Browsing by Subject "luottoyhteiskunta"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimuksen tavoite on selvittää kvantitatiivisin menetelmin kotitalouksien luottokulutusta ja siihen liitettyjä velkaongelmia 1980-luvulla tapahtuneen rahoitusmarkkinoiden vapautumisesta lähtien. Tutkimuksen taustalle kuvaan luottotaloudellista kehitystä yhteiskunnallisesta viitekehyksestä. Kutsun tätä viitekehystä ”luottoyhteiskunnan kehityskaareksi”. Kehityskaaressa moraalitaloutta seurasi valtion toimesta säännelty säästötalous, josta irtauduttiin äkisti 1980-luvulla rahoitusmarkkinoiden vapautumisen myötä. Koittaneen vapauden ja 1990-luvun laman rankkojen kokemusten jälkeen pyrittiin tarkemmin ohjaamaan kansan luottokäyttäytymistä erinäisin sääntelykeinoin ja luottotietojen merkitystä korostamalla. Laman jälkeen muovautunut luottoyhteiskunta, jossa kotitalouksien säästäminen on vähentynyt ja luotolla kuluttaminen arkipäiväistynyt, pitää myös sisällään kuluttajien ylivelkaantumisesta aiheutuneet sosiaaliset ongelmat. Kysymyksenasettelun kohdennan siihen, onko pitkittäisessä aikasarjassa havaittavissa merkitsevä yhteys luottokuluttamisen ja maksuvaikeustapauksien (ulosottoasiat ja maksuhäiriöt). Toisen tutkimuskysymykseni reflektoin termiin ”kypsä luottoyhteiskunta”, jota tarkastelen kriittisesti rationalisoitumisen oletuksen vitekehyksestä. Tutkin onko aikasarjoissa tapahtunut murros tai muutos jonain ajankohtana, mikä vittaisi luottoyhteiskunnan kypsymiseen kulutusluottojen ja maksuvaikeuksen kausaalisen yhteyden osalta. Analyysiin perusteella uusilla kulutusluotoilla on aikasarjassa 1990-2009 useilla viivevuosilla kausaalinen ja kasautuva vaikutus kaikkiin vireille tulleisiin ulosottoasioihin. Samalta ajanjaksolta havaitsin kulutusluottokannan aiheuttavan kolmen vuoden viiveellä kaikkiin ulosottoasioihin niitä lisäävän piikin. Yksityisoikeudellisten (sisältäen kulutusluottojen laiminlyödyt maksuvelvoitteet) ulosottoasioiden ja uusien kulutusluottojen aikasarjassa on havaitavissa rakenteellinen murros 1990-luvun puolessa välissä. Murroksesta eteenpäin uudet kulutusluotot alkavat vaikuttamaan kausaalisesti ja kasautuvasti yksityisoikeudellisiin ulosottoasioihin. Uusien kulutusluottojen yhteydessä vuoden aikana rekisteröityihin maksuhäiriöihin voidaan havaita tapahtuneen murros 2000-luvun alussa. Viitteitä aikaisemmista heikommista murroksista voidaan nähdä jo 1990-luvun puolelta välistä saakka – hienovaraisempi muutos aikasarjassa on tapahtunut luultavasti jo 1990-luvun saatossa. Uusien kulutusluottojen kausaalinen yhteys maksuhäiriöihin muutaman viivevuden osalta voimistuu mittausjakson loppua kohden. Varsinkin nuorilla ikäryhmillä, on havaittu tutkimuskentällä erityinen taipumus velkaantumalla joutua maksuvaikeuksiin kulutusluottojen välityksellä. He ovat olleet myös uusien luottoinstrunmenttien innovaatiokäyttäjinä ensimmäisten joukossa suurissa määrin ottamassa vastaan riskialttiimmiksi miellettyjä uusia luottotuotteita, kuten luottokorttiluottoja, pikalainoja ja joustoluottoja. Muutkin maksuvaikeuksiin päätymisen riskiryhmäläisistä, ovat ajatuneet aikaisemman tutkimuksen mukaan helpommin käyttämään näitä riskialttiimpiksi koettuja luottoinstrumentteja. Heille ei ole alhaisen luottoluokituksensa vuoksi tarjolla perushintaisia kulutusluottoja. Kulutusluottomarkkinoilla on epätasarvoinen tilanne luotonsaannin ja siitä maksamisen suhteen - köyhemmät maksavat enemmän. Myös ylipäänsä yhteiskunnan taloudellinen epätasa-arvoistuminen saattaa vaikuttaa kulutusmarkkinoihin luottojen välityksellä, kun vähävaraisemmat tavoittelevat paremmin toimeentulevien kulutustasoa. Tutkimustulokseni viittaavat, siihen että kypsymistä ei tapahtunut kulutusluottojen ja maksuvaikeuksien suhteen rationalisoitumisena laman jälkeen, jos sitä mitataan kulutusluotoista johtuvien ulosottoasioiden ja maksuhäiriöiden kausaalisen yhteyden kannalta. Päinvastoin, tutkimustulokseni erityisesti uusien kulutusluottojen ja yksityisoikeudellisten ulosottoasioiden suhteen vihjailevat jopa kriisiytymisestä. Pitää muistaa kuitenkin, että eihän kyseisiä rekisterimerkintöjä voida tyystin ikinä poistaakaan, sillä ulosotto on prosessina laiminlyödyn maksuvelvoitteen perinnällinen keino ja maksuhäiriömerkintä maksukyvyttömyydestä viestivä negatiivinen luottotieto. Ne säätelevät osaltaan luottomarkkinoita toimivassa luottoyhteiskunnassa. Kuitenkin tutkimustulokseni, aikaisempi tutkimus, median ja julkisten instanssien huolestuneisuus asiaan liittyen antavat vahvan vaikutelman siitä, että laman jälkeen tehdyt toimenpiteet, vaikka erittäin tarpeellisia olivatkin, keskittyivät pääasiassa ylivelkaantuneisuuden jälkihoitoon. Varsinkin kulutusvelkaantumista velkaantumislajina voidaan nähdä laiminlyödyn näissä toimenpiteissä. Kulutusluottojen sääntelyä on viime vuosina tehostettu ylikulutusvelkaantumista ennaltaehkäisevänä keinoina, mutta lainsäädäntätyö on hidasta ja luotontarjonta on usein askeleita edellä. Positiivisten luottotietojen laajamittaisempaa käyttöönottoa yleiseurooppalaiseen tapaan onkin pidetty yhtenä varteenotettavimmista keinoista tunnistaa ennaltakäsin maksuvaikeuksien riskejä nimenomaan kulutusluotoilla tapahtuvan ylivelkaantuneisuuden hallinnassa.

Pikavipit ovat herättäneet runsaasti julkista keskustelua sen jälkeen, kun pikavippiyritysten toiminta käynnistyi Suomessa vuonna 2005. Pikavippien ottamiseen on suhtauduttu pääosin kielteisesti, ennen kaikkea niiden korkeiden käyttökustannusten ja niihin yhdistyvien velkaongelmien vuoksi. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että ylivelkaantumisella on vakavia riskejä, jotka toteutuessaan aiheuttavat laaja-alaisia negatiivisia seurauksia niin yksilölle ja hänen lähipiirilleen kuin laajemminkin koko yhteiskunnalle. Nämä seuraukset ilmenevät muun muassa taloudellisena puutteena ja köyhyytenä, sosiaalisten suhteiden jännitteinä, heikentyneenä terveydentilana sekä lisääntyneenä sairastavuutena. Pikavippejä on tutkittu aiemmin pääosin velkaantumisen ja maksuhäiriöiden näkökulmasta pikavippien ottamisen taustalla olevien henkilökohtaisten syiden ja motiivien jäädessä vähemmälle huomiolle. Tässä tutkielmassa pyritään paikkaamaan edellä mainittua tutkimustarvetta tarkastelemalla pikavippien ottajista muodostettuja mielikuvia julkisessa keskustelussa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia näkemyksiä ihmisillä on pikavippien ottajista aiheesta käydyn keskustelun valossa ja miten näitä mielikuvia tuotetaan kielen keinoin. Aineisto koostuu kesän ja alkusyksyn 2020 aikana kerätyistä Suomi 24 -keskustelupalstan pikavippejä ja velkaantumista käsittelevistä viestiketjuista. Analyysissa on hyödynnetty diskurssianalyyttisia työkaluja, joiden avulla aineistosta on erotettu neljä pikavippien ottajia kuvaavaa puhetapaa tai diskurssia. Analyysissa selvisi, että pikavipeistä käydyssä julkisessa keskustelussa keskeiset keskustelua motivoivat teemat tiivistyivät vastuun ja kuluttajuuden kysymysten ympärille. Aineistosta ilmenevistä diskursseista kaksi pohjautui näkemykseen siitä, että yhteiskunta on vastuussa pikavippien aiheuttamista velkaongelmista ja niiden haitoista. Kahdessa muussa diskurssissa sen sijaan yksilöllä itsellään nähtiin olevan vastuu pikavippien ottamisesta ja sen seurauksista. Kuluttajuuden teemat puolestaan nousivat pikavippikeskustelussa esiin neuvoteltaessa siitä, millaisen kuluttamisen ajatellaan olevan moraalisesti hyväksyttävää ja miten kuluttajan vastuu pitäisi hahmottaa kulutuskulttuurin vahvasti määrittämässä nyky-yhteiskunnassa. Pikavipeistä käydyssä julkisessa keskustelussa rakennetaan yleistä mielipidettä ja käydään neuvottelua sen taustalla vaikuttavista arvoista ja asenteista. Nämä arvot ja asenteet vaikuttavat viime kädessä siihen, miten pikavippien ottajiin suhtaudutaan ja millaiseksi heidän yhteiskunnallinen asemansa muodostuu. Vastuukysymysten kohdalla painottuu myös sen arvioiminen, ansaitsevatko pikavippien ottajat yhteiskunnan apua, millaista apua heille tarjotaan, ja onko heidän auttamisensa ylipäätään mahdollista. Nämä näkemykset vaikuttavat velkaongelmien muodostamien riskien toteutumiseen, millä puolestaan on velkaongelmista kärsivien yksilöiden itsensä lisäksi välillinen vaikutus koko yhteiskuntaan muun muassa eriarvoistumisen ja marginalisaation sekä niiden lieveilmiöiden kautta. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta pikavippien vuoksi velkaantuneiden yhteiskunnallisesta asemasta ja toimintamahdollisuuksista sekä avun saamisesta ja sen vaikuttavuudesta. Velkaongelmista kärsivien henkilöiden näkökulman vahvempi mukaan tuominen tarjoaisi paremmat lähtökohdat velkaongelmien juurisyiden ymmärtämiselle ja velkaongelmien tehokkaalle hoitamiselle.