Browsing by Subject "lihakset"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1998)Yhdeksän valmennettua ratsuhevosta suorittivat kilpailurasitustestin juoksumattotestinä viidesti kahden viikon välein. Puoli tuntia kilpailurasitustestin päättymisestä hevosille letkutettiin mahalaukkuun vettä tai liuoksia, joista yksi oli pelkkä glukoosi-elektrolyyttiliuos, toinen sisälsi leusiinia ja kolmas propionihappoa. Yksi ryhmä sai peroraalisesti betaiinia kahden viikon ajan ennen rasitustestiä. Vuorokauden kuluttua kilpailurasitustestin alusta hevoset suorittivat juoksumatolla standardoidun rasitustestin, jonka avulla tutkittiin hevosten palautumista edellisen päivän kilpailurasitustestistä. Hevosista otettiin rasitustestien aikana ja niiden välillä veri- ja lihasnäytteitä, joista tutkittiin glukoosi-, rasvahappo-, triglyseridi-, insuliini-, glukagoni- ja glykogeenipitoisuudet ja kahden lihassolujen metaboliaa kuvaavan entsyymin, sitraattisyntaasin (CS) ja 3-hydroksiasyyli-koA dehydrogenaasin (HAD), aktiivisuudet. Lihasrasituksen keston ja intensiteetin mukaan lihasrasituksessa rekrytoidaan eri lihassolutyyppejä ja käytetään erilaisia energialähteitä. Toistuvalla lihasharjoittelulla saattaa lihasten solutyypeissä ja solujen koossa tapahtua muutoksia. Kestävyysharjoittelulla lihassolujen oksidatiivinen kapasiteetti kasvaa, ja lihassolujen hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaa kuvaavien entsyymien (CS ja HAD) aktiivisuudet nousevat. Palautumisvaiheessa liikuntarasituksen jälkeen lihasten glykogeenivarastoja täydennetään. Insuliini lisää glukoosin pääsyä lihassoluun ja stimuloi glykogeenisyntaasientsyymiä. Leusiinin tiedetään lisäävän insuliinin eritystä. Tämän tutkimuksen aikana ei hevosten lihassolujen solutyypeissä, poikkileikkauspinta-aloissa eikä solutyyppien mukaisissa pinta-alojen prosentuaalisissa osuuksissa tapahtunut muutoksia. Seuratuista metaboliaa kuvaavista entsyymeistä sitraattisyntaasin aktiivisuus nousi tutkimuksen aikana. Tässä tutkimuksessa tutkittiin edellä mainittujen liuosten vaikutusta hevosen palautumiseen liikuntarasituksen jälkeen, mutta mikään käsittely ei merkittävästi nopeuttanut koehevosten lihasten glykogeenivarastojen palautumista. Annettu leusiini lisäsi insuliinieritystä palautumisvaiheessa, propionihappo vähensi sitä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1995)Tämä syventävien opintojen tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisnuskatsauksessa käsitellään kirjolohen lihaksen normaali anatomiaa, tutustutaan kirjolohen lihaksessa tapahtuviin aiheeseen liittyviin patologisiin muutoksiin ja näitä muutoksia mahdollisesti aiheuttaviin ravintotekijöihin. Lisäksi perehdytään melaniinin sisältäviin soluihin ja niiden osuuteen sairauksissa sekä tutustutaan kalan mustapilkkutautiin ja siihen liittyviin aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää viljellyn kirjolohen lihassa esiintyvien mustien pisteiden levinneisyyttä maassamme ja pyrkiä selvittämään taudin etiologisia tekijöitä histopatologisin keinoin. Sairauden levinneisyyttä maassamme tutkittiin neljällekymmenelle kirjolohen tuottajalle ja kasvattajalle lähetetyn kyselykirjeen avulla. Laitokset olivat eritasoisia ja sijaitsivat eri puolilla Suomea. Histologisen tutkimuksen aineisto käsitti viisitoista kirjolohinäytettä, joista kahdeksan saatiin kyselylomakkeen palautteena eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokseen. Kirjolohista otettiin sekä sairasta että tervettä lihaskudosta histologisia tutkimuksia varten. Kudosnäytteitä tutkittiin sekä valo- että elektronimikroskoopilla. Vertailun vuoksi Kanadastatuotujen, savustettujen siikojen lihaskudoksesta otettiin kudosnäytteet, koska niillä olimakroskooppisesti samankaltaisia muutoksia kuin kirjolohilla. Kirjolohipreparaatit värjättiin hematoksyliini-eosiini-, Kossa-, Herovici- ja PAS-värjäyksillä. Histologisissa tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota lihaskudoksen patologisiin muutoksiin sekä pyrittiin löytämään mahdollinen mustapilkkutaudin aiheuttava etiologinen agentti. Tulokset osoittavat, että kirjolohen mustapilkkutautia esiintyy maassamme kaikkialla, tosin vain vähäinen osa laitosten kaloista on sairastunut. Toisin kuin Kanadasta tuodulla siialla kirjolohen mustapilkkutaudin aiheuttaja ei ole loinen. Muutokset kirjolohien lihassa mustien pisteiden läheisyydessä ovat kroonisia. Ne ovat niin laajoja, että ne aiheutuvat todennäköisesti joko stressistä, väärästä ravinnosta tai näiden yhteisvaikutuksesta.
Now showing items 1-2 of 2