Browsing by Subject "materiaalisuus"

Viime vuosisadan puolivälissä suomalaisissa naistenlehdissä alettiin kasvavalla tahdilla mainostaa kertakäyttöisiä kuukautistuotteita. Kun vielä 1900-luvun alussa ei ollut tavatonta, ettei nainen käyttänyt minkäänlaista kuukautissuojaa, viimeistään vuosisadan lopulla kertakäyttöisistä kuukautissuojista oli tullut kyseenalaistamaton osa suomalaisten menstruoijien arkea. Kuukautiset, aihe, jota vuosisatojen ajan olivat määritelleet häpeä, kansanperinne, uskonto ja yleinen häveliäisyys, tulivat naisten kuluttajalehtien sivuilla ”näkyviksi” erityisesti sotien jälkeisessä, hyvinvointivaltiotaan kiivaasti rakentavassa Suomessa. Tutkin työssäni tätä kulttuurihistoriallista muutosta, joka mahdollisti tehdasvalmisteisten kuukautistuotteiden markkinoiden synnyn Suomessa. Tutkimukseni on ensimmäinen kertakäyttösiteisiin ja kuukautisten historialliseen kaupallistumiseen keskittyvä tutkimus Suomessa. Alkuperäislähteideni ytimen muodostavat suomalaisen Eeva-lehden sivuilla 1950–60-luvuilla ilmestyneet kuukautissuojamainokset. Niiden pohjalta tarkastelen, kuinka kuukautiset tuotiin kaupungistuvassa Suomessa kulutuskulttuurin piiriin, ja kuinka mainosten kaupallisessa ympäristössä kuukautisista alettiin puhua. Toisaalta kysyn myös, millaista kuvaa modernista naisruumiista 1900-luvun puolenvälin kuukautissuojamainonta tuotti, ja mitä se voisi kertoa laajemmin kuukautiskäsityksistä ja niiden muutoksesta Suomessa. Lähestyn mainoksia lähtökohtaisesti kulttuurihistoriallisina lähteinä, joiden visuaalisten ja verbaalisten merkityksellistämisen tapojen äärelle työssäni paneudun. Ammennan näkökulmia myös feministisen tutkimusperinteen näkemyksistä moderniteetistä, sukupuolitetusta kehosta ja seksuaalisuudesta. Yhteensä tarkastelemiani mainoksia on 281 kappaletta, joista noin puolet kattaa suomalaisten kuukautissuojamerkkien mainoksia ja puolet yhdysvaltalaisen Tampax-merkin mainoksia. Olen täydentänyt aineistoani joukolla lehdissä ilmestyneitä artikkeleita ja kyselypalstoja koskien kuukautisia ja naisten lisääntymisterveyttä, ymmärtääkseni laajemmin sitä mainosten kulttuurista taustaa, josta niiden viestit ja merkitykset rakentuvat. Arkitodellisuudelle olen hakenut peiliä kuukautiskokemuksia kartoittaneista aiemmista tutkimuksista, sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran säilyttämästä kuukautiskyselystä. Tulkitsen mainosaineistoni valtavan määrällisen kasvun 50–60-luvuilla kertovan yhtäältä suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta ja elintason noususta, mutta myös naisten vahvasta asemasta kulutusyhteiskunnan kasvussa. Kuukautissuoja-mainoksissa kulttuurisesti edelleen likaiseksi ymmärretty kuukautisvuoto hävitettiin pois näkyvistä mitä erilaisimmin piilottamisstrategioin. Tutkimani mainokset esittävät kuukautiset asiana, josta nainen haluaa vapautua ja tarjoavat tuotteitaan ratkaisuksi kaikkeen kuukautisiin liittyvään epämukavuuteen. Samalla niissä tuotetaan kuvaa naiskehosta, jonka täytyy jatkuvasti hallita omaa biologista toimintoaan sosiaalisen häpeän vaaralta. Erityisesti yhdysvaltalaisissa mainoksissa kehon ulkoinen pinta korostuu mainosten valkoisien, keskiluokkaisten ja hoikkien mallien kehoissa. Viimeistään 60-luvun lopulla mainoskuvien naisruumiille asettamissa ristiriitaisissa tehtävissä tulee mielestäni näkyville myös laajempi kodin piiristä irtoavan naiskuvan pirstaloituminen 1900-luvun puolivälissä. Esitän tutkimuksessani, että mainosten lukeminen yksiselitteisesti naisia alistavina ja heitä kaupallisen itsen tuottamiseen ajavina on tulkintana liian yksiselitteinen. Vaikka mainoksissa liioitellaan viestiä tuotteen välttämättömyydestä naiskehon norminmukaiseen ylläpitoon, niissä tarjotaan myös tapoja muuttaa aiempia viktoriaanisia käsityksiä kuukautisista ja naiskehon pystyvyydestä. Keskeinen tutkimukseni argumentti on, että mainosten ristiriitaiset viestit kuukautisten hallinnasta ja toisaalta niistä vapautumisesta tuskin näyttäytyivät aikalaisilleen saman ristiriidan kautta, kuin nykypäivän katselijalle. Varhaisten kuukautissuojamainosten muotoilemat viestit ja tavat esittää kuukautiset ja naiskeho ovat toisaalta pitäneet pintansa historiallisesti aina näihin päiviin saakka ja siksi avaavat mielestäni väylän tarkastella kriittisin silmin myös niitä kuukautistabua toisintavia historiallisia jatkuvuuksia, jotka kuukautisaiheen avoimuutta korostavassa ajassamme edelleen pitävät pintansa.

Materiality is highly involved with craft and hobby craft. Features of a concrete material have an impact on the life cycle of the product: designing, manufacturing of the raw materials, making of the product use, caretaking and the disposal of the product. Materiality can also be observed from the immaterial perspective, as craft hobbyists´ values and appreciations are involved in the craft making process. There are studies available on craft hobbyists and the meanings of their craft making from different perspectives, but not on choice of materials from material and immaterial aspects. The objective of this thesis was to study and describe material and immaterial factors, when craft hobbyists at present choose materials for their handicrafts and how they would want to choose materials for their craftwork. This study is qualitative and the questionnaire was completed online in a closed Facebook group called Käsitöiden ystävien vinkkipankki. There were 324 participants in the study. Based on saturation, the first 113 answers were analysed by qualitative theory-based content analysis where sustainable crafts theory was leading the process. ATLAS.ti-computer pro-gram was used to help in the analysis. The results of this study revealed that features of materials, aesthetics and quality were the strongest reasons for craft hobbyists making material choices. Need, lifecycle, impulse buy and will to experiment also had an impact on the material choices. From immaterial point of view, the economical and environmental reasons were the most common, but social, societal and psychological aspects were also found. The main emphasis in material choices were in material aspects. In the future craft hobbyists want to make choices by taking aesthetic, ecological, natural, economical and domestic aspects in consideration. Of the participants, 89% (N=324) reported that they are able to make their material choices based on their values. Based on the results of this study it can be concluded that craft hobbyists in this study are mainly interested in making sustainable craft. The results can be applied in teaching and organizing basic education, liberal adult education and commercial craft hobbyist courses to emphasize the viewpoint of sustainable craft.

The skills and knowledge stored by the body have been given lower value than the knowledge learned through thought. However, in today’s research the learning process is more comprehensive. Learning is not only about acting through though, learning includes also the learner's bodily sensations, feelings, and social interactions. The purpose of this study was to find out how embodied skill learning and teaching in a community appears in general and how the subjective embodied skill learning is recognized by a new participant in the community. In this research general embodied skill learning appearance was studied by ethnographic methods, which were refined to the auto-ethnographic method when looking at the subjective process of embodied skill learning. The research material was collected during spring 2019 from craft project which was carried by Visually Impaired Association of Helsinki and Uusimaa. Ethnographic data collection was carried out through participatory observation and interviews at craft evenings, clubs and other events for the visually impaired by collecting observations and discussions into the field diary. To collect auto-ethnographic data I as a re-searcher settled as a pupil into this craft community and produced two products. During handcrafting I observed my embodied skill learning process by writing a research journal, photographing and reviewing the finished products. The research data has been analyzed using content analysis. The results describe how the individual and the community draw from each other in the stag-es of embodied skill learning process during multisensory craft activities. Individual embodied skill learning and community support around the learner, as well as the knowledge and skills network, are in continuous circular interaction. It is possible for the learner to share subjective experiences in the community, where the experiences are articulated and given meaning. Multi-sensory teaching can provide building blocks for embodied skill learning for learners of different types, where meaningful experiential learning can enable more holistic learning. Sharing and acting in the community is an interactive activity where one can also learn to act more ethically towards others and the environment.

Tutkielma tarjoaa etnografisen analyysiin sosiaalisiin suhteisiin, joita kierrätys tuottaa ja tekee näkyväksi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa. Tutkielman kontekstia leimaa viimevuosina pinnalle noussut kiertotalouden trendi. Näin ollen tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymyksiin, minkälaista työtä ja minkälaisia vaihtosuhteita käytettyjen tavaroiden muuntaminen kiertotalouden resursseiksi sisältää ja toisaalta, minkälaista kuvittelua kiertotalous herättää ja vieraannuttaako ajatus kiertotaloudesta ja materiaalien loputtomasta kierrosta ihmiset kierrätykseen tuoduista tavaroista ja niiden prosessoinnista. Esitetyt johtopäätökset perustuvat etnografiseen aineistoon, joka koostuu kahden kuukauden osallistuvasta havainnoinnista Kierrätyskeskuksella ja sen aikana tehdyistä kenttämuistiinpanoista, sekä yhteensä neljästätoista haastattelusta keskuksen työntekijöiden ja kierrätykseen tavaraa tuovien ihmisten kanssa. Tutkielma osoittaa kiertotalouden käsitteen suhteellisuuden ja tarjoaa kulttuurisen, vuorovaikutussuhteisiin keskittyvän näkökulman kiertotaloudeksi kutsuttuun talousmalliin. Etnografisen kuvailun kautta hahmottuu prosesseja, jotka osoittavat miten esineiden kierto kiertotaloudessa edustaa sosiokulttuurista voimaa, jonka taustalla vaikuttaa inhimillinen työ ja joukko ihmisiä, jotka merkityksellistävät omaa toimintaansa kukin omaan henkilökohtaiseen maailmansa nojaten ja kulttuurisesti omaksuttujen käsitystensä valossa. Lopulta kiertotalous näyttäytyy teknishallinnollisen talouden lisäksi relationaalisena, sotkuisena ja ihmisten henkilökohtaisista tavoitteista motivoituneena.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen yhdysvaltalaisen kirjailijan Mark Z. Danielewskin romaania House of Leaves ja sen visuaalisuutta, multimodaalisuutta ja materiaalisuutta. Olen rajannut tarkasteluni koskemaan romaanin kirjaintyyppejä, taittoa, tekstissä esiintyviä värejä sekä labyrinttiteemaa, joka niveltyy sekä visuaalisuuteen että materiaalisuuteen. Selvitän työssäni minkälaisia visuaalisia ja materiaalisia keinoja romaanissa House of Leaves käytetään ja miten, eli millä tavoin niitä hyödynnetään. Lisäksi tuon ilmi, miksi näin tehdään, eli mihin keinot pyrkivät. Lähtöoletuksenani on, että kirjallisuus on muutakin kuin vain kielen välittämistä kirjainmerkein lukijalle. Oletan kirjallisuuden olevan laajemmin kokemuksen välittämistä, jossa pelkkä kielen ja tarinan representoiminen ei ole riittävää, vaan toisinaan hyödynnetään merkkien muita, kuten visuaalisia, ominaisuuksia. Samalla korostuu visuaalisten valintojen tärkeys: kirja on kokonaisuus ja esine, jossa visuaaliset elementit voivat vaikuttaa tahattomasti tai ne voidaan tarkoituksellisesti valjastaa merkitysten välittämisen välineiksi. Danielewskin romaanissa visuaalisuus ja merkit ovat siis muutakin kuin vain puhtaasti kielen välittämiseen tarkoitettuja välineitä. Romaanissa House of Leaves visuaaliset piirteet toimivat tekstin kanssa symbioottisessa suhteessa toisiaan täydentäen: runsas visuaalisen ja multimodaalisen materiaalin hyödyntäminen saa tekstin merkityksen narratiivisena elementtinä vähenemään ja kuvan puolestaan kasvamaan. Kirjaintyyppien vaihtelu, lukunopeutta säätelevä ja lukuprosessia vaikeuttava taitto sekä värit, jotka linkittävät romaanin niin internetin maailmaan, muihin teoksiin ja Minotauros-myyttiin korostavat lukukokemuksen fragmentaarisuutta sekä labyrinttimäisyyttä ja pelkoa eksyä tarinaan ja kirjan sivuille. Visuaalisuuden kautta rakentuva voimakas immersio kannustaa lukijaa osallistumaan. Immersion luomisessa on keskeistä lukemisen vaikeus, jonka romaanin visuaaliset ominaisuudet synnyttävät. Romaanin rakenteen synkroninen verkkomaisuus ja lukijan diakroninen eteneminen romaanin labyrintissä aiheuttavat epäsuhdan, joka aktualisoituu samastumisena romaanin hahmoihin. Danielewskin romaani pyrkii osallistamaan lukijaa ja pakottamaan lukijan käsittelemään kirjaa, jolloin teoksen olemus artefaktina korostuu. Samalla House of Leavesin lukemisesta tulee fyysinen, aktiivinen teko, joka mahdollistaa niin lukijan asettumisen paitsi hahmoksi romaanin sisälle myös nousemisen kirjailijaksi kirjailijan rinnalle. Multimodaalisuus on romaanin visuaalisten piirteiden yhteinen nimittäjä. Yhdistäessään multimodaaliset ominaisuudet paperiseen ”käyttöliittymään”, House of Leaves pyrkii kiinnittämään huomiota materiaalisuuteensa. Perinteisen kirjan mediasta huolimatta Danielewskin romaani on jatkuvassa muutoksen ja liikkeen tilassa. Romaani pyrkii dialogiin, interaktiiviseen suhteeseen lukijan kanssa ja pyrkii lukijan avulla laajentamaan kaikkialle ympärilleen viittaavaa verkostoaan. Keskustelemalla modernien viestintätapojen kanssa romaani tuo esille paperisen kirjan potentiaalin, mutta samalla House of Leavesin voidaan nähdä myös uudistavan perinteistä romaania: vaikka paperin materiaali on luonteeltaan pysyvää, digiaikaan pyrkiminen on silti mahdollista.

The purpose of this study is to describe and analyse elementary school students' material practices and materially mediated designing during a collaborative design process. Materiality in design was examined from three points of view: (1) materials as an aid for thinking, (2) materials as social mediators and (3) physical properties of materials. Previous studies concerning materiality have been focusing mostly in adults' design process. The data was collected as part of the research project Co4-Lab, in which elementary school students engage in a collaborative designing. Research data consisted of the video recordings of six design sessions where three groups of 5th grade students were building a material model of their innovation. Three levels of analysis were conducted, including an overview of the design session, identifying significant events and detailed analysis of dialogue and embodied actions. Deeper analysis become possible by combining all three levels. The results indicate that students used materials as mediators for ideation and collaboration. Materials became visible as an aid for thinking when students were testing ideas or structures. They also manipulated materials during a collaborative ideation. In social interaction materials were used to support verbalization and they affected division of work. There were also some problems related to materials. Constructing the simple models was slow, a lot of non-task related actions occurred and some students were left without anything to do. The role of the model as an aid for designing seemed to be vague. Modelling was used mostly to solve issues concerning the model itself not the object of design. Guidance and support is important to utilize full potential of materiality in elementary school students' design process.