Browsing by Subject "kokemus"

Objectives. The purpose of the study is to study the experiences of 5–6-year-old kindergarteners from swimming school. The study is interested in what kind of experiences children have from swimming school, how they describe their own swimming skills and what significance play plays in swimming school. The theoretical background of the study is built on three main themes. Initially, pre-school children are treated as mobile, physical activity, motor development and learning, basic motor skills, exercise skills and motivation in children's exercise. The next big theme is swimming lessons and the concepts that are central to it. Finally, we turn to experience as a phenomenon. The study has a self-reflective approach. Methods. Twelve children aged 5 to 6 years participated in the study. The group of children was from a kindergarten in South Helsinki. The research material was obtained through participatory observation and an individual interview. I myself work as a teacher in a swimming school group. The analysis of the research interview material was performed by phenomenological and narrative analysis. Results and conclusions. Children’s experiences of swimming school varied according to their previous experiences in the water. They also felt, for example, that different things were nice and not nice things at a swimming school. Most of the children felt that they had learned to swim during swimming school. The children were motivated towards the swimming school. This was evident in their interest in training, and their motivation also emerged in the children's speeches. The importance of free play in the swimming school was highlighted in the children's interviews as well as during the swimming school period. Time must be left for free play, even if it is a guided swimming school. Free play was important for the children and learning also takes place during it. In general, good teaching and differentiation as well as individualization are emphasized in swimming lessons.

Tutkimuksessa selvitetään, millaisena spirituaalisuus näyttäytyy haastateltujen äitien kokemusmaailmassa, miten he kokevat spirituaalisuutensa muuttuneen, ja kuinka he suhtautuvat tulevaisuuteensa spirituaalisuuden näkökulmasta. Tuloksia peilataan Euroopan Palliatiivisen yhdistyksen jaotteluun spirituaalisuuden eri ulottuvuuksista, joita ovat eksistentiaaliset, arvoihin liittyvät ja uskonnolliset kysymykset. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta äitiä puolistrukturoidun syvähaastattelun keinoin. Heidät valittiin harkinnanvaraisella otannalla ja aineisto analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin IPA (interpretative phenomenological analysis) menetelmin. IPA toimi myös tutkimuksen tietoteoreettisena viitekehyksenä. Aineistosta erottuu kolme kattoteemaa, joita ovat äitien suhde itseen, maailmaan ja Jumalaan. Näiden keskiössä on uusi ihmissuhde, suhde lapseen, joka vaikuttaa muihin suhteisiin. Suhteessa itseen korostuu ristiriitaisuus ja rajallisuuden kokemus. Muutoksen näkökulmasta kokemus syvällisemmästä ja aidommasta itsestä nousee esiin äitiyden myötä. Tulevaisuus näyttäytyy toiveena jatkuvasta kehittymisestä. Kokemukset suhteessa itseen nyt ja tulevaisuudessa koskettavat spirituaalisuuden eksistentiaalista ulottuvuutta ja arvokysymyksiä. Muutokseen liittyvät näiden lisäksi uskonnolliset kysymykset. Suhdetta maailmaan äidit kuvailevat ensisijaisesti erilaisten tunteiden kautta. Lapset ja lähisuhteet korostuvat ja äitien kokemukset niistä liittyvät laaja-alaisesti kaikkiin spirituaalisuuden osa-alueisiin. Asioiden tärkeysjärjestys ja elämän tarkoitus muuttuvat ja tulevaisuuteen liitetään toive uudesta lapsesta tai lapsenlapsista. Muutokseen ja tulevaisuuden kokemuksiin ei liity uskonnollisia kysymyksiä. Spirituaalisuuden eksistentiaaliset ja arvokysymykset ovat keskiössä. Suhteessa Jumalaan äidit liittävät transsendenttisen ulottuvuuden selvimmin synnytystapahtumaan. Myös arki mahdollistaa äideille yhteyden omaan spirituaalisuuteensa. Uskonnollisista rituaaleista rukous osoittautuu tärkeimmäksi keinoksi hakea tukea ja turvaa lapsiarjessa. Omaa jumalasuhdetta kuvataan niin myönteisten kuin kielteisten määreiden kautta. Jumalasuhteessa tapahtuneessa muutoksessa korostuvat armo ja rakkaus. Suhde Jumalaan liittyy spirituaalisuuden kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen ja niistä keskeisimmin uskonnollisiin kysymyksiin. Tutkimus osoittaa, että äitiys ja spirituaalisuus liittyvät läheisesti yhteen ja kokemus niiden välisestä suhteesta on vahvasti tunteisiin kietoutunut, moniulotteinen ja yksilöllinen. Äitiys näyttäytyy mahdollisuutena hengelliselle ja henkiselle kasvulle ja muutokselle. Tutkimuksen tuottama tieto voi rohkaista tutkimukseen osallistuneita ja heidän edustamiaan ihmisiä keskustelemaan enemmän äitiyteen tai laajemmin vanhemmuuteen liittyvistä spirituaalisista kokemuksista. Se tarjoaa myös eri tahoille ajatuksia siitä, kuinka tukea kokonaisvaltaisesti naisia äitiyden mukanaan tuomissa elämänmuutoksissa.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille alle kouluikäisten lasten vanhempien ko-kemuksia lapsiinsa kohdistuneesta kiusaamisesta päiväkotiryhmässä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että alle kouluikäisten välistä kiusaamista on olemassa, ja tutkielman teoriassa määrittelin kiusaamisen hyödyntäen aiempia tutkimuksia. Kuitenkaan vanhempien kokemuksis-ta ei tutkimuksia juurikaan ole, joten sitä suuremmalla syyllä tutkielmani aihe oli ajankohtainen ja tärkeä. Verkkokeskusteluiden luotettavuutta on arvioitava kriittisesti, mutta niillä on merki-tystä lähtökohtansa puolesta – vanhemmat ovat kirjoittaneet kokemuksistaan ilman ulkopuolista painostusta, avoimesti ja rehellisesti. Menetelmät. Olen toteuttanut tutkielmani analyysin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, jossa vanhempien anonyymisti julkaisemia verkkokeskusteluja lapsensa kohtaamasta kiusaamisesta käytettiin aineistona. Keskustelut päätyivät tutkielman aineistoksi valikoiden ja pyrin löytämään niistä yhteisiä elementtejä. Analysointivaiheessa verkkokirjoituksista poimin toistuvat piirteet ja ne on pelkistetty kolmeen pääluokkaan, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen: ”Minkälaiset kokemukset alle kouluikäisten vanhemmilla on lastensa kiusaamisesta?” Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmani tulokset osoittavat, että vanhempien kokemukset kiu-saamisesta ovat poikkeuksetta negatiivisia. Kaikista kirjoituksista on havaittavissa kolme toistu-vaa aihealuetta: turhautuminen ratkaisun puuttumista kohtaan, avun ja vertaistuen pyytäminen sekä vastuun perääminen henkilöstöltä. Tutkimustulokset ovat tärkeitä, sillä ne kuvastavat mur-heellista tilannetta kiusaamisen kontekstissa varhaiskasvatuksessa.

Aim. Attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) is defined as a neuropsychiatric disorder in medicine. In the field of sociology on the other hand the diagnosis is questioned through medicalization critique and seen as medicalization of human behaviour. Still, the everyday life of families that are effected by ADHD is not defined by such theoretical models or simplifications. The aim of this study was to describe, analyze and interpret the narratives of everyday life of diagnosed children and the mothers to find out, what explanatory models they cling to in their stories, how they describe meaningful experiences and what deeper meanings are hidden in the stories told. This study describes the everyday life in families with ADHD, and the struggles and strengths they experience, as narrated by themselves. This helps increase the knowledge of teachers of how to support and undrestand their students and their needs better, by not only looking at the indivual, but also understanding the meanig of the context of the whole family for the well-being of the child. Methodology. The study was carried out as a narrative case-study. Three families (child and mother) were interviewed, where the children, ages 6, 10 and 16, had been diagnosed with or were suspected of having ADHD. The interviews were conducted separately for each individual. Also medical certificates and documents from the school were used to complement the interviews and for background information. The material was analyzed by utilizing the actant model, where actants (action and deep meanings) were localized in the stories of the individuals and the families. Results and conclusions. The study found, that the families strongly depended on medical explanations in explaining etiology, struggles and symptoms and in attaining support from the school. Everyday life was described as tough, filled with worry, but still loving and wonderful. The results depict how demanding life can be in a family where the child has been diagnosed with ADHD, and the great need for the family to be heard. Symptoms, conflicts and worry for the child are a weight to the family and a risk for it’s well-being. Therefore knowledge of the multifaceted phenomenon and the understanding of teachers is a major factor in giving students appropriate support.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisena elävän musiikin herättämä elämys näyttäytyi varhaiskasvatuksessa järjestetyissä konserteissa. Taustateoriana tutkimukselle toimivat elämyksen määritelmät sekä tutkimustulokset musiikin vaikutuksista. Aiempi elämyksen tutkimus on keskittynyt pääosin seikkailu- ja luontopedagokiikan tutkimuksiin. Elävän musiikin herättämää elämyksellisyyttä varhaiskasvatuksessa ei juurikaan ole tutkittu. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimus toteutettiin eräässä pääkaupunkiseudun kun-nallisssa päiväkodissa maaliskuussa 2022. Päiväkodissa järjestettiin kolme keskenään saman-sisältöistä konserttia, joissa esiintyi ammattimuusikoista koostuva jousikvartetti. Konserttiohjelma koostui klassisesta musiikista, perinteisistä suomalaisista lauluista ja elokuvasävelmistä. Kussakin konsertissa oli noin 25 kuulijaa. Tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla kuulijoita kyseisissä konserteissa. Havainnoinin tueksi konsertit tallennettiin videokameralla. Tutkimuksessa havaittiin elämyksen näyttäytyvän varhaiskasvatuksessa järjestetyissä konserteissa moniaistisena esteettisenä elämyksenä, keskittymisenä ja tarkkana katseena, kehollisena liikkeenä , ilona ja nauruna, esiintymisen elämyksenä sekä yhteisenä kokemuksena. Elävän musiikin konsertti näyttäytyi tilaisuutena, jossa varhaiskasvatuksen henkilöstö ja lapset olivat yhteisen kokemisen äärellä. Tutkimus vahvisti musiikin merkitystä yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden luojana. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista tutkia säännöllisesti toteutettujen konserttien vaikutusta varhaiskasvatusryhmän yhteisöllisyyteen ja ilmapiiriin.

This study considers the life experience designated by the concept of dialogue in Hans-Georg Gadamer’s phenomenological hermeneutics. Dialogue is a major philosophical topic, but it is also central in the context of pedagogy. The concept of dialogue has become prominent in recent pedagogical discussions, where its role as the central aim of learning and teaching has often been emphasized. The goal of the study is to clarify, with the help of Gadamer’s thought and relevant commentary literature, the theoretical grounds of the concept of dialogue, and so to elaborate its dimension. Working on Gadamer’s philosophical theory and the relations between its major concepts, this study belongs to the area of theoretical basic research. Its research question concerns the way the concept of dialogue is connected to the concepts of experience and understanding. The study follows the method of descriptive literature review, combined with philosophical research. The research material consists of philosophical texts. The theoretical framework is constituted by previous research and commentary literature addressing Gadamer’s thought. The primary sources are Gadamer’s philosophical main work Wahrheit und Methode, together with four philosophical studies written by Francis Ambrosio, Colin Davis, Francisco Gonzalez and Martin Nosál. The keywords used in the text search were dialogue, Gadamer and dialogue, Gadamer and conversation, Gadamer and dialectic, Gadamer´s logic of dialogue, Gadamer´s structure of dialogue, Gadamer´s negative dialogue, Gadamer understanding experience dialogue. The research material shows that dialogue, in Gadamer’s thought, cannot be considered disconnected from the phenomena of experience and understanding. These phenomena are structurally intertwined. Central aspects found in experience and understanding are present also in dialogue. They all show a processual and dialectical character, in which particular negativity plays a crucial role in the constitution of their meaning. The processes of dialogue, experience and understanding only come about in the medium of language, while they are at once its conditions. Dialogue, experience and understanding belong together as the basic traits of the manifold unity of being-in-the-world. To consider one of these traits means necessarily to consider also the others. Gadamer’s thought shows that they must be addressed together.

Yhä useampi ihminen etsii muutosta elämäntapaansa nykypäivän ympäristöongelmien ja kestävän kehityksen ajankohtaisuuden vuoksi ja jotkut haluavat jopa aktiivisesti vaikuttaa yhteiskuntaan. Ekokylät toimivat yhtenä mahdollisuutena elämäntavan muutokseen. Pro gradu -tutkielmani on kansatieteellinen tutkimus, jossa tarkastelen ekokylissä asuvien ja ekokylässä asumisesta kiinnostuneiden kokemusta ekokylän vaikutusmahdollisuuksista ja omasta vaikuttamisestaan. Teoriapohjana käytän aktiivisen kansalaisuuden käsitettä. Tutkimukseni voi kokea kuuluvan yhteiskuntaetnologian piiriin, sillä siinä käsitellyt asiat ovat yhteiskunnallisesti ajankohtaisia ja ruohonjuuritasolta vaikuttavia. Aineisto on kerätty kirjoituskutsun ja haastatteluiden avulla. Vastaajia on yhteensä 7, joista 5 ovat ekokylissä asuvia ja 2 ekokylistä kiinnostuneita henkilöitä. Aineiston analyysiosuudessa käsitellään vastaajien kokemusta ekokylästä yhteiskunnallisena vaikuttajana ja sitä, minkälaisia vaikutusmahdollisuuksia ekokylä tarjoaa asukkailleen. Tarkastelun alla ovat myös muut vaikuttamisen keinot, vaikuttamattomuus sekä vaikuttamisen ja henkisen hyvinvoinnin suhde. Aineiston analyysimetodina toimivat teema-analyysi ja lähiluku. Tutkimuksen perusteella vastaajat kokevat, että ekokylä vaikuttaa toimimalla ekologisen elämäntavan esimerkkinä, oppimisympäristönä ja neuvonantajana yhteiskunnalle. Ekokylän ajatellaan myös omaavan mahdollisuuksia tulevaisuuden kehitykselle ja ekologisen muotivirtauksen edistämiselle. Lisäksi sen voidaan kokea vaikuttavan yksilöiden valintoihin. Kaikki vastaajat eivät kuitenkaan koe ekokylän merkitystä tärkeäksi, ja sen merkitys voidaan nähdä myös kokeiluna ja tietylle ihmisryhmälle sopivana elämäntavan toteuttamisen paikkana, jonka ideologia ei välttämättä voi kohota yhteiskunnan tasolle. Asukkailleen ekokylä tarjoaa vaikutusmahdollisuuksia ekologisen elämäntavan helpottajana ja uusien kokemusten kartuttajana. Yhteisössä voimaannutaan, kun eletään samankaltaisen arvomaailman omaavien ihmisten kanssa, jotka tukevat toisiaan, jakavat resursseja ja tieto-taitoa sekä vievät yhdessä arvojaan eteenpäin kylän ulkopuolelle. Vaikuttamisen voidaan kokea olevan helpompaa yhteisönä kuin yksilönä. Joillekin ekokylä on myös paikka, missä yksilö tulee nähdyksi ja kuulluksi paremmin kuin yhteiskunnan tasolla. Oman elämäntavan lisäksi vastaajat harjoittavat yhteiskunnallista vaikuttamista vapaaehtoistyön, poliittisen osallistumisen, lahjoittamisen, muiden kanssa keskustelemisen, ekokylän perustamisen, sosiaalisen median käytön ja seuraaviin sukupolviin vaikuttamisen kautta. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei kuitenkaan ole kaikille yhtä tärkeää ja jotkut vastaajat haluavat vain keskittyä omaan elämäänsä ja mahdollisesti vaikuttaa maailmaan pienten arkisten toimintojensa ja valintojensa kautta. Vaikuttamisen esteeksi voidaan kokea yhteiskunnan valta-asetelmat, jotka rajoittavat aktiivista kansalaisuutta. Yhteiskunnallista vaikuttamista ei haluta tehdä myöskään oman mielenterveyden kustannuksella, vaan halutaan vaikuttaa ja pohtia yhteiskunnallisia asioita siinä määrin, että voidaan henkisesti hyvin. Omatunto, ahdistus ja toivo ovat vaikuttavia tunteita ympäristöeettisessä pohdinnassa ja vaikuttamisen synnyssä sekä muutoksen teossa.

Aims. According to recent studies workplace bullying has become more and more common even in teacher communities. Workplace bullying can have significant consequences on a personal and society level. In some cases, workplace bullying causes long sick leaves and as well as workplace and career changes. One of the factors that can be an exposure to workplace bullying is age and position of a new employee. This has also been the case among teachers. Previous studies have shown that novice teachers have experienced some inappropriate behavior from their colleagues or principal. The aim of this study was to examine what kind of conceptions and experiences novice teachers have of workplace bullying and of their positions in teacher communities. The purpose of this study is to describe the representations of novice teacher’s reality. Methods. The research data was gathered by interviewing seven young teachers whom have worked as a teacher for a minimum of year and a maximum of three years after their graduation. This study was qualitative study. In the analysis of this study, a method of qualitative study of attitudes was applied. Results and conclusions. Novice teachers’ conceptions regarding the phenomenon of workplace bullying was in line with previous research and literature. Most of the novice teachers had encountered at least some inappropriate behavior in their workplaces. The forms of inappropriate behavior that novice teachers had experienced was for example sexual harassment, underestimation of skills and nasty commenting, criticism and slandering. Most of the negative experiences of novice teachers was explained by the factor of their contract of definite duration and as well as by some badly behaved colleagues. Although inappropriate and unequal treatment of novice teachers was considered a relatively common practice, all novice teachers who participated in this study also had positive experiences related to their work and colleagues.

Osallisuus on kokemus, joka ulottuu identiteettiin asti. Osallisuutta on tutkittu laajalti erityisesti yhteiskuntatieteissä osallistumisen kautta, mutta sen kokemuksellista puolta vähemmän. Tässä pro gradu- tutkielmassa tavoitteena on valottaa nuorten näkökulmaa osallisuuden merkityksiin. Tutkielmassa tarkastellaan osallisuuden merkityksiä nuorten näkökulmasta viiden 13-17 -vuotiaan nuoren haastattelun avulla. Kaikki haastatellut Nuoret ovat osallistuneet nuorten osallisuuden lisäämiseen liikuntakysymyksissä suunniteltuun Your Move -kampanjaan. Subjektiivisia kokemuksia tulkitsemalla etsitään nuorille yhteisiä osallisuuden määritelmää ja merkityksiä ja hahmotetaan osallisuus- tai osattomuuskokemuksiin vaikuttavia tekijöitä ja -kokemusten näyttäytymistä käyttäytymisessä. Teoreettis-metodologinen viitekehys on tulkitseva fenomenologinen analyysi IPA (interpretative phenomenological analysis). Tutkimuksen taustalla on käsitys ihmisestä sosiaalisena, kokevana ja omaa toimintaansa reflektoivana toimijana. IPA-tutkimus on luonteeltaan fenomenologista, idiografista ja hermeneuttista edellyttäen kunkin tutkittavan yksilöllistä tulkintaa ja tulkinnan monitasoisuuden tiedostamista. Osallisuuden tunne määritellään tutkimuksessa tunnekokemukseksi kuulumisesta ja siitä, että voi ja on kykenevä vaikuttamaan itselleen merkittävään asiaan. Haastateltujen nuorten määrittelemänä osallisuus tarkoittaa, että on halu osallistua ja osallistuu johonkin toimintaan, johon on otettu mukaan ja jossa kokee, että on, tai ainakin voi olla jotain omaa, ja siihen liittyy positiivinen tunnelataus, jonka haluaa kokea uudelleen. Vaikka osallisuutta voi kokea erilaisissa ympäristössä, kotona, koulussa, kavereiden kesken, harrastuksissa jne., samankaltaiset asetelmat liittyvät sen kokemisen mahdollistumiseen. Nuori voi kokea osallisuutta silloin, kun hän itse on hakeutunut mukaan johonkin ryhmään tai toimintaan, kun nuori on pyydetty mukaan ryhmään tai osallistumaan toimintaan, tai silloin, jos nuorelle ehdotetaan jotakin toimintaa, ilman konkreettista ryhmää. Usein kokemukseen vaikuttaa joko merkityksellisen aikuisen tai vertaisryhmäläisen tekemä esimerkki, mukaan pyyntö tai innostaminen. Tutkimuksen mukaan osallisuuskokemukset ovat lähtökohtaisesti tärkeitä, mutta moninaisia. Ne voivat antaa ja välittää tietoa itsestä: esimerkiksi itsetuntemus ja itsevarmuus kasvavat ja sosiaalinen identiteetti kehittyy, vahvistuu ja ilmenee muille. Osallisuuskokemukset sisältävät oppimiskokemuksia: erilaiset ryhmätoiminnan, ohjaamisen tai muut yhdessä opetellut taidot kehittyvät ja toimijuus lisääntyy. Osallisuuden merkitys liittyy myös inhimillisten: sosiaalisten liittymisen, arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeiden toteuttamiseen. Osallisuuden tunnetaso on merkittävä, ja ei osallisuuden kokemus voi olla myös haitallista esimerkiksi nuoren pystyvyydelle. Osallisuuden yksilöllisiä merkityksiä olisi hyödyllistä tarkastella pitkittäistutkimuksessa. Jatkotutkimuksena voisi tarpeiden ja osallisuuden suhdetta tarkastella syvemmin ja tutkia myös sosiaalisen median vaikutusta osallisuuden kokemuksiin ja sen merkityksiin.

Tutkielma käsittelee kotipaikkaan kuulumisen kokemuksia Kaakkois-Lontoon Peckhamissa. Tarkastelen aineistoni kautta mikä synnyttää paikkaan kuulumista, millaisia käytänteitä siihen liittyy ja millaisia vaikutuksia se saa aikaan kaupunkitilassa. Tutkimusalueeni Peckham on monikulttuurinen, tiiviisti asuttu ja nopeasti gentrifioituva alue noin kuuden kilometrin päässä Lontoon keskustasta. Analyysi perustuu kahdentoista paikallisen asukkaan haastatteluihin, jotka toteutin itse Peckhamissa helmi- ja maaliskuussa 2017. Haastattelut on nauhoitettu ja litteroitu pääpiirteissään, paitsi yksi haastattelu joka käytiin sähköpostitse. Haastateltaviksi tavoiteltiin Peckhamissa pitkään asuneita henkilöitä. Viisi heistä oli haastatteluhetkellä asunut alueella noin viisi vuotta ja loput seitsemän useita vuosikymmeniä. Haastatteluissa pyrin selvittämään miten asukkaat käsittävät oman kotipaikkansa ja kokevatko he kuulumisen tunteita. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja: jokaisessa haastattelussa keskityttiin ennalta määriteltyihin teemoihin, kuten arkielämä, sosiaaliset suhteet, paikkaan kuuluminen sekä paikan muutos, mutta tarkat kysymykset ja niiden esittämisjärjestys vaihtelivat tilanteittain. Tutkielma on alue- ja kulttuurintutkimukselle tyypillisesti poikkitieteinen. Tutkimuksen kohteena ovat kokemukset, ja metodisesti tutkielma liittyy hermeneuttiseen kokemuksen tutkimukseen sekä aineiston puheesta nousevien diskurssien erittelyyn ja kontekstualisointiin. Kokemuksen määrittelyssä nojaan niinikään hermeneutiikan tapaan määritellä kokemus diskursiivisena ja valmiiksi merkityksellistyneenä. Käsittelytapa on vahvasti käsitteellinen ja tulkitseva. Teoreettinen pohja yhdistää tutkimusta monilta aloilta kuten sosiologiasta ja kulttuuri-, ihmis- ja humanistisesta maantieteestä. Aineistossa keskiöön nousevat arkiset toimet ja rutiinit sekä merkitykset, joita ihmiset niille antavat. Tutkielma liittyykin kiinteästi arkielämän tutkimukseen. Tutkielma näyttää, että paikkaan kuuluminen on monitahoinen ja muuttuva ilmiö, johon liittyy olennaisesti tuttuuden kokemus. Tuttuus liittyy niin materiaaliseen paikkaan kuin sen sosiaaliseen ulottuvuuteen. Arkiset rutiinit ja askareet muodostavat paikkakokemuksen ytimen. Niin ikään tutut sosiaalisen kanssakäymisen muodot ja erilaiset paikalliset sosiaaliset suhteet sekä koettu yhteisöllisyys vaikuttavat kuulumiseen moni tavoin. Tutkielmalle luo lisäksi yhden kontekstin paikan muutos eli Peckhamin läpikäymä gentrifikaatioprosessi, joka saa paikan kiistellyt merkitykset erityisellä tavalla näkyväksi. Pohjimmiltaan tutkielma tarkastelee kuinka erilaiset valtarakenteet vaikuttavat paikan kokemiseen, ja miten valta vaikuttaa ja tuottuu arkielämän sosiaalisissa suhteissa ja käytänteissä. Erityisesti luokan ja etnisyyden merkitys kuulumiselle nousee tärkeäksi.