Browsing by Subject "konservatiivisuus"

Tutkimus käsittelee Schwartzin arvoteorian mukaisten konservatiivisten perusarvojen ja tyytyväisyyden demokratian toimivuuteen välistä yhteyttä Suomessa. Lisäksi tutkitaan mikä rooli tässä yhteydessä on kahdella poliittisella arvolla, EU-kielteisyydellä ja maahanmuuttokielteisyydellä. Tyytyväisyys demokratian toimivuuteen on keskeinen mittari demokraattisen järjestelmän toiminnalle, ja Schwartzin arvoteoria vakiintunut tapa mitata ihmisten perusarvoja. Aineistona on European Social Surveyn kyselyaineisto, joka kerättiin Suomen osalta aikavälillä 9/2018–2/2019 (N=1755). Tilastomallina on lineaarinen regressio, jossa selitettävä muuttuja on kysymys: kuinka tyytyväinen olet siihen, kuinka demokratia toimii Suomessa? Selittävät muuttujat ovat Schwartzin arvoteorian kolme konservatiivista arvoa (turvallisuus, yhdenmukaisuus, perinteet), EU-kielteisyys (summamuuttuja), maahanmuuttokielteisyys (summamuuttuja), sekä taustamuuttujat ikä, sukupuoli ja koulutus vuosissa. Keskeisin tulos on, että konservatiivisista arvoista yhdenmukaisuus lisää tyytyväisyyttä demokratian toimivuuteen ja perinteet laskee tyytyväisyyttä. Kuitenkaan perinteet ei ole tilastollisesti merkitsevä, kun malliin lisätään poliittiset arvot EU-kielteisyys ja maahanmuuttokielteisyys, jotka molemmat laskevat tyytyväisyyttä demokratian toimivuuteen. Näyttää siltä, että erityisillä politiikkakysymyksillä koskien Euroopan unionia ja maahanmuuttoa voidaan selittää enemmän demokratiatyytyväisyydestä kuin Schwartzin konservatiivisilla arvoilla. Suomessa vaikuttaa olevan demokratiaan tyytymättömien joukko, joka ei määrity konservatiivisilla perusarvoilla, vaan politiikkakysymysten kautta määrittyvän kansalliskonservatiivisuuden kautta.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, millainen kuva Suomen vielä muotoaan hakevasta kristillisestä oikeistosta muodostuu teologian tohtori, dogmatiikan dosentti Juha Ahvion kirjoitusten perusteella. Konservatiivisen kristillisen Patmos lähetyssäätiön tutkimusjohtajana toimiva Ahvio kirjoittaa blogia säätiön verkkosivuilla ja ottaa teksteissään kantaa ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin. Olen rajannut aineistooni Ahvion laajasta tuotannosta 31 blogitekstiä, seitsemän kirjaa ja neljä muuta kirjoitusta. Tarkastelen aineistoa kysymällä, mitä Ahvio tarkoittaa klassisella kristinuskolla, konservatiivisuudella ja kansallismielisyydellä, miten hän perustelee niiden tärkeyttä ja millainen on se aatteellinen maaperä, josta hänen ajattelunsa nousee. Ahvion aatteellinen tausta nojaa yhtäältä Yhdysvaltain kristilliseen oikeistoon, toisaalta eurooppalaiseen uusoikeistolaiseen liikehdintään. Keskeisiä ulottuvuuksia Ahvion ajattelussa ovat klassinen kristinusko, konservatiivisuus ja kansallismielisyys. Ahvio pitää klassista kristinuskoa aitona, alkuperäisenä ja ideologioista vapaana kristinuskon muotona, ja hän perustaa sille koko argumentaationsa. Klassisen kristinuskon auktoriteetteja ovat Raamatun lisäksi muun muassa Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Luther ja luterilaiset tunnustuskirjat. Taustalla vaikuttaa aristoteelinen käsitys luonnon päämäärähakuisuudesta ja luomisjärjestyksistä. Raamatun tulkintatapa perustuu sanainspiraatio-oppiin. Konservatiivisuus on Ahvion mukaan välttämätöntä, koska klassinen kristinusko on itsessään konservatiivista, säilyttävää. Luomisen teologia ja luomisjärjestykset ovat olennaisia, minkä vuoksi kristityn tulee pyrkiä vaalimaan konservatiivisia hierarkioita ja järjestyksiä. Ahvion mukaan tällaisia järjestyksiä ovat muun muassa patriarkaalisuus, heteronormatiivisen avioliiton varaan rakentuva perhe sekä kansa ja kansallisvaltio rajoineen. Ahvion mukaan kristityn tulee olla kansallismielinen, koska hän katsoo, että etnisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti toisistaan eroavat kansat ovat Jumalan luomisjärjestyksiä. Ahvio pitää avoimia rajoja ja pyrkimyksiä vihapuheen kitkemiseen hyökkäyksinä konservatiivisuutta ja kansallismielisyyttä vastaan. Ahvion ajattelu vastaa monin paikoin yhdysvaltalaista kristillistä oikeistoa ja eurooppalaista uusoikeistoa. Hän käyttää ranskalaisen uusoikeiston teoreetikon Renaud Camus’n lanseeraamaa teoriaa väestönvaihdosta ja viittaa eurooppalaisiin oikeistokonservatiivisiin poliitikkoihin. Yhdysvaltalaista kristillistä oikeistoa ja Ahvion ajattelua yhdistää muun muassa varauksellinen suhde valtavirran uutismediaan. Ahvio myös viittaa suoraan konservatiivisiin yhdysvaltalaisiin medioihin. Ahviolla, Yhdysvaltain kristillisellä oikeistolla ja eurooppalaisella uusoikeistolla on jaettu viholliskuva, joka muodostuu seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavasta liberaalista vasemmistosta ja islamista, joiden nähdään liittoutuneen keskenään konservatiiveja ja kansallismielisiä kristittyjä vastaan. Ahvion mukaan kaikkien konservatiivien tulisi nousta yhteiseen kansallismieliseen rintamaan.

Tutkimuksessa tarkastellaan sukupuoleen liittyviä poliittisia teorioita perussuomalaisten äänestäjissä. Sukupuoliaspekti on aiheellinen perussuomalaisten miesvoittoisuuden ja konservatiivisen arvopohjan perusteella. Tutkimuksessa kartoitetaan ensinnäkin, löytyykö perussuomalaisten nais- ja miesäänestäjien väliltä sukupuolikuilua liittyen sijoittumiseen poliittiselle vasemmisto–oikeisto -akselille. Toiseksi tutkitaan perussuomalaisten nais- ja miesäänestäjien sukupuolenmukaista äänestämisestä ja lopuksi huomio kohdistetaan sukupuolistereotypioiden tarkasteluun perussuomalaisten äänestäjissä. Tutkimusaineistona on kansallinen eduskuntavaalitutkimusaineisto, joka on kerätty vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Tutkimuksen menetelmät ovat kvantitatiivisia: keskeisimpinä menetelminä käytetään ristiintaulukointia, keskiarvotarkastelua sekä logistista regressioanalyysiä. Moderni sukupuolikuiluteoria, jonka mukaan naisäänestäjät ovat miesäänestäjiä vasemmistolaisempia, ei saa tulosten perusteella vahvistusta. Sen sijaan perussuomalaisia miesäänestäjiä voidaan tulosten valossa pitää keskimääräistä miesäänestäjää vasemmistolaisempina. Toiseksi perussuomalaisten nais- ja miesäänestäjillä on valintaa ohjaava sukupuolimieltymys äänestää miespuolista ehdokasta. Tässä suhteessa perussuomalaisten äänestäjät eroavat muiden puolueiden äänestäjistä. Lopuksi tulokset osoittavat, että tietyt sukupuolistereotypiat ovat osa perussuomalaisten äänestäjiä. Stereotypiat miehistä parempina päätöksentekijöinä ja parempina talouspolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan käsittelijöinä selittävät puoluevalintaa. Perussuomalaisten naisäänestäjien osalta kuitenkin ainoastaan stereotypia miehistä parempina maahanmuuttopolitiikassa on tilastollisesti merkitsevä. Tutkimuksessa pohditaan selityksiä perussuomalaisten miesäänestäjien vasemmistolaisuuteen sekä stereotypioiden vaikutusta perussuomalaisten äänestäjien valintaa ohjaavaan sukupuolimieltymykseen äänestää miespuolista ehdokasta. Jos sukupuolistereotypiat selittävät perussuomalaisten naisäänestäjien valintaa ohjaavaa sukupuolimieltymystä, perussuomalaisia naisäänestäjiä voidaan pitää poikkeuksellisina äänestäessään ennemmin konservatiivisten arvojen kuin sosiaalikysymysten perusteella. Tuloksista huokuu ensinnäkin perussuomalaisen puolueen maskuliinisuus ja traditionalismi, mutta toisaalta puolueen äänestäjät ovat suhteellisen maltillisia poliittisella vasemmisto–oikeisto –akselilla. Perussuomalainen puolue on onnistunut yhdistämään poliittisen työväenluokkaisen vasemmiston sekä konservatiivisen oikeiston. Tutkimus antaa uutta tietoa perussuomalaisten nais- ja miesäänestäjistä. Yllättävimmät tulokset ovat perussuomalaisten miesäänestäjien vasemmistolaisuus ja perussuomalaisten naisäänestäjien valintaa ohjaava sukupuolimieltymys. Sukupuolistereotypioiden osalta tulokset eivät ole kovin yllättäviä, mutta ainutkertaisia ja erittäin merkittäviä nykypäivänä, koska perussuomalaisten äänestäjät ajattelevat muiden puolueiden äänestäjiä todennäköisemmin miesten olevan naisia parempia politiikassa, joten perinteisiä sukupuolistereotypioita voidaan pitää osana perussuomalaisten äänestäjien puolueidentifikaatiota. Tulokset osoittavat, että perinteisiä sukupuolistereotypioita politiikassa on edelleen olemassa ja ne eroavat puolueen mukaan, joten sukupuoleen liittyvät poliittiset ongelmat ovat ajankohtaisia ja aiheuttavat edelleen poliittista vastakkainasettelua.