Browsing by Subject "kreatiniini"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2008)Tutkielma käsittelee ketoprofeeniyliannostuksen aiheuttaman munuaisvaurion toteamista virtsa- ja verinäytteistä lampaalla. Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kokeellisesta osiosta. Tavoitteena oli selvittää, mitä muutoksia on havaittavissa munuaisten solutuhon tutkimisessa käytettävien muuttujien pitoisuuksissa veressä ja virtsassa. Tutkimuksen kokeellisen osion suorittamiseen oli Helsingin yliopiston koe-eläintoimikunnan lupa. Tulehduskipulääkkeiden yliannostuksen tiedetään aiheuttavan akuutin munuaisvaurion. Muita tulehduskipulääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia ovat mm. mahasuolikanavaan, keskushermostoon ja maksaan kohdistuvat haitat. Tarkka toksisuusmekanismi ei ole tunnettu, mutta lääkkeiden aiheuttamaa prostaglandiinisynteesin estoa pidetään merkittävänä osana prosessia. Munuaisvauriota voidaan tutkia erilaisilla veri- ja virtsanäytteistä tehtävillä määrityksillä. Nykyisin mielenkiinnon kohteena ovat etenkin virtsasta tehtävät entsyymi- ja proteiinimääritykset, joiden avulla pyritään tunnistamaan alkava munuaisvaurio entistä aiemmin. Tutkimuksessa lampaille (n=6) annettiin yliannostus (30 mg/kg) ketoprofeenia. Lampailta kerättiin veri- ja virtsanäytteitä ja tuloksia verrattiin kontrolliryhmän (n=6) näytteisiin. Verinäytteistä määritettiin urea- ja kreatiniinikonsentraatio, proteiini- ja albumiinipitoisuus, kalsiumkonsentraatio sekä alkalinen fosfataasi (AFOS)-, hapan fosfataasi (HFOS)-, γ-glutamyylitransferaasi (GT)-, laktaattidehydrogenaasi (LD)- ja sorbitolidehydrogenaasi (SDH) -aktiivisuus. Virtsanäytteistä tutkittiin kreatiniinikonsentraatio, proteiinipitoisuus sekä AFOS-, HFOS-, GT- ja LD-aktiivisuus. Lisäksi näytteistä tehtiin sakkatutkimus ja määritettiin ominaispaino. Ryhmiä verrattiin toisiinsa tilastollisen merkitsevyyden selvittämiseksi. Ketoprofeeniryhmän lampailla veren urea- ja kreatiniinikonsentraatio nousivat ja kalsiumkonsentraatio, proteiinija albumiinipitoisuus laskivat kontrolliryhmään verrattuna. AFOS-, GT-, SDH- ja HFOS-aktiivisuudet laskivat kokeen aikana ketoprofeenia saaneilla lampailla kontrolliryhmään verrattuna. Virtsan entsyymiaktiivisuudet nousivat ketoprofeenia saaneilla lampailla kontrolliryhmään verrattuna, samoin virtsan proteiinipitoisuus. Tuloksista nähdään, että ketoprofeeniryhmän lampaille aiheutettiin munuaisvaurio. Solujen tuhoutuminen alkoi hyvin nopeasti lääkkeen antamisen jälkeen, mikä havaittiin virtsan kohonneina entsyymiaktiivisuuksina jo 2 h lääkityksen jälkeen. Seerumin urea- ja kreatiniinikonsentraatio nousivat vasta 8 ja 24 h näytteissä, mikä kertoo niiden myöhäisestä muuttumisesta akuutissa munuaisvauriossa. Näin ollen virtsasta tehtäviä entsyymiaktiivisuusmäärityksiä, etenkin HFOS- ja LD-aktiivisuuksia, voisi käyttää munuaisten tilan seuraamiseen esimerkiksi neforotoksisia lääkkeitä käytettäessä. Jatkotutkimuksia tarvitaan sopivien entsyymien valintaan ja viiterajojen asettamiseksi. Tulosten perusteella voidaan arvioida myös solutuhon sijaintia munuaisissa. Eri entsyymit vapautuvat virtsaan eri osista munuaisia ja siten tämän tutkimuksen tulokset viittaavat solutuhoon proksimaalitubuluksissa. Sijainnin varmistamiseksi tulisi munuaiset tutkia histopatologisesti. Tutkimustulokset antavat myös tietoa virtsan entsyymien normaaliarvoista lampailla. Tietoa voidaan käyttää tutkimusten tukena tulevaisuudessa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)Emakoiden virtsatietulehdukset ovat yleistyneet sikaloiden koon kasvaessa. Taudin varhainen toteaminen on edellytys onnistuneelle hoidolle. Edustavan virtsanäytteen saaminen bakteeriviljelyyn on vaikeaa. Lisäksi tulehduksen eteneminen munuaisiin huonontaa prognoosia, jolloin hoito on useimmiten turhaa. Humaanilääketieteessä käytetään virtsan entsyymien määrittämistä esim. munuaissiirrännäisen hyljinnän osoittamiseksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, aminoglykosidihoidon seurannassa ja lääkkeiden kehittelyssä munuaistoksisuuskokeissa. Tämän tutkimusprojektin tarkoituksena oli tutkia, voitaisiinko sikojen munuaistulehduksen diagnostisoinnissa käyttää apuna virtsassa esiintyviä munuaisentsyymejä, jolloin diagnoosi saataisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja olisiko mahdollista erottaa munuaistulehdus pelkästään alempien virtsateiden tulehduksesta. Sadan lihasian ja 101 emakon virtsa- ja munuaisnäytteet kerättiin normaalinteurastuksen yhteydessä. Niiden bakteerit tutkittiin sekä aerobisesti että anaerobisesti. Virtsanäytteistä määritettiin totaaliproteiini ja kreatiniin sekä entsyymeistä N-asetyl-beeta-D-glukosaminidaasi (NAGaasi), beeta-glukuronidaasi ja hapan fosfataasi (HFOS). Aineistossa ei saatu osoitettua yhteyttä munuaistulehduksen ja tutkittujen entsyymien määrän lisääntymisen välillä. Huomionarvoista oli kuitenkin virtsan proteiinipitoisuuden nousu bakteerien esiintyessä munuaisessa, vaikka erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, samoin NAGaasi-indeksillä. Lihasikojen virtsan HFOS oli suurempi kuin emakoiden, mikä selittyisi urosten prostataeritteen HFOS:lla, jos lihasioissa oli urospuolisia, kuten on oletettava. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään virtsateiden ja munuaisten rakennetta ja toimintaa sekä munuaissairauksien diagnostiikkaa, sian virtsatietulehduksia (erityisesti Corynebacterium suiksen aiheuttamaa) ja virtsan entsyymien yleispiirteitä.
Now showing items 1-2 of 2