Browsing by Subject "kaupunkikulttuuri"

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut liki mahdotonta välttyä mainos- ja mediapuheelta, jossa ihmisille tarjotaan elämyksiä. Elämys kuvaa monin eri aistein saatavaa kuvaa fyysisestä, sosiaalisesta ja kulttuurisesta maailmasta. Elämyksellisyyttä on yhä vaikeampi ajatella ilman median välitteisyyttä. Sosiaalisen median alustoilla elämyksellinen sisältö kasvattaa elämyksen tai muun kohteen arvoa ja merkityksiä. Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten ja millaista elämyksellistä kaupunkikulttuuria Helsingin kaupunki rakentaa omalla Instagram-tilillään vuosien 2019-2020 välisenä aikana. Tarkastelun kohteina ovat sekä kuvat, kuvatekstit että kommentit. Yhä useammat kaupungit ovat alkaneet etsiä mahdollisuuksia tarjota ihmisille elämyksellisiä urbaaneja ympäristöjä. Myös Helsinki korostaa niin kaupunkistrategiassaan kuin brändissään elämyksellisyyttä sekä omaperäistä kaupunkikulttuuria. Lähestyn kaupunkia, kaupunkikulttuuria ja elämyksellisyyttä kahdesta eri näkökulmasta. Yhtäältä kaupunki on paikka, jolle ominaista on kaupunkikulttuuri, joka ilmenee parhaiten tapahtumallisuuden kautta. Toisaalta kaupunki itsessään on tapahtuma, johon otetaan osaa, kun kaupunki kohdataan liikkumalla siellä ja aistimalla se. Kaupungeista on tullut tapahtumien, toiminnallisuuden sekä ihmisvilinän paikkoja, joissa tapahtuva toiminta muuttuu elämykselliseksi, kun se koetaan. Tutkimus osoittaa, että kaupunkikulttuuria rakennetaan ensisijaisesti tapahtumien välityksellä. Kaupunki hyödyntää erinomaisesti kaupunkiympäristöään, liikkumisen helppoutta sekä uusia innovaatioita monipuolisen tapahtumallisuuden luomiseksi. Kun kaupunkia tarkastelee itsessään elämyksellisenä tapahtumana, aineistostani nousevat esille luonto, meri, puistot ja muut viheralueet sekä rakennettu kaupunkiympäristö. Kaupunkiluonnon vahva näkyvyys aineistossani osoittaa sen, että Helsingistä löytyy sekä sykettä että rauhaa. Helsinkiläisessä elämyksellisessä kaupunkikulttuurissa välittyy Instagram-tilin kautta kotoisuus ja arkisuus, mutta se osoittaa kaupungin olevan kykenevä myös tarjoamaan spektaakkeleita ja räiskyvyyttä monimuotoisen tapahtumallisuuden kautta.

Tutkimuksessa tarkastelen suomenkielisen sivistyneistön kaupunkikuvan ja kaupunkilaisuuden rakentumista 1800-luvun lopussa Päivälehdessä julkaistuissa ulkomaankirjeissä. Taustana tutkimukselle on Helsingin kasvu ja kehitys vuosisadan vaihteessa suurkaupungiksi niin ilmeeltään kuin väkiluvultaan sekä suomalaisessa puolueessa tapahtunut jakautuminen, jossa uusi nuori sukupolvi haastoi puolueen vanhat toimijat ja vaati suomalaisuuden kehittämistä ulkomaalaisilla aineksilla ja malleilla. Selvitän, millaista kaupunkikuvausta Päivälehden ulkomaankirjeissä on, kuinka kirjeenvaihtajat kommentoivat näkemäänsä ja kokemaansa sekä minkälaisia tulkintoja kaupungista ja kaupunkilaisuudesta, modernista ja urbaanista kirjeet rakentavat. Lisäksi tarkastelen, mitkä olivat ne maat ja kaupungit, joista Päivälehteen kirjoitettiin, keitä kirjeenvaihtajat olivat ja minkälaiseksi he itse näkivät roolinsa tulkintojen välittäjänä. Pääpaino tutkimuksessa on kvalitatiivisella analyysilla, mutta lisäapuna käytän kvantitatiivisia menetelmiä. Metodologisesti hyödynnän lehdistötutkimuksen ja vertailevan tutkimuksen metodeja sekä diskurssianalyysia. Päivälehdessä julkaistiin vuosina 1889–1894 yhteensä 195 ulkomaankirjettä 28 kirjeenvaihtajalta. Ulkomaan muodostivat ennen kaikkea Pariisi, Berliini, Tukholma, Kööpenhamina ja Pietari, joista etsittiin nuorelle kansakunnalle malleja ja vastamalleja. Kirjeenvaihtajat matkasivat eurooppalaisiin kaupunkeihin kukin omista syistään ja lähtökohdistaan, ja Päivälehdelle lähetetyt kirjeet olivat kirjoittajilleen mahdollisuus sekä avustaa kannattamaansa lehteä että ansaita lisätuloja. Roolikseen kirjeenvaihtajat näkivät toimimisen puolueettomana tarkkailijana, jolla kuitenkin oli syvällinen ymmärrys kohdemaansa elämästä ja tavoista. Kirjeenvaihtaja oli reportteri, joka meni sinne minne lukijat eivät päässeet ja välitti kokemaansa ja näkemäänsä. Suhtautumisessa ulkomaihin oli kirjeenvaihtajien välillä persoonallisuuseroja, jotka olen tutkimuksessa huomioinut ja tuonut esiin vertailemalla kirjeenvaihtajia ja heidän mielipiteitään keskenään. Kaupungin ja kaupunkilaisuuden laadullisen analyysin olen jakanut ulkomaankirjeiden sisältöjen pohjalta viiteen teemaan: liike ja väkijoukko, kaupunkitila ja kaupunkisuunnittelu, keskiluokkainen kaupunkikulttuuri ja toivekuvat, kaupungin lika sekä koti-ikävä ja paluu ulkomailta takaisin. Aiempaa tutkimusta suomenkielisen sivistyneistön kaupunkikuvasta ja kaupunkilaisuuden rakentamisesta on saatavilla niukasta, sillä fennomania ja sen kannattajat on nähty lähes pelkästään agraarin kuvaston kautta. Kuvaston keskiössä on ollut metsä, järvi ja kukkula sekä omin käsin pellon raivaava, liinatukkainen talonpoika. Tutkimuksessani osoitan, että maalaismaiseman ja talonpojan rinnalla Päivälehti kirjeenvaihtajiensa välityksellä loi yhteistä diskurssia myös urbaanista ja modernista. Kaupunki ja kaupunkilaisuus eivät jääneet päivälehteläisille vieraaksi, ja suhtautuminen niihin sisälsi sekä positiivisia että negatiivisia sävyjä.

The city as a cultural environment offers an interesting visual angle to food and restaurant culture as well the research of the development of the reputation and image of the area. The purpose of this thesis is to represent, analyze and interpret the restaurant supply and culture in the North Side of the Long Bridge of Helsinki as well as the changes in the restaurant reputation in the Vaasankatu restaurant culture in between the 1974 and 2017. The framework was formed by the survey of the restaurants and their special features in the North Side of the Long Bridge of Helsinki. The research focused also of the change of the restaurant reputation and the factors that influenced on it. Three different research methods were used in this thesis. In January 2018 an interview was executed of the five restaurant owners and employees. They were asked how they saw the restaurant reputation of Alppiharju and Vaasankatu area and what type of changes they have seen on it. Eat.fi –service was used to investigate the restaurant supply of the North Side of the Long Bridge of Helsinki and Töölö area. I also studied whether the selection of the restaurants differs in between these areas. In addition to this I used the mappings of the business premises in Vaasankatu during the years 1974 and 2017 and studied the changes in these during these years. The doctoral thesis of the formation of the labor society in the North Side of the Long Bridge of Helsinki of the professor Heikki Waris was utilized in this study. A qualitative content analysis was used in the analysis of the research materials. As a result a description of the restaurant culture and image as well as the influencing factors was formed of the Alppiharju district and especially the Vaasankatu area. The restaurant supply in the Vaasankatu area was similar to Töölö area in the year 2017. The selection has remarkably increased and diversified since 1974 in the Vaasankatu area. In spite of this Vaasankatu is still known as street of bars and restaurant reputation is fairly modest. The restaurant owners saw the district attempting in the restaurant culture point of view. They were also hoping that the restaurant reputation of this area will develop in a positive way as the Kalasatama and Pasila districts will expand.

Tutkielmassa tarkastellaan helsinkiläisten nuorten miesten pukeutumista Flow Festivalilla ja Helsingissä. Pyrkimyksenä on selvittää, miksi miehet pukeutuvat kuten pukeutuvat ja millainen on kaupunkilaisten nuorten miesten pukeutumista koskeva diskurssi ja miksi. Pukeutumista tarkastellaan osana materiaalista kulttuuria ja sosiologisen kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu elo-syyskuussa 2016 toteutetuista kahdeksan informantin kaksiosaisista puolistrukturoiduista teemahaastatteluista sekä kyselytutkimuksesta, johon hyväksyttiin 39 vastaajaa. Tutkielmassa on kyse myös visuaalisen kulttuurin tutkimuksesta, joten analyysiin sisältyy myös mediasta poimittuja Flow'hun liittyviä kuvia. Tutkimuksen kohderyhmän muodostavat 25–34-vuotiaat Helsingissä asuvat miehet. Tutkimusote on aineistolähtöinen ja kvalitatiivinen, mutta kyselyn analyysissa on hyödynnetty myös kvantitatiivisia meto-deja. Tutkimusmetodina käytetään teemoittelua ja hermeneuttista tulkintakehystä. Flow'sta näyttää tulleen urbaanin kaupunkikulttuurin instituutio, joka edustaa miehille helsinkiläisyyttä. Toisaalta Flow näyttäytyy pukeutumisen suhteen karnevalistisena tilana, jossa normaalit pukeutumista koskevat säännöt eivät päde. Osa miehistä käyttää tämän tilaisuuden hyväkseen pukeutumalla sellaisiin vaatteisiin, joiden käytön he kokevat rajoitetummaksi arjessa tai työelämässä. Suurin osa kertoo kuitenkin haluavansa pukeutua tavanomaiseen tyyliinsä myös Flow'ssa. Miehet kokevat esittävänsä itseään Flow'ssa, ja omasta tyylistä poikkeaminen voisi johtaa autenttisuuden tunteen menetykseen. Toisaalta miehet tiedostavat oman pukeutumisensa Flow'ssa, ja suurin osa myöntää pohtineensa pukeutumistaan etukäteen, eikä halua pukeutua Flow'hun arkisen tylsästi. Muotiin miehet näyttävät suhtautuvan monitahoisesti. Muotia ei torjuta, mutta miehet pyrkivät välttämään näyttämästä liian muodikkaalta. Suurin osa kertoo seuraavansa muotia epäsuoraan esimerkiksi Helsingin katukuvan kautta. Katumuoti nousee suurimmaksi inspiraation lähteeksi miesten pukeutumisessa. Myös kehollisuus ja maskuliinisuus vaikuttavat miesten pukeutumiseen. Miehille on tärkeää, että vaatteet tuntuvat hyviltä. Tällä viitataan sekä vaatteen fyysiseen tuntumiseen että hyvältä näyttämiseen. Tulkinnat maskuliinisuudesta ohjaavat konkreettisten vaatekappaleiden käyttöä. Analyysi osoittaa myös, että muoti vaikuttaa sekä kehollisuuden että maskuliinisuuden kokemukseen. Pukeutumisessa miehet arvostavat toimivaa kokonaisuutta, tyyliä, joka muodostuu laadukkaista, käytännöllisistä ja toimivista vaatekappaleista. Miehet ovat pukeutumisensa suhteen tiedostavia ja vaativia. He näyttävät suunnittelevan pukeutumistaan jo ostovaiheessa tarkkaan, jolloin konkreettisissa tilanteissa pukeutumisratkaisut tehdään suhteellisen nopeasti. Miesten pukeutumisen diskurssin tarkastelu osoittaa, että kiinnostus pukeutumiseen on osa urbaania maskuliinisuutta, mikä saa myös näkyä. Esteettisesti pukeutumisella pyritään korostamaan helsinkiläisen kaupunkikulttuurin tietynlaista rentoutta ja vaivattomuutta sekä rohkeutta ja luovuutta. Helsinki kaupunkina koetaan pukeutumisen kannalta merkitykselliseksi tekijäksi, joka yhtäältä ohjaa pukeutumista ja toisaalta tarjoaa miehille vapautta pukeutua, kuten he haluavat pukeutua. Helsinkiin ja Flow Festivaliin liitetään myös pukeutumisen kannalta olennainen moderni alakulttuurinen muoto, hipsterismi, jonka nähdään edustavan ensi sijassa urbaania edelläkävijyyttä ja kiinnostusta ajankohtaisiin asioihin.