Browsing by Subject "käytäntöyhteisö"

The research examines the development and sharing of expertise in the profession of tailoring. The focus is on four themes: the impact of individual and social factors on the development of expertise and activities that either advance or inhibit its deepening. Research focused on traditional handcraft professions is important as it increases the appreciation, understanding and knowledge of these professions. Studying traditional handcrafts is also important in order to prevent the decline and disappearance of these fields. The theoretical part of the study focuses on examining previous research and theoretical literature on expertise and the development and sharing of expertise. Literature on the diversity of the methods of learning skills is also briefly discussed in the second chapter of the study, which also serves as a general introduction into the topic of the study. In this study, the development and sharing of expertise was studied by using qualitative research method. The collection of the data was carried out by conducting semi-structured individual interviews. For the purpose of the research, the experiences of skill development as well as the development and transfer of skills were collected from tailors engaged in the trade (n=4).Theoretical content analysis was used in the analysis of the material. The research results showed that the deepening of one’s own expertise was advanced by imitating the technical details of competitors and by learning by research. Sharing knowledge and skills together with other experts was not found to very common in the data. According to the tailors interviewed, the biggest obstacles for sharing expertise were the challenge of teaching skills that require routine and the lack of time. It can also be seen from the data that the reflection of one’s own workmanship was low, which may be related to the challenge of sharing skills. Those tailors who constantly challenged their own skills and routines experienced their opportunities for professional development more strongly. The reluctance to deviate from routines also rose from the data as one of the most concrete obstacles for the development of expertise. Acknowledging the factors that advance professional development is justified when the education of tailors is considered. The results of this study can contribute to this process. The organizations educating tailors should avoid teaching students simply to repeat things that are already known, even if it is important to build on what has already been learned. Educational arrangements that promote open learning and are based on students’ own interests’ support their ability to both renew and transfer what they have learned into future professional practices.

In joint simulations, i.e. learning environments that closely reflect real-life situations, students studying for different professions can learn the basics of their future professions and cooperation between different professions. In the previous literature, several positive aspects have been connected to learning in simulations. However, little is known about the problems that exist in simulation-mediated learning. Besides, joint simulations have been rare. The aim of my thesis was to describe, analyze and interpret the problems existing in joint simulations in the field of higher health education, from the perspective of interprofessional learning. This research will benefit teaching and learning when using joint simulations. I gathered the research data in the spring of 2015, in relation to the implementation of joint simulations for paramedic and medical students who were close to graduating. The research data consisted of five lightly structured individual interviews and five full-scale high-fidelity simulation scenarios. The epistemological basis of my study was hermeneutical. I approached the data using the ideas of the community of practice framework as well as the theory of situated learning, outlined by Lave and Wenger, focusing my attention on the problems existing in 1) developing a joint enterprise, 2) facilitating mutual engagement and 3) developing a shared repertoire. As an analytical method, I used the thematic analysis by Braun and Clarke. The results showed that 1) the problems that existed in developing a joint enterprise, were related to communication and professional competence, whereas 2) the problems that existed in facilitating a mutual engagement, were related to team work and interprofessional cooperation, while 3) the problems that existed in developing a shared repertoire, were in association for patient care and professional behavior. In conclusion, I propose that there may exist multiple kinds of problems in joint simulations. In addition, I point out that the problems exist in the areas of professional skills that are essential for good cooperation and patient care. In conclusion, I recommend that, promoting students' learning and developing health education, attention should be paid to the factors identified as problems in this study. The results of this study will serve as a resource for degree programs in health sciences education as well as health care and clinical teachers that use simulations in teaching.

The goal of the research was to examine how a beginner learns when he/she joins a new community. As theoretical context I used Jean Lave’s and Etienne Wenger’s theory about Communities of Practice, according which learning will occur when a beginner gradually turns into a full member of the community. The research problems were: how and what team members talk about, how they build and maintain culture in the community and what kind of a significance it has for a beginner’s ability to learn. I collected the research material through observing and recording speech during practice and games of a women’s floorball team in autumn of 2013. In addition I interviewed three players. Two of whom were beginners and one that had played floorball for several years. The material was analyzed by using methods of discourse analysis. The research material shows that the players’ views about learning process of a beginner and what influences it is similar to Lave’s and Wenger’s ideas. It was seen as very important for learning for the beginner to be able to observe and gradually attend activities in the community of practice. For this to be possible the beginner has to be committed to the community and on the other hand the community has to give the beginner justification to attend all common activities. According to results the community which was in the focus of my research should give a beginner more space and opportunities to attend conversations between team members to be able to create the best possible circumstances for the beginner to learn. The results of the research are adaptable to any kind of community of practice.

Tämän pro gradu –tutkielman tutkimuskohteena ovat Vanajan nuorisokuorossa laulaneiden nuorten ja nuorten aikuisten kokemukset kuoroharrastuksestaan ja se, millaisia merkityksiä he harrastukselleen antavat. Kipinän tutkimuksen tekoon sytytti oma taustani kuorolaisena. Tutkimuskysymys tarkentui tutkimusprosessin edetessä käsittelemään kuorolaisten oppimiskokemuksia. Tutkimuksen teoriataustassa käsitellään kristillisen kasvatuksen periaatteita, James Fowlerin uskonnollisen kehityksen teoriaa sekä Etienne Wengerin käytäntöyhteisö-käsitteen ympärille rakentuvaa sosiaalisen oppimisen teoriaa. Käytäntöyhteisössä oppimiselle ovat tyypillisiä osallistumisen, yhteisön jäseneksi kasvamisen ja yksilön identiteetin kehittymisen prosessit. Tutkimus määrittyi sen kohdeilmiön perusteella laadulliseksi. Kokemusten ja merkitysten tutkiminen puolestaan ohjasi tekemään analyysia aineistolähtöisesti. Analysoin aineiston teemoittelemalla. Teemoittelun tuloksena jaoin kuorolaisten oppimiskokemukset kolmeen kategoriaan, joita ovat yksilölliset-, yhteisölliset- ja uskonnolliset oppimiskokemukset. Sekä kuoronjohtaja että kuorolaisten yhteisö nähdään tässä tutkimuksessa kasvattajan roolissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuoroharrastus on merkittävä kokonaisvaltaista hyvinvointia lisäävä tekijä kuorolaisten elämässä. Kuoroharrastus on parantanut vastaajien itsetuntoa ja kuorolaisuus on muodostunut tärkeäksi osaksi heidän identiteettiään. Vastaajien sosiaaliset taidot ovat parantuneet, he ovat oppineet ryhmässä toimimista ja saaneet valmiuksia opiskelua ja työelämää varten. Uskonnollisia oppimiskokemuksia tarkasteltaessa tulokset eivät olleet yhtä yksiselitteisiä. Osalle vastaajista kuoroharrastus ei ollut antanut uskonnollisia oppimiskokemuksia kun taas osan uskonnollisuutta ja hengellisyyttä kuoro oli tukenut merkittävästi. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että jatkuvasti lisääntyvän henkisen pahoinvoinnin ja individualismin ihannoinnin maailmassa panostaminen kuoron kaltaisiin yhteisöllisiin ja kulttuurisiin harrastuksiin on ensiarvoisen tärkeää.

Konteksti: Tutkielman kehittämiskohteena oli DigiHUB, Helsingin yliopiston digitaalisten palvelujen asiakaslähtöistä ja avointa kehittämistä edistävä yhteistyöskentelytila ja osaamisyhteisö. Tavoite: Tutkielmassa toteutettujen toimintatapamuutosten tarkoituksena oli kartoittaa tiedon jakamisen esteitä yhteisössä ja tukea uusien käytäntöjen ilmaantumista ongelmien korjaamiseksi. Työssä peilataan jatkuvan parantamisen (Kaizen) prosessia kompleksisuuden, tiedon jakamisen, voimaantumisen, käytäntöyhteisöjen ja Lean Startup -toiminnan teorioita vasten. Menetelmät: Työn tutkimusmetodina on käytännönläheinen, tutkimuksellisen otteen ja kehittämistoiminnan yhdistävä toimintatutkimus (action research). Kehittämiskokeiluja toteutui yhdeksän kuukauden aikana kolme erilaista, joita kutakin iteroitiin 3-5 sykliä. Tulokset: Kaikissa kolmessa kokeilussa oivallukset ja hyödyt löytyivät lopulta muualta kuin alkuperäisestä kehitysideasta. Suunnanmuutokset olivat osallistujista ja tapahtumista nousevia, toimintatutkimukseen kiinteästi kuuluvaa "löytöretkeilyä". Ensimmäisessä kokeilussa ohjelmistokehitystiimi päätyi kehittämään itselleen kokonaan uusia työskentelytapoja. Toinen kokeilu laajeni yksittäisen teknologiavalinnan problematiikasta laajemmaksi kysymykseksi yhteisöllisen päätöksenteon mekanismeista. Kolmannessa kokeilussa Lean Startup -metodologian valmennusstruktuurit osoittivat valmentamisen keskeisen roolin jatkuvassa parantamisessa. Johtopäätökset: Kokeilujen tuottama ymmärrys vahvistaa teoriataustaa: suotuisia muutoksia ei voi tilata, mutta tilaisuuksiin voi tarttua. Valmentamisen ja tutkimuksellisen otteen yhdistäminen on avain Helsingin yliopiston arvojen mukaiseen ohjelmistokehitystoimintaan.