Browsing by Subject "mallit"

Tutkimus tarkastelee taiteenfilosofiaan liittyviä teemoja piirtämisen, piirtäjän ja taiteen tekemisen näkökulmasta. Tutkimuksessa käytetään apuna piirtämisen eri osa-alueita kuvaavia malleja, pelkistyksiä, joiden kautta eri aihepiirejä tarkastellaan. Tutkimus kysyy: Voidaanko piirtämisprosessiin liittyvät oleelliset asiat erotella järkevästi toisistaan, ja tehdä näistä osa-alueista yksinkertaiset piirtäen toteutettavat pelkistykset, joita voidaan soveltaa erilaisten kysymysten tarkasteluun, ja onko pelkistysmallien käyttö tähän tarkoitukseen mielekästä? Piirtämisen osa-alueet on jaettu ja nimetty toisto-, työstö-, sommittelu- ja ääriviivapelkistyksiksi. Lisäksi sommittelun ajatusta selventämässä mukana on esineillä toteutettava kollaasipelkistys. Tavoitteena on, että mallit ovat yksinkertaisia ja helposti kenen tahansa itse kokeiltavissa, ja että mallit avaavat näkökulmia piirroksen luomisprosessiin. Tässä suhteessa tutkimus on perusteltu, sillä yleisesti estetiikan tutkimuksia dominoi katsojan näkökulma. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii John Dewey pragmatismi, joka huomio taiteen tekemisen näkökulman teoriassaan. Deweyn ajatuksiin, malleihin, omaan kokemukseeni taidegraafikkona, museoiden teoskuviin ja lähdekirjallisuuteen tukeutuen tutkimuksessa tarkastellaan luovuutta, tyyliin ja kategorioiden muodostumista, taideteoksen tulkintaa, kauneutta, taiteen suhdetta tunteisiin ja tietoon sekä väärentämistä. Aihe-alueista tärkein on luovuus, koska se liittyy työskentelyn, piirtämisen kautta myös kaikkiin muihin käsiteltäviin teemoihin. Mallit soveltuvat hyvin tyylin hienojakoisuuden ja kategorioiden muodostumisen tulkinnallisuuden pohtimiseen ja auttavat ymmärtämään työskentelyn luovuutta, jonka läsnäoloa tai puuttumista ei voi päätellä valmiista teoksesta. Työskentelyn näkökulmasta tieto liittyy piirtäjän omaan oppimiseen ja kauneus teoksen valmistumiseen taiteilijan haluamalla tavalla. Asioita jää myös selittämättä, koska pelkkää piirtämissuoritusta kuvaavat mallit eivät huomioi luovan prosessin suunnitteluvaihetta, teoksen mitä tahansa aihetta tai taiteilijan mielensisäistä maailmaa. Tältä osin mallien käyttö aihepiirien tarkastelussa jää puutteellisiksi. Mallit tuovat kuitenkin pohdintoihin järjestelmällisyyttä ja ne auttavat ymmärtämään ennen kaikkea piirtämistä ja piirtämistapahtuman aikaista luovuutta.

Tarkastelen tutkielmassani psykologisen rikoskirjallisuuden kognitiivista arvoa. Työssäni keskityn ensisijaisesti niihin tapoihin, joilla psykologisten rikoskertomusten lukeminen voi kehittää lukijan sosiaalista kognitiota. Lähestyn rikoskirjallisuutta rikos-teeman ympärille rakentuvien kertomusten lajityyppiristeytymänä eli genrehybridinä ja psykologista rikoskirjallisuutta yhtenä sen alalajeista. Psykologiseksi rikoskirjallisuudeksi luokittelen ne rikoskertomukset, jotka käsittelevät rikosten psykologisia syitä ja seuraamuksia, ts. rikoksen suhdetta ihmismieleen. Tutkielman tavoite on osoittaa psykologisen rikoskirjallisuuden kognitiivisen arvon perustuvan suurelta osin genrelle tyypilliseen mielenrakentamiseen (mind-building). Tutkielmani lähtökohtana on, että kaunokirjallisuus voi kerronnan keinoin tarjota lukijalle ns. taito-tietoa (knowledge-how) ja kokemuksellista tietoa (experiential knowledge), joiden piiriin sosiaalinen kognitio kuuluu. Tarkastelen psykologisen rikoskirjallisuuden kognitiivista arvoa paitsi lukijan olemassa olevaa tietoa vahvistavana myös uutta tietoa esittelevänä genrenä. Tarkastellakseni näitä funktioita rakennan teoreettisen viitekehyksen, joka perustuu Lisa Zunshinen ajatuksiin mielen teorian suhteesta kirjalliseen fiktioon, Brian McHalen malleihin ja ajatuskokeisiin perustuvaan lähestymistapaan sekä Alan Palmerin näkemyksiin fiktiivisten mielten tutkimuksesta. Tutkielmassani esitän, että psykologisen rikoskirjallisuuden kyky esitellä lukijalle uutta tietoa perustuu genrelle tyypillisiin, epätavallisiin fiktiivisiin mieliin (ab-normal fictional minds): siinä missä suuri osa kaunokirjallisuudesta rakentuu vain olemassa olevien kulttuuristen mallien mukaan toimivien, tuttujen fiktiivisten mielten (familiar fictional minds) varaan, esittelevät psykologiset rikoskertomukset tutkimukseni mukaan lukijan uusille ajattelun malleille. Esitänkin, että psykologiset rikoskertomukset suorittavat mielenrakentamisen ajatuskokeita, jotka lisäävät lukijan ymmärrystä ihmismielen toiminnasta. Tuttujen ja epätavallisten mielten rakentumista kerronnassa havainnollistan kolmen psykologisen rikosromaanin avulla. Kuten tutkielmassani osoitan, John Fowlesin Neitoperho, Ruth Rendellin Kova kuin kivi ja Karin Slaughterin Triptyykki tarjoavat kaikki lukijalle tapoja sekä vahvistaa olemassaolevia kognitiivisia taitojaan että oppia uusia mielen malleja (mind models). Tutkimukseni tuloksena totean, että malleihin ja ajatuskokeisiin perustuva lähestymistapa tuottaa tuloksia myös psykologisen rikoskirjallisuuden kognitiivisen arvon tutkimuksessa, kun sen yhdistää mielen teoriaan ja fiktiivisiin mieliin keskittyviin näkökulmiin. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että epätavallisten mielten konsepti laajentaa genrekirjallisuuden kognitiivisen arvon tutkimuksen keinoja laajemmaltikin.