Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "näkö"

Sort by: Order: Results:

  • Tammela, Taru (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)
    Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on yhdistää tietoa koiran aistien aivoperustasta yhdeksi kokonaisuudeksi. Koiran aistien aivokuorialueet pystytään suurin piirtein paikantamaan, mutta tiedossa on paljon aukkoja, eikä kaikkia aisteja ole juurikaan koottu yhteen. Lemmikeihin käytetään yhä enemmän aikaa, joten koiranomistajien ja eläinlääkäreiden tarve ymmärtää koiran kokemuksia maailmasta kasvaa. Tutkielman onkin tarkoitus myös näyttää tutkijoille, mitä asioita olisi vielä tutkittava lisää. Aistimus syntyy, kun tieto ärsykkeestä saapuu aistinelimestä koiran aivokuorelle. Aistimus ei ole suora kuva ympäristöstä, vaan tietoa muokataan sekä isoaivokuorella että muualla aivoissa. Aivokuorella aistitieto kulkee ensimmäiseksi primäärisille projektioaistinalueille, ja aistimusten jatkokäsittely tapahtuu assosiaatioalueilla. Koiran kuuloaisti on tarkka, sillä se pystyy havaitsemaan myös ultraääntä. Kuuloaistimuksia käsitellään koiran ohimolohkolla. Keskimmäinen ektosylviaaninen alue on primäärinen kuuloalue, ja sieltä kuuloaistimus kulkee muille ektosylviaanisille alueille sekä koronaaliselle, suprasylviaaniselle ja sylviaaniselle alueelle. Koiralla on melko hyvä hämärä- ja syvyysnäkö sekä dikromaattinen värinäkö. Primäärinen näköalue sijaitsee takaraivolohkon lateraalipoimussa. Jatkokäsittely tapahtuu takaraivo- ja ohimolohkoilla ektomarginaalisilla, suprasylviaanisilla, spleniaalisilla ja composite-alueilla. Hajuaisti on yksi koiran tärkeimmistä aisteista, ja siihen liittyvät anatomiset rakenteet ovat hyvin kehittyneitä. Hajuaistimuksia käsitellään pääasiassa aivojen ventraalipuolella piriformilohkolla ja entorinaalisella alueella. Yhteydet limbiseen järjestelmään ovat vahvat. Makuaisti ei ole yhtä tärkeä, sillä suuri osa siitä on todellisuudessa hajun aistimista. Koira aistii viisi perusmakua. Makuaivokuoren sijainnista koiralla ei ole varmuutta, mutta todennäköisesti se on ohimo-, otsa- tai päälakilohkolla. Tuntoaistiin kuuluvat kosketus, paine, kipu, värinä, kylmä ja kuuma. Niiden aistimista koiralla tehostavat tuntokarvat. Tuntoaistimuksia käsitellään koiran päälakilohkolla sigmoidaali-, koronaali-, suprasylviaanisessa ja ektosylviaanisessa poimussa somatosensorisilla alueilla 1 ja 2. Tasapaino- ja liikeaistimuksia käsitellään lähinnä ilman tietoista aistimusta koiran pikkuaivoissa, mutta myös isoaivokuorella rekisteröidään osa ärsykkeistä. Tasapainoalue sijaitsee päälakilohkolla, mutta sen tarkemmassa paikassa koiralla on vielä epäselvyyksiä. Tutkielmassa on käsitelty myös koiran liikeaivokuorta, sillä sieltä on paljon yhteyksiä aistinalueille ja se vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Liikeaivokuori koostuu kahdesta liikealueesta päälakilohkolla sigmoidaali- ja precruciate-poimuissa. Koiralla on kolme assosiaatioaluetta: kognitiivinen assosiaatioalue päälaki- ja takaraivolohkolla, tulkitseva assosiaatioalue ohimolohkolla sekä otsalohkon assosiaatioalue. Otsalohkon assosiaatioalue on koiralla kehittynein ja tutkituin. Assosiaatioalueilla esimerkiksi yhdistellään eri aisteihin liittyvää tietoa, verrataan sitä aikaisempiin kokemuksiin ja sovelletaan tuleviin. Koirien aivotutkimusta ovat jarruttaneet tutkimustapojen eettiset ongelmat, mutta teknologian kehitys mahdollistaa nykyisin koiraystävällisempiä tutkimusmenetelmiä. Etenkin koiran näkö-, maku- ja tasapainoaistin aivoperustassa on vielä tutkittavaa.
  • Myller, Anne (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2017)
    Näköaistin toiminta perustuu valon havaitsemiseen. Tämä kirjallisuuskatsaus esittelee lyhyesti näköhavainnon synnyn, sekä kokoaa kirjoittamishetkellä olevan tiedon koirien näköaistin erityispiirteistä. Työ keskittyy terveen aikuisen koiran näköaistiin ja vertaa sitä pääpiirteittäin ihmisen näköaistiin. Tarkoitus on luoda selkeä kansankielinen kokonaiskatsaus aiheeseen, joka on verrattain heikosti tunnettu, mutta vaikuttaa jokaisen koiranomistajan arkeen. Koiran näkökenttä on laaja, noin 240-250 astetta. Siitä suuri osa koostuu monokuläärisen näön alueesta, jonka koira näkee vain yhdellä silmällä. Suoraan edessä on noin 30-60 asteen binokuläärisen näön alue, jossa molempien silmien näkökentät risteävät mahdollistaen stereonäön. Näkökentän laajuus riippuu koiran kallon rakenteesta. Koiran näköaisti on sopeutunut toimimaan monenlaisissa valaistusolosuhteissa, joten koiran hämäränäkö on selvästi ihmisen hämäränäköä parempi. Tämä perustuu sekä sauvasolujen runsaaseen osuuteen verkkokalvon reseptorisoluista että verkkokalvon takana sijaitsevaan heijastavaan kalvoon, tapetum lucidumiin. Vastaavasti näöntarkkuus on koiralla ihmistä heikompi. Tarkan näkemisen alue on koiralla vaakasuora viiva, joskin sen muoto ja voimakkuus vaihtelee roduittain. Myös reseptori- ja gang-liosolujen määrissä on rotukohtaisia eroja, jotka näyttävät korreloivan kallonmuodon kanssa. Optiset taittovirheet vaihtelevat nekin roduittain, mutta keskimäärin koiran näöntarkkuutta rajoittavat enemmän verkkokalvon ominaisuudet kuin silmän optinen taittovoima. Koiran värinäkö on dikromaattinen, eli se pystyy havaitsemaan lähinnä sinistä ja keltaista väriä. Ihmiselle vihreänä, keltaisena ja punaisena näyttäytyvät sävyt koira kokee oletettavasti kaikki keltaisina. Lisäksi koiran kyky havainnoida tummuuseroja on vähemmän tarkka kuin ihmisen. Ajallinen resoluutio on koiralla kirkkaassa valaistuksessa 70-80 Hz, mikä on suurempi kuin ihmisellä. Toisin sanoen koira havaitsee liikettä ja välkyntää ihmistä paremmin. Muutenkin koira on hyvä havaitsemaan liikettä ja pystyy erottamaan liikkuvan kohteen selvästi kauempaa kuin paikallaan olevan. Koiran näköhavainnon käsittelyä tunnetaan vielä varsin huonosti. Ensimmäiset tutkimukset visuaalisista illuusioista ovat juuri valmistuneet. Niiden perusteella koira ei koe samoja illuusioita kuin ihminen, mutta aihe vaatii vielä jatkotutkimusta. Myös koiran kykyä tulkita valokuvia on tutkittu ahkerasti viime vuosina ja on todettu, että koira pystyy tunnistamaan kaksiulotteisista kuvista kolmiulotteisia kohteita, sekä hahmottamaan ainakin koiria, ihmisiä ja näiden tunnetiloja. Monissa koirien näkökykyä mittaavissa kokeissa otoskoot ovat pieniä, mikä aiheuttaa epävarmuutta tuloksiin ja niiden yleistettävyyteen. Lisää tutkimusta rotueroista tarvitaan, jotta voidaan vetää johtopäätöksiä näköaistin vaikutuksesta koirien käyttäytymiseen ja koulutettavuuteen. Oletettavasti näkötutkimuksella on vielä paljon annettavaa koirien käytöstutkimukselle ja hyötykoirien kouluttamiseen.
  • Lahti, Lauri (Helsingin yliopistoUniversity of HelsinkiHelsingfors universitet, 2006)
    The study examines various uses of computer technology in acquisition of information for visually impaired people. For this study 29 visually impaired persons took part in a survey about their experiences concerning acquisition of infomation and use of computers, especially with a screen magnification program, a speech synthesizer and a braille display. According to the responses, the evolution of computer technology offers an important possibility for visually impaired people to cope with everyday activities and interacting with the environment. Nevertheless, the functionality of assistive technology needs further development to become more usable and versatile. Since the challenges of independent observation of environment were emphasized in the survey, the study led into developing a portable text vision system called Tekstinäkö. Contrary to typical stand-alone applications, Tekstinäkö system was constructed by combining devices and programs that are readily available on consumer market. As the system operates, pictures are taken by a digital camera and instantly transmitted to a text recognition program in a laptop computer that talks out loud the text using a speech synthesizer. Visually impaired test users described that even unsure interpretations of the texts in the environment given by Tekstinäkö system are at least a welcome addition to complete perception of the environment. It became clear that even with a modest development work it is possible to bring new, useful and valuable methods to everyday life of disabled people. Unconventional production process of the system appeared to be efficient as well. Achieved results and the proposed working model offer one suggestion for giving enough attention to easily overlooked needs of the people with special abilities. ACM Computing Classification System (1998): K.4.2 Social Issues: Assistive technologies for persons with disabilities I.4.9 Image processing and computer vision: Applications