Browsing by Subject "lainautuminen"

Englannin kielen vakiintunut asema tieteen kielenä ja käyttö kansainvälisessä asiantuntijoiden välisessä viestinnässä on johtanut lisääntyneen lainautumisen myötä latinan- ja kreikankielistä alkuperää olevien vierasperäisten prefiksien käytön kasvuun suomen kielessä. Vierasperäisellä prefiksillä tarkoitetaan vieraasta kielestä lainautunutta sananalkuista morfeemia. Tutkielmassa tarkastellaan vierasperäisiä prefiksejä ja sellaisia sisältävien termien ominaisuuksia suomen erikoiskielissä. Tutkimuksen aineisto koostuu Tieteen termipankin tietokannasta poimituista 11 eri vierasperäisen prefiksin sisältävistä termeistä. Prefiksit on valittu nimeämisen analogisuuden ja vierasperäisten prefiksien merkitysten vastakohtaisuuksien perusteella. Aineisto on jaettu kahteen osaan niihin termeihin, joilla on määritelmä Tieteen termipankissa ja kaikkiin niihin termeihin, joilta löytyy nimityssivu Tieteen termipankista. Näistä ensimmäinen aineisto toimii fokusaineistona tutkimuksessa ja toinen aineisto vertailuaineistona termien produktiivisuuden tarkastelussa. Fokusaineisto koostuu yhteensä 383 termistä, jotka ovat 26 tieteenalalta. Työn tavoitteena on erityisesti termein kompositionaalisuutta ja analysoituvuutta tarkastelemalla tutkia, millaisia vierasperäisen prefiksin sisältävät termit rakenteeltaan ovat ja analysoituuko vierasperäinen prefiksi itsenäiseksi, merkitystä rakentavaksi elementikseen termeissä. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia merkityksiä vierasperäisillä prefikseillä suomen erikoiskielissä on sekä mitkä tekijät ovat vaikuttaneet vierasperäisen prefiksin sisältävien termien nimeämiseen eri tieteenalojen erikoissanastoissa. Tutkimuksessa hyödynnetään sosiokognitiivisen terminologiaopin teoriaa, kognitiivista kielioppia ja sanasemantiikka sekä sananmuodostusoppia termien tarkastelussa. Tutkimusmenetelmältä työ on kvantitatiivis-kvalitatiivinen. Ensisijaisesti tulokset esitetään määrällisessä muodossa, minkä lisäksi tuloksia perustellaan kvalitatiivisen tarkastelun avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat vierasperäisten prefiksin sisältävien termien muodostavan jo varsin laajan ja yhtenäisen ryhmän suomen erikoiskielissä. Termien rakenteeseen ja merkitykseen vaikuttaa vahvasti vierasperäisestä prefiksistä koostuva alkuosa. Sanaluokaltaan lähes kaikki aineistoon kuuluvat termit ovat erikoiskielille tyypilliseen tapaan olioita kuvaavia substantiiveja. Suurin osa termeistä jakautuu osiin, ja alkuosa sekä loppuosa analysoituivat omiksi, merkitystä luoviksi elementeikseen. Termien elementteihin jakautumiseen ja merkitysten yksiselitteisyyteen vaikuttaa sekä alkuosan merkitys että morfeemin tyyppi lainanantajakielessä. Käsitteiden nimityksiin on puolestaan vaikuttanut lainanantajakieli sekä käsitteen sijainti käsitejärjestelmässä. Myös tieteenaloilla ja niiden luonteella on nähtävissä vaikutusta termien merkityksen rakentumiseen sekä termien kuvauksen kohteeseen.

Tässä sosiolingvistisessä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomen kielen adjektiivia "jees". Tutkielman tavoite on kartoittaa englannin sanasta "yes" juontuvan adjektiivin syntaktisia, semanttisia ja indeksikaalisia ominaisuuksia. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: pidetäänkö adjektiivia "jees" taipumattomana, mikä sanan denotaatio on ja millaisia indeksikaalisia merkityksiä sanaan liitetään. Tutkielman kantavana ajatuksena on tutkia, millaisia muutoksia lainasanaan on kohdistunut lainautumisen jälkeen ja miten se on integroitunut suomen kieleen. Tutkielman taustaosiossa käsitellään englannin kielen asemaa Suomessa, kielikontakteja ja lainautumista sekä sanan "jees" kehitystä suomen kielessä. Aineisto kerättiin verkkopohjaisella Google Forms -kyselyllä, johon kutsuttiin osallistujia keskustelufoorumeilta, Facebookista ja opiskelijasähköpostilistoilta. Kyselyyn vastasi 265 osallistujaa, joista 58,5 % oli miehiä ja 38,5 % naisia. Suurin osa vastaajista oli 16–30-vuotiaita, ja yli puolet kaikista vastaajista oli opiskelijoita. Kyselylomake oli suomenkielinen ja muodostui viidestä osiosta. Adjektiivin "jees" taipumista tutkittiin esimerkkilauseilla, joiden kieliopillista hyväksyttävyyttä osallistujat arvioivat. Adjektiivin denotaatiota selvitettiin avoimella kysymyksellä ja sanan indeksikaalisia merkityksiä tutkittiin useiden osioiden, kuten semanttisen differentiaalin avulla. Viimeisessä osiossa kerättiin vastaajien taustatiedot. Kysely tuotti sekä määrällistä että laadullista aineistoa kieliasenteista valinta-, monivalinta-, positio- ja avoimilla kysymyksillä. Kieliopillisen hyväksyttävyyden testilauseet osoittavat, että valtaosa vastaajista pitää adjektiivia "jees" taipumattomana useimmissa syntaktisissa konteksteissa paitsi predikatiiviadverbiaalina. Osallistujien määritelmät sanalle ovat pääosin yhteneväiset sanakirjojen määritelmien kanssa. Vastaajien mukaan sanaa "jees" käytetään erityisesti epämuodollisessa puhutussa ja kirjoitetussa kielessä. Adjektiivin liitettävistä indeksikaalisista merkityksistä erityisesti positiivisuus, rahvaanomaisuus ja epämuodollisuus korostuvat tuloksissa. Adjektiivia pidetään myös urbaanina, nuorekkaana ja sukupuolineutraalina. Monet indeksikaaliset merkitykset ovat yhdenmukaisia aiemman tutkimuksen kanssa, mutta osa vastaajista yhdistää sanaan myös maskuliinisuuden. Negatiiviset asenteet sanaa kohtaan näkyvät korostetusti aineistossa. Tutkielma on ensimmäinen lainasanaan "jees" keskittyvä tutkimus, ja se tarjoaa hyvät lähtökohdat jatkotutkimukselle. "Jees" on esimerkki lainasanasta, jolle on kehittynyt lainautumisen jälkeen uusia käyttötarkoituksia ja merkityksiä. Tulokset kuvaavat kuitenkin vain kielenkäyttäjien käsityksiä adjektiivin "jees" käytöstä, eivät sen varsinaista käyttöä. Esimerkiksi korpustutkimus tai muu spontaaniin kielenkäyttöön perustuva tutkimus olisi luonteva jatko tälle tutkielmalle. Tämän lisäksi voidaan tutkia lainasanan muita kieliopillisia funktioita eli partikkelia, interjektiota ja adverbia suomen kielessä.

Tarkastelen tutkielmassani ilmauksen oolrait diskurssifunktioita suomenkielisessä foorumikeskustelussa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mihin funktioihin tätä ilmausta käytetään ja miten diskurssifunktiot vertautuvat vastaaviin suomenkielisiin ilmauksiin hyvä on, jees, ok, okei ja ookoo sekä oolraitin englanninkielisiin kirjoitusmuotoihin alright ja all right suomalaisessa diskurssissa. Tarkoituksena on ensinnäkin selvittää, käytetäänkö oolraittia ilmaisemaan tiettyjä uniikkeja diskurssifunktioita näihin muihin ilmauksiin verrattuna ja toiseksi miten oolraitin funktiot suomalaisessa keskustelussa vertautuvat all rightin funktioihin englanninkielisessä diskurssissa. Tutkimusaineistona oli Suomi24-foorumin keskustelut. Aineisto kerättiin verkkotyökalu Korpin avulla Suomi24-korpuksesta, joka sisältää foorumin keskusteluja vuodesta 2001 vuoteen 2016. Tutkimusaineisto kerättiin Korpin konkordanssihakua käyttäen; hakusanoina käytettiin tutkittavia ilmauksia. Aineistoa analysoitiin diskurssianalyysin menetelmällä. Tutkimukseni analyysi pohjautuu Stenströmin (1994) diskurssianalyysimalliin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ilmausta oolrait käytetään suomenkielisessä foorumikeskustelussa enimmäkseen vastauksena aloitevuoroon tai organisoimaan käyttäjän tuottamaa tekstiä. Nämä funktiot vastaavat myös all rightin keskeisimpiä funktioita englanninkielisessä diskurssissa. Tutkimuksessa havaitaan myös, että englantilaisen kirjoitusmuodon mukaisia ilmauksia alright ja all right käytetään foorumikeskustelussa pääosin samoihin diskurssifunktioihin kuin oolraittia, mikä tarkoittaa, että näitä ilmauksia voidaan pitää ainakin funktionaalisella tasolla saman ilmauksen variantteina. Tutkielman johtopäätös on, että valinta käyttää ilmausta oolrait sen englantilaisten kirjoitusmuotojen sijaan ei johdu funktionaalisista syistä, vaan valintaa ohjaa mahdollisesti tyylilliset tai identiteettiin liittyvät muuttujat. Tätä valintaa ohjaavien syiden selvittämiseksi tarvitaan kuitenkin jatkotutkimusta.

Tässä Pro gradu -työssäni tutkin puhutun udmurtin kielen käyttöä aineistolähtöisesti keskittyen verbikategoriassa ilmenevään koodinvaihtoon ja lainautumiseen. Udmurtin kieli on Venäjällä Udmurtian tasavallassa ja sen ympäristössä puhuttava suomalais-ugrilainen kieli, jolla on noin 300 000 puhujaa. Lähes kaikki udmurtit ovat kaksikielisiä ja puhuvat toisena (äidin)kielenään venäjää. Vaikka udmurtilla on Udmurtian tasavallassa virallisen kielen status, sen käyttö on venäjän kieleen verrattuna huomattavasti rajatumpaa. Aineistonani tässä työssä on seitsemän eri-ikäisen ja -taustaisen informantin kanssa tehdyt haastattelut, joista kaksi olen tehnyt itse. Haastattelut on tehty Udmurtiassa udmurtin kielellä, ne on tallennettu äänitiedostoina, jotka olen tämän tutkimuksen kannalta olennaisin osin litteroinut. Aineiston yhteispituus on noin kolme tuntia, josta olen poiminut hieman yli sata esimerkkiä, lyhyistä lauseista monipolvisiin virkkeisiin. Jaottelen esimerkit, eli venäläislähtöiset verbit seuraaviin kategorioihin: 1. kotoistuskonstruktio, jossa venäjästä lainattua infinitiivimuotoa seuraa udmurtinkielinen taipuva apuverbi, 2. modaaliset ja diskursiiviset verbit, 3. venäjän morfologian mukaan taivutetut yksittäiset verbit, 4. venäjän morfologian mukaiset verbit osana syntagmaa, 5. kotoistussuffiksi venäläislähtöisessä verbivartalossa. Jaottelen aineistoani myös sen mukaan, minkälaista udmurtin kielen varieteettia ne edustavat, tutkin koodinvaihdon eri muotoja, sen merkittyä ja merkitsemätöntä esiintymistä, kotoistuskonstruktion käyttöä sekä aineistosta nousevia kieliasenteita. Näissä jaotteluissa nimenomaan teoreettis-metodologiselta kannalta tärkeiksi lähteiksi nousevat FT Svetlana Jedygarovan vuonna 2014 julkaisema The varieties of the modern Udmurt language sekä professori Yaron Matrasin vuonna 2009 julkaisema Language Contact. Keskeisiä tuloksia työssäni ovat huomiot informanttien hyvinkin paljon toisistaan poikkeavista puhetavoista, jossa ainoastaan niin kutsumani kotoistusonstruktio on kategoria, jonka tyypin esimerkkejä kaikilta informanteilta aineistossani on. Mielenkiintoinen havainto on myös eräiden modaalis-diskursiivisten muotojen yleisyys, tavanomaisempi taas vaikeus vetää rajoja sellaisten ilmiöiden kuten laina ja koodinvaihto välille ja päätyminen näiden ymmärtämiseen saman ilmiön, yhden jatkumon äärinä myös udmurttilais-venäläisessä kontekstissa.