Browsing by Subject "oikeuttaminen"

Special education in Finland is carried out in various approaches and objectives. Planning and creating overall guidelines for special education has been challenging. However, in late autumn of 2013 the Kelpo-project introduced distinct guidelines for special education programs all over Finland. As a result, special education students are evaluated and a three-step personalized support plan is created for each individual. The support provided as well as the amount of overall support is required to be presented in each step of the plan. The documentation should include each student's personal goals and the processes used to achieve them. Before the Kelpo-project was introduced, teachers and other educational officials played a large role in class and school transfers as well as making the choice between general and special education for the student. Today, students' rights for general education are secured by law, which helps to avoid unnecessary class and school transfers. For a long time, the form of the educational system in Finland was divided into two separate sectors: general education and special education. Special education was taught in separate classrooms or in small groups. The aim of the combined educational system was to break down the two separate sectors and combine them as an inclusion-based educational system with a universal school and learning environment for everyone. This educational system would prevent all the unnecessary class and school transfers and treat each student as an equal, whether they need special support or not. The aim of this study is to investigate the numerous school transfers in a commune. This study also aims to examine the reasons behind the transfers and to inspect the officials making the decisions. This study will also examine the extent to which a student's own opinion has affected the transfer decision. This is a qualitative research study. The material has been evaluated with the analysis of the content. This study was carried out by interviews. The interviews conducted have been analyzed by finding common themes, which provide a general understanding of each student's educational path, school transfers and officials participating in the transfer process. The interviewees consisted of three eight grade students. The interviews were recorded and transcripted. The interviews consisted of two different people. The material used in this Master's study brought up how the previous special education system enabled the exclusion of a student by transferring him/her from one school to another with no support plan. The reasons behind the transfers were often misbehavior and violence. Teachers and other officials had responsibility and power to carry out transfers without discussing the issue with parents or the student in question. The current Kelpo-project secures a student's right to be heard and allows one to affect the decisions.

Kun kuva Alan Kurdin ruumiista huuhtoutuneena turkkilaiselle rannalle läpäisi kansainväliset tiedotusvälineet, myös Suomessa keskusteltiin vilkkaasti julkisuudessa siitä, onko oikein julkaista kuva tunnistettavissa olevasta kuolleesta lapsesta. Alan Kurdin kuva teki hetkeksi näkyväksi lapsen kärsimyksen todistamiseen liittyvän visuaalisen tabun. Boltanskin ja Thévenot'n mukaan omien tekojen oikeuttaminen on välttämätöntä kaikessa inhimillisessä kanssäkäymisessä, mutta se tulee näkyväksi vasta kiistassa. He erottavat kuusi eri arvomaailmaa, joista käsin oikeuttamista tapahtuu: inspiraation, kodin, kansalaisuuden, maineen, markkinoiden ja teollisuuden arvomaailman. Visuaalisen tabun todistaminen on aina kulttuurisesti säänneltyä ja niin katsojien, kuvaajien kuin uutistoimituksien on oltava valmiita oikeuttamaan katsettaan. Pro gradu -tutkielmassani tutkin, mistä arvomaailmoista käsin lapsen kärsimysten todistamista oikeutetaan neljän eri uutiskuvan kohdalla ja mistä mahdolliset erot johtuvat. Nilüfer Demirin Alan Kurdista ottaman kuvan lisäksi aineistoni rakentuu kolmen muun kuvan ympärille, joiden julkaisemisesta tai ottamisesta on Suomessakin käyty keskustelua: Meeri Koutaniemen silpomiskuvat, Sara Naomi Lewkowiczin kuvat perheväkivallasta sekä Mahmoud Raslanin kuva Aleppon ilmaiskusta selvinneestä Omran Daqneeshista. Aineistoni koostuu artikkeli-, kommentti-, ja haastatteluaineistosta. Artikkeli-, ja kommenttiaineistoni koostuu näitä kuvia käsittelevistä meta-artikkeleista ja niiden kommenteista Helsingin Sanomissa. Lisäksi toteutin seitsemän kuvallista haastattelua, joissa katsoimme yhdessä haastateltavan kanssa näitä neljää kuvaa ja keskustelimme niistä. Seitsemästä haastateltavastani kuusi pohti jotenkin työnsä puolesta representaatiota. Luhtakallio ja Ylä-Anttila ovat kehittäneet Boltanskin ja Thévenot'n oikeuttamisteorian pohjalta julkisen oikeuttamisen analyysi (JOA) -tutkimusmenetelmän, jonka avulla voidaan tarkastella, mistä arvomaailmoista käsin eri argumentteja oikeutetaan ja minkä arvon eri arvomaailmat saavat. JOA:n avulla tarkastelen, miten eri aineistoissa eri kuvia oikeutetaan ja mistä mahdolliset erot kertovat. Kaikkien kuvien ja kaikkien aineistojen kohdalla useimmin viitattiin kodin arvomaailmaan. Kodin arvomaailmasta käsin oikeutettiin, kun vedottiin lasten oikeuksiin tai kuvan aiheuttamiin tunteisiin. Erityisesti artikkeleissa ja kommenteissa “tunnepoliisit” ikään kuin vahtivat oikeaa tapaa tuntea kuvan äärellä ja kommenteissa keskusteltiin paljon omista muiden tunteista. Alan Kurdin kohdalla katsojien tunteet nähtiin kuvan julkaisua oikeuttavana seikkana ja tunteita kuvattiin jopa katharttisina. Silpomiskuvien kohdalla taas kuvien julkaisua kritisoitiin kodin arvomaailmasta käsin, sillä katharsiksen sijaan ne aiheuttivat monissa kommentoijissa vastenmielisyyttä. Huomiota herättävää on myös, miten paljon kuvien ottamista ja julkaisua oikeutettiin sen ikonisuudella. Useimmin ikonisiksi nähtiin Omran Daqneeshin ja Alan Kurdin kuvat, mutta silpomis- tai perheväkivaltakuvia harvemmin. Erityisesti viimeisimmän kohdalla viitattiin muita kuvia harvemmin myös aiheen yhteiskunnalliseen merkittävyyteen, vaikka perheväkivalta on Suomessakin iso ongelma. Tutkielmani valossa lapsen kärsimyksen todistamisen oikeuttaminen liittyy kuvaustilannetta laajemmin kulttuurisiin käytäntöihin, joissa valokuvien merkitys syntyy, ymmärrykseen erilaisten teemojen yhteiskunnallisesta merkityksestä ja toisaalta käsitykseen journalismin merkityksestä. Kärsivän lapsen ideaalisuus esimerkiksi vaikutti siihen, miten suojeltavana häntä pidetään. Aineistossani kielteisimmin suhtauduttiin perheväkivaltakuvassa näkyvän valkoisen lapsen kuvan julkaisuun. Mitä voimakkaammin kodin arvomaailma liitettiin tiettyyn kuvaan, sitä vähemmän sen julkaisua ja ottamista tarkasteltiin kriittisesti. Siinä missä silpomiskuvissa rodullistaminen tunnistettiin suhteellisen hyvin, Alan Kurdin kuvalla sama rodullistamisen mekanismi jäi usein näkymättömäksi.

Tutkielmassa tarkastellaan kriittisen diskurssianalyysin avulla, kuinka Krimin liittäminen Venäjään on kielellisesti oikeutettu Venäjän federaation virallisissa tiedonannoissa. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta transkriboidusta puheesta, jotka on haettu Integrum-tietokannasta hakulausekkeella ”Krim ja liittäminen” aikavälillä 17.3.2014–30.4.2014. Kaksi valituista puheista on Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin, kaksi silloisen Duuman puheenjohtajan, Sergei Naryshkinin, yksi presidentti Vladimir Putinin ja lisäksi materiaalina on transkriptio Krimin Venäjään liittämisen seremoniasta Kremlissä. Tutkielman metodi on pääosin kvalitatiivinen ja se pohjautuu kriittisen diskurssianalyysin teoreetikon Theo van Leeuwenin teoriaan diskursiivisesta legitimaatiosta. Teoriassa on jaoteltu neljä kategoriaa: auktorisointi, moralisointi, rationalisointi ja tarinan kerronta, joiden kautta esimerkiksi jokin poliittinen toimi voidaan kielellisesti oikeuttaa yhteiskunnassa. Van Leeuwenin teorian mukaan jonkin asian oikeuttamiseksi ei tarvitse käyttää kaikkia kategorioita, mutta yhden kategorian esiintyminen on välttämätöntä. Lisäksi on otettava huomioon, että oikeuttamisen eri kategorioita voi käyttää sekä jonkin asian legitimoimiseksi että delegitimoimiseksi. Auktorisoinnin kategoria pitää sisällään viittaukset muun muassa lakiin ja sääntöihin, asiantuntijoihin, enemmistön mielipiteeseen ja perinteisiin. Moralisoinnilla tarkoitetaan viittauksia moraaliin ja moraalijärjestelmiin ja oikeuttamisen kohde legitimoidaan arvoihin viitaten. Rationalisoinnin kategoria puolestaan pitää sisällään oikeuttamisen rationaalisten kaavojen kautta, esimerkiksi viittaamalla hyötyyn, vaikutuksiin ja seurauksiin. Tarinan kerronnalla tarkoitetaan puheissa käytettäviä niin kutsuttuja tositarinoita tai moraalitarinoita, joissa toimija joko palkitaan yhteiskunnallisesti hyväksytyn toiminnan vuoksi tai rangaistaan normien vastaan toimimista. Van Leeuwenin teorian lisäksi tutkielmassa tarkastellaan puheita retorisen vaikuttamisen keinojen kuten leksikaalisen toiston, vastakkainasettelun, tunteisiin vetoamisen ja kielikuvien kautta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä kaikkia van Leeuwenin teorian kategorioista on käytetty Krimin Venäjään liittämisen oikeuttamiseksi, ja mitä kategorioista mahdollisesti on käytetty eniten. Tarkastelun alla on myös laajemmin puheissa käytetty kieli ja Venäjän valtion tiedonantojen johdonmukaisuus. Tutkimustulokset osoittavat, että käytetyin oikeuttamisen kategoria puheissa on auktorisointi. Kuitenkin lukuun ottamatta tarinan kerronnan kategoriaa, kaikki kategoriat esiintyvät valtion tiedonannoissa suhteellisen tasapuolisesti. Analyysin mukaan Krimin liittäminen Venäjään on pääasiallisesti oikeutettu viitaten kansainväliseen lakiin tai sopimuksiin, asiantuntijoihin (usein nimeltä mainitsemattomiin), enemmistön mielipiteeseen, Ukrainan etnisten vähemmistöjen kärsimyksiin ja pelastamiseen, ulkoiseen, läntiseen uhkaan ja Krimin niemimaan ja Venäjän yhteiseen historiaan. Käytetyimpien vakuuttamisen retoristen keinojen joukossa puheissa oli vastakkainasettelu, leksikaalinen toisto, tunteisiin vetoaminen sekä ironian ja metaforien käyttö. Samat argumentit ja retoriset keinot toistuivat eri tiedonannoissa, mikä todistaa tiedonantojen johdonmukaisuuden.

Julkiset sukupuolineutraalit intiimitilat ovat olleet kiistan aiheena julkisessa keskustelussa viime vuosien aikana Suomessa. Sukupuolineutraalit intiimitilat ovat transpoliittinen kysymys, sillä binäärisen sukupuolikäsityksen mukaan jaotellut tilat sulkevat ulkopuolelle sukupuolivähemmistöjä. Tässä tutkielmassa käsittelen kunnallispoliittista kiistaa sukupuolineutraaleista intiimitiloista kunnan tiloissa. Analysoin, miten tiloja oikeutetaan sekä, minkälaiseksi kysymys tiloista muodostuu aineistossa. Tutkielman lähtökohtana on konstruktivistinen näkemys sosiaalisesti rakentuvasta sukupuolesta, mikä pohjaa Butlerin ajatteluun sukupuolesta. Lefebvren käsite oikeudesta kaupunkiin puolestaan auttaa tarkastelemaan sukupuolivähemmistöjen asemaa julkisessa tilassa. Tutkielmassa analysoidaan sitä, miten kunnallispolitiikassa tehtävä oikeuttaminen on yhteydessä sukupuolivähemmistöjen oikeuteen kaupungista. Lisäksi tarkastellaan, millä tavoin oikeuttaminen suhteutuu Butlerin ajatukseen heteronormatiivisesta matriisista. Näitä käsitellään julkiseen tilaan liittyvän kaupallisuuden sekä uskontoon liittyvien näkökulmien kautta, joita on käsitelty viime vuosikymmenten aikana kaupunkisosiologian kentällä. Näiden suhdetta pohditaan myös suhteessa poliittiseen keskustelukulttuuriin Suomessa. Boltanskin ja Thevénot’n julkisen oikeuttamisen teorian soveltamisen kautta arvioidaan kiistassa tehtäviä kritiikkejä ja sovitteluja. Teorian mukaan kritiikkien ja sovittelujen välistä dynamiikkaa voi analysoida erilaisten arvomaailmojen vertailun kautta. Tutkimusmenetelmänä on julkisen oikeuttamisen analyysi, minkä mukaan aineistosta etsitään oikeuttamisen maailmoja ja erotellaan maailmojen välisiä kompromisseja ja tuomitsemisia. Analyysia tukee myös Goffmanin kehyksen käsite. Aineistona on kahdeksaan kunnallispoliittiseen aloitteeseen tai ehdotukseen liittyviä päätöksenteon asiakirjoja, joissa käsitellään sukupuolineutraalien intiimitilojen lisäämistä kunnan tiloihin. Aloitteet on jätetty aikavälillä 16.11.2016-16.5.2022. Kysymystä sukupuolineutraaleista intiimitiloista kehystetään aineistossa kolmella tavalla: tilat osana kuntalaisten oikeuksia, tilat osana kunnan kilpailukykyä ja tilat osana perinteisiä arvoja edustavaa kuntaa. Tiloja puolustavien äänten kesken ilmenee vahva kompromissi kansalaisuuden maailman solidaarisuuden ja teollisuuden maailman tehokkuuden välillä. Tiloja puolustavien ja vastustavien äänten oikeuttamisen välillä on voimakkaita ristiriitoja, mutta myös samankaltaisuuksia. Selkein arvoristiriita ilmenee arvoliberaalin ja arvokonservatiivisen poliittisen päädyn välillä, kun ensimmäinen edustaa kansalaisuuden maailman solidaarisuutta ja jälkimmäinen kodin maailman perinteeseen vetoamista. Tutkielma avaa feministisen politiikan suhdetta yhtäältä talouspuheeseen ja toisaalta arvokonservatiiviseen näkemykseen sukupuolesta. Tutkielma myös herättää kiinnostusta tarkastella transpoliittisten kysymysten asemaa suomalaisessa politiikassa laajemmin eri päätöksenteon tasoilla.

Suomen metsien käyttötavat ovat jatkuva julkisen kiistan aihe, joita tarkastellaan monenlaisten arvojen kautta. Valtion metsäalaa, eli suurinta osaa Suomen metsistä, hallinnoi Metsähallitus, jonka toiminnassa yhdistyvät valtion asettamat metsiä koskevat tavoitteet ja toiveet. Metsähallituksen toiminta valtion metsissä aiheuttaa aika ajoin julkista kiritiikkiä ja näkemykset sen toiminnan oikeudenmukaisuudesta vaihtelevat. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan niitä oikeutustapoja, joita Metsähallitus metsien käytölleen julkisesti antaa silloin kun sen toimintaa kritisoidaan. Tutkielman analyyttisena viitekehyksenä on Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot`n oikeuttamisteoria ja siinä esiintyvät oikeuttamisen maailmat. Jokainen oikeuttamisen maailma – inspiraatio, koti, maine, kansalaisuus, markkinat, teollisuus ja ekologia – muodostaa omanlaisen käsityksen maailmasta, ja siitä minkälaisiin arvojärjestyksiin ja niiden mukaisiin oikeutustapoihin nojaten toimijat erilaisissa yhteiskunnissa niin omia kuin muiden näkökantoja arvioivat. Tutkimusmenetelmänä käytetään oikeuttamisteoriaan pohjautuvaa julkisen oikeuttamisen analyysimenetelmää, jonka tarjoaman analyysikehikon kautta aineistosta löytyviä oikeutustapoja ja eri maailmojen välisiä suhteita jäsennellään. Tutkielman aineisto koostuu lehtiartikkelista ja Metsähallituksen verkkosivuilla julkaistuista tiedotteista, joissa Metsähallitus tai sen edustaja vastaa Metsähallitusta kohtaan osoitettuun kritiikkiin tai ottaa muuten kantaa julkisuudessa käytävään keskusteluun valtion metsien käytöstä. Valtion metsien käyttöä oikeutetaan aineistossa pääasiassa teollisuuden, kansalaisuuden ja markkinoiden maailmaan luettavien arvojärjestysten kautta. Näiden maailmojen oikeutustavat näkyvät erityisesti Metsähallituksen asiantuntijuuden korostamisena suhteessa oikeasuhtaisiin päätöksiin sekä laajemman, varsinkin elinkeinoihin vaikuttavan yhteiskuntavastuun painottamisen ja metsien käytön taloudellisten hyötyjen esiin nostamisen kautta. Samalla ekologian maailman arvot toteutuvat aineiston oikeutuksissa pääasiassa vain yhdessä jonkun toisen maailman arvojen kanssa. Suomalainen metsänkäyttö on historiallisesti pohjautunut pitkälti metsäteollisuuden kasvun mahdollistamiseen ja ihanne hyvin tuottavasta ”puupellosta” on edelleen voimissaan luontoarvojen noususta huolimatta. Aineistosta paikannetut oikeutukset Metsähallituksen metsien käytölle havainnollistavat hyvin sellaista metsien käytön oikeudenmukaisuuskäsitystä, jossa luontoarvot ovat kyllä mukana, mutta jäävät lopulta muiden arvojen alle tai tueksi. Tutkielma osallistuu metsäkeskusteluun nostamalla esiin niitä arvoja ja oikeudenmukaisuuskäsityksiä, jotka muodostavat osaltaan perustaa metsiä koskevalle päätöksenteolle Suomessa.