Browsing by Subject "kokemukset"

Tässä maisterintutkielmassani käsittelen virolaisia 1930-luvun ylioppilaita. Viron historiassa ajanjaksoa 1934–1939 kutsutaan usein ”vaikenemisen ajaksi”, ja tutkielmassani haastan tätä käsitettä ja vallitsevaa narratiivia tarkastelemalla, millaisia yhteiskuntakriittisiä ääniä yliopistokaupunki Tarton virolaisilla ylioppilailla oli kyseisinä vuosina. Näkökulmani on kokemushistoriallinen, eli valtionjohdon toimintaa kritisoineiden äänten esittelyn lisäksi erittelen kokemuksia näiden äänien taustalla selvittäen, miten ylioppilaat kokivat vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen, oman positionsa ja oman kriittisyytensä. Tutkimusmetodien näkökulmasta asetan tutkimukseni toisaalta yhteiskuntahistorian ja toisaalta uuden kulttuurihistorian suuntausten sateenvarjon ja kokemushistorian käsitteen alle. Tutkielmani keskeisimpinä alkuperäislähteinä käytän ylioppilasorganisaatioiden pöytäkirjoja ja muuta aineistoa, Viron Poliittisen poliisin agenttien raportteja, Tarton yliopiston akateemisen oikeuden materiaalia sekä lehdistöaineistoa, erityisesti Viron Üliõpilaslehtiä. Näiden tukena olen käyttänyt organisaatioiden omia, muistitietoa sisältäviä historiikkeja. Tulkintojani olen pohjannut erityisesti suomalaiseen ja virolaiseen tutkimuskirjallisuuteen koskien ylioppilaiden roolia, Viron historiaa, yhteisöllistä nationalismia ja demokratiakehitystä. Aineiston rajaamisen osalta olen soveltanut laadullisen tapaustutkimuksen periaatteita keskittyessäni erityisesti kahteen organisaatioon, miesjärjestö Eesti Üliõpilaste Seltsiin ja naisjärjestö korporaatio Filiae Patriaeen. Keskeisimpänä tutkimustuloksenani esitän, että ylioppilaat eivät vaikenemisen aikana tyytyneet olemaan hiljaa ja vaikenemaan, vaan että he ottivat laajamittaisemmin syksystä 1936 alkaen rohkeasti kantaa akateemisen vapauden puolesta, kun yliopiston toimintaa ja ylioppilasorganisaatioiden autonomiaa alettiin uusin lakiesityksin rajata. Keskeisinä kriittisten äänten ilmenemismuotoina toimivat julkiset, satojen ylioppilaiden mielenosoitukset, protestit yliopiston vuosipäivän juhlallisuuksissa, poliittinen satiiri organisaatioiden omissa tilaisuuksissa sekä julkinen keskustelu lakiuudistusten ympärillä. Kokemusten näkökulmasta totean yhteislaulun olleen ylioppilaille tärkeä yhteisöllisten kokemusten rakennusaine ja toisaalta kritiikin ilmenemismuoto. Samalla yhteisöllisyys ja yhdessä laulaminen liittyy tiiviisti jaettuun isänmaallisuuden arvoon ja yhteisölliseen nationalismiin. Tutkielmani mukaan virolaiset ylioppilaat kokivat virolaisuuden hyväksi toimimisen yleisenä lähtökohtana, eikä isänmaallisuutta nähty poliittisena kysymyksenä. Kokemukset omasta poliittisuudesta vaihtelivat: suuri osa ylioppilaista piti ihanteena apoliittisuutta, osa identifioitui osaksi ”demokraattista oppositiota”. Perinteisen, seltsien ja korporaatioiden jakolinjan lisäksi esitän sukupuolen olleen myös yksi kritiikkiin ja kokemukseen vaikuttanut tekijä, ja poliittisissa kysymyksissä naiskorporaatiot liittyivätkin usein ennemmin seltsien kuin mieskorporaatioiden kanssa. Yleisesti ottaen ”vaikenemisen ajan” ylioppilaat kokivat toimivansa virolaisuuden hyväksi ja ottivat rohkeasti kantaa etenkin akateemisen vapauden puolesta.

Maisterintutkielma on laadullinen tutkimus nuorten kokemuksista rikosprosessiin liittyen. Suomessa ei ole tehty aikaisempaa tutkimusta nuorten kokemuksista rikosprosessista ja sosiaalityön tutkimus aiheeseen liittyen on muutoinkin suhteellisen vähäistä. Myös kansanvälistä tutkimusta on nuorten kokemuksien näkökulmasta verrattain vähän. Tutkielman aineisto on kerätty keväällä 2020. Aineisto on kerätty haastattelemalla viittä nuorta, jotka ovat tehneet rikoksen alaikäisenä. Sekä aineiston keruu että analyysi on toteutettu fenomenologisen tutkimusperinteen mukaisesti. Fenomenologiassa olen lähtenyt liikkeelle Husserlin fenomenologiasta ja aineiston olen analysoinut Juha Perttulan analyysimenetelmän mukaisesti. Tutkielman teoreettisena kehyksenä olen hyödyntänyt kriminologian alan tutkimusta nuorisorikollisuuteen liittyen sekä tutkimusta sosiaalityöstä rikoksentekijöiden parissa. Keskeisinä käsitteinä tutkielmassa ovat institutionaalisuus ja nuoruus institutionaalisessa ympäristössä sekä moraalijärjestys. Rikosprosessina tässä tutkielmassa käsitän ajanjakson rikoksen tekohetkestä asian käsittelyyn tuomioistuimessa. Tutkielman yleiset merkitysverkostot muodostuivat rikosprosessin aiheiden ympärille. Tutkielma on fenomenologisen tutkimusperinteen mukaisesti aineistolähtöinen. Saamiani tuloksia vertasin aikaisempaan tutkimukseen rikosprosessista. Tutkielman kannalta keskeisiksi teemoiksi nousivat tasa-arvoinen kohtelu viranomaisessa, nuoren osallisuus ja nuori institutionaalisessa ympäristössä. Nuoret kokivat rikosprosessin kokonaisuudessaan negatiiviseksi. Korostuneesti rikosprosessin ikävin vaihe oli poliisivankilassa kiinniotettuna oleminen. Lastensuojelun sosiaalityö koettiin myös joko hyödyttömäksi tai kokemukset siitä huonoiksi. Nuorten positiiviset kokemukset rikosprosessista liittyivät muun muassa asianajajien ammattitaitoon. Alaikäisenä rikoksen tehneiden nuorten rikosprosessia olisi mahdollista kehittää asiakasystävällisemmäksi esimerkiksi kehittämällä nuorten systemaattista kuulemista ja kiinnittämällä huomiota tasa-arvoiseen kohteluun. Nuorille tulisi myös informoida prosessin kulusta huolellisesti.

Många äldre är med om en förändring i deras hemmiljö. Ofta sker denna förändring då den äldre inte klarar av att bo hemma längre. Jag är intresserad av hur äldre upplever denna förändring och om flytten påverkar känslan av att anpassa sig till ett nytt hem. Jag är också intresserad av att undersöka vad den omgivande miljön betyder för den äldre och om hurudana känslor ett miljöombyte väcker hos den äldre. Jag har undersökt detta genom att hålla en diskussionsgrupp för äldre som bor på det finskspråkiga, kommunala servicehuset i Östra centrum. Diskussionsgruppen träffades en gång i veckan under en tidsperiod på två månader. Fyra äldre deltog aktivt i diskussionsgruppen. Som forskningsmetod har jag använt mig av narrativa livsberättelser. Jag bad de äldre i diskussionsgruppen om skrivna livsberättelser. Som forskningsmaterial användes dessutom de äldres skrivna dikter och tankar, både nya men också gamla texter. Jag använde mig av narrativ analys enligt det paradigmatiska tänkandet. Jag fann sex olika huvudteman i mitt material: hemmets betydelse, miljöns betydelse, upplevelsen av att flytta till ett servicehus, sociala samverkan, vården och upplevelsen av ålderdom. De äldre i min undersökning uppgav att miljöns betydelse hade ökat för dem efter att de flyttade till servicehuset. De äldre uppskattade särskilt känslan av lugn och stillhet då de vistades ute i naturen. Hemmets betydelse hade däremot sjunkit totalt. Ingen av de äldre uppgav lägenheten på servicehuset vara ett hem för dem, utan främst använde de ordet rum. Upplevelsen av att flytta till servicehuset hade för dem flesta i diskussionsgruppen varit positiv. Det som de äldre uppgav att de längtade mest efter på servicehuset handlade förutom små konkreta saker främst om dagliga hemsysslor. De äldre kände sig också ensamma och en orsak till detta var att den sociala samverkan uppgavs vara mycket fattig på servicehuset. De viktigaste källorna som jag har använt i denna undersökning är doktorsavhandlingarna av Anni Vilkko, Omaelämänkerta kohtaamispaikkana. Naisen elämän kerronta ja luenta (1997) och Annukka Klemola, Omasta kodista hoitokotiin. Etnografia keskipohjalaisten vanhusten siirtymävaiheesta (2006). Jag har också utgått från Sinikka Hakonens Kirjoittaminen merkityksellistää elämää (2003).

Helsingin lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin ja tuen yksiköissä tapahtui syksyllä 2017 paradigman muutos, kun yksiköt muuttuivat monitoimijaisiksi. Tämä tarkoitti sitä, että yksiköissä työskenteli lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös muiden ammattiryhmien edustajia. Tämä maisterintutkielma käsittelee näiden yksiköiden asiakkaiden kokemuksia työskentelystä. Tutkimustehtävänä on tuottaa tietoa kokemuksista, jotta yksiköt voivat kehittää palveluitaan lapsi- ja perhelähtöisesti. Tutkielma kiinnittyy myös osallisuuskeskusteluun ja sen lähtökohtana on, että palvelutarpeen arvioinnin tekemisellä pyritään lisäämään yksilöiden toimintakykyä sekä osallistumisen mahdollisuuksia, mikä lisäisi myös osallisuuden kokemusta. Asiakkaiden kokemusten kartoitus on tärkeää, jotta työtä voidaan kehittää osallisuutta tukevammaksi. Kokemusten keräämiseksi suunniteltiin kyselylomake, joka sisälsi väittämiä, joita asiakas arvioi asteikolla 1–5. Se sisälsi myös kysymyksiä, joissa asiakas pystyi laajentamaan vastauksiaan. Lomakkeet jaettiin Helsingin lastensuojelun yksiköihin, joissa niitä jaettiin asiakkaille täytettäväksi työskentelyn päätyttyä 1.9.2019–31.12.2019.. Lomakkeita täytettiin yhteensä 55 kappaletta, mikä edusti hyvin pientä osaa aineistonkeruuvaiheen ajankohdan asiakasmäärästä. Lomakkeista lapsen tai nuoren täyttämiä oli 11 kappaletta, loput olivat huoltajien täyttämiä. Tutkielman tulokset heijastelevat siis enemmän huoltajien näkemyksiä. Lomakkeet analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Asiakkaiden kokemukset olivat johdonmukaisesti positiivisia. Lähes kaikki asiakkaat olivat vähintään jokseenkin samaa mieltä siitä, että työskentelyyn osallistuivat juuri oikeat ammattiryhmät, yhteistyö työntekijöiden kanssa sujui hyvin, asiakkaat saivat tarpeeksi tietoa palvelutarpeen arvioinnista ja sen etenemisestä, heitä kuunneltiin, heille varattiin riittävästi aikaa, työskentelystä oli hyötyä ja he olivat tyytyväisiä saamaansa palveluun. Aineistosta nousi esille, että sellaisissa palvelutarpeen arvioinneissa, joissa työpari oli joku muu, kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijä, olivat asiakkaat hieman tyytymättömämpiä, kuin ne asiakkaat, joiden palvelutarpeen arviointia oli tekemässä kaksi lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Eron varmentaminen kaipaisi lisätutkimusta. Tutkielman tuloksissa on otettava huomioon vastaajien vähäinen määrä, minkä vuoksi yleistäviä johtopäätöksiä ei voida tehdä. On myös huomioitava, että asiakkaiden mahdollinen valikoituminen, eli se, ettei kaikille asiakkaille ole tarjottu mahdollisuutta lomakkeen täyttämiseen, on saattanut vaikuttaa tutkielman tuloksiin. Lisäksi lomake oli ainoastaan suomenkielinen, mikä on myös mahdollisesti vaikuttanut lomakkeiden määrään ja tuloksiin. Helsingin lastensuojeluyksiköille esitetään jatkossa systemaattista palautteenkeruuta, esimerkiksi sähköisen anonyymin lomakkeen muodossa.

Faculty Faculty of Medicine Department - Author Järvinen Heli Marjukka Title Autism education professionals’ experiences in the use of augmentative and alternative communica-tion methods Subject Logopedics Level/Instructor Master’s Thesis / Kaisa Launonen Month and year April 2017 Number of pages 89 pp. + 4 appendices Abstract Autism spectrum disorder (ASD) is a condition that affects social interaction, communication and behavior. Since effective communication and interaction is a prerequisite for learning, the use of augmentative and alternative com-munication (AAC) methods has been considered necessary in study environments. The education professionals’ per-spectives and attitudes towards the use of AAC methods have been linked to the extent to which they support the development of communication skills of their pupils using communication aids. The purpose of this study is to de-scribe the experiences of autism classroom teachers and classroom assistants in the use of AAC methods. This topic is examined based on the benefits and challenges that autism education professionals associate with the use of com-munication aids, the number of factors contributing to the successful use of the AAC methods as well as the devel-opment of the students' communication skills. In this study nine education professionals who worked in autism education classrooms and school’s afternoon activi-ties in Helsinki were interviewed. The interviews were conducted as semi-structured individual interviews, which discussed the use of AAC methods for students with ASD. The interviews were recorded, transcribed and analyzed by using inductive thematic analysis approach. Finally, the themes of each research question were compared with each other. Based on the results of this study, AAC methods are particularly useful not only for communication between students and education professionals, but also for the students' ability to express themselves, to develop better social skills and to become more independent in their everyday lives. The challenges of using AAC methods related to usability factors, students’ developmental abnormalities, education professionals’ practices and various resource issues. Pro-fessional co-operation, motivation, favorable usability factors of the AAC methods, and factors related to the activi-ties and roles of education professionals were seen to influence the successful use of the AAC methods and to im-prove the students’ communication skills. In addition, the interviewees strongly emphasized the importance of stu-dents’ spontaneous communication and speech development in the motivation and work satisfaction of education professionals. The autism classroom teachers’ and classroom assistants’ experiences in the use of AAC methods emphasize the im-portance of training and multiprofessional co-operation in support of the use of communication aids and develop-ment of students’ communication skills. Based on the results of this study, the speech therapists’ counseling activi-ties can be regarded as significant for the development and maintenance of the education professionals’ AAC skills and for constituting positive attitudes related to the use of AAC methods. This study highlights the importance of fur-ther research focusing particularly on more specific identification of challenges related to the use of AAC methods in autism classroom education. Keywords Communication, augmentative and alternative communication (AAC) methods, communication aids, autism spectrum disorders, autism classroom education, education professionals, experiences Where deposited Helsinki University Library – Helda / E-thesis ethesis.helsinki.fi

Vuodesta 2019 lähtien ylioppilaskoe on järjestetty kaikissa oppiaineissa sähköisesti. Tämä muutos on vaikuttanut merkittävästi oppimateriaalien digitalisointiin, ja vuonna 2020 digitaalisten oppikirjojen liikevaihto oli viidesosa kaikista myydyistä oppikirjoista. Digitaalisten oppikirjojen yleistyessä on tärkeää tietää, mitä käyttäjät niistä ajattelevat. Tähän mennessä saksan oppiaineen digioppikirjojen käyttäjien kokemuksia ja mielipiteitä ei ole tutkittu. Siksi tässä maisterintutkielmassa etsittiin vastausta kysymykseen, mitä mieltä saksaa opiskelevat lukiolaiset ovat digioppikirjoista. Toinen tavoite oli selvittää, miten saksan oppiaineen digioppikirjoja voitaisiin kehittää opiskelijoiden vastausten perusteella ja miltä digitaalisen oppimateriaalin tulisi näyttää. Tutkimus toteutettiin vuonna 2020 ja tutkimukseen osallistui 44 lukiolaista: 18 opiskelijaa käytti Plan D -kirjasarjaa, 18 Magazin.de-kirjasarjaa ja 8 Unter uns -kirjasarjaa. Tutkimusaineisto kerättiin online-kyselyllä yhdistelemällä kvalitatiivista ja kvantitatiivista metodia. Avoimet kysymykset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkimustuloksena sisällönanalyysista saatiin seitsemän kategoriaa: a) sanasto, b) osioiden välillä navigointi, c) tehtävät ja niiden tarkistaminen, d) jatkuvasti käytettävissä, e) tehtävien ja kappaleiden kuuntelu, f) muistiinpanot ja g) digi vs. painettu. Kaikkien kolmen kirjasarjan käyttäjät olivat samaa mieltä siitä, että digitaalista oppikirjaa on helppo käyttää ja tekstien ja tehtävien kuunteleminen nähtiin hyvänä ominaisuutena. Lisäksi pidettiin siitä, että digioppikirja on aina saatavilla ja painettua kirjaa ei tarvitse kantaa mukana. Monissa vastauksissa ilmaistiin toive paremmista muistiinpanomahdollisuuksista. Tarkasteltaessa tarkemmin kolmen oppikirjasarjan välisiä eroja kävi ilmi, että Magazin.de-käyttäjät pitivät tehtäviä ja niiden automaattista korjausominaisuutta erittäin hyvänä, mutta toivoivat, että eri osioiden välillä navigoiminen olisi helpompaa. Plan D -oppikirjasarjan käyttäjistä toiset pitivät digitaalista oppikirjaa virkistävänä ja toiset taas pitivät enemmän käsin kirjoittamisesta. Sanasto-osion sijaintia kritisoitiin ja toivottiin, että sanastoa voisi pitää ruudulla sivua vaihdettaessa. Unter uns -oppikirjasarjan käyttäjät olivat myös monta mieltä digitaalisuudesta, sillä jotkut pitivät digioppikirjoja hyvänä valmistautumisena sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin, ja toiset taas eivät pitäneet pitkien tekstien lukemisesta näytöltä. Unter Uns -sarjan käyttäjät olivat tyytymättömiä vastausten tarkistustoimintoon. Toivottiin, että digioppikirja hyväksyisi useita vastausvaihtoehtoja eikä sakottaisi pienistä kirjoitusvirheistä.

This research explores the experiences of nursing and teaching staff in Helsinki's Early Childhood Education area about unprofessionality and its emergence in the interaction between the adult and the child. Based on my experience and previous research, it can be stated that the documents guide early childhood education practice very loosely and interpretatively. Both, unconscious and conscious, decision making and value basis and their interpretation development, causes variation in the quality of work in an early education settings and, also between workers.   It was interesting to find out what the nursing and education staff think is unprofessional, about how they felt when they had to intervene, and how the responses showed the theoretical starting point for a high-quality educational interaction. However, day-care staff are expected to be familiar with the legislation and documents governing the field. This is a phenomenographic mixed method research, which is a one-time transversal survey. The material was collected with an E-questionnaire from one of Helsinki's early childhood area.  54 early childhood educators answered the questionnaire. The material was analyzed using content analysis and separation. The results showed that the respondents recognized unprofessional situations, but they had difficulty and variation in evaluation the gravity of the situation. Respondents also found it difficult to respond to unprofessional situations. The lack of agreed policies in their work community, lack of theoretical knowledge and understanding of the basis of legislation and documents, that creates the foundation of quality interaction between a child and an adult, makes intervention problematic and difficult. The results showed that there were deficiency in professional knowhow, communication as well as in the operating culture and leadership.

The special education reform and development to support in learning and school attendance has resulted in major changes in the job description of Finnish special education teachers (SET). The distribution of resources to schools has also changed. Previous researchers have found a lack of resources in special education. Teachers also experience a lack of time in their work. To date, barely any quantitative research has been conducted on the challenges SETs face in their job in Finland. The aim of the study was to answer two questions: (1) What challenges do special education teachers find to have the biggest effect on their job? (2) Was there a connection between certain background variables and the teachers’ experiences of these challenges? All persons working as SET from early childhood education to secondary education were considered suitable respondents. The responses were collected via electric questionnaires. The first research question was answered by compiling the questionnaire answers and comparing their answers based on the means and frequencies. The second research question was answered using multivariate methods (one-way analysis of variance, Kruskal-Wallis test, two-way analysis of variance, t-test, Post Hoc test, Analysis of Simple main effect). In the questionnaire, SETs (N = 339) assessed how much each challenge affected their work. Judging by the responses, SET’s find that their work is affected by the expansion of their work as well as excessive differences between municipalities. In addition, several answers related to the inadequacy of time received high values in the responses. Because of this, SETs feel that collaboration does not work well enough and that there are not enough resources for supporting students. Students’ individual characteristics and behaviour is also considered challenging. Of the background variables, the level of education clearly distinguished the respondents most effectively. The SETs also experienced challenges in different ways depending on the age group they were in charge of. The experience with special education and the job title had an impact as well. Differences were also found based on the method of education and the population of the municipality the teacher worked in. However, the effects accounted for by these factors were small. The study also found synergies between variables. These included synergy between the level of education and the professional title, as well as the professional title and the education route. However, the effects of these factors were also small. On the other hand, no connection was found between experiences of the challenges and the teacher’s overall teaching experience.

The purpose of this study is to find out the preschool aged children’s conceptions about becoming a schoolchild and the construction of these conceptions. This information could be utilized in the planning the beginning of school. The theoretical part of the study discusses preschool and elementary education and their curricula. The focus in this part is to concentrate on the history of pre-primary education and to compare the differences between preschool and elementary education. Additionally, this part focuses on transition from preschool to elementary education. This change is viewed through Bronfenbrenner (1979) ecological transition. The ecological transition process has been a typical approach in the Finnish analysis of transitions. Finally, the theoretical part discusses the preschool aged children’s learning process and what kind of thoughts have a significant effect in the forming of their conceptions. This is a qualitative research with ethnographic features. The ethnographic features derive from the fact that the scholar spent four weeks in a children’s preschool group as an intern. The method for the gathering of data was half-structured theme based interview. The data was collected in December 2017. The sample group consisted of preschool aged children from city of Helsinki. Total of 15 children were interviewed for this study. The analysis was made with the method of content analysis. The results were divided into two parts based on the research problem. The results showed that the children have a lot of preconceptions about school. The preconceptions were divided into three main categories: conceptions of being a schoolchild, conception of school as an environment, and conceptions of the contents of schooldays. The second part of the results discussed how the children’s preconceptions are being formed. The conceptions of being a schoolchild were influenced during the preschool year by parents, siblings, the friends of children who were already attending school, adults working in preschool education, and visits to the school.

Street children´s life situations have received a lot of attention both in the media and in research in the recent years. In the literature street children are often defined as being under the age of 18. In this thesis, the focus group is the street youth, meaning the adolescents and young adults who either live full-time in the streets or are otherwise strongly connected with the street life. The research interest was to study how poverty is present in the lives of the street youth, and how their experiences of poverty in the streets and their own agency change when they grow older. A further interest was to find out how street life enables transition into adult roles in the society. The theoretical background of the thesis consists of introducing the discussion of structure and agency in social sciences as a way to understand the social life, then introducing the relevant concepts of poverty and social exclusion. Poverty in this thesis is understood in its widest sense, as Amartya Sen has defined it: deprivations of basic capacities that a person has to live the kind of life he or she has a reason to value. Also, the contemporary research on street children is introduced, where the agency perspective has gained space. The thesis also takes a look at some situational factors of the case study country Zambia, which affect the lives of the country’s vulnerable children and youth. This thesis is an ethnographic research consisting of two field work periods in Zambia’s capital city Lusaka. These field work periods took place in July-August 2011 and 2012 in an organization working with street children and youth. The informants were a heterogeneous group of street youth, aged between 14 and 28 and connected to the street life from different positions. The data consists of field notes and 33 recorded interviews with the informants. The results show that most of the street youth expressed reluctance towards their current life in the streets with little prospects for change. Income-wise their poverty seemed to vary, but the money was spent to meet one’s instant needs. Poverty was further expressed in terms of experienced public disrespect and vulnerability to violence and abuse by other street youth as well as police authorities. It also meant remoteness and mistrust in one’s social relationships. Poverty in the streets caused dependency of substances leading to decreased ability to take care of oneself as well as violent behavior. Growing older in the streets seemed to bring increased feelings of wasted years and frustration in one’s life situation, which was in contrast to adult roles in the society. Prolonged street life brought a risk of adopting illegal means and violent and harmful conduct. However, this was not necessarily so, and some of the youth had taken distance to the street life abandoned many of their earlier street behaviors. As chances for employment were small, they were, however, still stuck in the streets to earn living.