Browsing by Subject "kyvykkyys"

Helsingin kaupungissa suoritettiin vuonna 2017 yksi Suomen historian laajimmista organisaatiouudistuksista. Uudistuksessa virastohallinto lakkautettiin ja yhdistettiin neljän toimialan alaisuuteen. Samassa yhteydessä uudistettiin päätöksentekorakenteita ja menetelmiä sekä siirryttiin kaupungin ylimmän johdon osalta pormestarimalliin. Muutos on ollut totaalinen ja konkreettinen, se on koskettanut jokaista kaupungin virkahenkilöä tai toimihenkilöä. Muutoksen mittakaava huomioiden, olen olettanut muutoksella olleen organisatooristen muutosten rinnalla merkittäviä toiminnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka ovat voineet heijastuneet henkilöstön tehtävistä suoriutumisessa. Tässä tutkielmassa olen analysoinut, miten Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan paikkatieto-organisaatio ja sen paikkatietokyvykkyys on muuttunut ja kehittynyt tarkasteluajanjaksolla 2015‒2020. Ensisijaisesti olen analysoinut paikkatietokyvykkyyden muutosta organisaatiouudistuksen viitekehystä. Paikkatietokyvykkyyden arvioinnin olen suhteuttanut Helsingin kaupungin paikkatietokypsyyden analyyseihin, jotka toteutettiin kaupungissa vuosina 2010 ja 2014. Toisena tutkimuskohteena olen analysoinut kaupunkiympäristön toimialan paikkatietoanalytiikan nykytilaa. Paikkatietoanalytiikan osalta olen analysoinut ketkä ja millä tekniikoilla analytiikka hyödynnetään, missä tehtävissä analytiikan tuloksia hyödynnetään ja mitkä ovat analyysitoiminnan lopputuotteet. Olen selvittänyt myös mitä vaikutuksia tai vaikuttavuutta paikkatietoanalytiikalla on ollut toimialan työtehtävissä. Keskeinen tutkielman aineisto muodostui strukturoidusta kyselytutkimuksesta, joka kohdennettiin koko kaupunkiympäristön henkilökunnalle. Kyselytutkimus sisälsi osittain samoja kysymyksiä, kuin vuoden 2010 paikkatietokysely ja vastauksista muodostui näin vertailukelpoinen aikasarja. Kyselytutkimus sisälsi kysymyksiä myös muista tutkimuksen aihepiireistä. Kyselytutkimuksen lisäksi tein 5 puolistrukturoitua asiantuntijahaastattelua kaupungin paikkatietokehityksessä mukana olleille virkahenkilöille paikkatietosektorin hiljaisen tiedon esille saamiseksi. Molemmat tutkimukset toteutettiin anonymisoituina siten, että tulokset on tulkittu tarkimmillaan toimialan tai kaupungin palveluyksikötasolle. Kirjallisten lähteiden analyysillä kartoitin kansallisen ja Helsingin kaupungin paikkatietoympäristön keskeisimmät hankkeet, joilla on selkeä vaikutus Helsingin kaupungin paikkatiedolliseen toimintaan viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Merkittävimmät tekijät ajanjaksolla ovat olleet EU:n Inspire -direktiivistä alkunsa saaneet tietojen avoimuuteen ja yhteiskäyttöisyyteen tähtäävät hankkeet sekä näille alisteiset paikalliset hankkeet. Kirjallisuusanalyysiin sisältyi myös paikkatietokyvykkyyden näkökulmana olleen oppivan organisaation tematiikan sekä vaikutuksen ja vaikuttavuuden erojen hahmottaminen. Paikkatietokyvykkyys tarkoittaa tämän tutkielman kontekstissa organisaation kykyä hyödyntää paikkatietoja ja paikkatietotekniikan luomia mahdollisuuksia tehtävissään ja tuottaessaan palveluita tarkoituksenmukaisella tavalla. Vaikutukset ovat toimenpiteiden suoria tai epäsuoria lyhyen aikavälin seurauksia, vaikuttavuus taas pitkän aikavälin ilmiö, joka perustuu vaikutuksiin ja niiden eri ulottuvuuksiin. Tämän tutkielman tuloksissa olen tarkastellut paikkatietokyvykkyyttä segmentoiden sen strategiseksi kyvykkyydeksi, paikkatietojen hyödyntämisen kyvykkyydeksi, viestintä ja yhteistyökyvykkyydeksi sekä paikkatietotukitoimintojen kyvykkyydeksi. Yleisellä tasolla havaitsin, ettei organisaatiouudistuksella näytä olleen merkittävää vaikutusta kaupunkiympäristön toimialan paikkatietokyvykkyyteen. Vaikutus on ollut hetkellisen disruptiivinen, mutta ohimenevä. Strategisen kyvykkyyden kohdalla on viitteitä tason heikkenemisestä, kun taas paikkatietojen hyödyntämisen kyvykkyys on kehittynyt positiivisesti. Muutoin merkittävää muutosta ei ole havaittavissa suuntaan tai toiseen. Paikkatietoanalytiikan tilannekuva-analyysistä ilmenee, että analytiikka on tuntematonta toimilalalla, mutta koetaan tärkeäksi. Analytiikan osaaminen on keskittynyt kaupunkisuunnittelu- ja kaupunkimittauksen yksiköihin. Menetelmällisesti analytiikka paikkatieto-ohjelmistoilla tai internetkarttapalveluiden kuvaruututulkintaa ja tuotokset pääsääntöisesti perinteisiä tiedon visualisointeja tai rekisteriaineistojen muokkauksia.

Goals. Deci and Ryan's (2000) self determination theory has been researched in the context of schools. The significance of the basic psychological needs of autonomy, competence and relat-edness on learning, motivation and well being has been proven through much research. This re-search aims to find out how these basic psychological needs are found in the memories of pris-oners, what kind of strengthening or weakening aspects of motivation and well being can be found in the memories and to take a look at the weaknesses and strengths of school systems that can be found in the memories of the prisoners. Method. The material used, VASORA, which was collected from 11 Finnish prisons. 243 pris-oners answered an open questionnaire in which they were asked to depict their school memo-ries, more specifically, their memories of peer relationships, teacher relationships and coping in different studies. The research is qualitative in nature and the data analysis method used in this study was content analysis. Results and conclusions. The key finding was that basic psychological needs were not suffi-ciently met during the prisoners' school period. Bullying, loneliness, learning difficulties, prob-lems of concentration and hyperactivity, absence and other factors that weaken the well be-ing were highlighted in the data. For developing schools, it is key to note these weak spots of the system in which the student is in danger of sliding towards exclusion.

Positiivisessa pedagogiikassa tunnistetaan ja nimetään erilaisia luonteenvahvuuksia, joita voidaan kehittää harjoittelemalla. Tämä näyttäytyy tienä onneen ja menestykseen. Kasvatuksen uusliberalistiseen muovautumiseen on aiemmin liitetty yrittäjähenkisyyden ja terapisoitumisen diskurssit. Positiivisessa pedagogiikassa nämä kaksi diskurssia näyttäisivät kietoutuvan yhteen uusliberalistiselle koulutusdiskurssille tyypillisellä tavalla; kilpailu ja tehokkuus sulautuvat parantumiseen ja voimaantumiseen. Tutkimuksen tavoitteena on pohtia positiivisen pedagogiikan käytäntöjä kriittisen vammaistutkimuksen perspektiivistä, pohjautuen Robert McRuerin (2006) pakollisen kyvykkyyden (compulsory able-bodiedness) ja Alison Kaferin (2013) parannuskeskeisen mielikuvituksen (curative imaginary) käsitteisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ihanteellista kyvykkyyttä rakennetaan Huomaa hyvä! - näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa -kasvatusoppaan (Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2016), diskursseissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, millaiset ominaisuudet muovautuvat kirjan diskursseissa ihanteellisiksi. Tutkimus toteutettiin kriittisenä diskurssianalyysina. Aineistona käytettiin Huomaa hyvä! - näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa -teosta, joka on 232 sivua pitkä. Ideaalia kyvykkyyttä rakennettiin aineistossa hienovaraisin diskursiivisin keinoin. Tutkielmassa aineistosta eriteltiin ja nimettiin kolme ihanteellista kyvykkyyttä rakentavaa diskurssia. Kyvykkyys piirtyi luonnollisen potentiaalin diskurssissa, rajattoman maksimin diskurssissa ja valinnan diskurssissa. Luonnollisen potentiaalin diskurssissa kyvykkyys piirtyi jokaisesta löytyvänä alttiutena, mahdollisuutena kehittyä. Rajattoman maksimin diskurssissa melkein mikä vain oli mahdollista kenelle tahansa loputtomin resurssein. Valinnan diskurssissa korostettiin, kuinka jokainen tekee itse henkilökohtaisen valinnan, hyödyntääkö potentiaaliaan ja mahdollisuuttaan rajattomaan kasvuun. Ihanteellisena näyttäytyivät hyvään kansalaisuuteen liitetyt ominaisuudet, kuten sovinnaisuus ja yhteisten pelisääntöjen noudattaminen. Feministisesti intersektionaalinen (Crenshaw 1989) jatkokehittely voisi laajentaa positiivisen pedagogiikan mahdollisuuksia kasvatustyössä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kasvavana haasteena on henkilöstöpula, joka varsinkin hoitoalalla on huomattava este laadukkaiden lakisääteisien palveluiden tuottamiselle. Hoitoalan työvoimatilanteen parantamiseksi sosiaali- ja terveydenhuoltoalan houkuttelevuutta ja vetovoimaisuutta on kehitettävä monella taholla ja aiheesta käydään vilkasta yhteiskunnallista keskustelua niin mediassa kuin asiantuntijaorganisaatioissa. Talent management eli kyvykkyyksien johtaminen on kokoava käsite sellaisille prosesseille, joilla organisaatiot pyrkivät tunnistamaan, houkuttelemaan, rekrytoimaan, johtamaan, säilyttämään ja kehittämään kyvykkäitä työntekijöitä. Aiemmassa tutkimuksessa kyvykkyyksien johtamisen on havaittu vaikuttavan positiivisesti työhön sitoutumiseen sekä työssä suoriutumiseen Huolimatta kansainvälisen kyvykkyyksien johtamisen tutkimuksen kasvavasta määrästä, suomalaista tutkimusta hoitotyön johtamisen kontekstissa on tehty vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää hoitotyön lähiesihenkilöiden käsityksiä hoitotyön kyvykkyydestä ja kyvykkyyksien johtamisesta hoitotyön kontekstissa. Tutkimukseni täyttää näin ollen aiemman tutkimuksen aukkoja ja osallistuu ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun hoitoalan henkilöstöpulan syistä sekä pohtii johtamisen keinoja, joilla vastata näihin haasteisiin. Tutkimuskysymykset olivat: 1) mitä hoitotyön kyvykkyys merkitsee hoitotyön lähiesihenkilöiden näkökulmasta ja 2) millaisia näkemyksiä hoitotyön lähiesihenkilöillä on kyvykkyyksien johtamisesta? Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineisto koostui seitsemästä, hoitotyön lähiesihenkilön teemahaastattelusta, jotka analysoitiin abduktiivisen eli teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman tuloksien perusteella hoitotyön lähiesihenkilöt ymmärtävät hoitotyön kyvykkyyden kolmitasoisena ilmiönä: yksilön, yhteisön ja toimintaympäristön tasolla. Haastateltavien näkemyksissä hoitotyön kyvykkyyksien johtamisessa on tunnistettavissa tutkimuskirjallisuudessa kuvattuja kyvykkyyksien johtamisen osa-alueita, mutta kyvykkyyksien johtaminen konkretisoituu henkilöstöjohtamisen kautta, varsinkin päivittäisjohtamisen keinoin. Tulokset osoittavat myös mitkä tekijät lähiesihenkilöiden näkökulmasta edistävät tai estävät hoitotyön kyvykkyyksien johtamista. Tulokset tukevat monin osin aiempaa kyvykkyyksien johtamisen tutkimusta vaikka juuri tässä kontekstissa tehtyä aiempaa tutkimusta ei juurikaan ole. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hoitotyön kyvykkyyksien johtaminen on koko henkilöstöä koskevaa lähiesihenkilön toimintaa ja se on integroitu, erottamaton osa lähiesihenkilön päivittäistä henkilöstöjohtamista. Yksilökeskeinen ja eksklusiivinen talent management -ajattelu ei sellaisenaan näytä istuvan julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstiin vaan hoitotyön kyvykkyyksien johtamista kuvaavat paremmin inklusiivinen sekä kollektiivinen käsitys kyvykkyyksistä ja niiden johtamisesta. Jatkossa olisi keskeistä tutkia hoitotyön kyvykkyyttä erilaisissa hoitotyön ympäristöissä sekä kyvykkyyksien johtamisen näyttäytymistä eri organisaatiotasoilla. Tulevaisuudessa olisi tärkeää saada lisää ymmärrystä lähiesihenkilötyön merkityksestä ja vaikutuksesta hoitotyön veto- ja pitovoimatekijöihin.

Aims. Previous studies have shown, that an environment that supports the fulfillment of basic psychological needs such as autonomy, competence and relatedness, has a major impact on human’s well-being. Those studies have also found out that spending time in forest environment decreases stress, increases energy and enthusiasm, improves attention and concentration, and also enhances team spirit and willingness to relate with others. The aim of this thesis is to study how well pupils experience autonomy, competence and relatedness in natural science lessons. The study also explores how teacher’s pedagogical choices in classroom and in forest can create circumstances that support the fulfillment of basic psychological needs of the pupils. Methods. This thesis is a case study about well-being of 4th grade pupils in natural science lessons. The study was conducted in one school in southern Finland in the spring of 2016. There were 25 pupils participating in the study. During the research period, the data of this mixed methods -study was collected by two ways. Pupils were given questionnaires that measured the fulfillment of their basic psychological needs, and their teacher kept an informal diary about the lessons. Statistical methods were used to describe the data collected by questionnaires, and non-parametric tests were used in analysis. Teacher’s diary was analysed by a qualitative theory-based content analysis. Results and Conclusions. In this study, the basic psychological needs of the pupils were fulfilled reasonably well in all lessons. When comparing the learning environments, the results were a little bit better for those lessons that were held in forest environment. The connection between competence and learning environment was found to be statistically significant. In this study, plenty of circumstances were found to contribute to the fulfillment of basic psychological needs. In conclusion, the well-being of pupils can be enhanced by activating them and encouraging them to participate, and by offering them opportunities to have an impact on the issues that are important to them. In addition, the well-being of pupils can also be enhanced by offering appropriately challenging tasks, and by fostering safe and approbative atmosphere.

Positive pedagogy is a pedagogical approach that has gained popularity in recent years. In this thesis, I research how the culture of abledness appears in the discourses of the positive pedagogy guide Huomaa hyvä! - Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. I connect the increased popularity of positive pedagogy to the rise of therapeutic ethos in education, which includes for example the popularisation of interventions in mental health and wellbeing as well as the way societal issues are located in individuals as disorders. My aim is to understand how abledness is discursively constructed and how these developing definitions of abledness support special education in its goal to improve equality. I examine discursive conventions in the context of disability studies (and especially crip theory), using the concept of compulsory able-bodiedness by Robert McRuer. In the analysis I follow critical discourse analysis. I categorise three intertwined discourses from the material: the discourses of natural potential, becoming fully human, and abled happiness. Abledness is linked to being human in all three discourses. The meaning of abledness is mostly found in being dynamic – abledness essentially means to become more abled. I identify that compulsory able-bodiedness does not extend to everyone in the material – it’s compulsiveness is limited. The naturalised responsibility to improve one’s character strengths only applies to those who are able enough to begin with.

The purpose of this study was to examine the connections between problematic school absenteeism and lack of motivation, as known as amotivation. The connections were examined by analyzing responses of pupils. I define problematic absenteeism as voluntary absences and/or chronic absences which is over 10 percent of school time missed. The data I used was collected prior my study by the Centre for Educational Assessment in the University of Helsinki. Data was collected as a part of a survey project concerning absences, and it includes both quantitative multidisciplinary and qualitative semi-structured data. 399 responses were collected from pupils of primary school’s grades 4 through 9. This study was designed to examine the quantity of pupils’ absence’s, especially voluntary, the connection between absences and amotivation and the differences between grade or sex-based groups regarding absences and amotivation. I completed these analyzes with qualitative examination of the kinds of themes that could be identified from responses of students regarding the connection between amotivation and absenteeism. I used both quantitative and qualitative parts of the data in accordance with mixed method research strategy. I supplemented the quantitative analyzes by quantifying and thematizing the semi-structural qualitative data. According to the research result, every fifth of the respondents had chronic absences. Voluntary absences were not reported by a considerably large part of respondents, and if voluntary absences were reported, their duration was most likely 1-2 days. Absenteeism was very significantly connected with all investigated components of amotivation. Regarding the number of absences, there were no differences between grade levels or genders. There were differences in the occurrence of amotivation between grades, and it would seem that elementary school and middle school pupils differ in terms of amotivation. 5 themes related to the connection between absenteeism and amotivation were identified from responses. These themes were motivation in general, actions of the teacher or teaching, the relevance and actions of the school, social relations and truancy. This study succeeded to show that there is a connection between amotivation and absenteeism. Reducing and preventing amotivation is an easy and economical opportunity to prevent problematic absences. Thus, taken these results into notion, it should be considered what factors could reduce amotivation in school context.