Browsing by Subject "lypsylehmien tilakuolleisuus"

Tutkimuksen sisältävän lisensiaatin tutkielman aihe on lypsylehmien poistoihin ja lehmien tilakuolemiin johtavat syyt. Lypsylehmiä kuolee itsestään tai lopetetaan tilalla, mitkä tässä tutkielmassa luokitellaan pakotetuiksi poistoiksi. Suunnitelluiksi poistoiksi luokitellaan lehmät, jotka myydään karjasta teurastamoon tai toiseen karjaan. Tutkielmassa esiteltiin visuaalisina kuvaajina, mitkä tekijät liittyvät lehmien tilakuolleisuuteen tutkimusaineistossa. Oletettiin, että lehmien poistosyitä on useita, ja poistojen taustatiedot eroaisivat toisistaan. Aineisto koostui 219 karjan ja 273 lypsylehmän tiedoista. Tiedot kerättiin Honkajoki Oy:lle toimitetuista tilalla kuolleista tai lopetetuista lehmistä ja niiden lähtökarjoista. Kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että lehmien poistosyitä olivat matala tuotos ja sairaudet, joista yleisimpiä olivat utaretulehdukset, jalkasairaudet, ruuansulatuskanavansairaudet sekä lisääntymisongelmat. Karjan olosuhteet vaikuttivat myös lehmien poistoon. Kuolleisuutta lisäsivät esimerkiksi karjan korkea maitotuotos ja suuri karjakoko. Karjan terveyteen vaikuttivat myös navettatilat, ruokintatapa ja –tilat, sekä karjan hyvinvointia lisäävä tekniikka esimerkiksi sumutussuihkut helteellä. Tutkimusaineistoon kuului eniten robottipihatoita, joissa oli 50–100 lypsylehmää ja maitotuotos vuodessa oli 9000–11000 kg. Lehmiä kuoli itsestään tai lopetettiin tilalla tavallisimmin alle 10 % vuodessa. Lehmistä 60 % oli holsteineja ja 38 % ayrshireja, ja loput 2 % oli muita rotuja. Suurin osa aineiston lypsylehmistä oli 3–4 kertaa poikineita, ja ne kuolivat tavallisimmin ensimmäisten 5 päivän aikana poikimisesta jälkeen. Lehmistä 52 % kuolivat itsestään, ja lopetettiin 48 %. Lehmillä havaittiin sairauden oireita yleensä vasta alle 3 päivää ennen kuolemaa tai lopetusta. 63 % lehmistä oli hoidettu ennen kuolemaa, ja tavallisimmat hoidot olivat kalsiumlisä ja kipulääke. Tuottajat arvioivat lehmien kuolinsyyksi tavallisimmin ruuansulatuskanavan sairaudet, mutta toiseksi useimmin tilallinen ei osannut arvioida itsestään kuolleen tai lopetetun lehmän kuolinsyytä. Lypsylehmiä poistettiin karjoista useista syistä, ja lehmien sairauden oireet sekä niiden kesto ennen kuolemaa erosivat toisistaan. Lypsylehmien pakotetut poistot tapahtuivat tavallisesti poikimisen jälkeen. Karjan olosuhteilla, ruokinnalla sekä hoitorutiineilla voi vaikuttaa lehmien hyvinvointiin. Lehmien poistoihin voisi vaikuttaa eniten kiinnittämällä huomiota lehmien terveyteen erityisesti ennen poikimista. Lypsylehmien kuolinsyytutkimuksessa voisi yhtenäistää termistöä, koska sairauksia on ryhmitelty eri tavoin tutkimuksen mukaan.