Browsing by Subject "leukemia"

Cancer är en mycket sällsynt sjukdom hos barn. Leukemi är den vanligaste cancerformen hos barn och den vanligaste leukemin hos barn är ALL (akut lymfatisk leukemi). Kliniska fynd eller avvikelser i blodbilden kan väcka misstanken om leukemi. Vården av leukemi hos barn har gått framåt med storm steg, och i dag är prognosen relativt bra. Leukemi hos barn vårdas i Finland enligt nordiska behandlingsprotokoller. Stamcellstransplantation används vid svår behandlade leukemier, då behandlingsresultatet efter de första behandlingarna varit otillräckligt eller ifall återfall förekommer snabbt efter det första behandlings perioden. Immunförsvaret är nedsatt hos leukemi patienter på grund av själva sjukdomen samt på grund av behandlingarna som används för att vårda sjukdomen. Efter en stamcellstransplantation är patientens immunförsvar svårt nedsatt. Det tar till och med år för immunförsvaret att återhämta sig efter en stamcellstransplantation. Syftet med denna studie var att kartlägga rekonstruktionen av T-lymfocyterna efter stamcellstransplantation, samt vilken inverkan T-lymfocyternas rekonstruktion har på patientens prognos. T-lymfocyternas rekonstruktion uppföljdes med hjälp av blodprov med 1, 3, 6, 9, 12, 18 och 24 månaders mellanrum efter stamcellstransplantationen. Enligt studien rekonstrueras CD8 positiva lymfocyterna snabbare än CD4 positiva lymfocyterna. En långsam rekonstruktion av CD4 positiva lymfocyter korrelerar med en högre mortalitet enligt vår studie.

Given the success of first-line treatment in chronic myeloid leukemia (CML), the prevalence of the disease is estimated to increase and more patients are expected to develop resistance to therapy. Thus, even relatively rare point mutations are likely to become more common. In CML, the uncontrollable division of myeloid cells is caused by a reciprocal translocation of chromosomes 9 and 22, resulting in the Philadelphia chromosome. At the meeting point of the two chromosomes, breakpoint cluster region (BCR) and Abelson proto-oncogene 1 (ABL1) fuse together to form the chimeric fusion oncogene BCR-ABL1, the latter of which, the non-receptor tyrosine kinase ABL1, is the driver of the disease. Since the tyrosine kinase inhibitor (TKI) imatinib became available in 2001, the success of first-line therapy has significantly improved the prognosis of CML patients. However, up to 50% of patients with imatinib-refractory disease develop resistance due to point mutations in ABL1, and the most common mutation to emerge is BCR-ABL1 T315I. The broad-range TKI ponatinib is the only approved TKI that inhibits the kinase activity of BCR-ABL1 T315I, but adverse side effects leave patients with this mutation in need of a better, safer, and more effective treatment. The kinase inhibitor axitinib was shown to be selective for BCR-ABL1 T315I, but mutations that emerge as a consequence of axitinib-resistance have yet to be explored. Moreover, patients with the T315I mutation treated with ponatinib have been reported to develop highly drug-resistant mutations in BCR-ABL1 such as T315M and the E255V/T315I compound mutation. The purpose of this study was to identify mutations that enable cells to develop resistance to the kinase inhibitor axitinib and to find new, potential inhibitors for cells expressing the drug-resistant mutations BCR-ABL1 T315I, BCR-ABL1 T315M, and BCR-ABL1 E255V/T315I. To this end, mouse hematopoietic cell lines were constructed prior to determining cell viability in response to inhibitors in combinations and as independent agents. As a novel finding, cells stably expressing T315M were found to exhibit sensitivity to inhibitors of topoisomerase II and mTOR. Moreover, synthetic lethality occurred in these cells in response to the combined treatment of the allosteric inhibitor asciminib and the TKI ponatinib, although not in clinically relevant doses. The highly resistant cells expressing BCR-ABL1 E255V/T315I, like cells expressing T315I and T315M, showed sensitivity to conventional chemotherapy. Notably, however, three SMAC mimetics displayed selectivity to cells expressing BCR-ABL1 E255V/T315I over cells expressing only the single T315I mutation. Considering that CML is expected to become increasingly prevalent, more patients are estimated to develop resistance to therapy. As even relatively rare mutations in BCR-ABL1 become more common, finding an effective treatment for cells expressing these highly resistant mutations takes us one step closer to identifying a safe and effective treatment for CML patients carrying those mutations.

Tutkimukset ovat osoittaneet lapsen syöpään sairastumisen vaikuttavan kokonaisvaltaisesti koko perheen hyvinvointiin ja arkeen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan lapsen leukemian hoidon aiheuttamia muutoksia perheen päivittäisiin rutiineihin sekä analysoidaan niitä tekijöitä, jotka edistävät ja hankaloittavat rutiinien ylläpitämistä lapsen syöpähoitojen aikana. Tutkielma toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, ja aineisto kerättiin teemahaastattelemalla yhden akuuttia lymfoblastileukemiaa sairastavan lapsen vanhempia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tulokset osoittavat lapsen syöpään sairastumisen aiheuttavan monenlaisia muutoksia perheen arkeen. Muutokset vaikuttavat sekä kodin sisäisiin että ulkoisiin toimintoihin, samalla synnyttäen uusia rutiineja. Aikaisempaa tutkimusta mukaillen, myös tämän tutkimuksen mukaan perheen arkitoimintaa määritteli merkittävimmin arjen ennakoimattomuus. Lisäksi muutoksia olivat esimerkiksi kotitöiden lisääntyminen ja lapsen kasvatuksessa joustaminen. Kodin ulkopuolisen toiminnan muutokset liittyivät erityisesti perheen sosiaalisen toiminnan vähenemiseen. Uusien rutiinien muodostuminen puolestaan liittyi pääasiassa sairaala- ja kotihoitojaksojen vuorotteluun sekä lapsen hoitorutiineihin. Perheen rutiinien ylläpitämistä hankaloittavat ja edistävät tekijät muodostuivat sekä konkreettisista että psyykkisistä tekijöistä. Merkittävin rutiineja hankaloittava, mutta myös edistävä tekijä oli lapsen vointi, mikä osoittaa arjen toiminnan voimakkaan yhteyden arjen ennakoimattomuuteen. Lisäksi vanhempien henkinen kuormitus oli yhteydessä lapsen vointiin, mikä vaikeutti arjen rutiinien ylläpitämistä. Rutiinien ylläpitämistä puolestaan edistivät erilaiset psyykkiset tekijät, kuten diagnoosiin sopeutuminen ja konkreettiset tekijät kuten yhteiskunnan- ja läheisten tuki. Tulokset tuottivat arvokasta tietoa lapsen syöpään sairastumisen vaikutuksista perheen arkeen ja osoittivat, miten rutiineja joudutaan muuttamaan lapsen hoitojen aikana. Tämä tieto auttaa ymmärtämään perheiden tarpeita ja haasteita paremmin, mikä puolestaan mahdollistaa entistä kohdennetumpien tukitoimien kehittämisen syöpäsairaiden lasten perheille.