Browsing by Subject "maatalousekonomia"

Maatiloja käsitellään entistä enemmän yrityksinä, jotka pyrkivät vastaamaan alan murrokseen. Tilojen kannattavuus on jo pitkään ollut heikko ja tätä ongelmaa on lähestytty useasta eri läh-tökohdasta. Yritystoiminnassa tehokkuutta voidaan hakea ulkoistamalla toimia, jotka ovat ul-koistettavissa ja kustannustehokkaasti hankittavissa ulkopuolelta. Tutkielma perehtyy maatilo-jen peltoviljelyn konetöiden ulkoistamiseen vertailemalla oman uuden konekannan kustan-nuksia markkinoilta ostettavaan urakointipalveluun. Ulkoistaminen käsitellään tutkimuksessa strategisena resurssipohjaisena ratkaisuna ja tutkielmassa avataan edellytykset ulkoistamisel-le. Omien koneiden osalta käydään läpi koneiden hankintaan liittyvää teoriaa. Tarkoituksena on havainnollistaa omien koneiden ja ulkoistamisen välisiä kustannuseroja ja mallintaa niiden muutosta viljeltävän alan kasvaessa. Tutkimusaineistona on käytetty Työtehoseuran tuottamaa tilastoa urakoinnin hinnoista, sekä Työtehoseuran TTS-kone ohjelmiston tarjoamaa dataa konekustannuksista. Tutkimuksen menetelminä toimii lineaarinen mallintaminen, sekä yksinkertaistettu nettonykyarvo-malli. Ko-nekustannuksista muodostuu kokonaiskustannus, joka kasvaa viljeltävän alan kasvaessa. Malleilla on määritelty hehtaarikohtaiset leikkauskohdat, jolloin omien koneiden ja urakoinnin yhteiskustannus on yhtä suuri. Tilannetta on havainnollistettu kasvinviljelyn osalta kolmella eri tehokkuusluokalla ja säilörehun pyöräpaalauskorjuun osalta kahdella tehokkuusluokalla. Tutkimus osoittaa ulkoistamisen olevan mahdollinen keino saavuttaa parempi taloudellinen tu-los pienillä viljelyaloilla. Alan noustessa suureksi oma uusi konekanta tulee kannattavammak-si. Tulokset jäävät teoreettisiksi ja perustuvat tutkittuihin tapauksiin, eikä niitä voi yleistää koskemaan kaikkia tiloja.

Viljakylvösiemensektorin toimintaympäristön muutoksiin on hyvä valmistautua ennalta ja pohtia toimintatapoja, joiden turvin toimia muuttuvassa toimintaympäristössä. Suomen kylvösiemenmarkkinat ovat pienentyneet voimakkaasti 1980-luvun lopulta lähtien. 2000-luvulla sertifioidun siemenen käyttöaste on ollut keskimäärin vain 30 % ja viljojen kohdalla käyttöaste on ollut tätäkin alhaisempi. Tulevaisuudessa yhteisen maatalouspolitiikan uudistukset, kiristyvä kilpailu, ilmastonmuutos, teknologian kehitys, kulutustottumusten muutokset sekä lähivuosina uudistava EU:n siemenlainsäädäntö tulevat muokkaamaan alan toimintaympäristöä. Jotta tulevaisuuden haasteisiin voidaan vastata, kartoitettiin tutkimuksessa asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, mitkä ovat tuotantoketjun ongelmakohdat sekä alan toiminnan edistämismahdollisuudet. Työn teoreettisena viitekehyksenä oli toimialan taloustiede. Teorian rakennetta käytettiin siemenalan ongelmakohtien jäsentämiseen ja toimenpide-ehdotusten kartoittamiseen. Asiantuntijat näkivät sertifioidun siemenen heikkoon kysyntään vaikuttavan korvaavien tuotteiden, eli tilan oman kylvösiemen ja sertifioimattomana markkinoidun kylvösiemenen ns. harmaan siemenen, yleisyys. Tilan oman siemenen kohdalla suurin epäkohta on sen arvottamisessa. Harmaan siemenen käytön suosioon vaikuttavat sen edullisuuden lisäksi myös kaupan asiakaslähtöisyys. Sertifioidun siemenen kysyntää heikentävät myös puutteelliset markkinointitavat, kausivaihtelu sekä siemenmyyjien tietämättömyys viljelijöiden ostokäyttäytymisestä. Tarjonnan epäkohdiksi nousivat siemenestä saatava hinta, tuotantotekijäsidonnaisuus sekä hukkakauran leviäminen. Siemenestä saatu hinta ei aina riitä kattamaan paljon tuotantotekijöitä vaativan siementuotannon kustannuksia. Myös hukkakauran leviäminen vaikeuttaa ja rajoittaa tuotannon lisäämistä. Lisäksi siemenketjun kannalta ongelmia aiheuttivat teknologian ja tuotantoprosessien myönteinen mutta hidas kehitys. Markkinan rakenteen ongelmakohtina olivat markkinoiden oligopolisuisuus sekä tuotteiden tehoton erilaistaminen asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Alan yritysrakenteen todettiin olevan pienyritysvaltainen ja osin tehoton, vaikka rakennekehitystä onkin viime vuosina tapahtunut. Alalle tulon esteet liittyvät siemenviljelijöiden ja -pakkaajien kohdalla läheisesti tuotantotekijäsidonnaisuuteen sekä hukkakauran leviämiseen ja hukkakauralainsäädäntöön. Vastaavasti Suomen syrjäinen sijainti ja ilmasto- olosuhteet ovat pitäneet ulkomaisen kilpailun vähäisenä. Toimialan kustannusten todettiin jakaantuneen epätasaisesti siemenketjun toimijoiden välillä. Kustannusrakenteen todettiin olevan nykyisellään kestämätön ja tilanteen todettiin korjaantuvan ainoastaan tuntuvalla volyymin kasvulla. Lisäksi toimijoiden välinen vertikaalinen integraatio nähtiin vähäiseksi, vaikka sillä olisi merkittävä vaikutus tuotannon kannattavuuteen. Asiantuntijat näkivät maatalouspolitiikan sekä markkinoiden ja talouden muutosten etenevän eri suuntiin. Suurimpina epäkohtina nousivat siementuotannon tuen loppuminen sekä lainsäädännön asettamat rajoitukset. Lisäksi isona ongelmana pidettiin ulkoisen tiedottamisen tehottomuutta. Tutkimuksen perusteella viljakylvösiemensektorin toimintaedellytykset liittyvät pääasiallisesti markkinointiosaamisen ja informoinnin kehittämiseen sekä verkostoitumisen lisäämiseen. Tärkeänä osana toimintaedellytysten turvaamisessa on myös vaikuttaminen tulevaan EU:n siemenlainsäädäntöön siten, että kansalliset poikkeukset olisivat mahdollisia myös tulevaisuudessa.