Browsing by Subject "kalvinismi"

Dominioteologialla tarkoitetaan Yhdysvalloissa syntynyttä kalvinistisen kristinuskon muotoa ja siitä lähtenyttä liikettä, jonka tärkein vaikuttaja oli Rousas John Rushdoony. Armenialaistaustainen Rushdoony vaikutti ensin presbyteerikirkossa pastorina, mutta omistautui 1960-luvulta lähtien yksinomaan kirjoittamiselle ja kiertävän puhujan uralle. Työskentely lähetyssaarnaajana syrjäisessä intiaanireservaatissa oli saanut Rushdoonyn suhtautumaan epäilevästi julkisen valtiovallan mahdollisuuksiin auttaa ihmisiä yksilöinä, ja hän alkoi muotoilla kalvinistista poliittista teologiaa, jonka pohjana oli usko Vanhan testamentin lakisäädösten pätevyyteen myös nykykristittyjen elämässä. Hän kutsui itse ajatteluaan nimellä kristillinen rekonstruktionismi, mutta julkisuudessa se opittiin tuntemaan nimellä dominioteologia tai dominionismi. Rushdoonyn tärkeimmät teologiset oppi-isät olivat alankomaalaiset kalvinistit Abraham Kuyper ja Cornelius Van Til. Kuyperilta hän omaksui alueitsenäisyytenä tunnetun ajatuksen, jossa kaikki yhteiskunnan instituutiot ovat Jumalan tehtäviinsä ordinoimia ja siten samanarvoisia. Tältä pohjalta hän vastusti valtion alueen ylivaltaa suhteessa muihin alueisiin. Van Tililtä hän sai filosofiset perustelut poliittiselle ajattelulleen. Presuppositionalismina tunnetun filosofian mukaan Jumalan, ei ihmisen, on oltava kaiken päättelyn lähtökohta eikä yksikään tästä oletuksesta poikkeava filosofia kykene selittämään maailmankaikkeuden toimintoja tyydyttävästi. Rushdoonylla näihin yhdistyi postmillenialistinen historiakäsitys, jonka mukaan kristittyjen on omilla ponnisteluillaan saatettava Jumalan valtakunta maan päälle ennen Kristuksen toista tulemista. Tutkielmassa pyrin avaamaan Rushdoonyn ajatuksia hänen kirjansa Salvation and Godly Rule pohjalta ja havainnoimaan, miten Kuyperin ja Van Tilin ajattelu tulee hänellä esiin. Vertailemalla Rushdoonya ja valtavirtaisempaa teologia Stanley Hauerwasia pyrin näyttämään, että Rushdoonylle olennainen arvoliberaalin yhteiskunnan kritiikki on mahdollista myös vähemmän dogmaattisessa teologiassa. Kuvaamalla Rushdoonyn paikkaa Yhdysvaltain kristillisen oikeiston vaiheissa pyrin alleviivaamaan eroa Rushdoonyn tarkoitusperien ja seuranneen dominioteologian yhteiskunnallisen vaikutuksen välillä. Tutkielmassa selvisi, että Rushdoonyn tärkeimpiä painotuksia Vanhan testamentin lain noudattamisesta ja yhteiskunnallisten instituutioiden jakamisesta jumalallisesti ordinoituihin alueisiin ei omaksuttu Yhdysvaltain konservatiivikristittyjen poliittisiin ohjelmiin sellaisinaan. Hänen julkikuvaansa vaikutti negatiivisesti media, joka kiinnitti paljon huomiota Rushdoonyn lausuntoihin kuolemanrangaistuksesta. Sen sijaan kotiopetusliikkeessä hän oli pidetty hahmo, jopa siinä määrin, että liike sai ensi kertaa nostetta juuri hänen vuosikymmeniä jatkamansa taustatyön ansiosta.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Jean Calvinin käsitystä idolatriasta. Työssä selvitetään mitä Calvinin paljon käyttämä idolatrian käsite merkitsee ja millaisia näkökulmia se avaa hänen teologiaansa. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi ja päälähteenä Calvinin Institutio Christianae religionis. Lisäksi käytetään Calvinin muita kirjoituksia ja aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Idolatrialla tarkoitetaan yleisesti kuvien, esineiden ja asioiden uskonnollista palvontaa. Termillä on pitkä historia kristillisessä perinteessä ja sillä viitataan yleensä negatiivisella tavalla vääränlaisiksi miellettyihin uskonnollisen palvonnan tapoihin. Termillä yleensä halutaan tehdä ero oikean Jumalan ja väärien ”epäjumalien” palvonnan välillä. Idolatriasta muodostui merkittävä reformoidun kirkon identiteettiä määrittävä käsite taistelussa katolisen kirkon harhaoppisiksi katsottuja käytäntöjä vastaan. Myös Calvinille idolatria tarkoittaa ihmisen pyrkimystä luoda oma Jumalansa, jota hän voi palvoa. Tämä on Calvinille merkki vääristyneestä uskonnollisuudesta, josta on päästävä eroon. Tätä taustaa vasten voidaan samalla nähdä myös se, millaiseksi Calvin ymmärtää ihmisen ja Jumalan välisen suhteen sekä oikeanlaisen palvonnan ja hengellisyyden. Tutkielmassa todetaan, että Calvin kieltää visuaalisten elementtien käytön uskonnollisissa yhteyksissä, minkä hän perustelee kymmenen käskyn kuvakiellolla. Calvinille Jumalan kuvien tekeminen loukkaa Jumalan kunniaa, sillä olemukseltaan näkymätöntä ja ääretöntä Jumalaa ei voi kuvata näkyvin ja rajallisin muodoin. Tämä liittyy Calvinin näkemykseen ihmisluonnosta, jossa ihminen oli alkujaan luotu Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksen seurauksena hengellinen yhteys Jumalaan katkesi ja ihmiseen jäi vain eräänlainen yleistason tietoisuus jumaluudesta, joka näyttäytyy vääristyneinä palvonnan muotoina. Calvin kuvaa Jumalan todellisen olemuksen ihmiseltä kätketyksi, mutta samalla Jumalan kunnia heijastuu koko luomakunnan kautta. Synnin vuoksi ihminen ei kykene käsittämään tätä, mutta Jumala on erilaisin tavoin mukautunut ihmisen ymmärryksen tasolle ilmoittaakseen itsensä. Merkittävimmät ilmoituksen muodot ovat Raamattu ja Kristus. Calvin katsoo, että ihminen voi ottaa Jumalan ilmoituksen vastaan vain uskossa Pyhän Hengen lahjana, ei omien tekojensa kautta. Pyhä Henki antaa asioille niiden merkityksen ja johdattaa ihmisen Jumalan luo toimien sanan ja sakramenttien kautta. Calvinille aito uskonnollinen palvonta tapahtuu ”hengessä ja totuudessa” elämällä Raamatun sanan mukaisesti yhteydessä Kristukseen.

Tässä tutkielmassa tarkastelen ehtoollisen metafysiikan ja ehtoollisspiritualiteetin välistä suhdetta läntisen kristinuskon kolmessa suuressa perinteessä: roomalaiskatolisessa, luterilaisessa ja reformoidussa perinteessä. Lähtökohdan tähän tutkimukseen antaa saksalaisen filosofin Erwin Metzken teos Jumala ja materia, jossa Metzke tarkastelee Lutherin ehtoollisteologiaa metafysiikan ja spiritualiteetin tasoilla. Tarkastelen sitä, miten Metzke näkee ehtoollisen metafysiikan ja spiritualiteetin suhteen Lutherin ehtoollisteologiassa ja vertaan hänen näkemyksiään kristinuskon kolmen eri perinteen näkemyksiin ehtoollisen metafysiikasta ja spiritualiteetista. Tarkastellessani ehtoollisen metafysiikkaa läntisessä kristikunnassa hyödynnän James Arcadin ehtoollisteologisia malleja, jossa hän jaottelee erilaiset ehtoolliskäsitykset sen perusteella, miten Kristuksen nähdään olevan läsnä ehtoollisessa. Arcadin jaottelun pohjalta läntinen kristikunta voidaan jakaa joko korporaaliseen tai pneumaattiseen ehtoollismalliin. Korporaalisessa mallissa Kristuksen läsnäolo ehtoollisaineissa nähdään olevan ruumiillista, materiaalista. Pneumaattisessa mallissa Kristuksen läsnäolo ehtoollisainessa nähdään olevan hengellistä. Korporaalisen mallin mukaista ehtoollisteologiaa nähdään roomalaiskatolisessa ja luterilaisessa perinteessä ja tämän mallin sisällä vaikuttaa erilaisia tulkintoja kuten transsubstantiaatio, konsubstantiaatio ja impanaatio. Pneumaattinen malli taas vaikuttaa erityisesti reformoiduissa perinteissä, joissa Kristuksen läsnäolo ehtoollisaineissa nähdään tapahtuvan symbolisesti, merkitysten tasoilla. Reformoitu kristillisyys on kuitenkin hyvin jakautunutta ehtoollisteologiassaan. Ehtoollisspiritualiteettia tarkastellessani hyödynnän laajasti spiritualiteetin teologian kirjallisuutta jokaisesta käsiteltävästä kristillisestä perinteestä. Roomalaiskatolisessa ehtoollisspiritualiteetissa korostuu ajatus eukaristisesta uhrista, johon kirkko osallistuu. Luterilaisessa ehtoollisspiritualiteetissa korostuu ajatus yhdistymisestä Kristukseen ehtoollisen kautta. Reformoidussa ehtoollisspiritualiteetissa korostuu ajatus ehtoollisesta Kristuksen ja hänen ristinkuolemansa muistoateriana, mutta reformoidussa perinteessä on useita ehtoollisspiritualiteetin painotuksia. Kaikki tarkastellut kristilliset perinteet näkevät jonkinlaisen yhteyden ehtoolliselle osallistumisen ja syntien anteeksi antamisen välillä. Metzken tekstistä nousevat ajatukset Jumalan läsnäolosta konkreettisessa todellisuudessa luovat siltaa ehtoollisen metafyysisen ja spirituaalisen tarkastelun välille. Erityisesti Metzken ajatukset Lutherin ubikviteettiopista tuovat esille näkökulmia, jossa Jumala voi olla kaikkialla läsnä, mutta ehtoollisessa hän on erityisesti läsnä ihmistä varten. Ehtoollisessa Jumala on yhteydessä ihmisiin ja lahjoittaa heille syntien anteeksi antamisen.

Tämä työ käsittelee Pohjois-Amerikassa sijainneen Massachusettsin siirtokunnan lainsäädäntöä 1630- ja 1640-luvuilla. Tarkastelun alla ovat Massachusettsin varhaiset säädöskokoelmat ja yksittäiset säädösdokumentit siirtokunnan puritaanisessa viitekehyksessä. Tutkimus vertaa puritaanien teologiaa Massachusettsin lainsäädäntöön selvittääkseen ne keskeiset lain osa-alueet, joissa uskonto ja juridiikka niveltyvät yhteen. Massachusettsin siirtokunnan perustivat 1630-luvulla brittiläiset puritaanit, jotka pakenivat kotimaastaan Englannista hengellistä sortoa. Uuden-Englannin alueella sijainneessa siirtokunnassa puritaaneilla oli mahdollisuus aloittaa uusi elämä puhtaalla maaperällä, Jumalan lakia noudattavassa yhteisössä. Jean Calvinin teologiaan pohjanneen puritaanien kristinopin keskeisiä opinkappaleita olivat kongregationalistinen seurakuntamalli sekä kaksinkertaisen ennaltamääräämisopin muovaama ihmiskäsitys. Massachusettsin lainsäädäntö luovutti käytännössä kaiken julkisen vallan seurakuntien jäsenille. Vain miespuoliset seurakuntalaiset saatettiin hyväksyä siirtokunnan täysivaltaisiksi asukkaiksi, vapaiksi miehiksi, jotka saivat äänestää ja asettua ehdolle valittaessa siirtokunnan luottamushenkilöitä. Seurakuntien jäsenyys oli puolestaan avoinna vain harvoille, sillä seurakuntalaisiksi hyväksyttiin vain Jumalan pelastamaksi todetut. Laki takasi seurakunnille autonomisen aseman, mutta uusien seurakuntien perustaminen oli tarkkaan säänneltyä. Vallan jakautumisen ohella erityisesti kuolemanrangaistuksia koskevat säädökset nousevat esiin sisältäen lähes sellaisenaan Vanhasta testamentista kopioitua normiainesta. Myös perheen asema puritaaniyhteisön kivijalkana oli ilmeinen, ja laki velvoitti lapset tottelemaan vanhempiaan ja vanhemmat huolehtimaan lapsistaan. Lainsäädäntö suhtautui myös ankarasti niin aviorikokseen kuin esiaviolliseen seksiin. Tutkimus osoittaa, että vaikka puritaanien teologia läpäisi koko Massachusettsin yhteisön, vaikutti se erityisesti julkista valtaa ja asukkaiden velvollisuuksia koskevaan lainsäädäntöön. Jumalan valitut johtivat siirtokuntaa, ja loput asukkaat pyrittiin pitämään kiireisinä joutilasta mieltä alati vainoavan Saatanan torjumiseksi. Massachusettsin puritaaninen hegemonia loi lainsäädännön, joka suhtautui holhoavasti omiinsa ja torjuvasti muukalaisiin.