Browsing by Subject "kieliminä"

A1-kielen eli ensimmäisen vieraan kielen opiskelua varhennettiin keväällä 2020. A1-kiina on yksi mahdollisista vieraan kielen valinnoista. Kiinan kielen merkitys Suomessa on kasvanut ja yhä useampi opiskelee kiinaa. Kiinan kielen ääntäminen on yksi haastavimmista asioista kiinan kielen oppimisessa. Ääntäminen on tärkeä osa kielitaitoa ja se tulisi huomioida opetuksessa tasapuolisesti muiden kielitaidon osa-alueiden kanssa. Tässä tutkimuksessa haastateltiin kahta eri A1-kiinan luokkaa, joilla on kiinan kielen oppisen kokemusta yli kaksi vuotta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä motivoi A1-kiinan opiskelijoita kielen opiskeluun, millaisia kokemuksia oppilailla on ollut kiinan kielen ja sen ääntämisen opiskelusta. Oppilaiden kokemusten perusteella ja tämän tutkimuksen avulla haluan pyrkiä kehittämään kiinan kielen opetusta. Oppilaiden motivaatio ja kieliminä olivat tärkeässä roolissa oppilaiden kielten opiskelukokemuksessa. Oppilaiden positiivisilla opiskelukokemuksilla on suuri vaikutus kielen oppimiseen. Tutkimustulokset osoittivat, että suurin osa oppilaista valitsi kiinan kielen valintavaiheessa sisäisen motivaation vuoksi. Oppilaat totesivat kaipaavansa opiskeluun enemmän haasteita. Laulujen, lorujen ja leikkien avulla opiskelu voi kuitenkin käydä yksitoikkoiseksi ja oppilas kyllästyy. Motivaatio voi tällaisessa tapauksessa laskea. Oppilaat eivät tutkimuksen mukaan kokeneet kiinaa vaikeana kielenä. Fonetiikan tutkimustuloksesta näkyy, että oppilaat ovat oppineet kahden lukuvuoden aikana erottamaan toonit puhutusta kielestä paremmin. Kahden lukuvuoden jälkeen yhdenkään vastaajan mielestä toonien erottaminen ei ollut vaikeaa. Tuloksista näkyy oppilaiden sisäisen motivaation olevan vahva. Oppilaat kaipasivat opiskeluun enemmän roolileikkejä, iloa ja vuorovaikutusta muiden oppilaiden kanssa, minkä vuoksi kommunikatiivisten opetusmenetelmien käyttö ääntämisen opetuksessa on oppilaiden motivaation kannalta tärkeää. Oppilaiden vastauksissa positiivisiin kokemuksiin vaikuttivat eniten mielenkiinto kieltä ja sen opiskelua kohtaan, motivaatio opiskeluun ja odotukset opiskelun suhteen. Kokemukset vaihtelivat oppilaiden välillä, sillä vastauksissa oli sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia. Molemmissa tutkimuksissa oppilaat totesivat, että ”lauseen puhuminen ja painotukset” ovat vaikeinta kiinan opiskelussa. Nykyisessä perusopetuksen opetussuunnitelmassa (POPS, 2016) korostetaan suullista ilmaisutaitoa ja painotetaan foneettista osaamista, jonka vuoksi ääntämisen opetus on tullut tärkeämmäksi kielten opetuksessa.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten suomea toisena kielenä kirjoittaneet ylioppilaskokelaat kuvaavat kielten oppimista sekä kokemuksiaan monikielisyydestä. Analyysin apuna käytetään Opetushallituksen Kieliprofiili-sivustolla esitettyä kieliminän käsitettä, jota lähestytään viiden näkökulman avulla: kielitaito, kielitietoisuus, kielenoppijuus, kielivaranto sekä kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus. Tutkimuksen teoreettisen kehyksen muodostavat dialogisuus ja sosiokulttuurinen teoria. Tutkimusaineisto koostuu suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeen monikielisyysaiheisista kirjoitelmista (258 kirjoitelmaa) syksyltä 2018. Aineiston kirjoittajien kielivaranto on varsin laaja. Kirjoitelmissaan kokelaat kuvaavat käyttävänsä arjessaan useita kieliä, osa jopa kah-deksaa kieltä. Käytettyjen kielten runsaus heijastuu myös kokelaiden moninaisiin tapoihin käyttää kieliä. Toisinaan jokin kieli on rajattu tiukasti tiettyyn tilanteeseen, toisinaan eri kieliä taas käytetään limittäin. Kirjoitelmissa kielten limittäinen käyttö liittyy erityisesti nuorten keskinäiseen vuorovaikutukseen ja tietyn ryhmän toimintatapoihin. Erillisten kielten käyttö on tyypillistä perheen tai suvun kesken. Kirjoit-tajien identiteetti kietoutuu heidän käyttämiinsä kieliin. Valtaosalle kirjoittajista suomen kieli on merkittävä osa heidän identiteettiään, ja monet kuvaavat olevansa identiteetiltään monikielisiä. Tärkeimmäksi kieleksi kirjoittajat nimeävät kuitenkin oman äidinkielensä. Kieliä on opittu niin kotona, koulussa kuin monenlaisissa informaaleissa oppimisympäristöissä ja -tilanteissa. Yleisimmin kirjoittajat kertovat oppineensa kieltä vuorovaikutuksessa kavereiden ja ystävien kanssa. Suomessa varhaislapsuudesta saakka asuneiden kirjoitta-jien kuvauksissa suomen kielen oppiminen on tapahtunut useimmiten luontevasti arjessa, kuten päiväkodissa, koulussa ja harrastuksien parissa. Hieman vanhempana Suomeen muuttaneet kuvaavat suomen kielen oppimistaan muun muassa vaikeuksien voittamisen ja eräänlaisten sankaritarinoiden avulla. Laajasta kielten kirjosta huolimatta, kirjoittajat haluavat oppia vielä lisää kieliä. He katsovat, että hyvästä kielitaidosta on hyötyä erityisesti tulevaisuuden opiskelu- ja työelämässä.