Browsing by Subject "käsitemetafora"

Tutkielmassa vertaillaan käsitemetaforia venäjän ja suomen kielessä kääntäjän ja kääntämisen näkökulmasta. Käsitemetafora voidaan määritellä esimerkiksi käsitteellisen kentän ymmärtämisenä jonkin toisen käsitteellisen kentän avulla, mikä heijastuu kielellisen tason ilmaisuihin. Tavoitteeni on selvittää metaforavertailun avulla, miten käsitemetaforat toimivat ympäristöaiheisten artikkeleiden suomi-venäjä-käännöksissä ja miten alkuperäinen metaforan luoma mielikuva säilyy tai muuttuu alkutekstiin nähden. Tutkielman hypoteesina on, että 1) käsitemetaforat ovat kielen vallitsevana ilmiönä läsnä myös ympäristöaiheisissa uutisteksteissä ja 2) vakiintuneet metaforamallit eivät ole automaattisesti käännettävissä, vaan vaativat kääntäjältä perehtyneisyyttä lähde- ja kohdekielen kulttuuriin. Tutkielman teoriapohjana on käytetty käännöstieteellistä metaforatutkimusta sekä kognitiivista metafora- eli käsitemetaforateoriaa (Lakoff ja Johnson 1980, Kövecses 2005) joka on kehollis-fysikaalisesti orientoitunut ja jonka mukaan ajattelu on pohjimmiltaan metaforista. Tutkielman aineistona on suomenkielisiä uutisartikkeleita, jotka on käännetty venäjäksi ja joiden käännökset on julkaistu Venäjän valtiollisella Inosmi.ru-käännössivustolla vuosina 2017–2020. Aineiston artikkelit käsittelevät ilmastonmuutosta, siihen liittyvää politiikkaa sekä ympäristöä yleensä. Tutkimusmenetelmä on vertaileva ja etupäässä laadullinen. Aineiston käsitemetaforien käännösanalyysissä on vertailtu alku- ja käännöstekstissä esiintyviä strukturaalisia, ontologisia sekä orientoivia metaforia ja jaettu ne käännösratkaisun mukaan riippuen siitä, onko alkutekstin sisältämä metafora säilynyt vai muuttunut käännöksessä. Strukturaalisessa metaforassa eli rakennemetaforassa yksi käsite rakentuu toisen käsitteen mallin mukaan. Orientoivat metaforat saavat motivaationsa spatiaalisesta järjestelmästä, eli välimatkaan, tilaan, sijaintiin liittyvistä suhteista, jotka toimivat lähdealueena muiden käsitealueiden ymmärtämiselle. Ontologiset metaforat Lakoffin ja Johnsonin (1980) metaforaluokittelun mukaan ovat metaforia, jotka pohjaavat meidän kokemukseemme ympäröivästä esineellisestä maailmasta sekä elävistä eliöistä. Aineiston läpikäynti osoitti, että moni metafora ei ole käännetty samalla metaforalla. Yhteensä analyysin myötä on paikannettu 381 metaforaa alkutekstissä. Aineistossa yleisin keino kääntää metaforallinen ilmaisu on sen poisjättö (130 tapausta) ja toiseksi yleisin keino on metaforan kääntäminen samalla metaforalla (125 tapausta). Poisjätön yleisyys viestii metaforan kääntämisen haastavuudesta ja samalla metaforalla kääntäminen taas siitä, että moni metafora taas on käännettävissä ja kulttuurisesti mahdollisesti melko universaali. Hieman vähemmän yleisiä keinoja olivat metaforan kääntäminen osittain eri metaforalla (54 tapausta), kokonaan eri metaforalla (53 tapausta) sekä parafraasin (20 tapausta) avulla. Käännösratkaisujen suhteellisen tasainen jakauma aineistossa osoittaa, että universaalia käännösratkaisua ei ole. Käsitemetaforan voima on työkaluna, joka auttaa kääntäjää kiinnittämään huomiota kielen kognitiiviseen tasoon, ja sen tiedostaminen voi auttaa kääntäjää ymmärtämään sekä omaa ajatteluaan ja sitä ohjaavia malleja että myös laajemmin kulttuuriin sisällettyä jaettua tietoa.

Tutkielma vertaa espanjan ja suomen aistiverbien polysemiaa kognitiivisen kielitieteen näkökulmasta. Yleisenä pyrkimyksenä on osoittaa George Lakoffin ja Mark Johnsonin käsitemetaforan selitysvoima polyseemisen sanan eri merkityksiä yhdistävänä tekijänä. Tarkemmin tavoitteena on osoittaa fyysisten aistien käsitemetaforinen yhteys kognitiivisiin käsitteisiin. Taustaoletuksena hypoteettiselle merkityksiä yhdistävälle käsitemetaforalle on funktionaalinen käsitys kielen semantiikasta. Tätä hypoteesia tukisi samanlaisten käsitemetaforien esiintyminen verrattavissa käyttöyhteyksissä, keskenään erilaisissa kielissä. Tarkasteltavaksi valikoitui yhteensä 10 verbiä, 5 kustakin kielestä (esp. – suom.), kaksi kutakin aistia kohti: ver – nähdä, oír – kuulla, oler – haistaa, saber – maistaa, sekä sentir – tuntea. Verbien merkitykset eritellään kahdeksan yksikielisen sanakirjan selitysten perusteella (Diccionario de la lengua española, el Diccionario CLAVE, el Diccionario Salamanca, Diccionario de uso del español, Diccionario del español actual, Kielitoimiston sanakirja, Nykysuomen sanakirja ja Nykysuomen keskeinen sanasto). Merkitykset puretaan käsitteellisiin osiin ja niiden väliltä pyritään löytämään etymologiseen merkitykseen suoraan tai välillisesti viittaava yhteys. Analyysin perusteella kunkin sanan sisäinen merkitysrakenne jäsentyy semanttiseen riippuvuustaulukkoon. Merkitysanalyysin ja riippuvuustaulukon paljastamien pragmaattiseen merkitykseen perustuvien mielleyhtymien perusteella muotoillaan kutakin aistia vastaava hypoteettinen käsitemetafora, joka selittäisi kunkin aistiverbin käytön laajenemisen sanakirjoista löydettyihin abstrakteihin merkityksiin. Tutkimus osoittaa, että verbien merkitykset laajenevat odotusten mukaisesti konkreettisista merkityksistä kognitiivisiin merkityksiin siten, että abstraktiot ovat johdettavissa kunkin verbin ilmaiseman aistin funktionaalisesta merkityksestä. Lisäksi suomessa ja espanjassa on nähtävissä yhteneväisiä metaforisia mielleyhtymiä merkitysten välillä. Merkitysanalyysissa löydetyt aistiverbien semanttiset taipumukset näyttävät viittaavan kielirajat ylittäviin käsitemetaforiin, jotka yhdistävät näön ja objektiivisen tiedon, kuulon ja kielellisen kommunikaation, hajun ja intuition, maun ja arvottamisen/mieltymykset sekä tunnon ja tunteet. Kaikki yksittäiset merkityslaajennukset eivät kuitenkaan ole selitettävissä puhtaasti metaforalla, vaan osassa suhde on selvästi esim. metonyyminen. Kielten välillä on myös odotetusti eroavaisuuksia, joista osa tosin liittyy lähinnä kielten välisiin rakenteellisiin eroihin. Tärkein eroavuus kielten välillä liittyy maku- ja tuntoaistia edustavien verbien ilmaisuvoimaan.

Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisilla käsitemetaforilla ilmastonmuutosta kuvataan kahdessa espanjalaisessa sanomalehdessä. Lisäksi pohditaan, miten käytetyt käsitemetaforat voivat vaikuttaa lukijoiden käsityksiin aiheesta sekä heidän toimintaansa. Aineisto koostuu 139 artikkelista, jotka on julkaistu El País- ja ABC-lehtien internetversioissa kesäkuussa 2017. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa kognitiivinen metaforateoria, jonka ovat kehittäneet George Lakoff ja Mark Johnson. Teorian mukaan ymmärrämme tietyn idean tai ilmiön toiseen asiaan liittyvien metaforisten ilmausten kautta. Metaforat eivät siis ole pelkästään tyylikeino, vaan olennainen osa ajattelua. Artikkelien analysoinnissa käytettiin apuna Rudolf Schmittin Systematic Metaphor Analysis –menetelmää, joka perustuu kognitiiviseen metaforateoriaan. Kohdealueena tutkimuksessa ovat termit ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen. Aineistossa esiintyvät käsitemetaforat voidaan ryhmitellä kahdeksaan eri lähdealueeseen: sota, usko, matematiikka, liike, tuho, luominen, luonto ja terveys. Vaikka aineistosta paljastuu useita tapoja kuvata ilmastonmuutosta, havaitaan, että erot sanomalehtien välillä ovat pieniä ja että kummassakin lehdessä ilmastonmuutos esitetään useimmiten jonkinlaisena uhkana. Molempien lehtien artikkeleissa selvästi yleisin lähdealue on sota. Tuloksista käy ilmi, että erilaiset käsitemetaforat voivat luoda erilaisia mielikuvia ja kannustaa erilaiseen toimintaan. Käsityksiin voi vaikuttaa esimerkiksi se, miten uhkaavana ilmastonmuutos kuvataan.

Tämä tutkielma käsittelee konstruoitua lukijaa SuomiLOVE-tv-ohjelmassa esitettyjen kappaleiden sanoituksissa. Konstruoitu lukija ei ole tekstin fyysinen lukija, vaan kiteytetysti tekstistä tulkittavissa oleva tietorakenne, joka sisältää tekstin lukijaltaan odottamat ominaisuudet. Tutkin ensinnäkin konstruoidun lukijan taustatietoja: millaisia taustatietoja tämä aineiston perusteella hallitsee ja miten yksityiskohtaisesti? Toiseksi tutkin konstruoidun lukijan perspektiiviä maailman: millaisesta asemasta tätä kutsutaan tarkkailemaan maailmaa ja millaiseen kokemusmaailmaan tämä kykenee samaistumaan? Aineisto on peräisin SuomiLOVE – laulukirja -laulukirjasta, johon on koottu 50 SuomiLOVE-tv-ohjelmassa esitettyä kotimaista kappaletta. Näistä kaksi on jäänyt pois, koska ne ovat englanniksi, joten lopullinen aineisto koostuu 48 kotimaisen kappaleen sanoituksista. Laulukirjan valitseminen on rajausmetodi, jolla kaikista ohjelmassa esitetyistä kappaleista on saanut rajattua osan tutkimusta varten. Aineisto on valikoitunut tähän tutkimukseen, koska kappaleet edustavat laajalle kohdeyleisölle suunnattua popmusiikkia. Kappaleiden sanoituksista voidaan siten tarkastella, millainen konstruoitu lukija kirjoittuu sellaiseen tekstiin, joka on tarkoitettu mahdollisimman monen ymmärrettäväksi. Tällaisesta tutkimuksesta voidaan hyötyä, kun pyritään kirjoittamaan helppolukuisia tekstejä. Tutkimus perustuu kognitiivisen kielitieteen teorioihin. Ensisijaisena teoriapohjana on Ronald Langackerin ideoima kognitiivinen kielioppi ja siinä määritellyt konstruoinnin ulottuvuudet. Konstruointi eli lyhyesti se, miten asiantilat kuvataan, on keskiössä konstruoitua lukijaa tarkasteltaessa. Tämän lisäksi konstruoidun lukijan tietotaustaa tarkastellaan kehyssemantiikan, käsitemetaforateorian sekä blenditeorian avustuksella. Taustatietojen tarkastelu perustuu ensyklopediseen merkityskäsitykseen, skeemoihin ja hahmo/kehys-jakoon. Tutkimuksessa ilmenee, että aineistossa esiintyvä konstruoitu lukija vastaa popmusiikin laajan kohdeyleisön asettamia oletuksia. Konstruoidun lukijan taustatiedot eivät tutkimuksen perusteella vaikuta laajoilta tai yksityiskohtaisilta, vaan ne jäävät yleiselle tasolle. Aineiston konstruoitu lukija myös tuntee rakkauden kehyksen ja sen ympärille vakiintuneet metaforat hyvin, sekä osaa tulkita tekstiä näiden pohjalta. Harvat spesifit tiedot kohdistuvat länsimaiseen populaarikulttuuriin ja taiteeseen sekä suomalaiseen kulttuuriin ja puhekieleen. Spesifeintä tietotaustaa konstruoidaan julkisuuden henkilöistä, jotka nimetään aineiston teksteissä. Konstruoitu lukija tunnistaa aineistossa skemaattisia ja lähes kaikille ihmisille yhteisiä kokemuksia, joita kuvataan aineiston kerrontajaksoissa. Näihin teksti kutsuu konstruoitua lukijaa samaistumaan. Tutkimuksen perusteella SuomiLOVE-kappaleiden konstruoitu lukija on kiinnostunut inhimillisistä kokemuksista yleisellä tasolla.