Browsing by Subject "laktoferrin"

Aikaisemmin porsaille valmistettuihin teollisiin rehuihin lisättiin rutiininomaisesti antibioottisia lisäaineita, joilla pyrittiin ehkäisemään patogeenisten bakteerien lisääntyminen porsaan ruuansulatuskanavassa. Euroopan Unionin alueella antibioottisten lisäaineiden käyttö kotieläinten rehuissa kiellettiin 1.9.1999. Antibiootteja käytetään kuitenkin edelleen runsaasti vieroitusripulin hoidossa, mutta niiden käyttö lisää resistenssin kehittymistä bakteeripopulaatiossa ja resistenssitekijät saattavat siirtyä myös humaanipatogeeneihin kantoihin. Vieroitusripulin aiheuttamat suuret taloudelliset tappiot lisääntyneen porsaskuolleisuuden ja heikentyneen kasvun kautta sekä porsaan hyvinvoinnin turvaaminen puoltavat antibioottisia lisäaineita korvaavien menetelmien kartoittamista. Useat aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet emon maidon proteiinien antibakteerisen tehon mm. Escherichia coli bakteerin aiheuttamassa ripulissa. Tutkimuksessa selvitettiin porsasrehuun lisättävän laktoferriinin mahdollista käyttöä vieroitusripulin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Tutkimus suoritettiin Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kotieläinhygienian opetusnavetassa neljän emakon pahnueista muodostetuilla kuudella (A, B, C, D, E, F) kuuden porsaan ryhmällä. Kolme ryhmää (A, B, C) saivat laktoferriiniä eri annostasoilla (0.25, 0.5, 1.0 g / pvä) ruiskulla suuhun annosteltuna kahteen antokertaan jaettuna seitsemän päivää ennen ja seitsemän päivää jälkeen vieroituksen. Ryhmät A, B ja C infektoitiin vieroitusripulin yhteydessä eristetyllä enterotoksiinia tuottavalla Escherichia coli (1.14x10^10 CFU bakteerilla päivä vieroituksen jälkeen. Ryhmä D infektoitiin E. coli bakteerilla (infektoitu kontrolli) ja ryhmä E oli kokeen terve kontrolli. Kokeen aikana seurattiin myös laktoferriinin raudansitomisominaisuuden vaikutusta porsaiden hemoglobiini ja hematokriitti arvoihin yhdellä ryhmällä (F), joka sai laktoferriiniä 0.5 g päivässä. Tilastollisen analyysin (kaksisuuntainen varianssianalyysi, alfa 0.05) mukaan laktoferriiniä saaneiden ryhmien (A, B, C) välillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä ero (Phav=0.007) päiväkasvuissa yksittäisten päivien välillä. Erot tasottuivat jo viikossa, joten biologista merkitystä eroilla ei ollut. Tilastollinen käsittely ei osoittanut laktoferriinillä käsiteltyjen ryhmien A, B ja C välillä tai verrattaessa ryhmää D laktoferriiniä saaneisiin ryhmiin (A, B ja C) tilastollisesti merkitsevää eroa (Phav=0.26 ja Phav 0.42) ripuliin sairastumisessa. Verinäytteiden perusteella laktoferriinillä ei havaittu kokeen aikana merkittävää vaikutusta porsaiden hemoglobiiniin tai hematokriittiin. In vitro koe osoitti laktoferriinin antobakteerisen tehon riippuvan laktoferriinin pitoisuudesta ja E.coli bakteerien lukumäärästä.