Browsing by Subject "neuvonta"

Aims. The purpose of this study was to find out the food choices related to the main meal of the day for the elderly, what factors can be found in the background of the choices, and the attitude of the elderly towards counseling related to food choices. The theoretical framework is based on previous research on food choice, aging and nutrition in the elderly. The concept of food sense is used in the study as one of the supporting concepts of the analysis, and the research questions have been guided by Belasco's (2008) food choice triangle, where the concepts are identity, responsibility and suitability. The main questions of the study are: 1. What food choices do seniors make with the main meal of the day? 2. How do older people justify their food choices? 3. How do older people experience food counseling? Methods. The data were collected by interviewing six retirees over the age of 65. Participants in the study prepared their own meals for the day and independently took care of arranging their own food supply and purchasing food supplies. Two of the participants in the study were men and four were women, among them one couple. The research material was analyzed using the content analysis of the qualitative research. Results and conclusion. The food choices of the main meal of the day were influenced by taste, health, price and reasonableness. The food that was prepared was traditional home cooking. The food was prepared by the participants themselves, and decisions on food choices were made independently by the participants, taking into account general food recommendations and their own state of health. The factors explaining the food choices were one's own taste preferences, the utilization of seasonal raw materials and the suitability of the raw materials for one's own diet. There was not perceived a need for actual nutrition counseling. Information coming through the media was perceived as contradictory and confusing.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selventää ja kuvata tämänhetkistä maatilan talousjohtamisen neuvonnan neuvontaprosessia ja käytännön tekemistä. Tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat maatilan talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat. Lisäksi tavoitteena oli löytää uusia, hyviä toimintamalleja ja tapoja, joilla neuvojat voivat parantaa talousjohtamisen neuvontapalveluja ja omaa osaamistaan. Näin neuvonta pystyy vastaamaan paremmin maatilojen tulevaisuuden tarpeisiin. Tutkimusongelma voidaan esittää myös kysymysmuodossa seuraavilla kysymyksillä: mitkä ovat maatilan talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat ja miten neuvoja voi tulevaisuudessa paremmin tukea maatiloja talousjohtamisessa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin haastattelua ja haastattelutyyppinä teemahaastattelua. Teemahaastattelun kysymykset ja väittämät oli etukäteen laadittu. Haastattelun neljä eri teemaa olivat johtaminen, käytännöt ja työkalut, neuvonnan rooli ja tulevaisuuden kuvat. Tutkimus tehtiin haastattelemalla ProAgrian talouden- ja johtamisen asiantuntijoita eri ProAgria-keskuksista. Haastatteluun valittiin kuusi asiantuntijaa, jotka tekevät työkseen talouden- ja johtamisen neuvontapalveluita. Haastattelu toteutettiin ryhmähaastatteluna, jossa yksi haastateltavista toimi puheenjohtajana ja vei keskustelua eteenpäin etukäteen laaditun kysymys/väittämälistan pohjalta. Ryhmähaastattelu myös nauhoitettiin videolle, jota tutkija pystyi myöhemmin hyödyntämään litteroidessaan aineistoa. Tuloksia tarkasteltiin tarkemmin kahdesta eri näkökulmasta: talousjohtamisen neuvonnan ongelmakohdat sekä maatilan talousjohtamisen tukeminen neuvonnan avulla tulevaisuudessa. Tarkemmassa tarkastelussa hyödynnettiin samoja teemoja kuin ryhmähaastattelussa eli johtaminen, käytännöt ja työkalut, neuvonnan rooli sekä tulevaisuuden kuvat. Tutkimuksessa kävi ilmi, että maatilan talousjohtamisen neuvonta on hyvin haasteellista, koska kaikki asiakkaat eivät ymmärrä talousjohtamista kokonaisuutena vaan pelkästään lukujen ja laskelmien pyörittelynä. Osa asiakkaista ei myöskään tiedosta tarvitsevansa tukea yrityksensä talousjohtamiseen tai heillä ei ole käsitystä, mitä he omalta yritystoiminnaltaan haluavat. Tästä syystä, varsinkin asiakkaiden näkökulmasta, talousjohtamisen neuvonta painottuu usein laskelmien, kuten taloussuunnitelman tai maksuvalmiuslaskelman, konkreettiseen työstämiseen esimerkiksi investoinnin tai sukupolvenvaihdoksen varalle. Neuvonnan näkökulmasta isoimpana haasteena on, että talousjohtamisen neuvontaa tehdään edelleen hyvin monella eri tavalla ja usein yksin. Laskelmien avaamiseen ja analysointiin sekä eri vaihtoehtojen punnitsemiseen käytetty aika vaihtelee paljon neuvojittain. Osa neuvojista ei myöskään välttämättä kysy mielipidettä muilta asiantuntijoilta, kuten kotieläintuotannon tai peltoviljelyn asiantuntijoilta. Käytäntö on kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa ja varsinkin innovatiiviset ja ”uuden sukupolven” talousasiantuntijat hyödyntävät talousjohtamisen neuvontaa tehdessä myös muita asiantuntijoita. He myös näkevät talousjohtamisen neuvonnan laajempana kokonaisuutena, johon kuuluvat kaikki kolme talousjohtamisen eri tasoa: strateginen, taktinen ja operatiivinen taso. Neuvonnan käytännöissä myös pyritään yhä enemmän tiimityöskentelyyn. Yksi iso haaste tällä hetkellä on, että talousjohtamisen neuvonnassa tarvittava tieto on hajallaan monessa eri järjestelmässä ja ohjelmassa, jolloin tietojen kasaamiseen menee paljon aikaa. Lisäksi tiedonmäärä on valtava, jolloin relevantin tiedon saanti ja löytäminen on olleesta. Vaarana on, että analysoinnille ja päätelmien avaamiselle jää vähemmän aikaa. Lisäksi talousneuvojat, varsinkin hyvät talousneuvojat, ovat tällä ylityöllistettyjä kovan kysynnän vuoksi. Neuvonnalta vaaditaan myös todella hyviä sosiaalisia taitoja ja ulosantia, jotta asiakaskokemus on onnistunut ja asiakas saadaan ”hoksaamaan” kehittämisenkohteet. Esitetyt asiat on osattava tuoda esille siten, että asiakas sen ymmärtää oikein ja vielä sisäistää selitetyn asian. On myös hyvin asiakaskohtainen asia, miten syvällistä talousjohtamisen neuvontaa voidaan edes tehdä. Neuvonnan tehtävänä onkin tukea ja auttaa asiakasta eteenpäin, mutta vastuun lopullisesta kehittymisestä ja päätöksistä on kuitenkin aina asiakkaalla eli maatalousyrittäjillä. Myös uudet alalle tulevat neuvojat olisi pysyttävä perehdyttämään hyvin, jotta tietotaito siirtyisi eteenpäin. Perehdyttämisen taso kuitenkin vaihtelee paljon. Talousneuvonnan rinnalle on yhä konkreettisemmin otettava käyttöön myös johtamisen eri oppeja. Lisäksi neuvonta työtä tulisikin tehdä vielä enemmän tiimitoimintana asiakkaan ympärillä. Tiimissä tulisi olla usean eri osa-alueen neuvojia (esim. talous, kasvinviljely, kotieläintuotanto, johtaminen), jotta asiakkaan tilannetta pystyttäisiin tarkastelemaan kokonaisuutena. Tämä voisi vähentää myös työkuormaa ja laajentaisi katsontakantaa Maatilan talousjohtamisen neuvonta tulevaisuudessa on todennäköisesti hyvin erilaista kuin tänä päivänä. Tavoitteena on, että tietojen hausta ja koonnista eli ”näpyttelystä” päästäisiin yhä laajemmin analysointiin. Lisäksi talousjohtamisen neuvontaa tulisikin tehdä läpi maatilayrityksen elinkaaren: ennen sukupolvenvaihdosta aina yrityksen elinkaaren loppupäähän saakka. On hyvin tärkeää, että sekä neuvonnalle että asiakkaille talousjohtamisen eri tasoja ja oppeja selkeytetään ja konkretisoidaan. Digitalisaation avulla ”näpyttelystä” päästään yhä paremmin tietojen analysointiin ja reaaliaikaiseen seurantaan. Lisäksi neuvonnan tehtävänä voisi olla jatkossakin tiettyjen teknisten toimenpiteiden tekeminen maatalousyrittäjien puolesta, kuten esimerkiksi investointilaskelmien tekeminen. Neuvonnan rooli tullee muuttumaan enemmän konsultoivaan suuntaan, jopa manageroinniksi saakka. Lisäksi neuvontatyö kansainvälistyy ja yhteistyötä eri organisaatioiden välillä tehdään yhä laajemmin.

Over 60% of all the forest land in Finland is owned by private forest owners and most of these forests are owned by families. Private forest owners have been studied in Finland quite a lot, but there are still quite few studies about women owning forest land. The theory is based on previous Finnish, Swedish and American studies about female forest owners. The goals of this study were to describe women and their behaviour as forest owners as well as explore how they use forest consultation services, which background characteristics influenced the usage and how it differed from men’s behaviour. The data used in this study was Suomalainen metsänomistaja 2010 and it has been gathered during 2004-2008 via postal survey. The sample, 13,000, was divided into 13 forest centres. Valid responses were obtained 6318, so the percentage of responses was 49,2%. The background characteristics and behaviour of female forest owners were explored by using means and cross-tabs. Linear regression model and logit-model were used to describe the usage of forest consultation services and the background characteristics influencing it. On the supposition that the amount of the female forest owners has been under estimated in previous studies (25%), the purpose of this study is also to determine more exact number. Previously, the amount of female forest owners has been estimated on the strength of the respondent of the postal survey, but it hasn’t been taken into account that men are more likely to answer the survey than women. This study showed that 38% or 44% of all forest owners in Finland were women depending on the calculation method. Female forest owners were older and better educated than men, but they sold less wood as well as did less maintenance work and also their estates were smaller. Women used the forest consultation services less frequent than men. Women’s goals of owning forest were also different from men’s, since over a third of women used their forest for recreational purposes. Women were more passive forest owners than men. This can be partly explained by the large amount of women using their forest for recreational purposes. Women could be encouraged to be more active through a women’s own network. These kinds of networks have been put into practice for example in the USA.

Tutkielmassa tarkastellaan neuvontaa Pelastakaa lapset ry:n Suunta-nimisessä chat-palvelussa. Suunta-chat on 15-25.-nuorille suunnattu työnhaun, koulutuksen ja elämänhallinnan ohjauspalvelu, jonka työntekijät ovat vapaaehtoisia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Tutkielman aineistona on kymmenen ohjauskeskustelua kyseisestä chat-neuvonnasta. Aineisto on alun perin kerätty Nuorisotutkimusseuran tutkimukseen, jonka jälkeen se on luovutettu Yhteiskuntatieteelliselle arkistolle vuonna 2016. Koko aineistossa on 40 sähköposti- ja chat-keskustelua, josta tutkielmaan on valittu kymmenen chat-keskustelua. Tutkimuskysymyksiä ovat, että millaisia piirteitä neuvoilla on ja miten neuvoon päädytään keskustelussa. Aineiston analyysissä käytän metodina keskustelunanalyysiä. Kuvaan analyysissä sitä, millaisia kielellisiä ja retorisia keinoja ohjaaja käyttää neuvonannossa. Lisäksi tarkastelen sitä, että miten nuori ja ohjaaja neuvottelevat ongelmasta ja miten neuvonantoon päädytään aineistossa. Tutkielmani aineistossa ohjaajat välttävät suorien neuvojen antamista säilyttääkseen asiakkaan kasvot ja käyttävät erilaisia kielellisiä keinoja pehmentääkseen neuvoja. Näitä ovat affektiivisuuden ilmaukset, konditionaalin käyttö sekä kysymysmuotoiset lauseet. Lisäksi ohjaaja saattaa antaa ohjattavalle informaatiota, jota ohjattava voi käyttää ongelmansa ratkaisussa. Keskusteluille oli tyypillistä, että nuori lähestyi ohjaajaa jonkin konkreettisen kysymyksen kanssa, johon pyysi neuvoja tai kertoi yleisesti epätyydyttävästä elämäntilanteesta. Yleinen työntekijälähtöinen strategia oli myös askelittainen neuvoon siirtyminen, jolloin ohjaaja ja nuori käyttivät paljon aikaa ongelman määrittelyyn ennen kuin ohjaaja antoi neuvonsa. Aineistossa oli yksi keskustelu, jossa ohjaaja alkoi neuvoa ilman yhteistä ongelmanmäärittelyä, jolloin neuvo torjuttiin suoraan. Aiempiin tutkimuksiin verrattuna ohjaajat vastasivat enemmän asiakkaan pyytämiin neuvoihin. Tämä johtui siitä, että tekstipohjaisessa kommunikaatiossa ohjaaja joutuu tekemään enemmän myönnytyksiä asiakkaalle hyvän asiakaskontaktin ylläpitämiseksi.

Käsittelen palveluperiaatetta muotoutumassa olevassa digitaalisessa itsepalveluhallinnossa. Arvioin sitä, millaisen roolin palveluperiaate saa itsepalveluhallinnossa, jossa hallinnossa asioivien oma aktiivisuus ja itsemääräämisoikeus korostuvat. Analyysini mukaan palveluperiaate ei asetu esteeksi itsepalveluhallinnolle, vaan legitimoi sitä. Tämä tapahtuu pitkälti sen kautta, että itsemääräämisoikeus korostuu palveluperiaatteen osatekijänä. Ylimpien laillisuusvalvojien käytännössä palveluperiaate näkyy erityisesti vaatimuksena asiointiväylien moninaisuuteen. Digitaalisilta asiointiväyliltä palveluperiaate edellyttää lähinnä helppokäyttöisyyttä. 2010-luvun hallitusohjelmissa näkyy tahto kasvattaa digitaalisten asiointiväylien merkitystä. Palveluperiaate näyttää mukautuvan tähän tahtoon. Palveluperiaate on muotoiltu hallintolakiin niin, ettei sen toteuttamisesta tulisi merkittävää taloudellista rasitetta julkishallinnolle. Palveluperiaatteen taustalla on itsepalveluhallinnon tavoin New Public Management -suuntauksen mukaista ajattelua, joka osaltaan selittää palveluperiaatteen mukautumista digitalisaatioon. Itsepalveluhallinnossa korostuvat menettelylliset oikeudet aineellisten oikeuksien sijaan. Tämä muutos näkyy myös palveluperiaatteen sisällä, jossa itsemääräämisoikeuden painoarvo ja yksilöiltä vaadittu aktiivisuus kasvavat. Tämän myötä ihmisistä tulee yhä enemmän itseensä kohdistuvan hallinnan toteuttajia. Tilanne vertautuu panoptikoniin. Myös digitaalisuus lisää panoptikonisia hallinnan muotoja. Kommunikaation merkitys on ollut hallinnossa nousussa, josta palveluperiaate itsessään on osoitus. Digitaalinen itsepalveluhallinto kuitenkin vähentää kommunikaation merkitystä. Muutokset kommunikaatiossa vähentävät virkamiesten ja hallinnossa asioivien persoonan merkitystä. Neuvonnan muodot muuttuvat ja palveluhenkisyyden merkitys vähenee. Esitän, että palveluperiaatteelle olisi mahdollista säätää velvoittavampi normatiivinen sisältö. Sen toteutuminen olisi kuitenkin pitkälti resurssikysymys. Käyn myös läpi mahdollisuutta luokitella sähköinen asiointi palvelun esiasteeksi. Jos hallinnon asiakkailta vaadittua aktiivisuutta halutaan vähentää, vaatisi se laajaa oikeudellista ja yhteiskunnallista keskustelua.