Browsing by Subject "modaliteetti"

Dans le présent travail, nous cherchons à repérer les attitudes et intentions du locuteur dans la traduction française du texte bouddhique Dhammapada. Nous identifions d’une part les marqueurs des attitudes du locuteur sur ses propos, autrement dit de la modalité, et d’autre part les rôles de ces marqueurs. Pour ce faire, nous nous basons sur la typologie de Le Querler (2004), qui a une approche sémantique et syntaxique dans l’étude de la modalité. Nous effectuons dans ce travail une analyse qualitative de la modalité. Notre corpus, le Dhammapada, est un recueil de versets qui rassemble les enseignements du Bouddha. Il est question d’un des textes les plus anciens et influents de la littérature canonique bouddhique. Les marqueurs morphologiques, lexicaux et syntaxiques indiquent des attitudes par rapport à des faits, comme des implications, un degré de certitude ou un conseil. Les implications renvoient aux modalités implicatives et les autres respectivement aux modalités épistémiques et aux modalités intersubjectives. En plus de cela, les marqueurs lexicaux peuvent présenter une attitude qui est associée à une connotation positive ou négative. Les marqueurs morphologiques sont représentés essentiellement par des tiroirs verbaux, les marqueurs lexicaux par des classes de mots et les marqueurs syntaxiques par des constructions propositionnelles ou par des signes de ponctuation. Par ailleurs, différentes modalités peuvent être combinées entre elles pour exprimer une attitude du locuteur. Les modalités épistémiques associées aux modalités implicatives indiquent une implication certaine ou incertaine. Ces deux types de modalités peuvent être combinées aux modalités appréciatives. Les implications comportent alors une connotation positive ou négative. Ces connotations sont exprimées de plusieurs façons différentes. Le contexte et les autres expressions des versets peuvent apporter une connotation nouvelle ou opposée, qui est positive ou négative, à un fait. Dans le Dhammapada, l’attitude du locuteur ou autrement dit la modalité est marquée explicitement pour appuyer l’opinion de l’auteur sur ces propos, sur le bien et sur les attitudes ou comportements bénéfiques à adopter. En indiquant ce qui est bien ou mal, on veut montrer qu’il vaut mieux suivre ce qui est bien. On oriente ainsi la lecture des versets du Dhammapada.

了 le on mandariinikiinan kieliopin keskeisimpiin käsitteisiin lukeutuva monimerkityksinen, usein käytetty ja vahvasti kontekstisidonnainen partikkeli, jolle ei ole vastinetta länsimaisissa kielissä. Aiheesta ei ole kirjoitettu aiemmin suomeksi kielitieteen näkökulmasta. Tätä aukkoa paikattiin selvittämällä narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla, mitkä ovat le-partikkelin kieliopilliset funktiot kiinan- ja englanninkielisen tutkimuskirjallisuuden mukaan. Tuloksia voidaan hyödyntää sekä kieltenopetuksessa että jatkotutkimuksessa. Aineiston näkemykset ovat hyvin monimuotoisia, osittain keskenään ristiriitaisia ja toisaalta eri näkökulmista partikkelia tarkastelevia. Yksimielisyyttä esiintyi lähinnä siitä, että ilmaisut saavat erilaisia merkityksiä le-partikkelin sijaitessa lauseen eri osissa. Lisäksi valtaosassa aineistoa merkityksen tulkinta nähtiin vahvasti kontekstisidonnaisena. Le ilmaisee pääasiassa ajallisia suhteita ja evaluoivia kielenpiirteitä (modaalisuus, miratiivisuus ja affektiivinen asennoituminen) sekä toimii suullisen vuorovaikutuksen koordinoinnin keinona – mutta myös muunlaisia funktioita tunnistettiin. Keskeisistä funktioista oli vähiten erimielisyyttä ajallisista suhteista: yleisimmän näkemyksen mukaan le ilmaisee lähinnä perfektiivistä (mutta melko usein myös imperfektiivistä) aspektia, joskin tästä ja perfektiivisyyden määritelmästä oli erilaisia näkemyksiä. Lisäksi osassa aineistoa le mainittiin myös perfektin tunnuksena. Aineisto jättää osittain epäselväksi, millaista modaliteettia tai asennoitumista le viestii, mutta tulkinnan nähtiin riippuvan pitkälti kontekstista, ja partikkelilla havaittiin myös modaliteetin intensiteettiä säätelevä rooli. Suullisessa vuorovaikutuksessa le toimii muun muassa puheenvuoron vaihdon vihjeenä. Partikkelin käytössä osoitettiin olevan yksilöllisiä eroja, jotka johtuvat sekä alitajuisista että tietoisista tulkintaeroista ilmaisujen rajattuuden suhteen ja sen käytöstä esimerkiksi kirjallisen ilmaisun tyylikeinona. Partikkelin käytön omaksumisesta tekee haastavaa se, ettei ole mitään tiettyä kontekstia, jossa sitä olisi välttämätöntä käyttää, vaan usein esimerkiksi tiettyjä ajallisia suhteita tai affektiivista suhtautumista voidaan ilmaista muillakin tavoilla. Kirjallisuuskatsaus osoitti, ettei le-partikkelin funktioista tai siitä, mihin kielellisiin kategorioihin se liittyy vallitse likimainkaan yksimielisyyttä. Lisäksi osaa aineistosta rajoitti keskittyminen lausetason analyysiin ja kirjalliseen ilmaisuun. Näistä syistä on tarvetta monipuoliselle jatkotutkimukselle, jossa huomioidaan niin syntaksi, semantiikka, pragmatiikka, kognitio kuin fonologiakin ja tarkastellaan sekä suullista että kirjallista viestintää. Analyysissa ei tule pitäytyä liialti länsimaisten kielten rakenteiden mukaisissa kategorioissa, vaan etenkin julkilausumattoman kielellisen ja ei-kielellisen kontekstin merkitys kiinassa on huomioitava selvemmin.

Aims. One of the most common symptoms in aphasia is anomia, or word-finding difficulty. When retrieving words, that one has already learned causes a challenge, it is understandable that learning new ones can be difficult for people with aphasia. Studies have proven, though, that the ability to learn novel words doesn’t necessarily disappear in aphasia, but there is a wide individual variation in the learning ability. Because the ability to learn has been found to correlate with the response to therapy in aphasic individuals, researching learning and understanding it better is important from the clinical point of view. There are a lot of factors that affect learning, and modality could be one of them. In some previous studies, it has been noted that aphasic individuals were only able to learn novel words if they were in a written format. The aim of this study was to find out more about the effect of modality on learning novel words in chronic aphasia, and to compare the learning results of the aphasic individuals with those of healthy control participants. Methods. Two aphasic (AFA1 and AFA2) and two healthy control participants were recruited for this study. The learning experiment consisted of four learning conditions with different input-output modality combinations, meaning that the participants first either read or heard the words, and then either said them out loud or wrote them down. In each condition, there were 15 word-picture pairs to learn. The words were pseudowords and the pictures were black-and-white drawings of ancient farming equipment. Results and conclusions. The results of this study support the earlier results that suggest that even in chronic aphasia, learning novel words is still possible, but there is a lot of variation. In this experiment, AFA1 could learn words well, but AFA2 didn’t really learn them at all. Modality was found to be significant as well, since the learning results even for AFA1 were poor in two of the four learning conditions. Unlike in the previous studies, AFA1’s learning wasn’t dependent on reading the words but on writing them. Though her performance was most successful in the condition where the words were read and then written. In this condition, she learned all the 15 words and her learning was on the level of the healthy control participant. As of now, only few studies have been done on the effect of modality on learning in aphasia, but the results from this study and the previous ones encourage to do more research on this subject. Because a link has been found between learning ability and response to therapy, figuring out the best way to learn for each aphasic individual might also affect the treatment outcomes.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen asema ruotsin kielellä on julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla Suomessa vuoden 2019 lopussa ja mitä muita kieliä tarvitaan suomalaisilla työmarkkinoilla. Aineistona käytetään työpaikkailmoituksissa esitettyjä kielitaitovaatimuksia. Aiemmat tutkimukset ja kirjallisuus ovat keskittyneet tarkastelemaan ruotsin kieltä ja sen käyttöä julkisissa ja yksityisissä organisaatioissa (ks. esim. Tandefelt 2003; Lassus & Tanner 2019). Tietääkseni ruotsin kielen asemaa ei ole tutkittu aiemmin kolmannen sektorin organisaatioissa. Ruotsin kielen asemaa on perusteltua tutkia sektoreittain, sillä kielitaitovaatimusten taustalla voidaan nähdä eri tekijöitä eri sektoreilla, kuten taloudellisia syitä ja kielilainsäädännön velvoitteita (ks. laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (423/2003)). Tutkielma on määrällinen sisällönanalyysi, jossa tutkitaan eksplisiittisiä kielitaitovaatimuksia 88 työpaikkailmoituksessa Uudeltamaalta ja 14 Pohjanmaalta. Tutkielmassa tutkitaan myös 30 työpaikkailmoituksen avulla, mitkä taitotasot ja kielitaidon osa-alueet esiintyvät ruotsin kielen vaatimusten ohessa. Analyysi perustuu työpaikkailmoituksissa esiintyvien, taitotasoja kuvaavien adjektiivien ja kielitaidon osa-alueisiin viittaavien ilmaisujen ryhmittelystä valtionhallinnon kielitutkinnoissa (ks. valtioneuvoston asetus 481/2003) määriteltyihin taitotasoihin (tyydyttävä, hyvä, erinomainen) ja kielitaidon osa-alueisiin (suullinen, kirjallinen, ymmärtäminen). Tutkielmassa tutkitaan myös erikseen 14 ruotsinkielistä työpaikkailmoitusta. Tarkoitus on selvittää, millainen suhde kirjoittajan ja lukijan välillä on ja esitetäänkö ruotsin kielen taito ilmoituksissa vaatimuksena vai etuna. Aineistoa tutkitaan pääasiassa systeemis-funktionaalisen kieliteorian ideationaalisen (tässä tutkimuksessa: osallistujaroolit) ja interpersoonaisen metafunktion (tässä tutkimuksessa: modaliteetti) avulla. Aineistoa tutkitaan myös perinteisen kieliopin avulla. Tutkielman tulokset osoittavat, että suomalaisilla työmarkkinoilla tarvitaan kolmea kieltä, suomea, ruotsia ja englantia. Erityisesti englannin kielen asema korostuu tutkielmassa niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Ruotsin kielellä on tulosten mukaan suhteellisesti vahvin asema julkisella sektorilla. Vertailtaessa Uudenmaan kielitaitovaatimuksia Pohjanmaan kielitaitovaatimuksiin, voidaan havaita viitteitä siitä, että ruotsin kielen asema vaihtelee alueittain, sillä ruotsin kieli mainitaan suhteellisesti useammin Pohjanmaalla. Tutkielmassa käytetyn aineistonkeruumenetelmän myötä kolmannen sektorin työpaikkailmoitusten määrä osoittautui vähäiseksi, minkä vuoksi tämän tutkimuksen avulla ei voida vetää suuria johtopäätöksiä kolmannen sektorin kielitaitotarpeista. Työpaikkailmoitusten (30 kpl) avulla voidaan havaita viitteitä siitä, että ruotsin kielen taitotasovaatimus vaihtelee sektoreittain. Julkisen sektorin ilmoituksissa mainitaan useimmiten vaatimuksena tyydyttävä ruotsin kielen taito, yksityisen sektorin ilmoituksissa erinomainen kielitaito ja kolmannen sektorin ilmoituksissa hyvä kielitaito. Materiaalin pienen koon ja kvalitatiivisten aineistonkeruumenetelmien valossa on kuitenkin syytä suhtautua kriittisesti tähän tulokseen. Tulokset osoittavat myös, että ruotsin kielen taitoa ei suurimmassa osassa ilmoituksista määritellä viittaamalla erikseen suulliseen tai kirjalliseen kielitaitoon, tai kykyyn ymmärtää sitä. Tämä voi johtua siitä, että vaatimus ruotsin kielen osaamisesta sisältää itsessään nämä kielitaidon osa-alueet, jolloin näitä ei erikseen mainita. Ruotsinkielisten ilmoitusten analyysi osoittaa, että suhde kirjoittajan ja lukijan välillä on etäinen. Havainto tukee Helgessonin (2011 a & b) toteamusta siitä, että työpaikkailmoituksessa osapuolet ovat lähtökohtaisesti tuntemattomia toisilleen, ja niille on tyypillistä kohteliaisuus ja etäisyys. Vain osassa ilmoituksista käytetään kielellisiä keinoja, joiden avulla lähennetään kirjoittajan ja lukijan välistä suhdetta, kuten persoonapronominin ”me” (på svenska ”vi”) käyttö, kun organisaatio viittaa itseensä ja lukijan sinuttelu. Molemmat on aiemmissa tutkimuksissa esitetty lisäävän läheisyyttä kirjoittajan ja lukijan välillä (Lassus 2010; Norrby, Nilsson & Nyblom 2007). Modaalianalyysi osoittaa, että velvoittavuus ilmoituksissa on korkea eli ruotsin kieli voidaan nähdä vaatimuksena. Tämä johtuu mitä todennäköisimmin siitä, että ilmoitukset ovat ruotsinkielisiä ja jo niiden ymmärtäminen vaatii ruotsin kielen taitoa.

Background. One way to define aphasia is to consider it as an impairment of language functions emerging after the period of language acquisition. Aphasia is most often due to an ischemic or hemorrahagic stroke and causes common problems in word retrieval, naming as well as expressive and receptive language skills. The symptoms of aphasia may be mild moderate, severe or most severe depending on the lesion size and location. The recovery from aphasia is based on the reorganization of neural networks in the brain and is generally divided into three main phases: acute, subacute and chronic. Acquisition of novel words requires intensive exposition to them through hearing or seeing as well as a good functioning of short-term and long-term memories. There has been only a little research in acquisition of novel words in subacute aphasia. Objectives. The aim of this thesis is to investigate the ability of a person in subacute phase of aphasia to learn novel words in a situation resembling ambiguous natural language learning context. Another aim is to study the connection between the learning ability and the language profile of the participant. Methods. The research material consisted of background information of the participant as well as the results of linguistic-cognitive tests and the novel word learning test. In the last-mentioned the participant learned six nonwords and their picture referents cross-situationally which means that the correct word-referent pairs develop gradually with the help of participant's own observations and feedback. Results and conclusions. Compared to the results of the nearest study available as to the study design the participant showed both statistically significant ability to learn novel words and also ability to store the new material during one week after the testing. In spite of a severe aphasia the participant reached the highest learning results together a chronic participant whose aphasia severity grade was mild. One possible explanation to this may be that the participant could make a successful advantage of both the residual of the linguistic-cognitive profile as well as the visual modality of the word learning task.