Browsing by Subject "messianismi"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä uskontotieteen pro gradu -tutkielma käsittelee Gershom Scholemin ja Moshe Idelin näkemyksiä messias-teemasta varhaisessa hasidi-juutalaisuudessa. Hasidismi on herätysliikkeeksi katsottu, 1700-luvun Itä-Euroopassa syntynyt juutalainen liike, jonka perustajana pitkään pidettiin Israel Ba’al Shem Tovia, karismaattista parantajaa ja opettajaa. Toisesta sukupolvesta alkaen hasidismi on kerääntynyt karismaattisten johtohahmojen, tsaddikien ympärille muodostaen dynastioita. Messias-teemalla on juutalaisuudessa pitkä ja monimuotoinen historia; yleisin ymmärrys juutalaisesta messianismista on ollut se, että Messiaan tullessa tämä kerää diasporassa olevat israelilaiset yhteen, Pyhälle Maalle, jossa Jerusalemin temppeli rakennetaan uudelleen; kaikki kansat ja koko luomakunta tulevat elämään harmoniassa keskenään. Myös sisäisempää ymmärrystä on esiintynyt, etenkin juutalaisen mystiikan, kabbalan piirissä. Varhaista hasidismia, ensimmäisten kolmen sukupolven aikaan ulottuen, koskeva, messias-teeman roolia siinä koskeva akateeminen keskustelu on kestänyt kauan, eikä siinä ole saavutettu konsensusta tähän päivään mennessä. Kauaskantoisimman tulkintamallin, jopa paradigman tutkimusalalle loi Gershom Scholem (1897-1982). Hänen mukaansa varhainen hasidismi ”neutralisoi” messianismin, jonka luriaaninen muoto oli tuoreesti saanut katastrofaalisen muodon sabbatealaisuudessa, messiaanisessa liikkeessä, jonka messias kääntyi islamiin pöyristyttäen koko juutalaista maailmaa. Scholemin kerronnassa varhaisessa hasidismissa devekut, Jumalaan nojaaminen, korvasi luriaanisen kabbalan tikkunin, kosmisen reparaation. Moshe Idel (1947-) on kritisoinut Scholemin tutkimusta siitä, että sen messianisminäkemys on monoliittinen, eikä huomioi esim. hasidismissa eri mystisten ja messiaanisten mallien moninaisuutta. Se myös olettaa, että yksinomaan luriaaninen kabbala vaikuttaisi hasidismin taustalla. Idel näkee varhaisen hasidismin messiaanisesti aktiivisena: analysoimalla laajemman kirjon varhaisen hasidismin lähteitä kuin aiemmat tutkijat, hän tulee tulokseen, että varhainen hasidismi ja jo Beshtin ajattelu sisälsi kolme eri messiaanista tai pelastuksellista mallia, joissa yksilön mystinen elämä eri tavoin liittyy yleisempään tai jopa messiaaniseen pelastukseen. Tässä tutkielmassa olen käyttänyt systemaattisen analyysin menetelmää keskeisiin Scholemin ja Idelin aihetta koskeviin teksteihin löytääkseni vastauksen tutkimuskysymykseeni: mitkä olivat täsmälleen ottaen Scholemin ja Idelin aihetta koskevat ajatukset ja miten ne suhtautuvat toisiinsa? Etenkin kiinnostuksen kohteena on ollut ns. taustaedellytysten analyysi: sionismi vaikuttaa olleen keskeinen tekijä Scholemin messianisminäkemyksissä laajemmin; toisaalta hänen työtään on pidettävä muutenkin enemmän teologisena kuin uskontotieteellisenä. Idelin aikana ja osin myötä juutalaisuuden tutkimus on avautunut muiden tieteiden, etenkin uskontotieteen suuntaan oltuaan aiemmin Israelissa sionismin palveluksessa. Näin on mahdollistunut laaja-alaisempi ja objektiivisempi tutkimus. Idelinkin työssä on kuitenkin nähtävissä hänen oma taustansa juutalaisuuden tutkimuksen historiallisen jatkumon perillisenä, mutta ennen muuta uudistajana.

Tutkielmassa tarkastellaan myöhäisen toisen temppelin ajan käsityksiä messiaasta Raamatun ulkopuolisissa Qumranin tekstilöydöksissä. Tarkoituksena on eritellä משיח-termin ja siihen rinnastetun צמח דויד -termin käyttötapoja. Tavoitteena on selvittää, löytyykö Qumranin teksteistä messiasodotusta ja minkälaisia piirteitä tähän liitetään. Tutkielma pohjautuu temaattiseen tekstianalyysiin valituista Qumranin teksteistä. Tutkielmassa harjoitetaan lähteiden tarkkaa lähilukua. Siihen kuuluu myös lähteistä tehtyjen käännösten myötä nousevat havainnot sekä lähteiden keskinäinen vertailu. Toisinaan lähteissä on messias-termiin liittyviä lainauksia Raamatun teksteistä. Tämän vuoksi tutkielmassa analysoidaan myös Raamatun tekstien vaikutusta messias-termin käyttötapoihin. Tutkielmassa analysoidaan messiasodotuksen piirteitä erittelemällä odotuksia kuninkaallisesta ja papillisesta messiaasta sekä kaksoismessiaasta. Termit משיח ja צמח דויד esiintyvät Qumranin lähteissä useammassa käsikirjoituksessa. Termit rinnastetaan toisiinsa varmasti vain käsikirjoituksessa 4Q252, mutta mahdollisesti myös käsikirjoituksessa 4Q174. Termi משיח esiintyy historiallisessa, tulevaisuuteen viittaavassa ja eskatologisessa kontekstissa sekä nykytilanteesta puhuttaessa sääntöteksteissä. Termiä käytetään viitatessa profeettoihin, pappeihin tai kuninkaisiin, mutta myös viitatessa lopun ajan tapahtumissa toimivaan henkilöön. Yhteistä käyttökonteksteille on, että termillä viitataan צמח דויד johonkin merkittävään Jumalan valtuuttamaan henkilöön tai henkilöihin. Termi esiintyy lähinnä eskatologisessa kontekstissa, ja sillä viitataan kuninkaalliseen hahmoon. Termillä on myös vahvat raamatulliset juuret Jesajan, Jeremian ja Sakarjan kirjoissa. Useissa Qumranin teksteissä messiasodotukseen liitetään kuninkaallisia piirteitä. CD-käsikirjoituksessa משיח-termi liitetään Israelin ja Aaronin nimiin, minkä perusteella messiasodotukseen liittyy myös papillisia piirteitä. Toisinaan eskatologisessa kontekstissa kuninkaallisen messias-hahmon rinnalla esiintyy papillinen henkilö. Tutkimuksessa on siksi esitetty, että Qumranin teksteissä odotetaan sekä kuninkaallista että papillista messiasta. Kuitenkin todisteet kahden eri messiaaksi nimitetyn henkilön odottamisesta ovat melko vähäisiä. Qumranin teksteissä esiintyy useita lopun aikoina toimivia henkilöitä, mutta kaikkia ei nimitetä termillä משיח tai sen synonyymillä צמח דויד.

Tämän pro gradu tutkielman tavoite on kuvailla venäläistä messianismia neljän eri historiallisen tapahtuman valossa. Tutkimuksen aineistona toimii Venäjän presidentin virallisilta sivustolta (kremlin.ru/en) löytyvät Venäjän presidenttien Vladimir Putinin ja Dimitri Medvedevin puheet. Puheiden historialliset tapahtumat rajautuvat vuosina 2000 ja 2001 Jugoslavian jälleenrakennuksen aikaan ja Tsetsenian toiseen sotaan. Kolmas historiallinen tapahtuma rajautuu Georgian vuonna 2008 käytyyn sota, joka osuu presidentti Dimitri Medvedevin kaudelle. Neljäs rajaus käsittelee vuoden 2014 puheita liittyen alkaneeseen kriisiin Ukrainassa. Viides rajaus käsittelee Syyrian sisällisotaa 2013-2018 välisenä aikakautena. Metodina tutkimuksessa käytetään teoriaohjaava sisällönanalyysiä, jota ohjaa lähdekirjallisuuden avulla rakentunut venäläinen messianismi. Venäläinen messianismi jakaantuu kolmeen eri kategoriaan: A) messiaan seurakuntaan B) messiaan vihollisiin ja C) messiaan missioon. Kategoriaan A) järjestyvät ne kohdat presidenttien puheesta, joita Venäjä toimillaan tukee tai jotka kuuluvat oleellisena osana Venäjän toimintaan. B) kategoriaan järjestyy sellaiset tekstin kohdat, jotka ilmentävät niitä ryhmittymiä, joita vastaan Venäjä toimintansa suuntasi. C) Kategoriaan kuuluu sellaiset tekstin kohdat, joissa ilmenee Venäjän toiminta tai tavoite. Tämän tutkimuksen valossa venäläinen messianismi on pysynyt historian saatossa peruspiirteiltään samanlaisena. Aineistosta on löydettävissä selkeä Venäjän messiaan toiminnan päätrendi. Se tavoittelee maailman valtaa ja vastustaa Yhdysvaltojen johtamaa yksinapaista maailmaa. Länsi on edelleen Venäjän vastustustaja, kuten jo 1400-luvulla kolmannen Rooman ja myöhemmin slavofiilien 1800-luvun opissa.