Browsing by Subject "myytit"

Tutkielmassani lähestyn opiskelijoiden tekemää seksityötä tarkastellen siihen liittyvän salailun ulottuvuuksia subjektipositioiden kautta sekä analysoiden naiseuteen ja seksuaalisuuteen kytkeytynyttä myyttistä kuvastoa. Tavoitteenani on selvittää, miten seksityötä tekevät opiskelijat erittelevät siviilielämän ja seksityön positioita ja miten he suhteuttavat seksityötä yhteisön asenteisiin ja kulttuurisiin merkityksiin. Tämän yhteydessä selvitän stigman ja tabun merkityksiä aineistoni seksityöntekijöiden kokemuksissa. Kartoitan lisäksi seksityöhön liittyviä naiseuden ja seksuaalisuuden myyttisiä kuvastoja pohtien, millainen on myyttisen tiedon seksityöntekijä ja millaisena huonon naisen myytti näyttäytyy seksityön puitteissa. Tutkielmani kaksiosaisen aineiston ensimmäinen osa koostuu viidestä kevään 2015 aikana toteutetusta seksityötä tekevän opiskelijan puolistrukturoidusta haastattelusta. Toinen osa puolestaan sisältää seksityötä tekevien opiskelijoiden viisi blogia, joita on julkaistu aikavälillä 2012–2018. Tutkielmani teoriatausta on painottunut sekä seksityötutkimukseen että myyttitutkimukseen, joiden rinnalla sovellan myös seksuaalisuutta, naiseutta, stigmaa ja tabua käsitteleviä tutkimuksia. Tutkielmani metodipohja puolestaan on diskurssianalyysissa ja Mary Douglasin symboliantropologiassa. Seksityötä tutkiessa olen valottanut yhteisössä vallitsevia kulttuurisia merkityksiä ja yleistä (seksuaali-)asenneilmapiiriä. Kaikki seksin ja seksuaalisen toiminnan muodot eivät suinkaan ole tasavertaisia, vaikka seksuaaliasenteet ovatkin nykypäivänä entistä vapaamielisempiä. Seksityöhön ja seksityöntekijöihin suhtaudutaan monilta osin kielteisesti ja ennakkoluuloisesti ylläpitäen vahingollisia stereotypioita. Erityisesti seksityötä tekeviin äiteihin kohdistuu moraalisesti latautuneita odotuksia, eikä äitiyden ja seksityön nähdä sopivan saman kategorian sisälle. Samanlaisia mielikuvia koetaan kuuluvan käsityksiin opiskelijasta ja seksityöstä. Seksityöntekijät eivät kuitenkaan itse suurilta osin häpeä seksityötä tai koe sitä saastuttavana, vaan ongelma nähdään olevan yhteisön asenneilmapiirissä. Aineistossa ilmenee, miten uhriuden, tautisuuden ja rikollisuuden diskurssit määrittävät julkisessa keskustelussa esitettyjä kuvia seksityöntekijästä. Näitä diskursseja kuitenkin pyritään kyseenalaistamaan seksityöntekijöiden keskuudessa. Samalla kritisoidaan kaupallisen seksin toimijoiden näkemistä yhtenäisenä ja homogeenisenä joukkona. Analyysini perusteella seksityö on ilmiönä varsin moninainen, ja paikoitellen aineistoni seksityöntekijöillä on yhteistä lähinnä se, että jokainen heistä työskentelee opintojen ohella kaupallisen seksin alalla. Monin paikoin heille on yhteistä myös seksityön keskiluokkaisuus, työhön suhtautuminen siviilielämän ehdoilla ja halu estää seksityön tuleminen julki laajassa mittakaavassa. Salailulla ja stigmalla koetaan tässä mielessä olevan jatkumoa nykyhetken lisäksi myös tulevaisuudessa, jopa seksityön lopettamisen jälkeisessä ajassa. Ajallisten ulottuvuuksien lisäksi salailu ja stigma ulottuvat työminän alueelta siviilielämän puolelle, ja näitä eri positioita pyritäänkin pitämään erillään. Erityisesti äidin positio rajataan tiukasti erilleen seksityöpositiosta. Työminään sisältyy olennaisesti myös esittämisen ja esiintymisen ulottuvuuksia, jolloin asiakastilanteisiin kuuluu nautinnon ja läheisyyden esittäminen. Näistä piirteistä huolimatta seksityötä rinnastetaan ensisijaisesti muihin töihin, ei siviilielämän suhteisiin, jolloin työssä korostuu ammatillisuuden ja asiakaspalveluasenteen esiin tuominen. Tutkielmassani esitän naiseuden myyttisen kuvaston ilmenevän seksuaalista käyttäytymistä ja naiseuden kaksijakoisuutta koskevissa odotuksissa ja merkityksissä. Seksityöntekijöihinkin liitettävä huonon naisen kuvasto pitää sisällään käsityksiä sopimattomasta seksuaalisuudesta ja siveettömyydestä, jolloin seksityön alaisuuteen on vaikea mieltää kuvia tavoiteltavasta ja sopivasta naiseudesta ja seksuaalisuudesta. Myyttisen kuvaston tutkimisella on seksityön kohdalla yhteiskunnallista ja kulttuurista painoarvoa, sillä myyteillä on kulttuuristen merkitysten, arkipäivän käsitysten ja seksuaaliasenteiden kautta vaikutusta laajimmillaan jopa siihen, miten viranomaiset, poliittiset päättäjät ja laaja yleisö suhtautuvat seksityöhön ja seksityöntekijöihin.

Tutkimus on videopelistä nimeltä God of War (2018) ja siinä esiintyvistä skandinaavisen mytologian jumalista. Tarkoituksena on analysoida, miten videopelissä on kuvattu jumalia ja heidän tarinoitansa ja verrata niitä skandinaavisen mytologian jumaliin ja myytteihin. Analysoinnin kohteena ovat kreikkalainen sodan jumala Kratos, joka on pelin päähahmo, skandinaavisen mytologian tietäjä Mimir, kavala jumala Loki, Thorin pojat Magni ja Modi, hedelmällisyyden jumalatar Freija ja hänen poikansa Balder sekä Odinin soturinaiset eli valkyriat. Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, jossa käytetään pelikeskeistä metodia, eli niin sanottua pelisisällönanalyysia. Pelasin videopelin itse ja tein samalla siitä havaintoja ja muistiinpanoja. Myöhemmin luin eri lähteistä skandinaavisesta mytologiasta ja keräsin tiedot peliin liittyvistä jumalista. Tärkeimmiksi lähteikseni muodostui Benjamin Thorpen kirja vuodelta 1851 ”Northern Mythology” sekä nettisivustot Vikingr.org ja Mythopedia.com. Pelikeskeistä tutkimusmenetelmää käyttäen pystyin tutkimaan videopelin sisältöä samalla tavalla kuin lukisin tekstiä ja vertailin sitä mytologian teksteihin. Videopelissä on selkeästi käytetty inspiraationa monia eri skandinaavisen mytologian jumalia ja myyttejä. Suurimmat ja tunnetuimmat näistä ovat Freijan ja Friggan rooli äitinä ja Odinin vaimona, Mimirin kaivo ja Odinilta saatu rangaistus sekä Balderin kuolema Lokin huijauksen ja mistelin lopputuloksena. Videopelissä nähdään myös paljon muuta Skandinavian muinaisuskoon liittyvää, kuten maailman synnyn ja lopun myytit, yhdeksän maailmaa ja niitä yhdistävä Maailmanpuu.

Pro gradu -tutkielmassani esitän, että moderneja salaliittoteorioita, jotka ovat merkittävä tekijä nykyisessä informaatiopainotteisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa, on mahdollista tutkia tieteellisen myyttitutkimuksen metodein ja käsittein. Tämän jälkeen osoitan rinnastuksen toimivuuden soveltaen myyttitutkimuksen työkaluja keräämääni verkkoaineistoon, joka koostuu viime vuosina kirjoitetuista salaliittoteoreettisista teksteistä. Tutkielmani ensimmäisessä osassa määrittelen ensin käsitteen “moderni” kiinnittäen huomiota eräisiin modernin piirteisiin, jotka osaltaan selittävät salaliittoteorioita. Tämän jälkeen esittelen sekä historiallisia että nykyisiä tieteellisiä näkemyksiä salaliittoteorioiden ominaispiirteistä, rakenteista ja funktioista. Huomioni keskittyy ensisijaisesti niin kutsuttuun Uuden maailmanjärjestyksen salaliittoteoriaan, joka kuvaa salaisen tahon toteuttamaa laajamittaista suunnitelmaa diktatuurisen maailmanvaltion perustamiseksi. Seuraavaksi muotoilen käsitykseni myyteistä suhteessa vanhempaan ja uudempaan myyttien tutkimukseen ja käyn läpi ne nykypäivän myyttitutkimuksen käsitteet, jotka ovat tutkielmani kannalta oleellisia. Lopuksi yhdistän edellä mainitut teoriataustat perustellakseni sen, että salaliittoteoriat muistuttavat myyttejä ominaisuuksiltaan, rakenteiltaan ja funktioiltaan ja että ne ovat tutkittavissa samoista teoreettisista lähtökohdista kuin myytit. Esitän, että niitä voi nimittää salaliittomyyteiksi. Näen salaliittomyyttien tutkimuksessa erityisen hyödylliseksi “myyttisen diskurssin” käsitteen. Sen avulla on mahdollista etsiä salaliittoteoreettisuuden myyttisiä piirteitä laajemminkin kaikenlaisesta symbolisesta viestinnästä ja kielenkäytöstä. Tutkielman toisessa osassa analysoin seitsemän suomalaisen verkkosivun kirjoituksista koostuvan aineistoni myyttisiä diskursseja, joita kirjoittajat hyödyntävät Uutta maailmanjärjestystä kuvatessaan. Aineisto sisältää niin äärioikeiston poliittisia tekstejä kuin new age -piirien uushenkisiä kirjoituksiakin. Analyysin tuloksena aineistosta nousee esiin neljään kategoriaan sijoittuvia diskursseja: ensimmäinen kuvaa jatkuvaa epäluuloa “pintaan” eli siihen, mikä on välittömästi nähtävissä, ja painottaa totuuden löytyvän syvemmältä; toinen esittää salaliittomyyttisen vastustajan äärimmäisenä pahana, joka on hyvin voimakas mutta silti voitettavissa; kolmas hahmottelee tämän vastustajan historiallisesti jättimäistä suunnitelmaa, jonka tavoite on monien alistaminen yhdeksi; neljäs kategoria koostuu keinoista, joita salaliittoteoreetikot esittävät mainitun suunnitelman vastustamiseksi. Johtopäätöksenä totean, että salaliittoteoriat ovat niihin uskoville tärkeitä maailman käsitteellistämisen tapoja sekä myyttistä, arkilogiikan ylittävää kieltä, minkä vuoksi niiden kumoaminen esimerkiksi tieteellisistä lähtökohdista usein epäonnistuu. Salaliittoteoriat muodostavat pikemminkin oman, laaja-alaisen uskomusjärjestelmänsä. Siinä tapauksessa kriittinen myyttitutkimus, joka tutkii analyyttisesti salaliittoteorioiden merkityksiä ja funktioita, on hyödyllisempi kuin niiden totuusarvoja punnitseva lähestymistapa.

Yksi vuoden 2009 suurimpia mediailmiöitä oli H1N1-viruksen aiheuttama sikainfluenssapandemia. Meksikosta huhtikuussa 2009 maailmalle levinnyt influenssavirus virisi muutamassa kuukaudessa mittavan kansallisen ja kansainvälisen mediahuomion saattelemana paikallisesta epidemiasta maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Lopulta neljätoista kuukautta kestäneen pandemiaajanjakson aikana influenssavirus heijastui suomalaiseen yhteiskuntaan sekä välittömästi että välillisesti median kautta lukemattomin eri tavoin, joista kymmenet tuhannet sairaustapaukset ja 44 kuolemantapausta olivat vain jäävuoren huippu. Tutkimuksen tavoite on tehdä näkyväksi miten ja minkälaiseksi Helsingin Sanomien sikainfluenssauutiskuvat konstruoivat laajan ja moninaisia vaikutuksia omanneen yhteiskunnallispoliittisen ilmiön. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa ajatus todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta: todellisuus muodostuu sosiaalisissa määrittelyprosesseissa, joista yhä suurempi osa pohjautuu välittömän kokemuksellisuuden sijaan mediarepresentaatioihin. Median uutisointi vaikuttaa siis paitsi arkitodellisuutemme rakentumiseen myös yhteiskunnallisten ilmiöiden käsittelyyn ja ratkaisuun sekä konkreettisemmalla tasolla esimerkiksi terveydenhuollon piirissä noudatettuihin käytänteisiin ja priorisointeihin. Sikainfluenssauutisoinnin yhteiskunnallispoliittisen merkittävyyden vuoksi sitä on myös syytä tutkia yhteiskunta- ja viestintätieteellisestä näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalisen konstruktivismin, semiotiikan ja myytti-käsitteen varaan. Postmoderneissa mediatodellisuuden kuvauksissa mediarepresentaatioiden ja todellisuuden välisen suhteen on koettu muuttuneen entistä ohuemmaksi, mihin viittaavat teoreettiset näkemykset esimerkiksi yhteiskuntien medialisoitumisesta ja Jean Baudrillardin hypertodellisuudesta. Kärjistetysti ilmaistuna uutisrepresentaatioon vaikuttaa korostuneesti ilmiön muoto todellisuuden tapahtumien ja sisällön sijaan. Edellä mainituista näkökulmista kumpuaa tutkimuksen tavoite tutkia uutiskuvien pintarakenteen lisäksi niiden kulttuurista muotoa myytti-käsitteen avulla. Roland Barthesin mukaan myytti on kertomus, jonka avulla kulttuuri jäsentää ajatteluamme, mutta samalla esittää pikkuporvarillisen kulttuurin naturalistisena olemisen tilana. Demystifioimalla kulttuurisidonnaisesti värittynyt representaatio on mahdollista tehdä näkyväksi myyttien salatun historian ja niiden yhteiskunnallispoliittisen toiminnan vaikutus sikainfluenssauutiskuvien taustalla. Tutkimusaineisto on pandemia-ajanjaksona Helsingin Sanomissa julkaistut sikainfluenssaa käsitelleet uutiskuvat välittömine tekstuaalisine konteksteineen (N=73). Tutkimuksen metodologia on kaksivaiheinen: Ensiksi sisällönanalyysin avulla luokiteltiin tutkimusaineisto ensisijaisen kuva-aiheen mukaan luokiksi ja ryhmiksi. Toisessa vaiheessa yleisimpiä ja merkityksellisimpiä kuvateemoja analysoitiin semioottisen analyysin avulla tavoitteena myyttien nimeäminen ja niiden historian näkyväksi tekeminen. Tutkimusaineiston yleisin kuva-aihe on resurssipulan uhka (15 uutiskuvaa). Representaatiot potilaista ja terveydenhuollon asiakkaista joko jonottamassa tai odottamassa hoitoa sisältävät implisiittisesti viestin hoidon tai rokotteen riittämättömyydestä kaikille tarvitseville. Valtaosassa tutkimusaineiston uutiskuvissa (38 uutiskuvaa) biolääketieteellinen eetos ja näkökulma korostuvat jättäen marginaalin yksilön kokemuksellisen ulottuvuuden ja taudin potemuksen. Kokonaan uutiskuvastosta jää uupumaan ilmiön konstruointi poliittisesta näkökulmasta. Uutiskuvien hallitseva myyttinen perustarina jäsentää yhteiskuntaa jatkuvasti kehityksen tilassa olevana järjestelmänä, joka (biolääke)tieteen kumulatiivisen luonteen vuoksi on alati vastustuskykyisempi luonnon ilmiöitä vastaan. Edistysmyytille jännitteen luo sen binaarinen vastakohtapari yhteiskunnan pysähtyneisyydestä ja rappiosta. Tutkimusaineiston uutiskuvat sisältävät myös edistysmyytille vaihtoehtoisia joskin alisteisia näkemyksiä. Esimerkiksi viidesti uutiskuvissa toistunut kuvateema äidistä lapsineen arkisissa askareissa korosti äidin roolia ja velvollisuuksia yhteiskunnallisen ilmiön ratkaisussa.

Tutkielman aiheena on perulainen pishtacon legenda, jonka historia ulottuu satojen vuosien taakse. Legendassa pishtaco on murhaaja, joka saalistaa alkuperäiskansataustaisia uhrejaan ihmisrasvan takia. Usein pishtacoon viitataan valkoisena, ulkomaalaisena miehenä. Pishtacon legendan kiehtovuus piilee sen uudistumiskyvyssä. Legendan ydin säilyy samana, mutta yksityiskohdat mukautuvat aikakauteen. Kolonialismin kaudella pishtaco oli munkki, joka keräsi rasvaa kirkonkellojen kiillotukseen, nykyisin rasvaa kerrotaan kaupattavan esimerkiksi kansainväliseen kosmetiikkateollisuuteen. Digitalisaation aika etenkin 2000-luvulla on mahdollistanut uudenlaisia tarinankerronnan muotoja. Haluankin tutkimuksessa selvittää, millaisia digitalisaation ajan pishtaconarratiivit ovat, miten fakta ja fiktio limittyvät niissä ja miksi pishtaconarratiivit ovat edelleen niin ajankohtaisia. Metodinani käytän kontekstualistista narratologiaa, eli tarkastelen pishtaconarratiiveja niiden yhteiskunnallisista konteksteista riippuvaisina. Analyysini nojaa keskeisesti Jeffrey Cohenin kehittelemään hirviöteoriaan, jonka mukaan kulttuurin luomat hirviöt ovat itseasiassa tuon kulttuurin ruumiillistumia, ja siksi omiaan kulttuurintutkimuksen lähtökohdaksi. Voidakseni ymmärtää nykynarratiiveja paremmin, käyn läpi keskeisiä hetkiä pishtacon historiassa. Esittelen pishtacoa koskevaa eri alojen tutkimusta, ja käytän sitä sekä lähteenä että analyysini kohteena. Vaikka pishtacon legendaa ajatellaankin kansantarinoina, tutkijat ovat itseasiassa muokanneet sitä ajan kuluessa huomattavasti. Aineistoni koostuu neljästä elokuvasta ja kymmenestä uutisartikkelista. Perussa 2000-luvulla syntyneen omaehtoisen, alueellisen elokuvan kulttuurin voi nähdä jatkavan ikiaikaista suullisen tarinankerronnan perinnettä. Kansanperinteen kauhuaiheet ovat näissä elokuvissa hyvin edustettuina. Kuvailen, miten aineistoni neljä elokuvaa käsittelevät pishtacon tarinan kautta esimerkiksi terrorismin kauden traumoja, korruptiota tai muutoksen pelkoa. Uutisartikkelini ovat loppuvuodelta 2016, jolloin sosiaalisessa mediassa levisi huhuja pishtacoista, ja väkijoukot vangitsivat ja pahoinpitelivät useita syyttömiä pishtacoiksi epäiltyinä. Aineistoni osoittaa, että pishtacon legendan ydin ei olekaan pishtacon itsensä ominaisuuksissa, vaan yhteiskunnallisen turvattomuuden tematiikassa, jota kaikki pishtacotarinat ilmentävät. Niitä yhdistää paranoija siitä, että pishtaco voi olla kuka tahansa, jopa ystäväsi tai naapurisi. Epäluottamus kaikkia virallisia auktoritteeteja kohtaan on niissä vahva, joko viranomaiset eivät kykene auttamaan tai sitten pettävät verisesti. Ymmärsin myös tutkimuksen aikana, että pishtaconarratiivissa hirviöitä onkin yhden sijaan ollut aina kaksi. Kolonisaation aikaan valloittajat kohtelivat alkuperäiskansaa hirviönä, joka tulee joko tappaa tai assimiloida yhteiskuntaan muun muassa uskonpuhdistuksen keinoin. Pishtaco on syntynyt reaktiona tähän sortoon ja toiseuttamiseen, Pishtacoon uskovan kansan hirviöistäminen näkyy edelleen esimerkiksi aineistoni lehtiartikkelien narratiivisissa valinnoissa. Peru on yhä kahtiajakautunut maa, ja nämä kaksi hirviötä, vallanpitäjiä edustava pishtaco ja alistettu (alkuperäis)kansa, jatkavat taisteluaan.

Pro gradu -työni tarkastelee eläinten asemaa arkaaisen Rooman kaupungin muodostumisesta kertovissa myyteissä. Lähteenäni ovat Titius Liviuksen kirjat I ja II. Myyttien Rooma oli agraariyhteisö, jonka muodostuminen, laajentuminen ja menestyminen oli huomattavissa määrin riippuvainen eläinten panoksesta. Tästä huolimatta eläimet vaikuttavat puuttuvan myyteistä lähes kokonaan. Tutkielmani päätehtävänä on nostaa esiin eläinten obskuureiksi jäävät hahmot ihmisen toiminnan takaa ja tarkastella eläimiin liittyviä kulttuurisia ja symbolisia merkityksiä näkökulmaltaan antroposentrisissä kertomuksissa. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu näistä lähtökohdista. Työni perustana toimii temaattinen sanastoanalyysi, jonka avulla osoitan, mitä eläimiä Liviuksen latinankielisessä lähdeaineistossa esiintyy. Analyysin avulla selvitän myös eläinten lukumäärät. Liviuksen viittaukset eläimiin jakautuvat a) suoriin eläinviitauksiin (eläinsubstantiivit ja -verbit) ja b) epäsuoriin viittauksiin (ihmisen toiminta, jossa eläimet mukana). Lisäksi käytän apuna kontekstualisointia tarkastellessani Liviuksen narratiivia muuta aikalaiskirjallisuutta vasten. Tutkimuksen kannalta merkittäviä kysymyksiä ovat seuraavat. Millaisissa tapahtumakonteksteissa ja -ympäristöissä eläimet esitetään, ja minkälaisia konnotaatioita niistä syntyy? Mihin eläimet sijoittuvat roomalaisessa yhteiskuntajärjestyksessä? Esiintyykö eläimillä toimijuutta? Esitetäänkö eläimet sukupuolittuneina? Tutkimuksellinen näkökulmani pohjaa humanistiseen eläintutkimukseen, joka kritisoi ihmisten aiheuttamaa eläinten näkymättömyyttä ja keskinäistä eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Tarkastelen tätä näkökulmaa vasten Andrew Feldherrin teoriaa roomalaisten sosiaalis-poliittis-uskonnollisesta ajattelusta, jolla legitimoitiin johtavien miesten imperium (oikeutettu toimijuus ja käskyvalta), jonka mukaan yhteiskunnallinen näkyvyys skaalautuu vallan ja toimijuuden suhteen. Tutkimukseni osoittaa Liviuksen perustamismyyttien sisältävän huomattavasti enemmän eläimiä, kun suorien viittausten (63 kpl) lisäksi mukaan lasketaan myös epäsuorat viittaukset (108 kpl). Myyttien fauna koostuu tavallisista arkisista eläimistä, jotka Livius asemoi tarkasti erillisiin positioihin arkaaisen yhteisön sakraalina pitämässä yhteiskunnallisessa järjestyksessä. Nämä positiot ovat siinä määrin selkeitä, että näen niiden olevan Liviuksen konstruktio. Tutkimus osoittaa myös, miten eri eläimet saavat erilaisia merkityksiä eri yhteyksissä ja osoittavat myös ihmistoimijoiden keskinäisiä jännitteitä sekä kirjoittajan eetosta. Tutkimuksesta käy ilmi, että eläimet esitetään ihmiselle alisteisina ja ne etäännytetään kerronnasta silloinkin, kun ne ovat osallistujina tapahtumissa.

The starting point of this research is the relationship between food and religion. The subject of the study is the school's religious education and in particularly textbooks of schools. The religious meanings of food looked through the myths, rites and ritual. Selected investigations of rituals and rites were sacrificing food, food regulations, fasting, alms, asceticism, communion and sacrifice of food. Selected investigations of myths were Biblical stories. The study was intended to answer the questions: What kind of meaning the religion gives to food? How do these meanings appear in religious rites, rituals and myths? What kind of differences and similarities can be found in textbooks related to the religious meanings of food? Methods: The study is qualitative and the research material is three publishing textbooks (Sanoma Pro, WSOY and Edita) from classes 7-9. The research data analysis was carried out theory-based content and narrative analysis. Results and conclusions: The relationship between religion and the food appears to be diverse school textbooks. In the Biblical stories the ratio of food and religion could be seen metaphorically, for example, Jesus describes himself as the bread of life. The food was sacrificed to the gods and ancestors. Also, the religious meanings are included the Eucharist enjoyable wine and bread. Eating habits and meanings of food substances found in food regulations meanings of different religions. The religious meaning of food in fast, asceticism and alms appears when achieving the spiritual experiences. The study advantages the development of e-learning materials and education integration between household and religion. The study also highlights a link between two different subjects.