Browsing by Subject "kriisit"

Tutkielma tarkastelee 35–65 -vuotiaiden uskonkriisin kanssa kamppailleiden ihmisten kokemuksia Suomen evankelisluterilaisen kirkon tarjoamasta sielunhoidosta. Sielunhoito on keskeinen osa kirkon elämää ja papin kanssa tapahtuva uskonkriisin käsittely liittyy sielunhoidon keskeiseen eksistentiaalisia kysymyksiä ja jumalasuhdetta käsittelevään alueeseen. Tutkielma selvittää millaisena uskonkriisi näyttäytyy sielunhoitoon hakeutuvan näkökulmasta ja mitä odotuksia se asettaa sielunhoidolle, minkälainen on papin kanssa tapahtuva kohtaaminen ja millainen merkitys kohtaamisella on uskonkriisissä. Sekä uskonkriisi että sielunhoito ovat monimuotoisia ilmiöitä. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu ihmisen ja uskon kehitystä sekä sielunhoitoa tarkastelevasta kotimaisesta ja kansainvälisestä tutkimuksesta. Tämän kvalitatiivisen tutkielman aineiston keräys toteutettiin julkisella haastattelukutsulla pääkaupunkiseudulle keskittyneissä medioissa. Aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Keskeiset uskonkriisiin johtaneet tekijät ovat kokemus ulkopuolisuudesta, erilaiset traumaattiset kriisitapahtumat ja oma jumalasuhde. Näihin vaikuttavat elämänkulku ja ihmissuhteet. Yleisesti voidaan todeta, että uskonkriisit kietoutuivat voimakkaasti ihmisen koko elämänkulkuun, eivätkä tuo sielunhoitotilanteeseen mitään erityisiä odotuksia. Uskonkriisiin liittyvät sielunhoitokohtaamiset ovat dialogisia, spirituaalisia ja terapeuttisia. Auttavuuden kannalta merkittävää on papin sekä hengellinen että psyykkinen koulutus- ja osaamistaso. Keskeistä on yksilön kuuntelu ja kunnioittava suhtautuminen. Kohtaamattomiksi koetuissa sielunhoitotilanteissa kommunikaatio ei toimi ja tilanteet koetaan epäempaattisina ja epäeettisinä. Uskonkriisiprosessin monet vaikutukset ovat sielunhoidosta riippumattomia henkisiä ja hengellisiä muutoksia ja ne voidaan nähdä myös uskonelämän rakenteellisina muutoksina. Sielunhoidon kohtaamiskokemuksella on vaikutusta uskonkriisiin. Sielunhoidon merkitys jakaantuu kriisiä syventävään, uskonelämää vahvistavaan ja hyvinvointia ja elämänhallintaa lisäävään kategoriaan. Toimimattomissa kohtaamisissa sielunhoito systemaattisesti syventää uskonkriisiä tai se voi jopa luoda uskonkriisiksi koetun tilan. Auttavat kohtaamiset puolestaan mahdollistavat uskonelämän vahvistumisen ja elämänhallinnan lisääntymisen. Tutkielma tuo ilmi monimuotoisuuden sielunhoitajien koulutuksessa ja orientoitumisessa sielunhoidollisiin tehtäviin ja tukee viitekehyksen kuvaa ihmisen hengellisen ja psyykkisen todellisuuden sisäkkäisyydestä. Sielunhoito on yksi apukeino elämän eri ulottuvuuksien käsittelyssä ja uskonkriisin yhteydessä auttavissa kohtaamisissa se on merkittävä hengellisen ja psyykkisen pohdinnan paikka.

Keväällä 2020 elettiin historiallista aikaa, kun Covid-19 pandemian aiheuttamat poikkeusolot eristivät suomalaiset koteihinsa ensimmäisen kerran. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella, millaisia kokemuksia ja tunteita korona-aika ja sen vaatimat rajoitustoimet herättivät suomalaisissa nuorissa sekä millainen rooli sosiaalisella medialla oli poikkeusoloista selviytymisessä. Lisäksi tutkielmassa haluttiin selvittää, näyttäytyykö sosiaalisen median rooli nuorten elämässä erilaisena eri ajankohtina poikkeusolojen pitkittyessä. Aineisto koostui kolmen eri aikana kerätyn kyselylomakkeen avoimista vastauksista, jotka on kerätty 05.04.2020 - 05.05.2020 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistui 37 19–29-vuotiasta suomalaista nuorta ja nuorta aikuista. Tutkielman analyysimenetelmänä toimi Tuomen ja Sarajärven (2018) esittelemä laadullinen teoriaohjaava sisällönanalyysi ja analysoinnissa huomioitiin konstruktionistinen ote aineistoa tulkittaessa. Analyysissä teoreettisina käsitteinä toimivat resilienssin ja copingin käsitteet, joita on sovellettu erityisesti kriiseihin ja sosiaalisen median kontekstissa tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tulosten perusteella sosiaalisen median rooli rakentui hyvin tärkeäksi ja kokonaisvaltaiseksi nuorten arjessa koronakeväänä. Sosiaalisen median rooli näyttäytyi selviytymisen kannalta tärkeänä. Se kasvatti poikkeusolojen aikana resilienssiä tarjoamalla mahdollisuuden käyttää erilaisia coping-keinoja. Poikkeusolojen alussa some näyttäytyi alustana, jonne nuoret kokoontuivat. Somea tulkittiin poikkeusolojen alussa hätäkokoontumispaikkana, jonne nuoret suuntasivat etsimään ja jakamaan tietoa sekä purkamaan omia tunteitaan kriisin alussa, mikä kuvastaa somea resilienssin lähteenä. Aineistosta rakentui kuusi erilaista coping-keinoa. Poikkeusolojen aikana nuoret alkoivat hyödyntää somea eri tavoin uudelleenorganisoitumiseen ja arjesta selviytymiseen. Tässä vaiheessa some näyttäytyi ikään kuin työkalupakkina, josta nuoren on ollut mahdollista poimia itselle tarpeellisia coping-keinoja. Aineistosta rakentui coping-keinoja, jotka ovat muun muassa uudelleenorganisoituminen, sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen, optimismi ja huumori somessa, uuden oppiminen ja itsereflektointi, passiivinen selaaminen todellisuuden pakokeinona ja kontrollin tunteen hakeminen. Poikkeusolojen jatkuessa näyttäytyi somen roolin muuttumista. Analyysissä syntyneistä luokista muodostettiin lopuksi poikkeusolojen aikaisen somen käytön malli, joka kuvaa aineistosta rakentuneita somen rooleja, käytön kolmea vaihetta ja kolmea käyttäjäprofiilia. Tulokset onnistuivat valottamaan nuorten kokemuksia ja syventämään ymmärrystä siitä, millainen rooli sosiaalisella medialla oli poikkeusolojen aikana. Tutkielman tulokset onnistuivat avaamaan näitä ilmiöitä laadullisesti, sillä aikaisemmat selvitykset olivat pääosin tilastollisia, eikä niistä välittynyt nuorten ääni tarpeeksi syvällisesti. Nuorten kokemusten ja sosiaalisen median roolin ymmärtäminen on erityisen tärkeää varsinkin nyt, kun koronakriisi on jatkunut jo yli vuoden.

Yksi suurimpia viime aikaisia poliittisia trendejä maailmanlaajuisesti on ollut erilaisten populististen puolueiden, liikkeiden ja yksittäisten politiikkojen suosion nousu ja sitä seurannut pääsy tärkeisiin valta-asemiin. Muista politiikan kentällä vaikuttavista toimijoista populistit erottuvat usein erityisesti omintakeisen itseilmaisunsa ja retoriikkansa kautta. Perinteisestä poliittisesta ilmaisusta poikkeavat ulostulotavat ovat populisteille usein tietoinen keino tehdä pesäeroa muihin poliittisiin toimijoihin, erottua ja herättää keskustelua. Tämä tutkielma käsittelee populistista retoriikkaa perussuomalaisten kansanedustajana, varapuheenjohtajana, presidentinvaaliehdokkaana ja europarlamentaarikkona toimineen Laura Huhtasaaren videoblogeissa. Huhtasaaren retoriikkaa tarkastellaan Benjamin Moffittin tunnetuksi tekemän populistisen tyylin käsitteen kautta. Moffitt määrittelee populistiselle poliittiselle tyylille kolme ydinpiirrettä: vastakkainasettelut kansan ja eliitin välillä, ns. huonot tavat eli perinteisestä poliittisesta käyttäytymismallista eroatekevän värikkään ja epämuodollisen itseilmaisun sekä erilaisten kriisien, uhkien ja romahdusten performoinnin. Näistä ydinpiirteistä ensimmäistä, kansan ja eliitin välisiä vastakkainasetteluita, on tutkielmassa Ernesto Laclaun ajattelun avulla laajennettu koskemaan myös yleisemmin muitakin me vastaan muut -tyylisiä dikotomioita. Tutkielman tarkoitus on selvittää, millaisin retorisin keinoin Huhtasaari performoi populistista tyyliä. Huomio kiinnittyy jokaiseen populistisen tyylin ydinpiirteeseen eli siihen, millaisia vastakkainasetteluita Huhtasaaren retoriikassa ilmenee, millaisiin populismille ominaisiin huonoihin tapoihin Huhtasaari retoriikassaan tukeutuu sekä miten Huhtasaaren retoriikassa performoidaan kriisejä, uhkia ja romahduksia. Aineistona tutkielmassa toimivat Huhtasaaren videopalvelu youtubeen kuvaamat videoblogit. Sosiaalisen median käyttö poliittisen ilmaisun välineenä on viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti, ja erityisesti tämän päivän populismin ja sosiaalisen median välinen tiivis yhteenkietotuminen tekee sosiaaliseen mediaan tuotetusta populistisesta aineistosta kiinnostavan tutkimuskohteen. Tutkielman aineisto käsittää 25 videoblogia noin puolen vuoden ajanjaksolta. Aineistoa lähestytään tutkielmassa retorisen analyysin kautta, hyödyntämällä erityisesti Arja Jokisen koostamaa listaa erilaisten retoristen keinojen kirjosta. Aineiston analyysi osoittaa kaikkien kolmen populistisen tyylin ydinpiirteen vahvan läsnäolon Huhtasaaren videoblogien retoriikassa. Vastakkainasettelut ovat keskeinen osa Huhtasaaren videoblogien retoriikkaa. Huhtasaarelle ominaista on hahmottaa yhteiskuntaa me vastaan muutajattelun kautta, jonka puitteissa omaan puoleen eli meihin liitetään paljon positiivisia määreitä, vastapuolen eli muiden muodostaessa vaarallisen vihollispuolen. Erityisesti neljä vastinparia nousee videoilta tiuhaan tahtiin esiin: Huhtasaaren oma puolue perussuomalaiset ja sen vastapuoli eli muut kotimaiset puolueet, valtamedia ja sen vastapuoli eli ”toisinajattelijoiksi” mielletyt kansallismieliset konservatiivit, suomalainen kantaväestö ja sen vastapuoli eli etenkin Lähi-idästä tulevat maahanmuuttajat, sekä liberaalit toimijat ja arvot ja niiden vastapuoli eli konservatiiviset tahot ja konservatiivinen arvomaailma. Huonojen tapojen saralla Huhtasaaren voi havaita viljelevän erittäin värikästä, epädiplomaattista ja liioittelevaa kielenkäyttöä jokaisella analyysiaineistoon kuuluvalla videolla. Erityisesti poliittisista vastustajistaan ja itseään kuohuttavista ja ärsyttävistä aiheista puhuessaan Huhtasaaren puheet käyvät hyvin lennokkaiksi, ja hän lataa niihin koviakin syytöksiä vastustajiaan kohtaan. Huhtasaari pyrkii videoillaan profiloitumaan suorasanaisena ja kriittisenä äänenä, joka räväkillä puheenvuoroillaan ”haastaa hegemoniaa” ja sanoo asiat kuten ne ovat. Kriisejä, uhkia ja romahduksia performoidaan myös Huhtasaaren videoblogeissa tiiviisti. Huhtasaaren suhtautuminen tulevaisuuteen on monessa mielessä pessimistinen, ja hän maalailee videoillaan usein erilaisia kauhuskenaarioita, joiden realisoituminen hänen mukaansa johtaa länsimaisen nyky-yhteiskunnan tuhoon. Kolmenlaiset uhkakuvat toistuvat Huhtasaaren videoilla kaikista eniten: Euroopan unionin muodostama uhka kansallisvaltioiden itsenäisyydelle, käsitykset joiden mukaan nyky-yhteiskunnassa sananvapautta rajoitetaan koko ajan enemmän, sekä pelko islamilaisista maista länteen suuntautuvan maahanmuuton aiheuttamista turvallisuusriskeistä ja länsimaisen kulttuurin rapautumisesta. Aineiston analyysi osoittaa selkeästi Huhtasaaren hyödyntävän runsaasti erilaisia retorisia keinoja populistisen tyylin ydinpiirteitä performoidessaan. Käytettyjen keinojen kirjo on laaja yltäen erilaisista narratiivirakenteista ääri-ilmaisujen käyttöön ja numeerisesta määrällistämisestä sanontoihin ja metaforiin. Tutkielmassa retoristen keinojen kirjoa esitellään tarkemmin konkreettisten, aineistosta poimittujen esimerkkilainausten kautta

Tutkimuksen aiheena ovat tavallisten ihmisten tulkinnat yrityskriisistä. Tutkimuksessa keskitytään yhden yrityskriisin tulkintoihin Suomessa, mutta samalla tavoitellaan yleisiä tapoja mallintaa ruohonjuuritason tulkintoja yrityskriisistä. Tulkintoja tutkitaan kehysten avulla. Lisäksi halutaan selvittää kahden eri taustavaikuttimen osuutta ruohonjuuritason kehyksissä. Ensimmäinen on uutisten agenda-setting-rooli ja toinen tulkitsijan suhde kriisiyritykseen. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa kehystutkimukseen ja sen sovelluksiin mediatutkimuksessa. Erilaisista aiemmassa empiirisesti tutkimuksessa testatuista kehysrakennelmista yhdistellään tähän työhön kolme kehyskokonaisuutta: vastakehystäminen suhteessa median kehyksiin, ilmiön makro- ja mikrotasojen kehystäminen ja ilmiön strateginen kehystäminen. Työ on määrällinen tapaustutkimus, jonka kohteena on Toyotan tekninen kriisi vuodelta 2010. Tutkimuksen aineisto koostuu kyseistä ilmiötä käsittelevistä verkkouutisista ja niiden kommenttipalstojen kommenteista. Aineisto on kerätty kahden verkkolehden www-sivuilta. Analyysin tulokset osoittavat verkkouutisten kehyksillä olevan lievä makrotason ohjausvaikutus kommenttien kehyksiin. Kyseessä on ns. attribuutti-agenda-setting-vaikutus. Kommenttiaineisto sisälsi kuitenkin useita uutisista poikkeavia ja puuttuvia kehysrakennelmia, joten kommenttiaineiston tutkiminen myös omana kokonaisuutenaan oli perusteltua. Makro- ja mikrotason kehysanalyysin perusteella kommenttien keskusteemaksi muodostuu vastuu- ja syyllisyyspohdinnat. Kyseinen teema kuitenkin näyttäytyy toimijoiden, toiminnan kohteiden, toiminnan tasojen ja vastuuarvioiden sävyn osalta hyvin moniulotteisena. Kommenttien kehysten perusteella muodostetaan kommenttiaineistosta strategisia kehystäjäprofiileja, jotka kuvaavat yrityskriisin ruohonjuuritason tulkitsijoita tavoitteellisina ja myös subjektiivisina ilmiötulkitsijoia. Profiilit rakentuvat syyllisyysarvioiden ympärille. Sidosryhminä tutkitaan kuluttaja- ja asiakasrooleja. Tulokset osoittavat asiakassuhteen kriisissä olevaan yritykseen lieventävän negatiivisia ja korostavan positiivisia arvioita yrityksestä ja sen vastuusta. Työn keskeinen anti on kehysajattelun soveltaminen myös muuhun kuin media-ammattilaisten tuottamaan sisältöön ja yrityskriisin mallintaminen alhaalta ylöspäin eli tavallisten ihmisten näkökulmasta.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on pureutua ydinaseiden hallussapidon valikoivalle oikeudelle perustuvan ydinsulkuregiimin kiistanalaiseen asemaan globaalin turvallisuuden takaajana. Ydinaseaikakaudella globaalin rauhan ja turvallisuuden katsotaan ensisijaisesti nojaavan vaikutusvaltaiseen ydinsulkuregiimiin. Ydinsulkuregiimi perustuu vuonna 1968 solmittuun kansainväliseen ydinsulkusopimukseen, jonka tehtävänä on estää ydinaseiden leviäminen sopimuksen määrittävien virallisten ydinasevaltioiden ulkopuolelle ja täten pienentää mahdollisuutta ydinaseiden käyttöön. Ydinsulkusopimus heijastelee ydinaseiden rajoittamisen ja kontrolloinnin koulukunnan periaatteita sekä institutionaalisen peloteteorian ajatuksia, joiden mukaan ydinaseiden käyttö voidaan tehokkaimmin estää ylläpitämällä maailman ydinasetasapainoa valtioiden sisäisen demokraattisen kontrollin ja kansainvälisten regiimien ja sopimusten keinoin. Tutkielmassa kuitenkin osoitetaan, että ydinsulkuregiimi sisältää sisäsyntyisen ristiriidan, sillä ydinsulkusopimus perustuu ydinaseiden hallussapidon valikoivalle oikeuttamiselle ja jakaa täten oikeuksia ja velvollisuuksia epätasaisesti ydinaseettomien valtioiden enemmistön ja viiden virallisen ydinasevallan kesken. Tutkielmassa todetaankin ydinsulkuregiimin olevan John Rawlsin määritelmän mukaisesti jo lähtökohtaisesti epäoikeudenmukainen. Lisäksi tutkielmassa argumentoidaan ydinsulkuregiimin ongelmallisuuden näkyvän käytännössä täydellistä ydinaseriisuntaa puoltavien ydinaseettomien osapuolten ja ydinaseiden leviämisen estämistä ja kontrollointia kannattavien ydinasevaltojen vastakkaisuutena. Tämän pro gradu -tutkielman ensimmäisenä tavoitteena on arvioida ydinsulkuregiimin kykyä ylläpitää globaalia turvallisuutta regiimin sisäisten ongelmien eli epäoikeudenmukaisen rakenteen ja normatiivisten ristiriitojen säilyessä sekä ulkoisten muutosvaatimusten kasvaessa ydinteknologian kehittymisen ja kylmän sodan jälkeisen globaalin turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttumisen myötä. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota usein vaiennettuihin teemoihin ydinsulkuregiimin epäoikeudenmukaisuudesta ja epädemokraattisuudesta ja näiden vaikutukseen vallitsevan ydinasejärjestyksen kestävyydelle. Tutkielman toisena tavoitteena on pyrkiä löytämään ratkaisuja nykyisen ydinasejärjestyksen ongelmille ja pohtia mahdollisuuksia oikeudenmukaisemman ja kestävämmän globaalin turvallisuusjärjestyksen aikaansaamiseksi. Tutkielman lähestymistapa globaalin turvallisuuspolitiikan ja ydinsulkuregiimin problematiikan analysointiin on ennen kaikkea konstruktivistinen. Perustavanlaatuisena lähtökohtana on oletus globaalin turvallisuuden kulttuurisesta ja institutionaalisesta luonteesta, jossa normeilla on merkittävä osansa. Tutkimuskysymysten perimmäisenä tausta-ajatuksena on myös konstruktivistiselle lähestymistavalle olennainen kiinnostus itsestään selvinä pidettyjen rakenteiden ja käytäntöjen kyseenalaistamiseen ja vaihtoehtoisten sosiaalisten todellisuuksien luomiseen. Tutkielman näkökulma on siis tietyltä osin myös normatiivinen, sillä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan vallitsevan ydinasejärjestyksen lisäksi sitä, millainen globaalin ydinasejärjestyksen tulisi olla. Tutkielman tarkoituksena on täten pyrkiä laajentamaan ydinaseproblematiikkaan keskittyneen teoreettisen keskustelun näkökulmaa. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä todetaan ydinsulkuregiimin menettäneen jo suurelta osin sisäisen yhtenäisyytensä ja uskottavuutensa globaalin turvallisuusjärjestyksen kulmakivenä. Ydinsulkuregiimin ongelmien osoitetaan olevan merkkejä Jürgen Habermasin määritelmän mukaisista tehottomuusongelmina ilmenevästä rationaalisuuskriisistä ja erityisesti regiimin keskeisten normien kyseenalaistamisena ja sosiaalisen kannatuksen murenemisena näkyvästä legitimiteettikriisistä. Jotta koko globaalin turvallisuusjärjestyksen totaaliselta kriisiltä eli ydinsulkuregiimin normatiivisen perustan totaaliselta heikentymiseltä ja uskottavuuden täydelliseltä murenemiselta vältyttäisiin, on Habermasin kriisin ratkaisuehdotuksen mukaisesti välttämätöntä keskittyä ydinsulkuregiimin keskeisen normatiivisen perustan uudistamiseen ja ydinaseriisuntanormin aktiiviseen vahvistamiseen. Tutkielmassa arvioidaan tähän Habermasin kriisin ratkaisuehdotukseen, Rawlsin oikeudenmukaisuuden kriteereihin ja rauhanomaisen muutoksen näkökulmaan tukeutuen mahdollisia vaihtoehtoja globaalin turvallisuusjärjestyksen uskottavuuden elvyttämiselle ja nykyisen ydinasejärjestyksen ongelmien ylittämiselle. Tämän analyysin tuloksena argumentoidaan pitkäjänteisen normatiivisen muutosprosessin, ydinaseiden hallussapidon kieltävän normin kehittämisen ja täydellisen ydinaseriisunnan kautta tapahtuvan ydinaseista vapaan maailman tavoittelun olevan lähitulevaisuudessa ajateltavissa olevien rauhanomaisten muutosmahdollisuuksien joukosta paras mahdollinen tie oikeudenmukaisemman ja kestävämmän globaalin turvallisuuden takaamiseksi. Jotta näin merkittävä globaalin turvallisuusjärjestyksen muutosprosessi olisi myös kestävä, vaatisi se käytännössä uuden kokonaisvaltaisen ydinaseiden hallussapidon kieltävän sopimuksen muodostamista.