Browsing by Subject "katsomusaineet"

Tutkimuskysymykseni on, miten draamamateriaaleja hyödyntävillä perusopetuksen katsomusaineiden oppitunneilla ilmenee ja tuetaan luovuutta sekä leikillisyyttä sekä miten oppitunneille osallistuvat kokevat oppitunnit. Tunneille osallistuvilla tarkoitan oppilaita ja opettajia. Tutkielmani ja sen aineistonkeruu on toteutettu osana Uskallus – Uskonnot, katsomukset ja osallisuus perusopetuksessa -hanketta. Tutkielmassa käytetyt draamamateriaalit on julkaistu hankkeen sivuilla sähköisesti. Tutkimusaineisto koostuu oppilaiden haastatteluista, opettajan ja oppilaiden palautekyselylomakkeista, havainnoitsijoiden tekemistä luokkahuonemuistiinpanoista sekä kirjallisessa muodossa olevista draamamateriaaleista. Aineisto on kerätty vuoden 2019 lopussa Etelä-Suomessa. Havainnoitavia oppitunteja aineistossa on kaksi, joista toinen on viides- ja kuudesluokkalaisten elämänkatsomustiedon oppitunti ja toinen kahdeksasluokkalaisten evankelisluterilaisen uskonnon oppitunti. Aineistonanalyysi on toteutettu teoriaohjaavana sisällönanalyysinä. Tutkimustuloksissa havaitsin, että luovuutta ja leikillisyyttä ilmenee katsomusaineiden draamaa hyödyntävillä oppitunneilla. Luovuus esiintyy oppitunneilla erilaisina Luovina ajatuksina ja Luovina tuotoksina sekä näiden kahden luokan alakategorioina. Leikillisyyden osalta tutkimustulokset jakautuvat alakategorioihin Lapsellisuus, Leikkisyys ja leikinomaisuus, Leikillinen tunnelma sekä Rooli sekä edellisten alaluokkiin. Tutkimustulosten kolmas pääluokka Kokemus draamatunnista esittää näkökulmat Vaikeustaso-, Tyypillisestä poikkeava oppitunti - ja Draamaharjoitus ja luovuus -kategorioiden kautta. Oppilaiden ja opettajien kokemukset oppitunneista tuovat esille, että draamaoppitunnit koetaan tyypillisestä poikkeavaksi ja harjoitukset osallistavat myös sellaisia oppilaita, jotka eivät usein luokkien tyypillisillä tunneilla osallistu. Luovuutta ja leikillisyyttä ilmenee tutkimusaineiston oppitunneilla ja niitä tukevat muun muassa kannustava, myönteinen palaute ja ilmapiiri. Tutkimusaineistossa on kuitenkin nähtävissä myös mahdollisuuksia tukea niiden ilmentymistä enemmänkin. Haasteina tästä näkökulmasta katsottuna vaikuttavat olevan ennen kaikkea oppitunnin ajallinen pituus sekä opettajan halu kontrolloida harjoitusten kulkua. Oppilaat kokevat myös oppitunneilla hämmennyksen tunteita. Ne oppilaat, jotka pääsevät erilaisten oivallusten kautta tunteesta yli, vaikuttavat saavan myönteisiä oppimiskokemuksia ja liittävän luovuuden kokemuksen oppituntiin. Draama vaikuttaa tutkimukseni perusteella sopivan hyvin katsomusaineiden opetusmenetelmäksi, ja sen kautta mahdollistuvat luovempi ja leikillisempi opettaminen sekä oppiminen. Tunnit koetaan aineistossa pääosin myönteisiksi, tiedonhalua ja innostusta lisääviksi. Tutkimustuloksissa näkyy, että luovuutta ja leikillisyyttä tukeva draamaoppitunti opettaa oppilaille asiasisällön lisäksi laajempaa sekä tulevaisuuteen suuntaavampaa osaamista.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoitus on vertailla katsomusaineiden opetuksen järjestelyitä Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä. Katsomusaineiden opetuksen järjestelyiden haasteiden ja siitä joh-tuvien eriävien mielipiteiden takia on tärkeää tuoda keskusteluun vertailukohtia. Tutkielman tutkimusongelmana ovat ”Miten katsomusaineiden opetus on järjestetty Suomessa, Ruotsis-sa ja Norjassa?” ja ”Mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia opetuksen sisällöissä on?”. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, koska tuloksien tulkinnan avuksi haluttiin esittää tietoa nykytilasta, sekä nykytilaan johtaneista syistä. Aineisto koostui julkais-tuista artikkeleista, joissa käsitellään Ruotsin ja Norjan katsomusaineiden opetusjärjestelyitä. Molempiin tutkimusongelmiin vastattiin kuvailemalla aineistosta esille tulleita tuloksia, ja näitä verrattiin teoriaosuudessa esitettyihin tietoihin. Ensimmäistä tutkimusongelmaa käsiteltäessä tuodaan esille myös opetuksen haasteita ja ongelmia kohdemaissa. Tulokset kuvataan laa-jasti ja niiden avulla muodostetaan selkeä yleiskuva katsomusaineiden opetusjärjestelyistä. Tulokset ja johtopäätökset. Katsomusaineiden opetuksen järjestelyt erosivat toisistaan Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä. Ruotsissa ja Norjassa opetus järjestettiin yhteisenä oppiaineena kaikille, kun Suomessa ope-tus järjestettiin erillisenä opetuksena oppilaiden katsomuksesta riippuen. Maiden opetuksen sisällöissä on paljon yhtäläisyyksiä. Opetuksessa käsitellään uskontoja, kulttuuria ja etiikkaa. Sisällöllisinä eroavaisuuksina opetuksessa on painotuseroja eri aiheita kohtaan. Opetusta voidaan järjestää perustellusti eritavoin erilaisia opetusmalleja käyttäen. Kunkin maan ope-tuksen järjestelyt eivät ole ongelmattomia.

Tämän maisteritutkielman tarkoituksena on luoda katsaus katsomusaineiden nykyistä opetusmallia ja integroitua katsomusopetusta käsittelevään tutkimukseen. Tavoitteeni on selvittää tässä tutkielmassa, millaisia valmiuksia edellä esitetyt opetuksen mallit antavat katsomusten väliseen dialogiin. Tutkimustehtävän merkityksellisyys perustuu siihen, että katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja integroidusta katsomusopetuksesta on käyty yhä runsaammin keskustelua tutkimuskirjallisuudessa. Lisäksi dialogin edistäminen on esitetty eräänä keskeisistä kehittämistehtävistä katsomusopetuksessa. Tutkimuskysymykseni ovat tällöin seuraavat tutkimuskirjallisuuden pohjalta: 1) Millaisia valmiuksia peruskoulun eriytetty katsomusaineiden opetus ja integroitu katsomusopetus antavat katsomusten väliseen dialogiin? 2) Mitä eroja on eriytetyn katsomusaineiden opetuksen ja integroidun katsomusopetuksen antamilla valmiuksilla katsomusten väliseen dialogiin? Tutkielmani metodina toimi integroiva kirjallisuuskatsaus. Tämä toteutui keräämällä yhteen tutkittavaa aihetta käsittelevää suomalaista tutkimuskirjallisuutta. Tutkielmassani sovelsin temaattista analyysia, jossa aineistoista löytynyt tutkimustieto koottiin eri teemojen alle. Näitä eri tutkimuksia tarkasteltaessa pyrkimyksenä oli luoda monipuolinen kokonaiskuva tutkimastani ilmiöstä. Tutkielmassani selvisi, että integroitu katsomusopetus näyttäisi tarjoavan laajemmin valmiuksia katsomusten väliseen dialogiin. Molemmissa malleissa esiintyy kuitenkin tältä osin sekä mahdollisuuksia että omanlaisiaan haasteita. Tutkielman lopuksi ehdotettiin tarvetta laajemmalle jatkotutkimukselle, jotta dialogia koskevista opetuksellisista seikoista voitaisiin saada vielä kattavampi ymmärrys osana katsomusaineiden opetuksen kehittämistä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa sitä, millaisia kokemuksia ja näkemyksiä lukion katsomusaineiden opettajilla on uskonnon ja terrorismin suhteen käsittelystä opettamillaan lukion kursseilla. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen katsomusaineen opettajan kyselyn vastauksista. Opettajien opetettavat aineet ovat evankelisluterilainen uskonto, islam ja elämänkatsomustieto. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Kysely koostuu pääosin avoimista kysymyksistä. Aineisto kerättiin lokakuussa 2019. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnetään erityisesti terrorismitutkijoiden Leena Malkin ja Bruce Hoffmanin ajatuksia terrorismista sekä uskonnon ja terrorismin suhteesta. Uskonnon määritelmiä tarkastellaan erityisesti Ninian Smartin uskonnon ulottuvuuksien teorian sekä Teemu Tairan teoretisoinnin valossa. Lisäksi Lukion opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet (2015) avaavat olennaisesti koulukontekstia suhteessa tutkimusaiheeseen. Tutkimuksen perusteella uskonto ja terrorismi -teeman käsittely on kouluissa tärkeää ja ajankohtaista. Teemaa käsiteltiin kaikkien tutkimukseen osallistuneiden opettajien kursseilla, vaikka yksilökohtaisia eroja käsittelymäärissä olikin. Käsittelystä ei ole kuitenkaan suoranaista vaatimusta valtakunnallisessa, eikä tutkimuksen opettajien koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa. Lukion katsomusaineiden opettajien käsitykset uskonnon ja terrorismin suhteesta olivat melko monipuolisia, mutta oppitunneilla käsiteltiin silti useimmin islamiin liittyviä aiheita, kuten ennakkoluuloja ja terrorismin motiiveja. Tulosten voi nähdä puoltavan oppiainerajat ylittävien aihekokonaisuuksien käsittelyn tärkeyttä kouluissa. Tämän tutkimuksen perusteella lukion opettajilla vaikuttaa olevan mielenkiintoa ja valmiuksia monimutkaisten, ajankohtaisten ilmiöiden käsittelyyn katsomusaineiden kursseilla.

Goals. In recent decades Finnish society and beliefs of Finnish citizens have undergo a lot of changes. Previous research has even indicated the current model of Religious Education teaching in schools to be inconsistent with the changed needs of the society. Since the Finnish educational system is based on scientific research, there has to be other than purely attitudinal reasons behind this antichange climate of teachers. The goal of this study is to identify those underlying values of class teachers' attitudes and to clarify their general attitudes about the beliefs related to the Religious Education in school. Attitudes are examined through three themes, which are beliefs in school, Religious Education and the current teaching model of Religious Education. Methods. For the study, eight teachers working in Kouvola or Helsinki Metropolitan Area were interviewed. The data was collected in the spring of 2015. The interviews were conducted individually by using qualitative attitudinal research methods. The transcribed material was analysed using content analysis. Results and conclusions. Based on this study, class teachers Religious Education is important for the development of the students' all-round education, answering to fundamental questions of life, to the development of ethical thinking, students' personal growth and to the development of student's worldview. Based on the results strong valuation of Christianity of the Finnish society and significance of the Christian cultural heritage at school can be detected. In the teaching of faiths, the role of the class teachers was emphasized. Therefore in Teacher Education this should take more attention in the future. The current model of Religious Education was seen problematic because the content do not correspond to the needs of the society, the responsibility of preventing the separation of faith is only for teachers and faiths are in an unequal position. It was also found from this study that the teachers strongly dignify the changes in Religious Education. Teachers' opinion is that the most important content of the subjects could be taught in an integrated way and that would be the most relevant in terms of the students' holistic development.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien ja uskonnollisten yhteisöjen edustajien odotuksia heidän keskinäisestä tilayhteistyöstään. Tilayhteistyöllä viitattiin sellaisiin yhteistyön muotoihin, jotka jollain tapaa nivoutuivat tilan tutkimiseen tai siihen tutustumiseen. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1. Millaisia odotuksia varhaiskasvatuksen opettajilla on tilayhteistyöstä uskonnollisten yhteisöjen kanssa? 2. Millaisia odotuksia uskonnollisten yhteisöjen edustajilla on tilayhteistyöstä varhaiskasvatusyksikköjen kanssa? 3. Miten varhaiskasvatuksen opettajien ja uskonnollisten yhteisöjen tilayhteistyöodotukset kohtaavat? Tutkielma tukeutui pitkälti varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta käsitteleviin lakeihin, asiakirjoihin ja ohjeistuksiin. Teoriataustassa hyödynnettiin ennen muuta Kim de Wildtin käyttämää sakraalitilan pedagogiikkaa, mutta myös muita ajankohtaisia tutkimuksia liittyen varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamiseen. Tutkielman aineisto oli kerätty haastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka osallistuivat Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -tutkimushankkeeseen, ja kolmea uskonnollisen yhteisön edustajaa, jotka olivat tehneet jonkin verran yhteistyötä kyseisen hankkeen kanssa. Aineistoa analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysiin keinoin. Tutkimuksessa selvisi, että varhaiskasvatuksen opettajien ja uskonnollisten yhteisöjen edustajien odotukset tilayhteistyöstä olivat hyvin pitkälti yhteneväiset. Tilayhteistyöhön liitetyt odotukset sisälsivät paljon haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Haasteita tuottivat niin asenteet, resurssit, ympäristö, tiedon puutteet esimerkiksi katsomuskasvatuksen tai pedagogiikan alueilta kuin tiedottaminenkin. Haastatellut kuitenkin osoittivat toiveikkuutta tilayhteistyön rakentumisesta varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta entistä paremmin palvelevammaksi, ja heillä olikin asian suhteen paljon ideoita. Aineiston perusteella varhaiskasvatuksen opettajat ja uskonnollisten yhteisöjen edustajat odottivat varhaiskasvatuksen ja uskonnollisten yhteisöjen tilayhteistyöllä olevan mahdollisuus edistää avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta yhteiskunnassa.

Tiivistelmä Referat Tässä tutkielmassa selvitän evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien näkemyksiä kouluissa tapahtuvasta arvokasvatuksesta ja sen merkityksestä 2010-luvulla. Lisäksi tutkielma selvittää evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien roolia arvokasvattajana ja niitä haasteita ja käsityksiä joita evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajat kokevat liittyvän kouluissa tapahtuvaan arvokasvatukseen. Arvokasvatusta käsitteenä on tutkittu käsitteenä sekä alakouluissa, mutta evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien osalta arvokasvatusta ei vielä ole tutkittu. Tutkimus on laadullinen tutkimus joka toteutettiin puolistrukturoituna e-lomakehaastatteluna. Aineistoa kerättiin toukokuussa 2016 sekä tammikuussa 2017 ja yhteensä tutkimukseen osallistui 21 evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajaa ympäri Suomen. Tutkimustulokset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulosten mukaan evankelisluterilaisten uskonnon aineenopettajien määritellessä termiä arvokasvatus jäi teorian merkitys vähäiseksi. Teorian sijaan esille nousi pohdinta ja keskustelu, hyvän elämän oppiminen, kirjalliset dokumentit kuten opetussuunnitelmatekstit, opettajan esimerkki sekä koulun käytännön toiminta. Arvojen opettaminen koulun arjessa nähtiin merkittäväksi tehtäväksi ja arvojen ohjaavan koko koulun toimintaa. Arvojen opettamisen 2010-luvun Suomessa nähtiin olevan koko koulun ja kaikkien oppiaineiden yhteinen tehtävä. Kuitenkin evankelisluterilaisen uskonnon ja katsomusaineiden nähtiin käyttävän muita oppiaineita enemmän aikaa arvopohdintaan ja arvojen opettamiseen. Käytännössä arvojen opettaminen tapahtuu evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien mukaan sekä opettajan oman esimerkin kautta että erilaisia opetusmetodeita hyödyntäen. Evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajat kokivat toimivansa jatkuvasti arvokasvattajina niin oppitunneilla kuin sen ulkopuolellakin. Opetusmetodien osalta keskiöön arvojen opettamisessa nousivat keskustelu -ja pohdintatehtävät. Tutkimukseen osallistuneista evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajista suurin osa koki roolinsa arvokasvattajana merkittävänä vaikkakaan muiden aineiden opettajien tai koulun työntekijöiden roolia arvokasvattajina ei sivuutettu. Jatkuvasti muuttuva yhteiskunta, rajallinen aika, ristiriidat oman ja oppilaan arvomaailman välillä sekä opettajan itsevarmuuden puute koettiin haasteina arvokasvattamisen opettamisessa 2010-luvulla.

Tutkimuksessa pyritään selvittämään, minkälaisia käsityksiä luokanopettajaopiskelijoilla on katsomusaineiden opetuksesta ja uskonnon harjoittamisesta koulussa. Sen tarkoituksena on kartoittaa minkälaisia argumentteja opiskelijat käyttävät keskustellessaan uskonnosta koulussa. Lisäksi siinä tutkitaan millaisia käsityksiä tulevilla luokanopettajilla on uskonnon oppiaineen suhteesta uskonnon harjoittamiseen sekä koulussa toteutuviin katsomusainejärjestelyihin. Malli, jolla katsomusopetus on tällä hetkellä toteutettu koulussa, on monella tapaa ongelmallinen. Tästä syystä on tärkeää kartoittaa tulevien luokanopettajien tapaa käsittää sekä tämän hetkistä tilannetta että sitä, miten he itse haluaisivat nähdä tilanteen tulevaisuudessa. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna, jossa haastateltiin luokanopettajaopiskelijoita kolmessa ryhmässä. Haastattelut analysoitiin käyttämällä luokittelurunkoa, joka muotoutui sekä aiemman tutkimuksen että tätä tutkimusta varten hankitun aineiston pohjalta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan miten opiskelijat puhuvat uskonnon harjoittamisesta koulussa. Analyysin taustana käytetään lakitekstien lisäksi myös oikeuskanteluiden päätöksiä. Tämän tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina voi pitää sitä, että opettajaopiskelijoiden katsomusopetusta ja uskonnon harjoittamista koskevissa käsityksissä näkyy paljon kasvavaan monikulttuurisuuteen ja globaaliin vuorovaikutukseen liittyviä perusteluja. Haastateltaville opiskelijoille oli monin tavoin epäselvää, missä kulkee raja uskonnon harjoittamisen ja uskonnon opettamisen välillä. Tulevat luokanopettajat olivat lisäksi lähes yksimielisiä siitä, että tulevaisuudessa katsomusaineita tulisi kouluissa opiskella joko pelkästään tai osittain yhteisessä ryhmässä. Tutkimus tarjoaa katsauksen siihen, millaisena tulevat luokanopettajat näkevät katsomusopetuksen ja siihen liittyvät järjestelyt. Tutkimus onnistuu laadullisen menetelmän keinoin kartoittamaan luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä uskonnosta koulussa.