Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "keuhkot"

Sort by: Order: Results:

  • Koivula, Mari (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)
    Tutkimuksessa määritettiin sytologiset viitearvot keuhkohuuhtelunäytteille. 11 koirasta otettiin keuhkohuuhtelu (BAL) 5-7 viikon väliajoin seitsemän kertaa. Jokaiselle koiralle tehtiin yleistutkimus ennen rauhoitusta. Koirat rauhoitettiin medetomidiinilla ja riittävä anestesia saatiin propofolilla. Huuhtelunesteenä käytettiin fysiologista natriumkloridia 1 ml/kg jokaiseen huuhteluerään. Huuhtelu suoritettiin kummallekin pallealohkolle kahdesti peräkkäin fiberoskoopin näytteenottokanavan kautta. Välittömästi näytteenoton jälkeen jäähauteessa lasipurkissa olevat näytteet vietiin laboratorioon käsiteltäviksi. Näytteen kokonaistilavuus ja solupitoisuus (elävät ja kuolleet solut) määritettiin. Yhdenkertaisen sideharson läpi suodatetusta ja kahdesti sentrifugoidusta ja pestystä näytteestä sytosentrifugoitiin 40 000 elävää solua objektilasille. Saadut lasit värjättiin May-Grünwald-Giemsalla. Mikroskopoimalla eriteltiin 300 solua ja laskettiin eri solujen prosenttiosuudet. Sytologiset viitearvot määritettiin kunkin koiran keskiarvojen keskiarvosta 95 %:n luottamusvälillä. Saantoprosentti oli 57-63 % ja saaliin kokonaissolut 0,086-0,153 x 106 solua/ml. BAL-näytteidenerittelylaskennassa oli makrofageja 68,5-76 %, lymfosyyttejä 13,8-18,9 %, neutrofiilejä 3,9-5,8 %, eosinofiilejä 1,0-6,4 %, plasmasoluja 0,3-1,0 %, basofiilejä 1,0-1,9 % ja epiteelisoluja 0,4-1,2 %. Kirjallisuuskatsauksessa on käsitelty koiran akuuttien alempien hengitysteiden sairauksien etiologiaa, oireita, diagnoosia ja hoitoa. Kennelyskä ja keuhkokuume ovat tärkeimmät infektiiviset sairaudet. Parasiiteista vaeltavia suolikaistoukkia esiintyy Suomessa, mutta varsinaiset keuhkomadot ovat vielä harvinaisia. Keuhkoödeemi voidaan jaotella kardiogeeniseen ja ei-kardiogeeniseen. Yleisin keuhkoödeemin aiheuttaja on kardiogeeninen sairaus. Muita koiran keuhkosairauksia ovat keuhkojen eosinofiili-infiltraatio syndrooma, keuhkoruhje, keuhkojen tromboembolia, keuhkoverenvuoto ja akuuttihengitysvaikeusoireyhtymä.
  • Honkapirtti, Kaisa (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)
    Kokeessa yritettiin selvittää sitä, toimivatko kaupallisesti saatavilla olevat immunohistokemialliset vasta-aineet myös poroilla. Porojen keuhkokudosnäytteet oli formaliinifiksoitu ja valettu paraffiiniin. Kokeessa käytetyt näytteet olivat porojen keuhkokudosta. Värjäysmenetelmäksi valittiin avidiini-biotiini-kompleksi (ABC) -menetelmä sen sensitiivisyyden vuoksi. Menetelmä perustuu siihen, että avidiini kykenee sitoutumaan biotiinin neljään molekyyliin non-immunologisesti. Menetelmässä käytetään kolmea eri reagenssia. Ensimmäinen reagenssi on primaarivasta-aine, joka on spesifinen kulloinkin paikallistettavalle antigeenille. Toisena reagenssina on sekundaarivasta-aine. Sekundaarivasta-aine on konjugoitu biotiiniin ja kykenee sitoutumaan primaarivasta-aineeseen. Kolmas reagenssi on peroksidaasikonjugoidun biotiinin ja avidiinin kompleksi. Avidiinimolekyylin vapaat kohdat sitoutuvat sekundaarivasta-aineen biotiiniin. Peroksidaasientsyymi saadaan näkyviin sopivalla väriaineella ja samalla selviää myös alkuperäisen antigeenin sijainti kudoksessa. Tulosten perusteella useimmat kaupallisessa käytössä olevista immunokemiallisista vasta-aineista sopivat myös poron keuhkokudoksen sisältämien antigeenien paikallistamiseen. Positiivinen tulos saatiin aikaan von Willebrandin faktorin (endoteeli), CD 3:n (T-lymfosyytit), korkean molekyylipainon sytokeratiinin (värekarvaepiteeli), sytokeratiini 8:n (värekarvaepiteeli, rusto), sytokeratiini 1:n (basaalisolut), vimentiinin (endoteeli, basaalisolut, rusto, lymfosyytit, sileälihas), -sileälihasaktiinin (sileälihas), sytokeratiini 7:n (Clara-solut, värekarvaepiteeli) ja desmiinin (sileälihas) vasta-aineilla. S-100-vasta-aineella saatiin vain yksi positiivinen reaktio (rusto). Sytokeratiini 18:n, sytokeratiini 19:n ja makrofagivasta-aineilla ei saatu reaktioita.
  • Dillard, Kati (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)
    Pneumocystis carinii kuuluu sieniin muodostaen hyvin heterogeenisen ja isäntälajispesifisen ryhmän. Organismin eri tyyppejä tavataan ihmisillä ja useilla eri eläinlajeilla. P. carinii -loisen elinkierto keuhkokudoksessa tunnetaan jo melko hyvin, mutta isäntäeläimen ulkopuolinen elinkierto on vielä tuntematon. P. carinii voi kolonisoida keuhkokudoksen ilman kliinisiä oireita, mutta se aiheuttaa vakavan Pneumocystis carinii pneumonian (PCP) potilaille joilla on synnynnäinen tai hankittu immunosupressio. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää histokemiallisella (GMS-värjäys)- ja immunohisto-kemiallisella (IHC) menetelmällä P. carinii -loisen prevalenssia luonnonvaraisessa rottapopulaatiossa. Infektion riskitekijät analysoitiin anamnestisista tiedoista. Aineisto koostui keuhkonäytteistä jotka oli kerätty vuonna 2000 Valkealan kaatopaikan sulkemisesta aiheutuneen rottapaon yhteydessä lopetetuista 146 rotasta (Rattus Norwegicus). Näytteidenoton yhteydessä kerätyistä yksilötason tiedoista eläinten sukupuolta, ikää, totaalipainoa ja pituutta käytettiin tähän tutkimukseen. Kaikki keuhkonäytteet tutkittiin GMS-värjäyksellä ja osa IHC-menetelmällä. P. carinii -prevalenssin ja infektion riskitekijöiden tilastollisessa testauksessa käytettiin chi-square- ja Stundent-t-testiä. GMS- ja IHC-värjäystulosten yhteneväisyyttä selvitettiin kappa-testillä. Tutkituista näytteistä 54 % oli GMS-värjäyksellä P. carinii positiivisia. Tulos korreloi maailmalla tehtyjen tutkimusten kanssa joissa on käytetty samaa histokemiallista menetelmää. Tutkimuksessa iällä, painolla, pituudella ja kahdesta viimeksimainitusta johdetulla kuntoluokalla havaittiin yhteys P. carinii -infektioon. GMS- ja IHC- värjäysmenetelmien tulosten välillä havaittiin poikkeavuutta, mutta vertailun tulos on vain suuntaa antava, johtuen IHC-menetelmillä tutkittujen näytteiden vähäisestä määrästä. Tutkimuksen perusteella P. carinii -organismia esiintyy yleisesti suomalaisessa luonnonvaraisessa rottapopulaatiossa. Eläinten nuoren iän ja huonon yleiskunnon havaittiin olevan infektion riskitekijöinä.
  • Nevalainen, Martti (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1996)
    Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lyhyesti Dictyocaulus-suvun keuhkomatojen elinkiertoa, Dictyocaulus viviparus ja Dictyocaulus eckerti- loisten aiheuttamia patologisia muutoksia ja niiden taustalla olevia patofysiologisia ja immunologisia prosesseja sekä eosinofiilisen granulosyytin toimintaa parasiitti-infektioissa. Tutkimusosassa kuvataan poron keuhkomadon, D. eckertin eri kehitysmuotojen aiheuttamia histopatologisia muutoksia 32 poron aineistossa, joka on kerätty pääasiassa Lapista ja Siperiasta. Tärkeimmät muutokset on esitetty tutkielman kuvamateriaalissa. Histopatologisina muutoksina melkein kaikissa näytteissä nähtiin peribronkiaalisia lymfosyyttikeräytymiä. Osassa näytteitä bronkiolien seinämissä todettiin sileän lihaksen sekä epiteelinhyperplasiaa sekä hypertrofiaa. Interstitiumissa havaittiin ödeemaa, fibroosia, hyperemiaa, tulehdussolukeräytymiä (mononukleaarisoluja ja eosinofiilisiä granulosyyttejä). Alveoliepiteelissä todettiin hyperplasiaa, joka varmennettiin EM-tutkimuksella pneumosyytti II- solujen hyperplasiaksi. Lisäksi todettiin granuloomamuodostusta. Granuloomissa oli jättisoluja ja runsaasti eosinofiilisiä granulosyyttejä. Loisen eri kehitysmuotoja havaittiin osassa näytteitä. Muutoksia pleurassa ei todettukuin muutamalla eläimellä.