Browsing by Subject "musiikkitiede"

Tässä tutkimuksessa esitän matemaattisen mallin kuulohavainnossa syntyvien ääniobjektien kuvaamiseen neliulot-teisessa topologisessa avaruudessa. Aluksi analysoin kolmea musiikkiesimerkkiä niiden havaittavien ulottuvuuksien kautta. Musiikkiesimerkit ovat lyhyet katkelmat teoksista Syrinx (Debussy 1913), jousikvartetto nro. 12 op. 127 (Beethoven 1825) sekä Les objets obscurs (Parmerud 1991). Tarkoituksena on saavuttaa ymmärrys ääniobjektista moniulotteisena havaintona sekä luoda käsitteistö tutkimuksen jatkoa varten. Ääninäytteitä käsittelen kuulomaise-ma-analyysin, spektromorfologian ja ääniobjektin aikaskaalojen näkökulmista havaintoanalyyttisesti ja käsitteellisesti. Käytän havainnoivina menetelminä kriittistä kuuntelua ja signaalianalyysia. Erottelen ja raportoin näistä ääninäytteistä kaikki kuuloaistilla havaittavat eriytyneet ääniobjektit. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa luon itse siniäänistä koostuvan ääniobjektin. Tätä ääniobjektia analysoin ensimmäisen analyysiluvun metodologian ja käsitteistön puitteissa. Lisäksi taulukoin objektin MIDI -datasta datajoukon. Näitä havaintorakenteellisen analyysin tuloksia ja datajoukkoa käytän aineistona kolmannessa analyysivaihees-sa. Tämän aineiston avulla yhdistän äänihavainnon, ääniobjektin ja siihen liittyvän analyyttisen käsitteistön tutkimuksen matemaattiseen ulottuvuuteen, eli topologiseen kuvaukseen. Kolmannessa analyysivaiheessa luon tästä itse tuotetusta ääniobjektista topologisen representaatiomallin. Ensin käsittelen itse tuotetun ääniobjektin havaintorakenteellista jäsentymistä joukko-opin näkökulmasta. Eli sitä, mitkä havaintorakenteellisten yksiköiden väliset suhteet ovat joukko-operaatioiden, kuten yhdisteen, leikkauksen ja erotuksen näkökulmista. Sen jälkeen esittelen sen neliulotteisen topologisen avaruuden, jossa ääniobjektien representaatio mahdollistuu. Lopuksi kuvaan itse tuotetun ääniobjektin havaintoperusteisen rakenteen topologisesti aiemmin luodussa neliulotteisessa avaruudessa. Tutkimuksen tuloksena voin sanoa, että tämä topologinen malli vaikuttaa toimivalta äänitapahtumien havaittujen ulottuvuuksien kuvaamiseen. Tämä malli voi toimia lähtökohtana laskennallisen musiikkianalyysimenetelmän kehityksessä.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä tutkielmassa tutkin intersektionaalisesta näkökulmasta W. A. Mozartin Taikahuilu-oopperaa keskittyen erityisesti sen neljään henkilöhahmoon: Paminaan (Eeva Hartemaa), Taminoon (Tuomas Katajala), Sarastroon (Jyrki Korhonen) sekä Yön kuningattareen (Tuuli Takala). Tarkastelen intersektionaalisen metodin avulla, miten henkilöhahmot representoidaan alun perin Komische Operissa toteutetun Taikahuilun version näyttämötoiminnassa ja oopperan musiikissa erilaisten identiteetin tasojen ja erojen kautta. Pyrin selvittämään, miten haastatellut laulajat kokivat nämä representaatiot, ja kuinka he toteuttivat tai muokkasivat niitä omassa esiintymisessään. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on osoittaa, että sukupuolentutkimuksessa ja laajemmin kulttuurintutkimuksessa tärkeä intersektionaalisuuden käsite ja näkökulma on sovellettavissa myös oopperantutkimukseen. Käsitteen tuominen tälle musiikintutkimuksen osa-alueelle synnyttää uutta tietoa länsimaisesta oopperasta ja sen esittämisestä nykypäivänä. Tutkimustani varten sain arvokkaan tilaisuuden kerätä aineistoa haastattelemalla neljää Suomen Kansallisoopperan solistia eli Eeva Hartemaata (Pamina), Tuomas Katajalaa (Tamino), Jyrki Korhosta (Sarastro) ja Tuuli Takalaa (Yön kuningatar). Seurasin myös tutkimani Taikahuilun version lavaharjoituksia useana päivänä. Haastattelumenetelmänä käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua, jonka kysymyksiin laulajat vastasivat yksitellen puhuen vapaasti haastattelun teemoista. Henkilöhahmojen intersektionaalinen analyysi toi esiin jokaisen hahmon monet ulottuvuudet, ja tutkielmaa voikin pitää hahmojen läpikotaisena tarkasteluna liittyen muun muassa sukupuoleen, luokka-asemaan ja ikään. Analyysi toi esiin paljon sellaista oopperan syntyaikaan liittyvää symboliikkaa, joka on relevanttia yhä nykypäivänä: esimerkiksi naisten ja miesten epätasa-arvoisuus, patriarkaalisuus ja suhtautuminen etnisiin “toisiin”. Hahmojen persoonat ja tavoitteet kuuluvat niille kirjoitetussa musiikissa, kuten myös oopperan muu symboliikka aina vapaamuurariudesta pyhiin toimituksiin ja verisiin kostojulistuksiin.

Tutkimukseni käsittelee musiikin funktioita Akira Kurosawan elokuvissa Rashomon ja Seitsemän samuraita. Tutkimukseni pääasiallinen tutkimuskysymys kuuluu, millainen rooli musiikilla on Akira Kurosawan toisen maailmansodan jälkeisissä elokuvissa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys koostuu Anu Juvan (2008) elokuvamusiikin funktioanalyysistä, jossa elokuvamusiikin eri käyttötavat jaotellaan kokemuksellisiin, sisällöllisiin, rakenteellisiin ja ulkoisiin funktioihin. Täydennän teoreettista viitekehystäni elokuvamusiikin analyysin konventionaalisilla metodeilla ja käsitteillä. Ennakko-oletukseni oli, että musiikilla on Kurosawan elokuvissa merkittävä informatiivinen rooli. Perustin oletukseni Kurosawan omiin sanoihin, joiden mukaan hän halusi antaa elokuviensa henkilöhahmoille omat musiikilliset teemansa. Tutkimukseni tieteellinen arvo perustuu Kurosawan elokuvamusiikkia sekä säveltäjä Fumio Hayasakaa koskevan aikaisemman tutkimuksen harvinaisuuteen. Kurosawa oli musiikillisesti huomattavan valistunut, joten hänen suhteensa elokuvamusiikkiin ja tapansa hyödyntää musiikkia tarjoavat mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Analyysini tulokset vahvistivat oletukseni musiikin roolista Kurosawan elokuvissa. Tutkimukseni todistaa, että Kurosawan elokuvissa musiikki muodostaa tärkeän informatiivisen tason. Ylivoimaisesti yleisin molemmista elokuvista löytyvä musiikin funktio on sisällöllinen, jolloin musiikin tarkoituksena on tuoda elokuvaan ja sen hahmoihin jotain uutta ja tukea kuvamateriaalia informaation syöttämisessä elokuvan kokijalle. Erityisesti Seitsemän samurain musiikillinen ääniraita on vahvasti johtoaihepainotteinen, mikä korostaa musiikin merkitystä elokuvakokonaisuuden rakentajana.