Browsing by Subject "kielenoppiminen"

Tässä tapaustutkimuksessa selvitän, miten saksan kielen kielioppia, tarkemmin sanottuna säännöllisen perfektin muodostamista, voi opettaa luontaisen kaltaisen syötteen avulla. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa konstruktiokielioppi. Konstruktiokielioppi on kielenkäyttöön perustuva, käytännönläheinen kielitieteen suuntaus. Goldberg (2006) kuvaa teoksessaan, miten lasten kielenoppiminen tapahtuu. Tärkeää oppimisprosessissa on usein toistuva syöte, jonka avulla oppija muodostaa yhteyksiä muodon ja merkityksen välille luoden mieleensä konstruktioita. Erityisesti varhaisessa kielenoppimisprosessissa on havaittu, että pienet lapset tuottavat aluksi vain jo aikaisemmin kuulemiaan ilmaisuja. Vähitellen kielenoppija tekee kuulemistaan konstruktioista yleistyksiä ja tuottaa itsenäisesti uusia ilmaisuja. Tein opetuskokeiluja saksaa valinnaisena vieraana kielenä A2-oppimäärän mukaan opiskeleville 16 alakoulun viidesluokkalaisille. Opetuskokeilujen alkaessa oppilaat olivat opiskelleet saksaa kolme oppituntia viikossa reilun viiden kuukauden ajan. Opetuskokeiluissa tarjotun syötteen tarkoituksena oli erityisesti saada oppilaat kiinnittämään huomiota muotoon yhdessä merkityksen kanssa. Toimintatutkimuksen periaatteita noudattaen pyrin reflektoimaan jokaista opetustuokiota ja muokkaamaan opetustani jatkon kannalta mahdollisimman optimaaliseksi. Opetuskokeilut olivat vain osa muuta opetusta ja pyrin integroimaan tehtäviä käytössä olleen oppimateriaalin sisältöihin. Tallensin opetuskokeiluja äänitteiksi tutkimusta varten. Luontaisen kaltaisen syötteen tarjoamat tuokiot etenivät vaiheittain. Kokeilujen alussa saksan kielen perfektirakenteita esiintyi luontaisissa yhteyksissä, kun perfektiä käytettiin mm. oppilaiden lomakuulumisia kysellessä. Kokeilut keskittyivät säännölliseen perfektiin, ja muutamia verbejä valikoitui prototyypeiksi, joita lähdin suunnitelmallisesti tarjoamaan luontaisen kaltaisena syötteenä oppilaille erilaisten harjoitusten muodossa. Prototyyppien opetuskokeiluja seurasi variaatiovaihe, jossa esiintyi uusia verbejä, joiden perfektitaivutus on säännöllinen. Opetuskokeilujen jälkeen testasin opittua ensin testaustarkoitukseen suunnittelemani lautapelin avulla, jossa oppilaat liikkuivat Saksassa jäljittäen ”rosvoa” ja muodostaen mahdollisesti oppimiaan perfektirakenteita löytäessään ”johtolankoja” rosvon tekemisistä. Lautapelin lisäksi testasin opittua oppilaiden suomenkielisten haastattelujen yhteydessä, jolloin kartoitin ensin heidän kokemuksiaan opetuskokeiluista. Haastattelun yhteydessä oli lisäksi saksankielinen osuus, jonka tarkoituksena oli myös testata opittua. Puolet oppilaista tuotti testausvaiheessa pelatessaan joko kokeiluissa harjoiteltuja prototyyppejä tai variaatioita, ja noin kolmannes pystyi muodostamaan säännöllisen perfektin verbeillä, joita ei opetuksen yhteydessä esiintynyt perfektissä. Haastattelujen yhteydessä yhtä lukuun ottamatta kaikki (14/15) tuottivat jonkin prototyyppinä käytetyn perfektimuodon. Sen sijaan perfektin produktiivistumista haastattelujen yhteydessä esiintyi vain kahden oppilaan ilmaisuissa. Tutkimuksen myötä voidaan todeta, että luontaisen kaltaisen syötteen opetuskokeilut motivoivat oppilaita. Oppimistulokset olivat käytettyyn aikaan ja syötteen määrään nähden lupaavia. Niistä voi päätellä, että oppilaiden oppimismotivaation kohottamisen kannalta kieliopin opettaminen implisiittisesti ja luontaista tai luontaisen kaltaista syötettä systemaattisesti käyttäen on hyödyllistä. Oma ymmärrykseni kielten oppimisesta ja opettamisesta syveni. Opetuskokeiluja olisi mielekästä kehittää edelleen ja tarkentaa syötettä, erityisesti sen laatua ja määrää

Tutkielman aiheena on kielenoppimisen mahdollisuudet monikielisen työyhteisön etäkokouksissa. Tarkemman tarkastelun kohteena on tilanteet, joissa kokouksen osallistujat suuntautuvat kielellisiin elementteihin tai kysymyksiin. Tutkimusaineisto on osa tutkimushankkeen Osallistumisen keinot monikielistyvässä työelämässä aineistoa. Aineisto sisältää tallennettuja työkokouksia. Tutkielman aineisto koostuu 38 etätyökokouksesta, joiden kesto on yhteensä yli 9 tuntia. Kokousten kesto vaihtelee alle kymmenestä minuutista puoleen tuntiin. Kokouksissa käytetään kielinä suomea, venäjää ja englantia, ja osallistujien vahvin kieli on suomi tai venäjä. Aineiston analyysimenetelmänä on keskustelunanalyysi, jota voidaan hyödyntää oppimisen tutkimiseen, kun oppiminen mielletään sosiaaliseksi toiminnaksi. Menetelmä mahdollistaa sen, että huomio voidaan suunnata vuorovaikutustilanteiden pieniin yksityiskohtiin. Aineistosta nousee esille erilaisia tilanteita, jotka mahdollistavat kielenoppimista. Tilanteet jakautuvat puhumisen haasteisiin, ymmärtämisen haasteisiin ja ennakointiin. Puhumisen ja ymmärtämisen haasteissa kielenoppija orientoituu kielenoppimiseen esimerkiksi kutsumalla toisia osallistujia osallistumaan sananhakuun tai kysymällä, mitä vieras sana tarkoittaa. Ennakoinnissa aloitteen tekijänä on yleensä äidinkielinen puhuja, joka nostaa esille esimerkiksi jonkin sanan merkityksen ilman, että sitä olisi osoitettu ongelmalliseksi. Merkittävimmät kielenoppimista mahdollistavat tilanteet nousevat esille vapaammissa keskusteluissa joko ennen varsinaisen kokouksen alkamista tai kokouksen päättämisen yhteydessä. Näissä tilanteissa esille nousevat aiheet eivät liity suoraan työhön tai työssä tarvittavaan sanastoon, vaan ne ovat lähinnä sanoja tai ilmaisuja, joita liitetään usein suomalaisuuteen ja suomalaiseen kulttuuriin.

Tämä tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jota varten haastattelin neljää monikielistä itäafrikkalaista maahanmuuttajaa. Tutkielmassa tarkastelen aineistosta kumpuavia kielenoppimisen diskursseja kieli-ideologisesta näkökulmasta. Tutkielma tarjoaa esimerkkejä kieli-ideologioiden eli kieleen kytkeytyvien käsitysten ja niiden muodostamien ajatusjärjestelmien rooleista ja monimuotoisuudesta monikielisissä maahanmuuttajayhteisöissä ja erityisesti itäafrikkalaisten maahanmuuttajien keskuudessa. Aineistonkeruussa sovelsin sosiolingvistiikan menetelmiä ja kielielämäkerrallista näkökulmaa, joka korostaa yksilön kieliin liittyviä kokemuksia ja näkemyksiä. Tutkielman keskeiset teoreettiset lähtökohdat nojaavat monitieteiseen tutkimusotteeseen, jossa korostuu kriittisen diskurssintutkimuksen ja kieli-ideologioiden tutkimuksen yhteenliittymä. Aineiston analyysissä sovellan keskeisesti kriittisen diskurssintutkimuksen menetelmiä, joita tuen tapaustutkimuksen tavoitteilla. Analysoin tutkielmassani seitsemää aineistosta noussutta kielenoppimisen diskurssia: kielenoppimisen merkityksellistäminen uran/työllistymisen näkökulmasta; kielenoppimisen merkityksellistäminen identiteetin välittämisen näkökulmasta; kielenoppimisen merkityksellistäminen kommunikoinnin sujuvuuden näkökulmasta; kielenoppimisen merkityksellistäminen matkustelun ja globaalin osallistumisen näkökulmasta; kielenoppiminen uhkana; kielenoppimisen merkityksellistäminen kotoutumisen näkökulmasta; ja kielenoppiminen ja käsitykset korrektiudesta. Tarkastelen tuloksia neljän erilaisen kieli-ideologian valossa ja selvitän, kuinka kieli-ideologioita hyödynnetään kielenoppimisen merkitysten määrittelyssä. Analyysin perusteella aineistossa näkyy yksilötasolla ja tutkimusjoukon tasolla tapahtuva eri kieli- ideologioiden uudelleentuottaminen, haastaminen ja neuvottelu diskurssien välisesti sekä niiden sisäisesti.

Tutkielmassa tarkastellaan suomen kielen essiiviä ja sen venäjänkielisiä vastineita teksteissä. Tavoitteena on luokitella essiivin venäjänkieliset vastineet ja vertailla näiden merkityksiä ja käyttöä tutkimuskirjallisuuden sekä venäjää äidinkielenä tai kotikielenä puhuville suunnatun empiirisen kyselytutkimuksen pohjalta. Tutkielman avulla pyritään selkeyttämään essiivin kääntämistä koskevia kysymyksiä, mistä voi tulevaisuudessa olla hyötyä esimerkiksi kielenopetuksessa. Essiivi on hyvin monikäyttöinen sijamuoto, joka esiintyy erilaisissa konstruktioissa ja saa näissä erilaisia merkityksiä. Venäjän kielestä ei löydy essiiville yhtä absoluuttista vastinetta, ja tämän vuoksi sen kääntäminen on esimerkiksi opiskelijoille monesti hankalaa. Tutkielmassa essiiviä ja sen käyttöä tarkastellaan rakenteiden näkökulmasta. Näin ollen essiivin merkityksiä ja sen venäjänkielisiä vastineita ei tarkastella irrallisina yksikköinä, vaan osana erilaisia syntaktisia rakenteita. Rajaan tutkielmani lähinnä essiivisijaisten predikatiiviadverbiaalien vastineiden käsittelyyn, mutta luon silti yleiskatsauksen myös essiivin leksikaalistuneisiin merkityksiin. Tutkimuskirjallisuuden avulla esittelen essiivin erilaisia käyttöyhteyksiä ja merkityksiä, määrittelen tutkielman kannalta keskeiset käsitteet, teen alustavaa luokittelua essiivin venäjänkielisistä vastineista ja luon katsauksen essiivin kuvaukseen venäjänkielisissä suomen kieliopeissa. Havainnollistan essiivin ja sen vastineiden käyttöä tutkimuskirjallisuudesta, sanakirjoista ja rinnakkaiskorpuksista sekä kyselyn vastauksista poimittujen esimerkkien avulla. Tärkeimpänä lähdekirjallisuutena toimivat Ahti Nikunlassin artikkeli Об эквивалентах финского эссива в русском языке (1998) sekä suomen ja venäjän kielioppia sekä syntaksia käsittelevät teokset, kuten Iso Suomen kieliopin verkkoversio (VISK 2008) ja Russkaja grammatika II Синтаксис (АГ-80). Alustavan analyysin ja luokittelun pohjalta tehty kyselytutkimus toteutettiin Google Forms -alustalla ja kyselyyn vastasi yhteensä 153 venäjää äidinkielenä tai kotikielenä puhuvaa henkilöä. Kysely sisälsi monivalintatehtävän, avoimia käännöslauseita, aukkotäydennystä sekä lauseiden arviointitehtävän. Tavoitteena oli testata essiivin oletettuja käännösvastineita mahdollisimman monipuolisesti. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suomen essiivi voidaan kääntää ainakin 17 eri tavalla riippuen siitä, millaisen syntaktisen rakenteen osana essiivi esiintyy ja millainen on essiivin syntaktinen ja semanttinen suhde rakenteen muihin osiin sekä ympäröivään kontekstiin ylipäänsä. Tutkimus osoittaa myös, että suomen essiivin ja venäjän instrumentaalin välinen semanttinen yhteneväisyys vaikeuttaa usein oikean vastineen löytämistä. Tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että joissakin käyttöyhteyksissä essiivillä voi olla useampia samanmerkityksisiä tai hieman tyyliltään eroavia vastineita venäjän kielessä.

The starting point for this thesis was the occasionally made notion that music has a positive impact on language learning. The aim of the literature review was to find out what has been studied on the use of songs in learning a new language since 2008. The literature review examines the impact of singing on learning a new language and seeks to find out whether singing has a direct or indirect effect on language learning. The thesis was carried out as a descriptive literature review. Peer reviewed studies and dissertations dealing with singing and second language learning were used as the material. Topics and results relevant to the research problems were considered. In many cases singing appears to be useful in supporting second language learning. Singing was beneficial for example in learning new vocabulary and pronunciation as well as in reducing foreign language anxiety. However, when using songs in language learning, the songs must be carefully selected and the practical implementation thoughtfully considered to suit the purpose. Songs that are both pleasant and interesting and meet the learning objectives of each situation support language learning most effectively. Singing together is more motivating than singing alone.

The aim of this study was to find out how teachers use songs as a means to support learning a new language in preparatory education. The purpose was also to examine their reasoning behind using songs in their teaching. The research problem arises from the need to consider the different ways in which newly arrived pupils can be supported in the beginning of learning a new language. According to previous studies, music has a positive impact on language learning. However, there is a need for further study of using songs as a means to support language learning in Finland and especially in Finnish preparatory education. The study was carried out applying a phenomenological approach. Research data was collected by interviewing eight teachers who had experience in using songs in preparatory education. Research data was analyzed using methods of qualitative content analysis. On the basis of this study, the different ways of using songs in supporting language learning in preparatory education form a wide and inventive array of teaching methods. The reasoning behind including songs in preparatory education was mostly linked to the views the teachers had concerning the positive effects of using songs, which were in many cases influenced by the positive experiences they had using songs in teaching. In some cases, the reasons were linked to positive experiences the teachers themselves had in connection with language learning and songs. The reasons could be divided into those that were directly linked to language learning and those that were linked to the overall well-being and growth of students or creating a pleasant atmosphere in the classroom. Using songs was seen as an affective and quick way to learn new vocabulary and phrases. The teachers’ views reflected the idea that language learning is a process that cannot be separated from everything else that is happening in the classroom. The role of music in increasing school satisfaction and dealing with emotions was considered as very important. The teachers’ views were in this sense in line with previous studies concerning the ways in which singing indirectly affects language learning.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan haastattelupuheesta ilmeneviä kielitaitoon ja kulttuuritaustaan liittyviä kategorioita monikielisessä asiantuntijatyössä. Tarkastelun kohteena on, millaisia luokittelevia ilmauksia työyhteisön jäsenet käyttävät itsestään ja toisistaan ja millaisia suhteita eri kategorioiden välillä on. Tavoitteena on valottaa, millaisina ilmiöinä monikielisyys ja kielenoppiminen näyttäytyvät työyhteisön arjessa ja miten kielitaitoa määritellään suhteessa monikieliseen asiantuntijatyöhön. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Sen aineisto koostuu kymmenestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joissa on haastateltu saman työyhteisön jäseniä. Kyseisessä työyhteisössä käytetään suomea ja venäjää vahvasti rinnakkain ja toisinaan myös englantia. Työyhteisöä on haastateltu Suomen kielen tilanteinen oppiminen -tutkimushankkeen yhteydessä. Tutkimusmetodina on kategoria-analyysi, ja teoriatausta pohjautuu kategoria-analyyttisen tutkimuksen lisäksi tilanteiseen oppimisnäkemykseen ja muuhun suomi toisena kielenä -tutkimukseen. Tutkimushaastatteluissa työyhteisön jäsenet käyttävät paljon erilaisia kieleen ja kulttuuritaustaan liittyviä kategorisia ilmauksia itsestään, toisistaan ja koko työyhteisöstään. Kategorisia ilmauksia käytetään jossain määrin eri tavoin kuvaamaan itseä kuin toisia, ja vaikka suurimmilta osin työyhteisön jäsenet käyttävät toisistaan samankaltaisia kategorisia ilmauksia, osa kategorioista kyseenalaistetaan problemaattisina. Kategorisin ilmauksin työyhteisön jäsenet kuvailevat eroja työyhteisön jäsenten toiminnassa, sosiaalisissa suhteissa ja kielitaidossa yleisellä tasolla. Kategoriset ilmaukset heijastelevat sekä työyhteisön sosiaalista jäsentyneisyyttä että laajempia yhteiskunnallisia diskursseja. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että haastateltavien käsitykset kielenoppimisesta ja monikielisyydestä ovat melko ristiriitaisia ja haastatellut monikielisen työyhteisön jäsenet pitivät kielitaitovaatimuksia melko korkeina monikielisessä työyhteisössä. Kielenoppiminen koetaan mahdolliseksi, mutta vaikeaksi työympäristössä. Työyhteisön jäsenten monikielisyyteen suhtautumiseen vaikuttaa yksilön kielitaito ja kieliorientoituneisuus, eli kuinka mielellään käyttää eri kieliä. Yksilöiden erilaiset kielitaitoprofiilit vaikuttavat merkittävästi työyhteisön sisäiseen kommunikaatioon ja aiheuttavat sen, että eri kielien välillä täytyy osata luovia joustavasti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Huomionarvoista on se, että kielitaito vaikuttaa haastateltavien mukaan olennaisesti siihen, kenen kanssa on vuorovaikutuksessa työpäivän aikana, mistä syystä kokemukset työpaikan kielimaisemasta ja kielitaitovaatimuksista vaihtelevat yksilötasolla huomattavasti.

The purpose of this study is to describe, analyze and interpret the experiences of Finnish as a second language students about interaction situations in Finnish. As multiculturalism increases, so does the need to research and develop the teaching of Finnish as a second language. This study has sought to address this need by mapping the interaction situations experienced by adult students with peer, native adults, and native children. Previous research has shown that different interaction situations are an important part of language learning, and language learning is increasingly being explored as a process that happens through interaction. The research questions in this study are as follows: 1. What kind of Finnish-language interaction situations does a Finnish as a second language student encounter in his or her daily life? 2. How does a Finnish as a second language student experience speaking Finnish in different interaction situations? A total of 14 people were interviewed for the study, and the interviews were conducted mainly in pairs. The interviewees were adult practical nurse students who completed their degrees using Finnish as a second language students. The interviews were semi-structured thematic interviews. The data were categorized and analyzed by using the method of qualitative content analysis. Three main themes were found from the data, as a result of classification in interaction situations. These three themes were 1) interaction with a peer, 2) interaction with a native adult, and 3) interaction with a native child. Most of the interaction situations that took place in Finnish happened with a peer. The main result was that the interviewees had almost no native friends or acquaintances, and almost all interaction situations with the native Finnish speakers were occasional encounters, for example when shopping at the checkout. Interactions with native children also emerged from the data, as the adult students interviewed were practical nurse students that worked with children. Interaction situations with children were found to be mainly challenging. Most of the language learning took place in interaction with peers and native adults, and the interaction situations with peers were perceived as having a relaxed atmosphere, and thus also the best for language learning.

Tutkielmassa tarkastellaan seikkailullista kielenopetusta kahdesta näkökulmasta. Pääkysymyksenä on, millaisia kielenoppimisen mahdollistavia kohtia seikkailussa syntyy vertaisoppijoiden välisessä vuorovaikutuksessa. Tarkastelun kohteena ovat tilanteet, joissa osallistujat suuntautuvat kielenoppimiseen. Tätä tarkastellaan keskustelunanalyyttisesti. Lisäksi tarkastellaan osallistujien ajatuksia seikkailukokemusten merkityksestä kielenoppimiselleen. Tutkielman aineisto koostuu neljästä s2-oppimisseikkailusta, niiden purku- ja prosessointitilanteista sekä osallistujien haastatteluista ja palautteista. Aineisto on pääasiassa videomateriaalia, mutta joistakin tilanteista on pelkkä äänitallenne. Lisäksi palautetta on kerätty myös kirjallisesti. Osallistujia on yhteensä 20 ja he ovat kaikki samalla suomen kielen ja kulttuurin kurssilla opiskelevia aikuisia maahanmuuttajia. Lisäksi mukana on ollut suomalaisia seikkailuavustajia, mutta tutkimus keskittyy kakkoskielisten väliseen vuorovaikutukseen. Seikkailussa kielenoppiminen tapahtuu muun toiminnan ohella. Seikkailut on suunniteltu niin, että ne kannustavat ja jopa pakottavat vuorovaikutukseen ryhmän kanssa. Analyysi osoittaa, että vaikka osallistujat keskittyvät seikkailussa etenemiseen ja saamistaan tehtävistä suoriutumiseen, he suuntautuvat aktiivisesti myös kielenoppimiseensa ja rakentavat seikkailutilanteista kielenoppimistilanteita. Kielenoppimistilanteita rakennetaan niin omista kuin vuorovaikutuskumppaneidenkin vuoroista. Kielenoppimiseen suuntaudutaan toistamalla opittavia kielenelementtejä ja pyrkimällä käyttämään niitä osana omia vuoroja. Oppimisen kohteeksi nousee erityisesti sanasto ja nimenomaan sanat, jotka ovat kyseisessä tilanteessa olennaisia. Havainnot ovat linjassa aiemman keskustelunanalyyttisen kielenoppimisen tutkimuksen kanssa. Osa seikkailutehtävistä ohjaa osallistujia kiinnittämään huomiota myös kielioppiin. Tällöin he toisinaan suuntautuvat myös kielioppiseikkojen oppimiseen, mutta ilman tehtävän vaikutusta niihin ei osoiteta erityistä suuntautumista, eivätkä osallistujat muutoin kuin tehtävästä suoriutumisen tähden myöskään ryhdy korjaamaan toistensa kielioppia. Olennaista on viestin välittyminen. Sanoihin liittyvää korjausta sen sijaan tehdään, vaikkei seikkailutehtävä sitä suoraan edellyttäisi. Osallistujien kommenttien perusteella seikkailut ovat olleet pääasiassa positiivisia kokemuksia, jotka tarjoavat aitoja kielenkäyttötilanteita ja kielenoppimismahdollisuuksia. Aktiivinen tekeminen ja tilanteen aitous koetaan tärkeäksi motivaatiolle ja oppimiselle, ja autenttisuus tarjoaa myös resursseja päätellä vieraiden sanojen merkityksiä. Osallistujat pitävät seikkailuja hyvänä ja innostavana keinona harjoitella kieltä ja testata osaamistaan, ja niiden koetaan lähentyvän tosielämän kielenkäyttötilanteita. Lisäksi ne koetaan mieleenpainuviksi elämyksiksi, jotka herättävät jännitystä, aktivoivat ja tarjoavat onnistumisen kokemuksia, minkä ajatellaan myös auttavan opittujen elementtien mieleen painumista ja vaikuttavan positiivisesti opiskelumotivaatioon. Työ tarjoaa uuden kontekstin keskustelunanalyyttiselle kielenoppimisen tutkimukselle ja perusteluja seikkailupedagogiikan soveltamiselle kielenopetuksessa.

Tutkielmassa tarkastellaan ruotsin kieltä HUS:n (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) sairaanhoitajien työssä. Selvitys on HUS:n henkilöstöjohdon tilaama ja tarve sille pohjautuu kokemukseen, jonka mukaan potilaan lakiin kirjattu ja HUS:n kieliohjelman lupaama oikeus saada hoitoa molemmilla Suomen kansalliskielistä (tässä tapauksessa ruotsiksi) ei aina välttämättä toteudu. Tutkielman tavoitteena on kehittää toimintamalli, jonka avulla hoitohenkilökunnan työssä tarvittavaa ruotsin kielen taitoa voidaan kehittää työnantajan järjestämänä toimintana tämänhetkisen kurssitoiminnan lisäksi. Tutkimuksessa kartoitetaan ruotsin kielen käyttötilanteita ja niihin mahdollisesti liittyviä ongelmia hoitohenkilökunnan päivittäisessä työssä. Niin ikään selvitetään hoitajien kokemusta omasta ruotsin kielen taidosta kielitaidon eri osa-alueilla ja kartoitetaan heidän ajatuksiaan kielitaidon kehittämistä tukevan toiminnan järjestämiseen liittyen. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat muun muassa teoriat, joihin kielen oppiminen nykykäsitysten perusteella pohjautuu sekä aiemmat työssä tarvittavan kielitaidon oppimiseen ja kehittämiseen liittyvät tutkimukset. Tutkimus toteutettiin huhtikuussa 2015 suomenkielisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin sähköpostitse HUS:n Syöpäkeskuksen ja Akuutin niille yhteensä 645 sairaanhoitajille, joiden äidinkieli on jokin muu kuin ruotsi. Kyselyyn vastasi 107 henkilöä. Tulokset osoittavat, että ruotsinkielisiä potilaita kohdataan työssä säännöllisesti, mutta vain vajaa puolet vastanneista käyttää kieltä tietäessään potilaan olevan ruotsikielinen. Usein syynä on yhtäältä epävarmuus ja uskalluksen puute käyttää kieltä ja kokemus oman kielitaidon puutteellisuudesta erityisesti keskustelutaitojen ja sanavaraston – usein ammattisanaston – osalta, toisaalta ruotsinkielisten potilaiden yleisesti hyväksi koettu suomen kielen taito. Kielen aiheuttamista ongelmatilanteista selviydytään usein ruotsia osaavan kollegan avulla. Yleisesti hoitajien suhtautuminen ruotsin kieleen ja sen oppimiseen on positiivista ja motivaatio oppia ruotsia paremmin koetaan korkeaksi, mutta kielen oppimisen ja kielitaidon ylläpitämisen haasteina nähdään ruotsin kielen vähäiset käyttötilanteet työssä, toisaalta kielen oppimiseen ja kehittämiseen tähtäävässä toiminnassa taas epäsäännöllisten työaikojen aiheuttamat haasteet osallistua säännöllisiin tapaamisiin. Tulosten perusteella hoitohenkilökunnan työssä tarvittavaa ruotsin kielen taitoa voidaan parantaa kehittämällä nykyistä, jo olemassa olevaa kurssitoimintaa tarjoamalla sisällöltään paremmin oppijan kielitaidon tasoa vastaavia ja erityisesti oppijan työtehtävissä tarvittavan ruotsin oppimista tukevia kursseja. Etuja erityisesti aikataulutuksen suhteen toisi oman alan kielen oppimista kehittävä on line -kurssi joko täysin itsenäisesti tai opettajan johdolla suoritettuna. Kielenkäytön aktivoimiseen ja ylläpitämiseen ehdotetaan viikoittaisia, vapaamuotoisia, ”ruotsinkielisiä kahvitunteja” opettajan johdolla. Ruotsin kielen taitoa kehittävän toiminnan ja sen tarjonnan on oltava monipuolista ja vastattava henkilökunnan keskenään hyvinkin erilaisiin kielitaidon kehittämistarpeisiin.