuotteiden syöminen vaikuttivat olevan riskitekijöitä. Kuivaruoan runsas osuus ruokavaliosta oli suojaava tekijä. Puhdasrotuiset olivat vähemmän riskialttiita verrattuna maatiaiskissoihin. Esimerkiksi sukupuolella, hoitokäytännöillä (mm. rokotukset, loishäädöt), ulkoilulla tai elinympäristöllä ei ollut merkittävää vaikutusta. Tulokset olivat osittain samoja ja osittain erilaisia kuin aikaisemmissa vastaavissa ulkomaalaistutkimuksissa. Purkkiruoan, kalan ja rodun osallisuus ovat yhteneviä ulkomaalaistutkimuksien kanssa. Maitotuotteilla ei sen sijaan ole ulkomailla ollut merkitystä sairastumisriskin kannalta, mikä voi olla sattumaa tai johtua todellisesta altistavista komponenteista maitotuotteissa. Tutkimuksen virhelähteitä ovat takautuvan kyselytutkimuksen heikkoudet. Omistaja ei esimerkiksi useinkaan muista ruokintaa jopa parinkymmenen vuoden takaa. Lisäksi aineiston analysoinnissa ja muokkaamisessa on voinut tulla virheitä. Seuraavaksi olisi hyödyllistä vertailla sairaiden ja kontrollikissojen välillä ainakin ruokien jodipitoisuuksia ja myrkkyjen määriä sekä sisätilojen pölyn PBDE-pitoisuuksia. Kaikkein hyödyllisimpiä olisivat vuosia kestävät satunnaistetut kontrolloidut ruokintakokeet.

The aim of this master’s thesis was to investigate whether drug-induced inhibition of cytochrome P450 enzymes (CYP), especially time-dependent inhibition (TDI), could be the reason for bioaccumulation of the pharmaceuticals present in the aquatic environment in fish and whether the in vitro method could identify pharmaceuticals causing an environmental risk, which should primarily be investigated more closely. The half-maximal inhibitory concentrations (IC50) of seven antimicrobial drugs detected in the environment (erythromycin, clarithromycin, ketoconazole, clotrimazole, miconazole, ciprofloxacin, and sulfamethoxazole) and three known human time-dependent inhibitors (furafylline, diltiazem and verapamil) chosen for the validation of the method, were determined by EROD (7-ethoxy-resorufin-O-deethylase) and BFCOD (7-benzyloxy-4-trifluoromethyl-coumarin-O-debenzyloxylase) activities. The IC50 shift method and commercially available rainbow trout (Oncorhynchus mykiss) liver microsomes were used in determinations. The known human time-dependent inhibitors chosen for the validation of the method, furafylline (EROD) and diltiazem (BFCOD) proved to be possible time-dependent inhibitors also in rainbow trout in vitro, but this was not observed for verapamil (BFCOD). All antimicrobial drugs, except ciprofloxacin, inhibited more selectively BFCOD-reaction, as in human. In the case of sulfamethoxazole, inhibition was not observed at the concentrations used (0–500 µmol/L). Both enzyme activities (EROD and BFCOD) were inhibited in rainbow trout by ketoconazole, clotrimazole and miconazole. Among antimicrobial drugs acting as time-dependent inhibitors in human, erythromycin inhibited BFCOD activity in a time-dependent manner also in rainbow trout, but this was not observed for clarithromycin. Strongest inhibitors for CYP enzymes of rainbow trout in vitro were ketoconazole (EROD, IC50=4,19 µM and BFCOD, IC50=2,31 µM) and clotrimazole (EROD, IC50=33,78 µM and BFCOD, IC50=1,55 µM). The IC50 values of diltiazem, erythromycin, clarithromycin, ciprofloxacin, and verapamil were of the same order of magnitude as in human. The IC50 values of furafylline, ketoconazole, clotrimazole and miconazole were several times higher in rainbow trout than in human. Based on the results of this study, the IC50-shift method is also valid for fish, but there are differences in the inhibition potencies between human and fish, and the inhibition potency of human CYP enzymes cannot therefore directly predict enzyme inhibition of fish or the mechanism of inhibition. The In vitro measured IC50 values of rainbow trout were several orders of magnitude higher than the average concentrations of the pharmaceutical residues measured in the environment. Exposure to pharmaceutical mixtures is long-term, so interactions and bioaccumulation may still be possible due to inhibition of CYP enzymes. Developing a valid in vitro method for environmental risk assessment would be important, as animal experiments are ethically challenging.