Browsing by Subject "kuvajournalismi"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, miten Yle, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat kehystävät antisemitismiä eli juutalaisvastaisuutta käsitteleviä uutisia ja feature-juttuja vuonna 2020. Antisemitismi on journalistisesti aiheena herkkä ja ideologisesti arvolatautunut. Medialla on vaikutusvaltaa siihen, mitä antisemitismistä ajatellaan. Maisterintutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka metodina käytän kehysanalyysia. Hyödynnän erityisesti viestinnän, journalismin ja juutalaisuuden tutkimusta. Luon laajan kielellisiä ja visuaalisia kehystämiskeinoja tarkastelevan kehysanalyysin, mitä ei ole todennäköisesti tehty aiemmassa tutkimuksessa. Yle, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat kehystävät antisemitismin uhkana, torjuntana, konfliktina, solidaarisuutena juutalaisia kohtaan sekä pienen juutalaisjoukon selviytymisenä keskitysleiriltä. Media rakentaa todellisuutta antisemitismistä, joka ei kuulu liberaalin demokratian arvoihin. Rasistisille äänille ei anneta sijaa kyseisissä tiedotusvälineissä, jotka puolustavat ihmisoikeuksia. Suomen juutalaisia kyseiset tiedotusvälineet eivät kuitenkaan haastattele tai valokuvaa, toisin kuin esimerkiksi Saksan juutalaisia. Erityisesti Yle ja Helsingin Sanomat konstruoivat antisemitismistä emotionaalisen ja aistimellisen ilmiön. Antisemitismistä rakennetaan kaikkialla läsnäoleva uhka, jossa natsi-Saksan historia ja tulevaisuus kasvavasta antisemitismistä kietoutuvat yhteen. Tämä kertoo siitä, ettei antisemitismi Suomessa ole todennäköisesti ylisukupolvinen trauma, mikä saisi median varomaan liiallisen emotionaalisen tunnelman luomista.

Sairaanhoitopiirien (1.1.2023 alkaen hyvinvointialueiden) viestinnällä on ollut merkittävä rooli koronapandemian aikana. Sairaalat teho-osastoineen ovat olleet koronaviruspandemian keskeisiä tapahtumapaikkoja ja näyttämöitä. Käsityksemme koronaviruksesta tautina on määrittynyt pitkälti sairaaloissa kuvatuista kuvista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia strategisia piirteitä sairaanhoitopiirien viestinnästä nousee esiin sekä miten sairaanhoitopiirien visuaalinen viestintä on näkynyt strategisissa linjauksissa koronapandemian aikana. Tutkin myös millaisia visuaalisia representaatioita Helsingin Sanomien uutiskuvat ovat tuottaneet koronaviruksesta tautina. Lisäksi pyrin selvittämään sairaanhoitopiirien roolia koronapandemian aikaisen visuaalisen kuvaston tuotannossa sekä näkyykö sairaanhoitopiirien viestintälinja median muodostamassa koronakuvassa. Aineisto koostuu kolmesta sairaanhoitopiirien viestinnän asiantuntijan haastattelusta sekä Helsingin Sanomien kahdeksasta uutiskuvasta koronapandemian ajalta. Uutiskuvien tapahtumapaikaksi on rajattu sairaala. Analysoitavat kuvat on valittu vuosien 2020, 2021 ja 2022 tautihuipuilta, kaiken kaikkiaan 1.3.2020–15.5.2022 väliseltä ajalta. Tutkimusmenetelmänä käytän sekä haastattelututkimusta että laadullista visuaalista analyysiä ja lopulta näiden kahden yhdistelmää, eli luon uniikin yhdistelmätutkimusmenetelmän tätä tutkielmaa varten. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa analyysimenetelmänä toimii laadullinen sisällönanalyysi. Aineiston analyysin tukena käytetään luokittelua. Luokkia syntyi kuva-analyysissä viisi ja haastattelututkimuksen analyysissä kahdeksan. Tutkielmani selvitti, että sairaanhoitopiirien viestintää voidaan kutsua strategiseksi, muttei sen laajimmassa merkityksessä. Nimellistä koronaviestintästrategiaa ei ollut laadittu, mutta sen sijaan viestinnässä turvauduttiin kriisiviestintäsuunnitelmiin, aiempaan pandemiaviestintäsuunnitteluun ja suuronnettomuusohjeisiin. Tutkimuksessani selvisi, että sairaanhoitopiireissä pyrittiin vaikuttamaan kansalaisten käytökseen ja koronaan suhtautumiseen rauhoittelemalla ja ohjailemalla. Tämä tapahtui esimerkiksi selkeyteen pyrkivällä ja konsensushakuisella viestinnällä. Toisaalta tämä linja oli vaihteleva, eikä nopeiden käänteiden takia kovin pitkälle mietitty. Tämä linja ulottui ainakin osittain myös kuvien käyttöön sairaaloiden viestinnässä. Koronavirusta kuvaavat uutiskuvat jättivät tulkinnoille ja mielikuvitukselle sijaa, sillä ne piilottivat potilaan ja kärsimyksen. Uutiskuvasto oli siloteltua kuvausta taudista, mutta samalla se näytti vain teho-osastoille päätyneet vakavimmat tautitapaukset. Koronakuvasto ylläpiti myös sotametaforaa. Koronapandemian aikana ei käytetty kuoleman ja sairauden kuvia vahvistamaan viestiä, koska niiden koettiin olevan hyvän tavan vastaisia. Tässä vedottiin ennen kaikkea potilaan yksityisyydensuojaan. Haastatteluissa ilmeni, että sairaanhoitopiirit omaksuivat itselleen eräänlaisen median sekä portinvartijan roolin tuottaessaan visuaalista kuvastoa ja jakaessaan kuvapankkeja mediatalojen käytettäviksi. Tämä osittain tiedostamatta mahdollisti koronaviruksen visuaalisen narratiivin rakentamisen ja sairauden mielikuviin vaikuttamisen. Vaikka koronaviestintää on ehditty tutkimaan jo jonkin verran, koin tämän tärkeänä ja uudenlaisena avauksena sairaanhoitopiirien roolista toisaalta tiedotusvälineiden, ja toisaalta sairaaloiden käytäntöjen ja säännösten tulkitsijana. 

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu viime vuosina enemmän kuin koskaan ja etenkin IPCC:n syksyllä 2018 julkaisema raportti on vauhdittanut keskustelua yhteiskunnassa. Journalismilla ja median välittämillä kuvilla on suuri merkitys ilmastonmuutokseen liittyvän tiedon ja mielikuvien lähteenä. Tämän pro gradu -tutkielma perehtyy ilmastonmuutoksesta käytettäviin kuva-aiheisiin Helsingin Sanomissa vuosina 2009 ja 2019. Tutkielmani tavoitteena on määrittää yleisimmät kuva-aiheet sekä tutustua siihen, miten käytetyt kuva-aiheet ovat muuttuneet tarkasteluvuosien välillä. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu kuvajournalismista sekä median ja ympäristöongelmien suhteesta tehdyn tutkimuksen ympärille. Uutiskuvan tehtävä on paitsi kiinnittää lukijan huomio myös tuoda aiheelle todistusvoimaa. Uutiskuvan oletetaan useimmiten olevan todenmukainen kuvaus tapahtumista. Tutkimusten mukaan medialla ja sen tuottamalla kuvastolla on tärkeä rooli ympäristöongelmien näkyväksi tuomisessa, sillä useimmat ympäristöongelmat, kuten ilmastonmuutos, ovat ihmisten aistimaailman ulottumattomissa. Valokuvilla on erityisen tärkeä rooli merkitysten tuottamisessa, sillä valokuvat antavat eväitä ihmisten tunteille ja kokemuksille. Tutkijoiden mukaan ilmastonmuutosta käsittelevä mediakuvasto on kuitenkin ajautunut toistamaan muutamia tuttuja aiheita, kuten jääkarhuja ja jäätiköitä, joista on jo itsessään muodostunut symboleita ilmastonmuutokselle. Muita tutkimuksessa tunnistettuja kuva-aiheita ovat saastuttavat tehtaat ja energiantuotanto ja toisaalta ilmastonmuutoksen seuraukset, kuten eläinlajien katoaminen. Tutustun Helsingin Sanomien kuva-aiheisiin määrällisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielmani aineisto koostuu yhteensä 183 Helsingin Sanomien ilmastonmuutosuutisten yhteydessä olevasta valokuvasta vuosilta 2009 ja 2019. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että Helsingin Sanomien ilmastonmuutosta käsittelevät kuva-aiheet mukailevat pitkälti jo aiemmassa tutkimuksessa tunnistettuja aiheita. Kuvissa esiintyvät pääasiassa ihmiset, teknologia ja teollisuus sekä erilaiset luontoa kuvaavat aiheet, joissa muun muassa eläimet ja metsät näkyvät vahvasti. Kuva-aiheissa on kuitenkin vuosien välillä havaittavissa myös muutos, joka kielii ilmastonmuutoksen konkretisoitumisesta ja toisaalta myös ihmisten aikaisempaa aktiivisemmasta toiminnasta. Siinä missä ilmastonmuutosta kuvattiin vielä 2009 tutkijoiden ja energiantuotannon kautta, vuonna 2019 kuvissa esiin nousevat poliitikot ja aktivistit. Ilmastonmuutoksen konkretisoituminen ilmiönä näkyy puolestaan luontoa esittävien kuva-aiheiden lisääntymisenä ja monipuolistumisena. Sulavien jäätiköiden ja jääkarhujen rinnalle on noussut esimerkiksi myrskyjä ja tulvia.