Browsing by Subject "käännöspolitiikka"

Tässä tutkielmassa tutkin Espoon kaupungin käännöstiimin toimintaa englannin kielen osalta. Näkökulmana on Espoon kaupungin kielipoliittinen päätös ottaa englanti palvelukieleksi suomen ja ruotsin rinnalle. Tarkoituksena on tutkia, miten tämä päätös on vaikuttanut Espoon kaupungin palveluksessa olevien englannin kääntäjien työhön ja miten he kokevat oman roolinsa yhtenä projektin toteuttajista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kieli- ja käännöspolitiikka ja yhteisökääntämisen käsite (Community Translation). Käännöspolitiikka (Spolsky 2004; 2012) tuo näkökulmaa siihen, miksi Espoossa on käynnistetty Englanti palvelukielenä -projekti ja mitä tämän päätöksen takana on. Käännöspolitiikkaa Suomessa säätelevät kansallinen ja ylikansallinen lainsäädäntö, joiden kielisäännöksiin suomalaisten instituutioiden kielipolitiikka pohjautuu, Espoon kaupungin ollessa yksi näistä julkishallinnollisena toimijana. Yhteisökääntäminen (Taibi & Ozolins, 2016) on uudehko tutkimussuunta käännöstieteessä, joka tutkii kääntämistä yhteisölle (Community), joka tässä tutkimuksessa on Espoon vieraskielisten asukkaiden yhteisö. Yhteisöön tutustutaan tarkastelemalla lähemmin Espoon kielitilannetta. Tutkielmassa tutkitaan Espoon kansainvälisyyttä ja sen laajaa kielipoolia. Espoossa on asukkaita monista eri kulttuureista, ja he puhuvat äidinkielinään monia eri kieliä. Nämä, kuten englantikin, ovat vähemmistökieliä Espoossa. Englanti kuitenkin eroaa useista muista vähemmistökielistä oleellisesti, koska enemmistö asukkaista hallitsee sitä jollakin tavalla, ainakin siinä määrin, että voi asioida kaupungissa sen avulla. Näin ollen vähemmistökielen määritelmä, kuten myös palvelukieli terminä ovat tarkastelun kohteina. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla Espoon kaupungin englannin kielen kääntäjiä ja käännöstiimin vetäjää, ylikielenkääntäjää. Puolistrukturoidut asiantuntijahaastattelut on tehty alkuvuodesta 2021 ja tulokset on analysoitu laadullisella sisällönanalyysillä. Yhdessä teorian, haastatteluvastausten ja Espoon kaupungilta saamieni materiaalien perusteella on saatu kattava kuva siitä, miten Espoossa käännöstoimintaa harjoitetaan englannin kielen osalta ja miksi englanti on otettu palvelukieleksi kaupungilla. Tutkielma tarjoaa tietoa julkishallinnon käännöstoiminnasta ja osoittaa monia eri näkökulmia jatkotutkimukselle niin yhteisökääntämisen kuin palvelukielten osalta.

Tarkastelen tutkielmassani kuuden suomalaisen ylioppilaskunnan käännöskäytäntöjä Instagramissa. Tarkoituksenani on selvittää, mitä sisältöjä ylioppilaskuntien Instagram-viestinnässä käännetään englanniksi ja mitä julkaistaan vain yhdellä kielellä, miten kattavasti käännettyjen julkaisujen kieliversiot vastaavat toisiaan sekä miten ylioppilaskuntien kieli- ja käännöspoliittiset linjaukset toteutuvat käytännössä. Aiheenvalintaa motivoi osaltaan opiskelijaviestinnän tutkimuksen puute etenkin käännöstieteellisestä näkökulmasta ja osaltaan monikielisen viestinnän ja viestinnän saavutettavuuden kasvava merkitys yhteiskunnassa. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu neljästä toisiaan täydentävästä näkökulmasta: institutionaalisen kääntämisen, monikielisyyden, kieli- ja käännöspolitiikan sekä käännöskulttuurin tutkimuksesta. Teoriapohjan tarkoituksena on toisaalta taustoittaa tutkielmaa ja asettaa se tieteelliseen kontekstiin ja toisaalta tarjota työkaluja aineiston analyysiin. Analysoitava aineisto koostuu 850 Instagram-julkaisusta aikaväliltä 1.8.2019–31.5.2020. Hyödynnän analyysissä kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen menetelmän yhdistelmää. Kvantitatiivisessa analyysissä tarkastelen ensinnäkin julkaisumäärien jakautumista aihepiireittäin ja ylioppilaskuntakohtaisesti ja toiseksi käännettyjen julkaisujen kaksikielisyyden astetta eli erikielisten tekstiosien keskinäistä vastaavuutta. Tuloksista esille nouseviin poikkeustapauksiin ja toistuvuuksiin keskityn puolestaan kvalitatiivisen analyysin keinoin tarkastelemalla sekä yksikielisten julkaisujen piirteitä että kaksikielisyyden eri asteiden ilmentymiä. Analyysini osoittaa, että tarkasteltujen ylioppilaskuntien käännöskäytännöt vastaavat niiden strategisia linjauksia: selkeästi suurin osa eli 89 % aineiston julkaisuista on kaksikielisiä, ylioppilaskunnittain kaksikielisten osuus kaikista julkaisuista vaihtelee 80 %:sta 96 %:iin. Vain suomeksi julkaistaan eniten hakukuulutuksia ja tapahtuma-aiheisia julkaisuja, ja jälkimmäinen kategoria korostuu myös englanninkielisissä julkaisuissa. Siinä missä suomenkieliset julkaisut vaikuttavat edellä mainittuja kategorioita lukuun ottamatta enimmäkseen yksittäistapauksilta, englanninkielisiä julkaisuja yhdistää sisältöjen suuntaaminen erityisesti kansainvälisille opiskelijoille. Käännetyistä julkaisuista 88 %:ssa kieliversiot vastaavat toisiaan täysin tai lähes täysin. 10 %:ssa julkaisuista toisessa kieliversiossa on enemmän informaatiota. Näissä suomenkielinen versio on pääsääntöisesti englanninkielistä laajempi, ja englanninkielisen version ilmaisua on tiivistetty tai siitä puuttuu olennaistakin informaatiota. 2 %:ssa julkaisuista kumpikin kieliversio sisältää yhteisen osan lisäksi informaatiota, jota toisessa ei ole. Näissä puolestaan korostuu kohderyhmäkohtainen viestin räätälöinti, ja vähemmistössä ovat julkaisut, joissa kieliversiokohtainen informaatio vaikuttaa sattumanvaraiselta.