Browsing by Subject "luominen"

Tutkielmassani tavoitteena on analysoida, millainen on Jumalan ja ajan välinen suhde; onko Jumala ajassa vai ajan ulkopuolella, vai voiko Jumala olla samanaikaisesti sekä ajassa että ajattomuudessa. Tarkastelemiani Jumalan ja ajan väliseen suhteeseen vaikuttavia asioita ovat ajan rakenne, fysikaalisen todellisuuden luonne fysiikan teorioiden valossa sekä Jumalan ennalta tietämisen ja ihmisen vapaan tahdon suhde. Tutkimusmetodini on systemaattinen analyysi. Tutkielmassa tarkastelemani tutkimuskysymykset ovat: Mikä on Jumalan ja ajan välinen suhde?; Mikä on Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen vapaan tahdon välinen suhde?; Millainen on ajan perimmäinen rakenne? Lähestyn aihetta käyttämällä lähteenäni yhdysvaltalaisen uskonnonfilosofin William Lane Craigin kirjallisuutta. Ensimmäisessä pääluvussa lähteenäni on Craigin teos God, Time and Eternity: The Coherence of Theism II (2001). Toisessa pääluvussa lähteenäni on Craigin teos Divine Foreknowledge and Human Freedom: The Coherence of Theism (1991). Kolmas pääluku perustuu kvanttifysiikan pohjalta esittämääni teoriaan, joten en käytä siinä teologista päälähdettä, vaan kolmannen pääluvun teologinen on pohja suurelta osin kahden ensimmäisen pääluvun perusteella esittämissäni johtopäätöksissä. Ensimmäisessä pääluvussa (luku 2) tarkastelen Jumalan ja ajan suhteeseen vaikuttavia teemoja. Niitä ovat Jumalan läsnäolo ja toiminta fysikaalisessa universumissa, ajan olemus suhteellisuusteorian valossa sekä fysikaalisen universumin luominen. Toisessa pääluvussa (luku 3) tarkastelen Craigin esittämää ratkaisua Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen vapaan tahdon ristiriitaan. Craigin ratkaisun lisäksi tarkastelen aihetta koskevista perinteisistä uskonnonfilosofisista ratkaisuista Boethiuksen esittämää ratkaisua sekä molinismia. Keskeinen kysymys Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen tahdon vapauden suhteen on, määrääkö Jumalan ennaltatietäminen tulevaisuuden, vai onko ennaltatietäminen seurausta siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Kolmannessa pääluvussa (luku 4) esitän Jumalan ja ajan suhteeseen ratkaisun, joka pohjautuu kvanttifysiikan potentiaalisuuksiin perustuvan haarautuvien tapahtumankulkujen malliin. Ratkaisu yhdistää Jumalan ajallisuuden ja ajattomuuden, ja pyrkii siten korjaamaan ensimmäisessä ja toisessa pääluvussa osoittamani ongelmat, jotka aiheutuvat siitä, että Jumala on pelkästään ajaton tai ajallinen. Lopuksi syvennän analyysia tarkastelemalla ajan luonnetta multiuniversumiteorioiden näkökulmasta. Johtopäätökseni on, että kvanttifysiikan potentiaalisuuksiin vetoamalla voidaan osoittaa, että Jumala voi olla samanaikaisesti olemukseltaan ajaton ja aksidentaalisesti ajallinen. Tulevaisuus on olemassa kvanttipotentiaalisuuksina, mutta se ei ole vielä aktualisoitunut, ja siten ihmisten vapaan tahdon valintojakaan ei ole ennalta määrätty. Koska Jumala voi samanaikaisesti toimia fysikaalisen universumin nykyhetkessä, jossa tulevaisuus on vielä avoin, ja nähdä aktualisoituneen tulevaisuuden ajattomuudesta käsin, Jumalan samanaikainen ajattomuus ja ajallisuus eivät ole toisensa poissulkevia asioita.

The formation and development of religious interpretive tradition can be characterized as transformation through transmission. Later annotations are always built upon earlier accounts and some details are lost whereas others may be altered – in addition, material can also be added. In Jewish interpretive tradition, this can particularly be seen within rabbinic literature, and rabbinic discourse on the creation of woman does not deviate from this fundamental assumption. The biblical passages discussing human creation have been interpreted accordingly, with context-dependent and ever-changing premises, enabling explications conniving asymmetry of genders and potentially affecting the legal status of woman who has often been seen as subordinate to man based on her derivative creation from man’s rib. The present study was designed to examine the diachronic development of rabbinic interpretations on the creation of woman. The timeframe of the study is from the 5th to the 9th century, concentrating on the era of most voluminous rabbinic activity. The theoretical framework of the study can be best described as feminist critical discourse analysis as the focus of the analyses is on gender-sensitive reading of the rabbinic texts, specifically addressing the accumulation of misogynous elements along the trajectory. The texts are analyzed paying attention to the all-encompassing patriarchal ethos, taking into account both contentual and linguistic features. Based on the material analyzed in the study, the evolution of rabbinic discourse concerning the creation of woman took place in three consecutive discursive stages. The writings of the first one of them (5th century) comprises Genesis Rabba and Leviticus Rabba, well-known pieces of early exegesis to the Hebrew Bible, establishing the corpus of rabbinic traditions as the basis of rabbinic interpretations on the creation of woman. In spite of the rabbis’ efforts to harmonize the two different biblical creation narratives, the creation of genders is understood as two consecutive events. Dubious characteristics and indigenous feebleness of women are, among others, related to the creation of Eve. Further-more, man has to subjugate his wife and confine her indoors, as her role is mainly domestic and ornamental.  The next discursive stage of rabbinic writings (6th century) was examined through an ample set of traditions collected into the gigantic compilation of Babylonian Talmud, reinforcing the previous traditions. Linguistic features of the biblical account on Eve’s creation – perhaps from a face or a tail of Adam – are used to explain her basic shape, ideal for bearing a child. Eve is needed to serve as a handmaid, but women are also acknowledged for their entertaining potential. Owning a wife is parallelized with possessing land. The third discursive stage, examined through four different kinds of rabbinic writings – Targum Pseudo-Jonathan, Avot de-Rabbi Nathan, Pirkei de-Rabbi Eliezer, and Alphabet of Ben Sira – compiled during the 7th–9th centuries, is characterized as expanding the earlier interpretive tradition. According to these augmentations, Eve was made out of Adam’s thirteenth rib and flesh from his heart. The creation narrative is used to attest sexual exploitation of women, interpreted as bad-tempered and fast-aging, among other frailties. Adam, however, had two wives – and his first wife, Lilith, offers a distinctive solution to the classical exegetic problem caused by the two different biblical accounts on human creation. Furthermore, her story teaches women that demanding equality can have serious consequences as she, herself, became a devil who loses a hundred of her own children on a daily basis.

Tutkielmassani tarkastelen psalmia 11Q5 26:9−15, joka tunnetaan ainoastaan Kuolleenmeren alueelta, Qumranista löytyneestä psalmikäsikirjotuksesta 11Q5 eli 11QPsa. Suomenkielisessä tutkimuskirjallisuudessa tarkastelemani psalmi tunnetaan nimellä Hymni Luojalle. Se sijoittuu psalmikäärön 11QPsa loppuosaan, ja on viimeisiä jakeitaan lukuun ottamatta hyvin säilynyt. Tutkielmassani käännän psalmin hepreasta suomeksi ja tarkastelen psalmista nousevia teemoja sen intertekstien ja muiden Kuolleenmeren alueelta löytyneiden luomispsalmien yhteydessä. Näitä teemoja ovat luominen ja luomiseen liittyvä enkeli-ideologia. Psalmilla on kuusi intertekstiä. Tutkielmassani jaan nämä intertekstit Hymnin Luojalle lainaamiin teksteihin ja Hymniä Luojalle lainaaviin teksteihin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat tekstit Jeremiaan kirja 10: 12−12, psalmi 135:7, Hesekielin kirja 1:24 ja Jesajan kirja 6:3. Jälkimmäiseen ryhmään taas kuuluvat tekstit Riemuvuosien kirja 2:2−3 ja 4Q370. Näitä intertekstejä tarkastelemalla saan paremman käsityksen siitä, millaisia asioita Hymnin Luojalle kirjoittaja on halunnut nostaa varhaisemmasta kirjallisuudesta esille, ja millaisia asioita psalmia lainaavat kirjoittajat ovat halunneet Hymnistä Luojalle nostaa esille. Näiden kuuden intertekstin lisäksi tarkastelen kolmea Kuolleenmeren alueelta löytynyttä luomispsalmia: 4Q381:n fragmentti 1, 1QM 10:8b−18 ja Siirakin kirja 43:11−19. Tarkastelen tämän vertailuaineiston luomisteologiaa ja enkeli-ideologiaa ja vertaan sitä Hymnistä Luojalle nousseisiin kysymyksiin. Tällä tavoitteenani on saada katsaus siihen, oliko Hymni Luojalle jollain tavalla erityinen psalmi Kuolleenmeren alueen muiden psalmien joukossa. Tutkielmassani on myös koko ajan mukana keskustelu Qumranin psalmikäärön debatista, joka on koko psalmikäärön 11QPsa tutkimushistorian ajan leimannut Qumranin psalmitutkimusta. Tutkijat ovat kysyneet, onko psalmikäärö ollut yksi vakiintunut psalmikokoelma masoreettisen Psalmien kirjan rinnalla vai onko sillä ollut liturginen rooli jonkun varhaisjuutalaisen yhteisön elämässä. Hymniä Luojalle on käytetty tässä keskustelussa erityisesti liturgisen roolin perustelemiseen, joten katson tärkeäksi myös kommentoida tätä asiaa tutkielmassani. Tekstien tarkastelun välineenä käytän sekä Dead Sea Scrolls Electronic Librarya että The Leon Levy Dead Sea Scrolls Digital Librarya. Kummassakin Kuolleenmeren alueen tekstien kirjastossa on kuvia tekstikääröistä. Käännöstyössä käyttämiini sanakirjoihin kuuluu muun muassa The Brown-Driver-Briggs Hebrew and English Lexicon. Tutkielmassani tulen lopputulokseen, että Hymnillä Luojalle todennäköisesti oli jonkinlainen liturginen käyttötarkoitus jonkin varhaisjuutalaisen vastaanottajajoukon keskuudessa. Tämä liturginen käyttötarkoitus ei kuitenkaan sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö psalmikäärö 11QPsa olisi voinut olla vakiintunut. Vertailuaineiston tarkastelulla tulen siihen tulokseen, että Hymni Luojalle näyttäisi olevan hyvin tavallinen psalmi. Tekstien erot selittyvät ennemminkin tekstikontekstilla kuin sillä, että Hymnissä Luojalle olisi jotain erityistä.

Tämä tutkielma keskittyy Gregorios Nyssalaisen Suureen katekeesiin (Oratio catechetica magna) ja siinä esiintyvään ”pelastushistorialliseen”. Tutkimuskysymys jakautuu kahtia: 1) Millaiseen alkutilaan ihminen Gregorioksen mukaan luotiin? ja 2) Millaiset muutokset ihmiseen ovat vaikuttaneet? Tutkimus keskittyy Gregorioksen antropologiaan ja soteriologiaan, minkä tähden oleelliseksi taustateoriaksi kuuluu tutkimus siitä, kuinka hän ymmärsi partisipaation ja luomakunnan hierarkkisuuden. David L. Balásin ja Johannes Zachhuberin tutkimukset ovat keskeisimpiä aikaisemmasta tutkimuksesta. Tutkimuskysymystä lähestytään systemaattisella analyysillä, mikä tarkoittaa tässä yhteydessä Gregorioksen tausta-ajatusten sekä keskeisimpien käsitteiden analysointia. Keskeisimpiä tuloksia ovat seuraavat. Ihmisen luominen Jumalan kuvaksi merkitsee tämän partisipaatiota jumalalliseen luontoon. Ihmisyydessä vallitsevat mielenkyvyt, kuten tahdon vapaus ohjaavat Gregorioksen tulkinnan mukaan jokaista ihmistä kohti Jumalaa. Kaikki luotu tavoittelee partisipaatiota korkeimpaan hyvään. Lankeemus merkitsee ihmisen mielen huijatuksi joutumista, minkä tähden se erehtyy tavoittelemaan sellaista, joka on vain näennäisesti hyvää. Langennut ihmisluonto on kuolevainen, jotta kuolemassa ruumiin hajoaminen tuottaa vapautumisen turmeluksesta. Jumalan inkarnaatio merkitsee ihmisluonnon vapauttamista paholaisen vallasta, mikä tapahtuu oikeudenmukaisena vaihtokauppana. Paholainen ei tajua vaihtavansa ihmiskuntaa jumalihmiseen, jota hän ei kykene hallitsemaan. Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsevät universaalia pelastusta, joka palauttaa ihmisyyden sen alkuperäiseen tilaan. Samalla Kristuksen jumalallinen luonto jumalallistaa hänen inhimillisen luontonsa. Sakramentit tarkoittavat Kristuksen jäljittelyä. Kasteessa ihminen jäljittelee Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta, mikä tekee tästä sakramentista kuolleista nousemisen alkupisteen. Kaste tekee jo tässä elämässä osalliseksi uudesta ihmisyydestä. Jäljittely jatkuu kristityn elämässä samalla kun eukaristia parantaa ihmisruumista tuoden sen Pelastajan yhteyteen. Kasteessa tapahtuvan uudelleensyntymän tulee näkyä ihmisen elämässä. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan lapseksi otettu jäljittelee jumalallisen luonnon ja Kristuksen tekoja. Suuren katekeesin eskatologinen ulottuvuus on moniselitteinen. Siihen sisältyy yhtäältä ajatus yleisestä ennallistamisesta ja toisaalta ihmisen tekojen vaikutus hänen tuomioonsa ylösnousemuksen yhteydessä. Gregorios Nyssalaisen teologiaa Suuressa katekeesissa leimaa partisipaatio ja Jumalan kuva. Hänen ajattelulleen on ominaista, että nämä kaksi liittyvät toisiinsa. Partisipaatio Jumalaan on kuvana pysymisen edellytys. Niinpä myös soteriologiassa pelastava toiminta tähtää tämän kuvan ennallistamiseen ja ylläpitoon. Kristuksessa luodaan uusi ihmisluonto, joka on jumalallisen luonnon pyhittämä. Gregorioksen soteriologia tähtää siihen, että ylösnousemuksessa kastetut ovat osallisia tästä uudesta ihmisyydestä.

Tutkielmassa etsitään selitystä Paavalin tekstiin, jonka sisäisiä ristiriitaisuuksia aiemmassa tutkimuksessa ei ole kyetty tyydyttävästi selittämään. Tavoitteena on identifioida sellainen muun tutkimuksen kanssa yhteensopiva, mutta tavallista monimuotoisempi ristiriitatilanne Korintissa, johon Paavalin teksti olisi johdonmukainen ja hänen teologiansa kanssa sopusoinnussa oleva vastine. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen hyödynnetään tutkimusta Korintin sosiaalisesta ympäristöstä ja päädytään siihen, että Paavalin kirjeen yleissanoma on anti-hierarkkinen. Hän haastaa Korintin viisaita ja ylhäisiä huomioimaan muita ja luopumaan asemastaan. Pää-sanan metaforisia merkityksiä Raamatun teksteissä ja niiden ulkopuolella ja selvitetään, kuten myös sitä, minkälainen pukeutuminen olisi ollut niin häpeällistä kuin Paavali antaa ymmärtää. Tulosten pohjalta tarkastellaan ensin jakeita, joissa Paavali antaa konkreettiset ohjeensa. Johtopäätöksenä päädytään siihen, että miesten statuskilpailun lisäksi myös naisten kesken oli luokkasidonnaisia ristiriitoja. Nämä heijastuivat pukeutumisessa. Erityisesti jotkut mysteerikultteihin aiemmin osallistuneet naiset toivat mukanaan tavan päästää hiuksensa valloilleen, silloin kun he etsivät hurmoksellista yhteyttä jumalalliseen. Näin siitä huolimatta, että tapa oli häpeällinen kaikkien ihmisryhmien mielestä uskonnollisen kontekstin ulkopuolella. Viittasivathan avoimet tai leikatut hiukset aviorikokseen tai sen epäilyyn. Paavali käskee erityisesti näitä naisia peittämään päänsä hiuksillaan sanomatta sitä aivan suoraan. Kuitenkin häpeällisen käyttäytymisen kuvaus voi kirjaimellisesti ottaen viitata vain tämän kaltaiseen ilmiöön. Paavali toteaa, että naisilla tulee olla valta ja kontrolli päähänsä enkeleiden tähden. Rukoillessa ja profetoidessa ei ollut sopivaa ajatella, että henget ohjaisivat naista tämän kontrollin ulkopuolelta, vaan naisen oli käytettävä omaa valtaansa päähänsä eli peitettävä päänsä hiuksillaan soveliaasti. Seurakunnassa oli myös yläluokan naisia, joiden reaktio häpeälliseen käyttäytymiseen oli vaatia, että kaikki profetoivat ja rukoilevat naiset peittävät päänsä esimerkiksi aviollista asemaa kuvaavalla ”hupulla”, kuten he itse tekivät. Näin he kenties halusivat jopa rajata alemman luokan naisten osallisuutta. He korostivat omaa asemaansa muiden naisten kustannuksella aivan samoin kuin yläluokan miehet tekivät peittäessään päänsä siten kuin olivat tottuneet valtiollisen kultin uhrimenoja johtaessaan. Nämä miehet toivat jumalanpalvelukseen merkin, joka liittyi kunnioituksen osoittamiseen keisarille, ”Jumalan pojalle”. Näin miehet häpäisivät Kristusta, elämänsä alkulähdettä aivan samoin kuin jotkut naiset häpäisivät miestä, elämänsä alkulähdettä. Luomiskertomuksen avulla Paavali siirtää ryhmittymien huomion Kristukseen ja Kristuksen kautta Jumalaan, pois pakanallisista tavoista, jotka olivat ”hapattamassa” seurakuntaa. Käyttöyhteyksistä voidaan päätellä, että luomisjärjestys, ja päiden suhde, ei merkitse Paavalille hierarkiaa, vaan sen avulla hän korostaa ihmisten, myös miehen ja naisen, arvoa erilaisina, vastavuoroisessa suhteessa olevina, mutta Herrassa samassa asemassa olevina myös julkisessa roolissa profetoitaessa ja rukoiltaessa. Naisen luominen miehestä saattoi olla myös vastine hedelmällisyyskulttien käsitykseen naisesta kaiken elämän lähteenä ja toisaalta filosofien ajatukseen, että nainen oli luotu vähemmän arvoisista aineosista kuin jumalallista lähempänä oleva mies. Paavali tuo häpeän tilalle kunnian. Kunnian antaminen toiselle ja toisen kunniana oleminen on samalla tie sovintoon, johon koko kirje haastaa.

Lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli tutkia nautojen abortteja Suomessa. Työ sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Tutkimusaineistona käytin Eviran Märehtijöiden luomisen syyt -projektin aineistoa. Tutkimuksessa kerättiin abortoituneita sikiöitä Suomessa vuosina 2012 ja 2013. Tutkielmani aineisto kattoi 534 abortoitunutta sikiötä tai vuorokauden sisällä syntymästä kuollutta vasikkaa. Sikiöt tutkittiin patologisin, histologisin ja mikrobiologisin menetelmin Evirassa. Lisensiaatin tutkielmaani varten kokosin aineiston ja kartoitin aineistosta tiineyden keskeytymisten lukumäärät, taudinaiheuttajat ja karjanomistajilta kootut taustatiedot. Tavoitteena oli saada kuva nautojen aborttitilanteesta ja aborttien syistä Suomessa tällä hetkellä. Samalla kartoitettiin uuden Suomeen saapuneen viruksen, schmallenberg-viruksen, aiheuttamia abortteja. Vertasin karjanomistajien lähetteissä antamia taustatietoja aborttitietoihin, ja tutkin, löytyisikö taustatietojen avulla yhdistäviä tai selittäviä tekijöitä aborteille. Noin puolet nautojen aborteista jää ilman diagnoosia. Selvitin tässä tutkielmassa myös ilman diagnoosia jääneiden tapausten taustatiedot mahdollisten niitä yhdistävien tekijöiden varalta. Tutkimuksessa ilmeni, että 33 %:ssa aborteista oli infektiivinen tausta. 17 %:ssa tapauksista abortin syy oli ei-infektiivinen, kuten esimerkiksi sikiön lymfooma, struuma tai lihasrappeuma. 50 %:ssa tapauksista taudinaiheuttajaa tai mitään muutakaan selvää syytä ei löytynyt. Infektiivisistä aborteista bakteerit aiheuttivat 57 %, virukset 14 % sekä sienet ja alkueläimet (Neospora caninum) joitakin abortteja. Bakteereista yleisimpiä olivat Trueperella pyogenes, Ureaplasma diversum sekä Listeria monocytogenes. Schmallenberg-virus oli ainoa aineistossa todettu virus. Schmallenbergin aiheuttamia tyypillisiä muutoksia sikiössä olivat raajojen lihasten ja luuston epämuodostumat, kuten raajojen ankyloosi (nivelen jäykistymä) ja artrogrypoosi (usean nivelen virheasento ja jäykistymä) ja lihasten atrofia (surkastuminen). Jonkin verran eroavaisuuksia aborttiryhmien kesken löytyi karjanomistajien taustatietojen pohjalta. T. pyogenes aiheutti eniten abortteja parsinavetoissa. Schmallenberg ja listeria aiheuttivat puolestaan abortteja useammin pihatoissa kuin parsinavetoissa. Virus- ja sieniabortteja esiintyi eniten kylmäpihatoissa. Neospora-abortteja oli eniten pienillä tiloilla. Kaksostiineydet ja pilaantuminen selittävät osan ilman diagnoosia jääneistä aborteista. Taustatietojen perusteella ilman diagnoosia jääneiden aborttien ryhmä ei erotu muista aborteista. Lypsykarjatilojen abortit jäivät useammin ilman diagnoosia kuin emolehmätilojen abortit. Päätelminä voidaan todeta, että Suomen aborttitilanne on hyvä. Tarttuvia aborttien aiheuttajia tutkimuksessa todettiin vain yksi, schmallenberg-virus. Virusaborttien määrä on kansainvälisesti arvioiden pieni. Schmallenberg-viruksen esiintymistä pihatoissa selittää varmastikin hyönteisvektorien helppo pääsy pihattoon. Yleisimmät aborttien aiheuttajat olivat kuitenkin naudan normaalissa elinympäristössä ja naudan elimistössä eläviä opportunistisia bakteereja, kuten T. pyogenes. Aborttien ehkäisyssä on olennaista huolehtia nautojen hyvästä perusterveydenhuollosta, etteivät opportunistiset bakteeri saisi jalansijaa. Tutkielmassani pohdin vielä aborttien tutkimista ja diagnosointia. Karjanomistajien lähetteissä kirjaamia tietoja käyttämällä ei yksinään voida tutkia taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tilakäynti olisi luotettavampi tapa tutkia abortoineen naudan pito-olosuhteita. Tutkimus on aina suhteutettava aborttiongelman laajuuteen. Abortteja esiintyy karjassa aina jonkin verran. Tärkeintä on tutkia asiaa silloin, kun aborttien määrä nousee yli viiteen prosenttiin tiineyksistä.

Tutkin Timothy Kellerin käsitystä työn teologiasta käyttäen päälähteenä teosta Every Good Endeavour. Connecting Your Work to God´s Plan for the World (2014). Käytän myös muuta Timothy Kellerin tuotantoa soveltuvin osin. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi, jossa referoin, jaottelen ja analysoin Timothy Kellerin ajatuksia työhön liittyen. Timothy Kellerin työn teologiaa strukturoivana prinsiippinä toimii hänen käsityksensä evankeliumista. Keller erottelee kaksi erilaista lähestymistapaa evankeliumiin: evankeliumi yksilön pelastumiseksi sekä evankeliumin pelastushistoriallinen narratiivi. Tutkielmassa työn teologian analysoinnin viitekehyksenä toimii Kellerin narratiivisen evankeliumikäsityksen neljä kulminaatiopistettä, jotka ovat luominen, lankeemus, lunastus ja ennalleen asettaminen. Kellerin mukaan työ on muun luomakunnan ohella itsessään hyvä asia. Kaikki työ on arvokasta ja Keller näkee työn olevan yksi ihmisen perustarpeista. Työ on tärkeä osa ihmisen tehtävää luomakunnassa ja työnteko tuo Jumalan kuvaa näkyviin ihmisissä. Kellerin mukaan synnin seurauksena työ joutui kirouksen alle. Synnistä johtuvat työhön liittyvät ongelmat, mutta aynnistä huolimatta työ tuottaa edelleen hedelmää, joskin vajavaista. Synnistä seuraavan epävarmuuden vuoksi ihmiset saattavat rakentaa identiteettinsä työn varaan, mikä on Kellerin näkökulmasta ongelmallista. Timothy Keller ajattelee että vastaus työn ongelmiin on Jeesus, joka pelastaa ihmiset uskon kautta ja sen seurauksena ihmiset saavat olla rakastettuja ja hyväksyttyjä ilman omia ansioita. Jeesuksen kautta eksistentiaaliset tarpeet täyttyvät ja tämän seurauksena ihmiset saavat tehdä työtään levosta käsin Kristuksen ohjeistuksen mukaan. Kristittyjen tulisikin olla avoimesti kristittyjä myös työelämässään ja näyttää vakaumuksensa kulloiseenkin tilanteeseen sopivalla tavalla. Kellerin mukaan oikea motiivi työlle on Jumalan ja ihmisten palveleminen, jonka kautta myös työn merkitys ja arvo syntyy. Aikojen lopulla Jeesuksen palatessa koko luomakunta luodaan uudeksi ja oikeutta mutta kristittyjen tulisi uusina luomuksina elää ikään kuin tästä tulevasta ajasta käsin ja tuoda taivasten valtakuntaa maan päälle omien elämiensä kautta. Yleisesti Timothy Kellerin työn teologia on hyvin käytännöllistä teologiaa, sillä hän pyrkii etsimään käytännöllisiä yhteyksiä teologian ja arkielämän välillä. Hänen ajattelussaan näkyy vahva teologinen realismi sekä usko siihen että hengelliset ja materiaaliset asiat vaikuttavat toisiinsa todellisella tavalla.

Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä on selvittää yhdysvaltalaisen fransiskaaniteologin Zachary Hayesin OFM (1932–2014) käsitys luomisen teologiasta. Lähdeaineistona on Hayesin luomisen teologiaa käsittelevä tuotanto vuodesta 1993 alkaen sekä viidennessä pääluvussa paavi Franciscuksen Laudato si´ (Ole ylistetty) yhteisen kotimme hoitamisesta. Tutkimuksen keskeisimmät lähdeteokset ovat The Gift of Being: A Theology of Creation ja A Window to the Divine: Creation Theology. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Johdannon jälkeen toisessa pääluvussa käsitellään Hayesin luomisen teologian raamatullisia lähtökohtia sekä hänen luomisen teologiaansa liittyviä näkemyksiä kosmisesta ja erityisestä ilmoituksesta. Kolmannessa pääluvussa tarkastellaan teologian ja luonnontieteiden välistä suhdetta. Neljännessä pääluvussa tutkitaan Hayesin tulkintaa Jumalan luomistarkoituksesta. Viidennessä pääluvussa käydään dialogia Hayesin luomisen teologian ja paavi Franciscuksen Laudato si´:ssä esittämien ajatusten kanssa etsien yhteneväisyyksiä niiden välillä. Hayesin luomisen teologiassa korostuu rakkaus. Kolmiyhteinen Jumala luo rakkautensa tähden. Luomiskertomuksen tulkinnassaan hän esittää ajatuksen, että ihmisen tulisi heijastaa Jumalan luovaa rakkautta ja huolenpitoa suhteessa toisiin ihmisiin ja luotuun maailmaan. Hayes ajattelee, että ihmiset ovat nyt siinä evoluution vaiheessa, että voivat valita arvonsa ja muuttaa valinnoillaan evoluutioprosessin suuntaa. Kristuksessa ilmi tullut rakkaus näyttää oikean suunnan. Ihmisillä on vastuunsa kosmoksen tulevaisuudesta. Hän on kuitenkin toiveikas, että koko kosmos tulee pääsemään päämääräänsä. Hayes ajattelee, että Kristuksessa toteutui Jumalan luomistarkoitus. Kristuksessa yhdistyi Jumala ja luomakunta. Bonaventuraa hän tulkitsee niin, että Kristuksen kirkastumisen ja ylösnousemuksen voidaan nähdä ennakoivan koko universumin transformaatiota ja pelastusta. Hayesin mukaan Jumala haluaa jakaa rakkautensa luomakunnan kanssa mahdollisimman täydesti. Maailmankaikkeus on peräisin Jumalan rakkaudesta ja palaa takaisin tuohon rakkauteen lopullisena päämääränään. Hayesin luomisen teologian ja paavi Franciscuksen Laudato si´:ssä esittämien ajatusten välillä löytyi kaksi luontevaa yhteneväisyyttä. Ensimmäinen on kaiken yhteen liittävä familiaalisuus, yhteiseen perheeseen kuuluminen ja näin tietoisuus yhteisestä alkuperästä ja päämäärästä. Toisena yhteneväisyytenä löytyi Jumalan mysteerin heijastuminen luomakunnassa. Kosmoksesta voidaan edelleenkin nähdä jotain kolmiyhteisen Jumalan hyvyydestä, totuudesta, kauneudesta ja rakkaudesta. Hayes pitää tärkeänä, että teologian ja luonnontieteiden välillä käydään keskustelua. Hän ei näe ristiriitaa niiden välillä, kunhan otetaan huomioon tieteenalojen metodit ja rajat. Niillä on omat kysymyksensä. Molempia tarvitaan muodostamaan ”tiekarttoja” todellisuudesta. Hän ajattelee, että hengellinen sanoma tulee ilmaista kunkin maailmankuvan puitteissa. Erityisen jumalallisen ilmoituksen ja kosmisen ilmoituksen välillä hän ei myöskään näe ristiriitaa.