Browsing by Subject "miehet"

Tutkielmassa tarkastellaan miesten syömishäiriötä sairastuneiden omaelämänkerrallisen puheen kautta. Puheesta etsitään merkityksiä, joita sairastuneet antavat syömishäiriölle ja siihen liittyville teoille. Lisäksi kerrotaan, millaisiin elämäntapahtumiin syömishäiriön puhkeamiseen koetaan liittyneen ja miten syömishäiriö on vaikuttanut sairastuneiden myöhempään elämään. Syömishäiriötä käsittelevää puhetta käsitellään kriittisen miestutkimuksen ja queer-tutkimuksen näkökulmista. Tarkoitus on selvittää, millaisiin miehenä olemiseen liittyviin paineisiin syömishäiriöoireilu vastaa ja millaista sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin rakentamista syömishäiriössä tapahtuu. Tutkielman ontologinen tausta on Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden teoriassa, jonka avulla syömishäiriö käsitteellistetään sukupuolta ja henkilön identiteettiä rakentavaksi toiminnaksi, joka ei kuitenkaan ole itse valittua tai sairastuneen hallitsemaa. R. W. Connellin ja James W. Messerschmidtin teoriaa hegemonisesta maskuliinisuudesta on sovellettu miesten keskinäisten sosiaalisten suhteiden ja niissä toteutuvien hierarkioiden käsitteellistämiseen. Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista. Niiden analyysimetodina sovelletaan diskurssianalyysiä, jonka avulla puheesta on etsitty syömishäiriöoireiluun liittyviä arvostuksia ja sairautta kuvaavia kiteytyneitä merkityksellistämisen tapoja. Aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta syömishäiriöön jossain elämänsä vaiheessa sairastunutta miestä. Tutkimus osoittaa miesten syömishäiriöoireilun liittyvän heidän käsityksiinsä muiden ihmisten arvostamista ominaisuuksista. Sairaus puhkesi tilanteissa, joissa haastateltavat tulivat torjutuksi tai alkoivat pelätä yksinäisyyttä. Osa sairastuneista sai uudenlaisesta syömiskäyttäytymisestä mielihyvää, joka auttoi heitä kestämään sosiaalisissa suhteissa epäonnistumiseen tai sen pelkoon liittyvää ahdistusta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet kuvailivat jaksoja, joiden aikana syömishäiriöoireilulla pyrittiin kehittämään ominaisuuksia, joiden myötä heidät kohdattaisiin aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. Haastatteluhetkellä syömishäiriöoireilun sävyttämä elämänvaihe nähtiin hukkaan heitettynä aikana, joka olisi pitänyt käyttää toisin. Akuutin sairausjakson aikaiseen toimintaan liittyneet päämäärät eivät toteutuneet siinä muodossa kuin sairastuneet olisivat halunneet.

Tutkielman tavoitteena on antaa ääni suomalaisille oma-aloitteisille ja itsenäisille klassisen musiikin mieskuuntelijoille ja kuvailla empiirisen haastatteluaineiston ja aikaisemman tutkimuksen avulla heidän musiikillisen kiinnostuksensa syntymistä, kuuntelumotiiveja, kuuntelutapoja ja musiikkimakua sekä näitä määrittäviä yhteisöllisiä tekijöitä. Tutkimusongelmana on tarkastella sitä, miten heidän klassisen musiikin kiinnostuksensa on syntynyt, miten he toteuttavat kuunteluharrastustaan, millainen on heidän makunsa ja miten se toteutuu ja kehittyy ja mitä taustatekijöitä ja kuuntelua ohjaavia motiiveja tähän elävään ja muuttuvaan makuun samalla kytkeytyy. Tutkielman lähestymistapa on kvalitatiivinen. Aineisto koostuu 10 teemahaastattelusta. Kaikki haastateltavat ovat pääkaupunkiseudulla asuvia klassisen musiikin kuuntelua aktiivisesti harrastavia keski-ikäisiä tai sitä vanhempia miehiä keski-iän ollessa 69,5 vuotta. Heistä kahdeksalla on korkeakoulututkinto. Lisäksi yhdellä on yliopisto-opintoja. Kukaan heistä ei ole musiikin ammattilainen. Aineisto edustaa ajallisesti kolmea kuuntelijasukupolvea. Tutkielma osoittaa, että klassista musiikkia aktiivisesti harrastavilla miehillä on poikkeuksetta musiikkivirikkeinen lapsuuden ympäristö. Erityisesti äidin rooli musiikkivirikkeiden antajana on ollut tärkeä. Koulun merkitys harrastuksen innoittajana ja tukijana on ollut vähäinen. Keskeisenä kuuntelumotiivina on halu kokea elämyksiä ja tunteita. Aineistosta on löydettävissä kuitenkin myös seuraavia kuuntelun motiiveja valottavia kuuntelijatyyppejä, jotka eivät ole toisensa poissulkevia, eivätkä todellisuudessa puhtaina esiintyviä: kriittiset kuuntelijat, tiedollisen ja henkisen pääoman kasvattajat, keräilijät ja fanit. Kuuntelutavoista mieluisin on live-tilaisuuksiin osallistuminen. Radion merkitys on ollut vanhemmille kuuntelijoille erityisen tärkeä aikansa ainoana mediana. Sen kautta on saatu tärkeitä virikkeitä klassisen musiikin kuuntelemiseen. Yleisradion musiikkitarjonnan voi sanoa kouluttaneen osan haastateltavista klassisen musiikin kuuntelijoiksi. Nuoremmille sukupolville televisiolla ja äänitteillä on ollut vastaavan kaltainen vaikutus, tosin lievempi. Uusien kuuntelumahdollisuuksien (iPod- ja mp3-soittimet, Youtube ja Spotify) käyttö on tässä aineistossa hyvin vähäistä ja Spotify on käytössä vain yhdellä nuoremmista haastateltavista. Sukupolvittain tarkasteltuna musiikkimaussa on eroja. Vanhemmat sukupolvet ovat maultaan dogmaattisempia ja kuuntelevat klassisen lisäksi vain vähän iskelmä- ja jazz-musiikkia. Nuoremmilla musiikkimaku on selvästi kaikkiruokainen ja he kuuntelevat kaikkia musiikkigenrejä klassisen ollessa kuitenkin päägenre. Klassisen musiikin osalta makueroja ei ole sukupolvittain nähtävissä. Mieluisimmiksi säveltäjiksi nousevat Verdi, Wagner ja Sibelius. Mieluisimmiksi teoksiksi taas Sibeliuksen toinen sinfonia, Mahlerin viides sinfonia sekä Wagnerin Nibelungin sormus- ja Schubertin Winterreise-sarjat. Suosikkiesiintyjiä ovat puolestaan menneitten vuosikymmenten suurlaulajat Maria Callas, Jussi Björling ja Dietrich Fischer-Dieskau. Epämieluisimmiksi säveltäjiksi koetaan modernismin edustajat (mm. Kaija Saariaho, Paul Hindemith ja John Adams). Myös puhkisoitetut klassikot (mm. Lehárin Iloinen leski ja Merikannon Merellä) keräävät antipatiaa. Musiikkimakua ei voi luonnehtia erityisen suomalaiseksi, vaikka Sibelius lukeutuukin monen mielisäveltäjien joukkoon. Korkea koulutus korreloi vahvasti klassisen musiikin kuunteluharrastuksen kanssa. Pierre Bourdieun 1979 esittämää legitiimillä maulla muista erottautumista ei ole alkuperäisessä muodossaan juurikaan havaittavissa. Vaikka haastateltavien voikin sanoa edustavan suomalaista legitiimiä makua, heidän kuunteluaan ohjaa enemmänkin aito rakkaus musiikkiin. Legitiimi maku näyttääkin nykyään muuttuneen suvaitsevaisuudeksi ja monipuolisuuden ihannoimiseksi, joka on havaittavissa nuorten sukupolvien maun avartumisessa. Tutkielma osoittaa myös sen, että emotionaalisen ja tiedollisen musiikin vastaanottamistavan on mahdollista yhdistyä hedelmällisellä tavalla kuuntelijoiden kokemuksissa. Jotta näitä tuloksia voitaisiin laajemmin yleistää, tulisi aihetta tutkia tarkemmin ja suuremmalla aineistolla.

Tutkielmassa etsitään selitystä Paavalin tekstiin, jonka sisäisiä ristiriitaisuuksia aiemmassa tutkimuksessa ei ole kyetty tyydyttävästi selittämään. Tavoitteena on identifioida sellainen muun tutkimuksen kanssa yhteensopiva, mutta tavallista monimuotoisempi ristiriitatilanne Korintissa, johon Paavalin teksti olisi johdonmukainen ja hänen teologiansa kanssa sopusoinnussa oleva vastine. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen hyödynnetään tutkimusta Korintin sosiaalisesta ympäristöstä ja päädytään siihen, että Paavalin kirjeen yleissanoma on anti-hierarkkinen. Hän haastaa Korintin viisaita ja ylhäisiä huomioimaan muita ja luopumaan asemastaan. Pää-sanan metaforisia merkityksiä Raamatun teksteissä ja niiden ulkopuolella ja selvitetään, kuten myös sitä, minkälainen pukeutuminen olisi ollut niin häpeällistä kuin Paavali antaa ymmärtää. Tulosten pohjalta tarkastellaan ensin jakeita, joissa Paavali antaa konkreettiset ohjeensa. Johtopäätöksenä päädytään siihen, että miesten statuskilpailun lisäksi myös naisten kesken oli luokkasidonnaisia ristiriitoja. Nämä heijastuivat pukeutumisessa. Erityisesti jotkut mysteerikultteihin aiemmin osallistuneet naiset toivat mukanaan tavan päästää hiuksensa valloilleen, silloin kun he etsivät hurmoksellista yhteyttä jumalalliseen. Näin siitä huolimatta, että tapa oli häpeällinen kaikkien ihmisryhmien mielestä uskonnollisen kontekstin ulkopuolella. Viittasivathan avoimet tai leikatut hiukset aviorikokseen tai sen epäilyyn. Paavali käskee erityisesti näitä naisia peittämään päänsä hiuksillaan sanomatta sitä aivan suoraan. Kuitenkin häpeällisen käyttäytymisen kuvaus voi kirjaimellisesti ottaen viitata vain tämän kaltaiseen ilmiöön. Paavali toteaa, että naisilla tulee olla valta ja kontrolli päähänsä enkeleiden tähden. Rukoillessa ja profetoidessa ei ollut sopivaa ajatella, että henget ohjaisivat naista tämän kontrollin ulkopuolelta, vaan naisen oli käytettävä omaa valtaansa päähänsä eli peitettävä päänsä hiuksillaan soveliaasti. Seurakunnassa oli myös yläluokan naisia, joiden reaktio häpeälliseen käyttäytymiseen oli vaatia, että kaikki profetoivat ja rukoilevat naiset peittävät päänsä esimerkiksi aviollista asemaa kuvaavalla ”hupulla”, kuten he itse tekivät. Näin he kenties halusivat jopa rajata alemman luokan naisten osallisuutta. He korostivat omaa asemaansa muiden naisten kustannuksella aivan samoin kuin yläluokan miehet tekivät peittäessään päänsä siten kuin olivat tottuneet valtiollisen kultin uhrimenoja johtaessaan. Nämä miehet toivat jumalanpalvelukseen merkin, joka liittyi kunnioituksen osoittamiseen keisarille, ”Jumalan pojalle”. Näin miehet häpäisivät Kristusta, elämänsä alkulähdettä aivan samoin kuin jotkut naiset häpäisivät miestä, elämänsä alkulähdettä. Luomiskertomuksen avulla Paavali siirtää ryhmittymien huomion Kristukseen ja Kristuksen kautta Jumalaan, pois pakanallisista tavoista, jotka olivat ”hapattamassa” seurakuntaa. Käyttöyhteyksistä voidaan päätellä, että luomisjärjestys, ja päiden suhde, ei merkitse Paavalille hierarkiaa, vaan sen avulla hän korostaa ihmisten, myös miehen ja naisen, arvoa erilaisina, vastavuoroisessa suhteessa olevina, mutta Herrassa samassa asemassa olevina myös julkisessa roolissa profetoitaessa ja rukoiltaessa. Naisen luominen miehestä saattoi olla myös vastine hedelmällisyyskulttien käsitykseen naisesta kaiken elämän lähteenä ja toisaalta filosofien ajatukseen, että nainen oli luotu vähemmän arvoisista aineosista kuin jumalallista lähempänä oleva mies. Paavali tuo häpeän tilalle kunnian. Kunnian antaminen toiselle ja toisen kunniana oleminen on samalla tie sovintoon, johon koko kirje haastaa.

Tutkielman tavoitteena oli luoda kokonaisvaltainen kuva täyttä kansaneläkettä saavien, yksin asuvien ja epätyypillisen työhistorian omaavien miesten taloudellisesta ja sosiaalisesta turvasta. Tarkoituksena oli tutkia, miten tutkittavien elämänkulut ja niiden aikana vallinneet kulttuuriset normit vaikuttavat heidän koettuun taloudelliseen ja sosiaaliseen turvaansa. Tutkielman teoreettinen taustoitus koostuu yhtäältä mieheyttä, kulttuurisia normeja ja elämänkulkua ja toisaalta köyhyyttä ja kansaneläkeläisyyttä koskevasta kirjallisuudesta. Tutkielmassa hyödynnettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista lähestymistapaa. Kvantitatiivisena aineistona on kansaneläkeläismiesten koettua taloudellista ja sosiaalista turvaa koskeva survey-aineisto. Kvalitatiivinen aineisto muodostuu viiden täyttä kansaneläkettä saavan yksin asuvan epätyypillisen työhistorian omaavan miehen elämäkerrallisista yksilöhaastatteluista. Kvantitatiivisena metodina käytettiin taulukointia ja kvalitatiivisessa analyysissa tukeuduttiin narratiivis-elämäkerralliseen viitekehykseen. Survey-aineiston valossa tutkimuksen kohteena olevat miehet (N=40) ovat tuloköyhiä, mutta silti vain kolmannes heistä on tyytymättömiä taloudelliseen toimeentuloonsa ja alle puolet kokee toimeentulonsa vaikeaksi. Kvalitatiivisten tulosten valossa kohderyhmän suhteellista tyytyväisyyttä taloudelliseen tilanteeseensa selittävät sekä suoraan yksilön toimeentuloon vaikuttavat tekijät (velaton omistusasunto, ilmainen asuminen, läheisapu ja omaisuuden myyminen) että tietynlaisesta asennoitumisesta kertovat tekijät (nykytilanteen vertaaminen vielä huonompiin aikoihin, pienet kulutustarpeet, 'turhasta ei valiteta' -mentaliteetti sekä taloudellisen hyvinvoinnin arvottaminen vähemmän tärkeäksi kuin terveys, kotona asuminen ja/tai omillaan pärjääminen). Täyden kansaneläkkeen saamisen taustalta löytyy eläkettä kerryttämättömän työn tekemistä ja/tai työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä jo nuorena. Epätyypillisestä työhistoriastaan huolimatta miesten kertomuksissa ei ilmene poikkeavuuden tai häpeän kokemuksia. Kertomukset osoittavat epätyypillisen työhistorian käsitteen ongelmallisuuden poikkeavuuden ilmentäjänä sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät ole sisäistäneet palkkatyönormia. Miesten kertomuksissa oli nähtävissä työeetosta ja yksinpärjäämisen eetosta, mutta muuten mieheyteen liitetyt kulttuuriset normit eivät juuri näkyneet kertomuksissa. Kaikki pienituloiset eivät koe tilannettaan niin huonoksi kuin mitä esimerkiksi köyhyyteen liittyvien kirjoituskilpailujen valossa saattaisi odottaa. Toisaalta perusturvan taso on niin matala, että sen varassa elävien perustarpeet ovat riskissä jäädä täyttymättä. Perusturvan mataluus johtaa joidenkin kohdalla siihen, että heidän on pakko myydä omaisuutensa tai turvautua läheistensä antamaan taloudelliseen tukeen tullakseen toimeen.

Aims. The aim of the study is to find out what are the factors most affecting the food choices of men studying in university and living by themselves. The research question is what factors affect the food choices men who study in university and live by themselves. There is no previous research conducted in Finland regarding the food choices of university students. The basis for this study is a qualitative study done in Belgium in 2014 regarding the eating habits of university students. Methods. The quantitative study was done in May 2016 at the university of Helsinki by using an online survey. The survey consisted of multiple choice questions, Likert scale based questions as well as one open question. The survey was completed by 58 people of which 57 were part of the target group whose answers were then used as material for the study. Results and discussion. The factors most affecting the food choices of men studying in university living by themselves were the pleasure of the food, the price of the food, the time used in preparing the meal, the appeal of the food, previous food preferences and the nutritional value of the food. Unpredictable in the study was the dumpster diving which came to the fore in the open question.