Browsing by Subject "lausuma"

Tutkielma käsittelee ei-lausemuotoisia lausumia institutionaalisissa asiakas-myyjä -keskusteluissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaisia ei-lausemuotoisia lausumia näissä keskusteluissa esiintyy. Aineisto koostuu 69 keskustelusta, jotka on nauhoitettu suomenruotsalaisen tiedotus- ja kulttuurikeskuksen, Luckanin, kassalla. Aineisto on luovutettu tutkielman tekijälle tutkimuskäyttöön. Lähtökohtana on sekä lausumien kieliopillinen muoto että niiden funktio kulloisessakin keskustelussa. Tutkielman metodina ja teoriataustana on keskustelunanalyysi. Keskustelunanalyysi pohjautuu vahvasti autenttisen ja empiirisen aineiston käyttöön ja sen analysoimiseen. Keskustelunanalyyttiseen teoriaan kuuluu keskeisinä periaatteina keskustelun jäsentyneisyys monella eri tasolla. Analyysi keskittyy lausumien analysoimiseen niiden funktion mukaan. Analyysissa luokitellaan lausumia sen mukaan mikä on niiden sekventiaalinen positio siinä kontekstissa jossa ne esiintyvät, sekä mikä on niiden funktio siinä sekvensissä ja koko keskustelussa. Lausumat jaotellaan pääasiallisesti aloite- ja vastauslausumiin, joita taas luokitellaan tarkempiin kategorioihin sen mukaan mikä on niiden funktio näissä institutionaalisissa keskusteluissa. Jaottelu aloite- ja vastauslausumiin perustuu Linellin ja Gustavssonin (1987) kehittämälle mallille. Lähtökohta tälle mallille tulee keskustelunanalyysista, jossa olennainen perusyksikkö on vieruspari, sen etu- ja takajäsen esim. kysymys-vastaus. Analyysin perusteella voidaan todeta, että ei-lausemuotoisia lausumia esiintyy verrattain paljon materiaalissa, ja niillä on useita eri funktioita, mikä antaa niistä hyvin monipuolisen kuvan. Monet lausumien funktioista ovat kuitenkin erityisen kontekstisidonnaisia, ja selittyvät osittain keskustelujen luonteen perusteella. Analyysi vahvistaa Linellin ja Gustavssonin näkemyksen siitä, että aloite- ja vastauslausumat tulee nähdä abstrakteina lausumien ominaisuuksina, eikä konkreettisina lausumina. Yksi havainnollistava esimerkki tästä on nk. vastakysymykset (responsiva frågor), jotka esiintyvät sekvenssin toisessa positiossa vastauksen paikalla, mutta jotka muodoltaan ovat kysymyksiä ja näin ollen vaativat edelleen vastauksen, jotta interaktion tavoite mahdollistuu. Analyysin tulokseksi voidaan lukea myös se, että monet itsenäisistä lausekkeista esiintyvät myös vuoronjatkoina tai -täydennyksinä, eikä ole läheskään aina täysin selvää, mitkä lausumista voidaan tulkita itsenäisiksi ja omiksi vuoroiksi, ja mitkä taas ovat enemmänkin vuoronlisäyksiä, ja näin ollen alistettuja vuoroja. Monet tapauksista ovat selviä, mutta eivät läheskään kaikki. Analyysissa yhdeksi mielenkiintoiseksi ilmiöksi nousivat erilaiset toistavat lausumat. Näitä toistoja esiintyy monessa eri positiossa ja niillä on monia eri funktioita. Yksi mielenkiintoinen funktio on vahvistava/varmentava toisto, jolla epäilemättä on tärkeä rooli juuri institutionaalisissa keskusteluissa.