Browsing by Subject "kielet"

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vertailla suomalaisia ja quebeciläisiä kuolinilmoituksia. Tutkimuksen materiaalina käytetään neljässä sanomalehdessä ilmestyneitä kuolinilmoituksia. Aineisto koostuu 64 kuolinilmoituksesta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kuolinilmoitukset ovat kulttuurisidonnainen ja vakiintunut genre. Niillä on erityinen ulkoasu ja rakenne, josta ne on helppo tunnistaa. Tutkimuksessamme pyrimme määrittämään kuolinilmoituksien pakolliset sekä valinnaiset osat. Lisäksi tutkimme, minkälaisia kiertoilmaisuja ja koheesiokeinoja kuolinilmoituksissa käytetään. Tutkimuksemme on suurimmaksi osaksi kvalitatiivinen, sillä siinä vertaillaan kuolinilmoituksien eri osia. Näiden eri osien välillä vallitsee koheesio, jota sivuammekin tässä tutkimuksessa. Tutkimustulokset osoittivat, että pakollisia osia quebeciläisissä ja suomalaisissa kuolinilmoituksissa ovat otsikko, kuolinaika ja -paikka sekä kiitokset. Suomenkielisissä kuolinilmoituksissa välttämättömiä osia ovat lisäksi synnyin aika ja -paikka sekä mahdolliset omaiset/läheiset, jotka jäävät suremaan. Quebeciläisissä kuolinilmoituksissa keskeisenä osana on menehtyneen kuva, jota ei suomalaisissa kuolinilmoituksissa käytetä ollenkaan. Omaiset, niin kuolleet kuin elossa olevat, mainitaan nimeltä sekä mitä sukua he ovat vainajalle. Kiertoilmaisuja käytetään paljon kuolinilmoituksissa, koska ne sisältävät kuolemaan liittyviä sanoja, jotka usein koetaan vakavina. Etenkin kuolla-verbin eri synonyymit sekä lähtemiseen ja matkaan liittyvät metaforat ovat suosittuja suomalaisissa ja quebeciläisissä kuolinilmoituksissa. Kuolinilmoitusten yleinen rakenne eroaa tarkastelemiemme lehtien välillä. Québecissä kuva on sijoitettuna ilmoituksen alkuun, jota seuraa tiivis tekstikappale. Suomessa ilmoitus alkaa joko symbolilla tai menehtyneen hellittelynimellä kuten ”rakkaamme”. Suomalaiset kuolinilmoitukset ovat lyhyempiä ja selkeämpiä kuin quebeciläiset. Netissä julkaistavat kuolinilmoitukset lisääntyvät koko ajan, mikä mahdollistaa niiden sisällön ja ulkoasun personalisoinnin.

Tutkielman tarkoituksena on kuvata millaisia ovat Helsingin käräjäoikeuden lautamiesten representaatiot kielistä, kulttuureista ja uskonnoista oikeudenkäynneissä. Tutkielman teoria rakentuu kielten, kulttuurien, uskontojen ja oikeuden limittäisyydelle ja representaatioiden rakentumiselle niiden keskellä. Aineisto on hankittu havainnoimalla kymmenessä istunnossa sekä keräämällä representaatioita 47:ltä lautamieheltä kyselylomakkeella. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti ja osin teorialähtöisesti. Tutkimus on kvalitatiivinen ja kuvaileva käytännöllisen teologian tutkielma, joka lainaa aineksia mm. empiirisestä oikeustutkimuksesta ja kulttuurien tutkimuksesta. Lautamiehet pitävät monikielisyyttä käräjäoikeuden arkena. Tulkkauksen nähdään hidastavan oikeusprosessia, mutta mikäli tulkkaus on tasokasta, lisää se asianosaisten oikeusturvaa. Kulttuuriin liittyviä representaatioita lautamiehet tuottivat paljon. Osa näkee monikulttuurisuuden yhtä tavallisena käräjäoikeudessa kuin suomalaisessa yhteiskunnassa muutenkin. Oma äidinkieli, kulttuuriin liittyvä pukeutuminen ja perheen tuki asianosaisille nähdään myönteisessä valossa. Sen sijaan naisiin kohdistuvan, oletetusti kulttuuri- tai uskontosidonnaisen väkivallan lautamiehet kokevat vaikeana. Myös ajoittainen asianosaisten epäluottamus oikeuslaitokseen määritellään haasteeksi. Lautamiesten mukaan uskonto tulee harvoin esiin istunnoissa, ja he esittivät määrällisesti vähän uskontorepresentaatioita. Uskontoon viittaava pukeutuminen kuten huivinkäyttö tai äänetön, henkilökohtainen rukous istunnossa nähdään ongelmattomina. Sen sijaan sellainen uskonnollisuus, joka oletetusti haastaa Suomen lakia, määritellään ongelmallisiksi. Tutkimustulokset linkittyvät teemoihin kuten ihmisten perusoikeudet, yhdenvertaisuus, uskonnot ja kulttuurit julkisessa tilassa sekä Suomen laki vs. uskontojen ja kulttuurien omat normit.