Browsing by Subject "organisaatioidentiteetti"

Tässä tutkielmassa tarkastelen organisaatioidentiteettiä ja sen vaikutusta organisaation päätöksentekoon uusinstitutionalistisesta tulokulmasta. Keskiössä on vuonna 2008 Seinäjoen kaupungin aloitteesta yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa käynnistetty hanke, joka tähtäsi kansallisen kaupunkipuiston perustamiseen Seinäjoelle 2016. Ympäristöministeriö ei lopulta voinut hyväksyä Seinäjoen toimittamaa kaupunkipuistohakemusta. Syynä olivat perustamisedellytyksiä olennaisesti heikentäneet muutokset, jotka kaupunginhallitus päätti yllättäen tehdä hakemusluonnokseen vain päiviä ennen ratkaisevaa kaupunginvaltuuston kokousta. Ympäristöministeriön varoituksista huolimatta valtuusto jätti vähäpätöisinä nähdyt muutokset voimaan. Monivuotisen hakuprosessin kaatuminen kalkkiviivoilla on ainutlaatuinen tapaus kansallisten kaupunkipuistojen historiassa. Se herättää laajempia kysymyksiä organisaation päätöksenteon ja sen taustalla vaikuttavien motiivien ristiriitaisuuksista. Tutkin, millainen Seinäjoen organisaatioidentiteetti oli ajanjaksolla, jolloin päätöksiä kansallisen kaupunkipuiston suhteen tehtiin. Lisäksi selvitän sen vaikutusta kansallisen kaupunkipuiston perustamishankkeen epäonnistumiseen. Hahmotan päätöksenteon organisaation ja sen institutionaalisen toimintaympäristön dynaamisena suhteena. Siinä organisaatio pyrkii mukautumaan toimintaympäristössään vallitsevien normien, käytänteiden ja arvopohjaisten oletusten muutoksiin säilyttääkseen toimintakykynsä. Lähtökohtanani on, että identiteetti saattaa muodostua esteeksi mukautumiselle. Se synnyttää polkuriippuvuuksia, jotka ohjaavat ja rajoittavat päätöksentekoa. Keskeisen lähdeaineiston muodostavat Seinäjoen kaupunginjohtajan vuosina 2005–2015 pitämien uudenvuoden-puheiden tekstiluonnokset. Tutkin niitä laadullisen sisältöanalyysin avulla. Useamman vuoden mittaisen tarkastelujakson pohjalta voidaan puheissa havaita teemoja ja asenteita, jotka ovat keskeisiä ja toistuvia vuodesta toiseen. Ne heijastelevat organisaatioidentiteetin ydintä. Analyysin tukena hyödynnän valmisteluasiakirjoja, videomateriaalia kaupunginvaltuuston ratkaisevasta kokouksesta sekä pienimuotoista haastatteluaineistoa. Esitän, että Seinäjoen organisaatioidentiteetti koostui menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaa tulkinnallisesti yhdistelevistä kasvun ja kilpailun narratiiveista. Niiden taustalla vaikutti lisäksi kolmas, markkinaliberaalin talouden narratiivi. Kaupungin johtavissa päätöksentekoelimissä narratiivit vahvistivat ja ylläpitivät materiaalista ja fyysistä kasvua painottavia ajatuskehikoita. Kaupunkitilan avaruutta, kerrostuneisuutta ja luontoa painottavan kansallisen kaupunkipuiston kannalta keskeisiä ympäristö- ja kulttuurihistoriallisia näkökulmia ja arvoja ei tutkimuksessa sen sijaan havaittu lainkaan osana Seinäjoen organisaatioidentiteettiä. Tutkimustulosten mukaan kaupunkipuiston perustamishanke syntyi Seinäjoella reaktiona ympäristönsuojelua ja vihreitä arvoja korostaviin institutionaalisiin muutoksiin. Kaupunki haki muuttuvassa toimintaympäristössä pontta kasvu- ja menestyspyrkimyksilleen tavoittelemalla kansallisen kaupunkipuiston arvonimeä. Ympäristöministeriön myötävaikutuksella suunniteltu hakemusluonnos oli kuitenkin ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Siihen sisältyi kaavoitusrajoituksia alueille, joiden potentiaali oli kaupungin näkökulmasta näyttäytynyt lähinnä rakentamisen ja materiaalisen erottuvuuden kautta. Polkuriippuvuuden ohjaamina kaupungin päättäjät korjasivat hakemusluonnosta siten, että kaupunkipuisto toteutuessaan tukisi kasvu- ja kilpailunarratiiveja. Kasvukeskeinen itseymmärrys puolestaan esti päättäjiä näkemästä muutosten vaikutuksia ympäristöllisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen valossa, jolloin mukautuminen institutionaalisen toimintaympäristön muuttuneisiin vaatimuksiin epäonnistui ja hanke kaatui. Havainnot tukevat aiempaa organisaatioidentiteettitutkimusta, jossa identiteetin vaikutuksia on polkuriippuvuuden käsitteen kautta teoretisoitu. Ne viittaavat siihen, että organisaatioiden päätöksenteko ei ole historiatonta, vaan riippuvaista niiden itseymmärryksestä. Tulosten yhteiskuntatieteellistä vaikuttavuutta lisäisi vertaileva tutkimus muutaman kaupunkipuistohankkeen välillä. Se valottaisi ennen kaikkea narratiivisesti erilaisten organisaatioiden toiminnan mekanismeja sekä niiden identiteettien ideologisia yhtäläisyyksiä markkinaliberaalien rakenteiden osana.

Tämän maisterintutkielman tavoitteena on ymmärtää, miten Helsingin yliopiston opiskelijat perustelevat tekemiään valintoja hypoteettisessa tilanteessa, jossa heidän täytyy valita yliopiston uusi logo neljän vaihtoehdon joukosta. Lisäksi tarkastellaan sitä, eroavatko perusteet korkeasti ja matalasti yliopistoon samaistuneiden vastaajien välillä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalisen identiteetin teoria, jonka mukaan ihmiset identifioituvat erilaisiin ryhmiin ja pyrkivät ylläpitämään ja vahvistamaan ryhmäidentiteettiään. Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdessa osassa. Ensimmäinen osa kerättiin keväällä 2022 ja toinen osa syksyllä 2022. Ensimmäisessä osassa mitattiin opiskelijoiden samaistumista Helsingin yliopistoon, ja toisessa osassa tehtiin varsinainen logotutkimus. Logotutkimuksessa opiskelijoille esitettiin neljä erilaista logoehdotusta, ja heiltä pyydettiin perusteluja valitsemalleen logolle. Aineisto analysoitiin teoriaohjatulla sisällönanalyysillä, joka mahdollisti systemaattisen ja teoreettisesti perustellun analyysin. Analyysissä havaittiin seitsemän erilaista teemaa. Opiskelijoiden logovalinnoissa korostuivat erityisesti logon visuaalinen houkuttelevuus, selkeys ja yksinkertaisuus. Lisäksi opiskelijat perustelivat valintaansa usein yliopiston perinteiden ja arvojen sekä identiteetin mukaisuudella. Annetut perusteet erosivat hiukan korkeasti ja matalasti samaistuneiden opiskelijoiden välillä. Tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa siitä, miten yliopisto-opiskelijat perustelevat ja arvioivat logovalintojaan, ja miten nämä valinnat liittyvät heidän sosiaaliseen identiteettiinsä Helsingin yliopiston opiskelijoina. Tuloksia voidaan hyödyntää yliopiston brändin ja identiteetin kehittämisessä.

Informaatioteknologian kehitys on tuonut joustavuutta työelämään mahdollistamalla työn tekemisen perinteisen työpaikan ulkopuolella. Koronaviruspandemia lisäsi etätyöskentelyä entisestään, kun viruksen leviämistä pyrittiin rajoittamaan laajoilla etätyösuosituksilla. Vuorovaikutuksen siirtyminen työpaikalta sähköisille alustoille on asettanut haasteen työntekijöiden vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden tarpeille. Tilanne voi olla erityisen vaikea uusille työntekijöille, jotka vasta opettelevat työtehtäviään ja tutustuvat työorganisaation toimintatapoihin. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia uransa alkuvaiheessa olevilla henkilöillä, jotka ovat aloittaneet uudessa työsuhteessa ja työskennelleet pääasiassa tai täysin etänä, on etätyöstä koronapandemian ajalta. Tutkielman teoreettis-metodologisena lähtökohtana toimi tulkitseva fenomenologinen analyysi, jonka kontekstissa koronapandemian aikainen etätyöskentely ymmärretään yksilölle merkityksellisenä ja ainutlaatuisena kokemuksena. Tutkielman aineisto kerättiin kesällä 2021 ja se rakentui kuuden 24–26-vuotiaan suomalaisen nuoren aikuisen haastatteluista. Kaikki haastateltavat olivat aloittaneet koronapandemian aikana työsuhteen uudessa työorganisaatiossa ja tehneet ainoastaan tai pääasiassa etätyötä. Tulosten perusteella haastateltavien etätyökokemukset voitiin luokitella toisiinsa suhteessa kolmeen luokkaan: myönteisiin, kielteisiin ja ristiriitaisiin. Myönteisimpiä kokemuksia määrittivät mm. positiivinen suhtautuminen työorganisaatioon, kokemus osallisuudesta uudessa työyhteisössä ja sen sisäisessä vuorovaikutuksessa sekä laadukas perehdytys. Kielteisimpiä etätyökokemuksia määrittivät mm. etäinen tai olematon suhde työorganisaatioon sekä perehdytyksen ja tuen puute. Ristiriitaisia etätyökokemuksia määrittivät kokemukset siitä, että uusi työorganisaatio ja -yhteisö ovat tarjonneet riittävästi tukea, mutta organisaatio tuntui silti etäiseltä ja kokemus yhteisön osallisuudesta jäi puutteelliseksi. Tuloksista ilmeni, että vuorovaikutus koettiin etätyössä korostuneen työtehtäväkeskeiseksi, jolloin vapaa-ajan aiheita käsittelevä vapaamuotoinen keskustelu jäi vähäiseksi. Vapaamuotoinen vuorovaikutus koettiin merkitykselliseksi mm. työyhteisöön tutustumisen, työn sujuvuuden ja henkilökohtaisen oppimisen kannalta. Vapaamuotoisen vuorovaikutuksen ja kasvokkaisten tapaamisten puute sekä rajalliset mahdollisuudet vierailla työorganisaation tiloissa olivat yhteydessä kokemuksiin organisaation etäisyydestä ja työyhteisön osallisuuden haasteista. Tulosten mukaan jo yksittäiset kasvokkaiset tapaamiset ja toimistolla tehdyt työpäivät sekä vapaamuotoisen vuorovaikutukseen panostaminen voivat parantaa kokemusta etätyöskentelystä. Tutkielma onnistui valottamaan etätyöskentelyn ja teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen haasteita ja suosittelemaan niitä ehkäiseviä toimintatapoja työorganisaatioille.

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on syventää ymmärrystä ja selittää hybridimallisen yhteiskunnallisen yrityksen eli hybridin organisaatioidentiteettiä. Tutkielmassa selvitetään, millaisia tulkintoja hybridin jäsenet tuottavat organisaation identiteetistä sekä millaisia merkityksiä liiketoiminnalliset ja yhteiskunnalliset tavoitteet saavat identiteetin tulkinnoissa. Perustavana lähtökohtana oli, että hybridin jäsenet voivat tulkita organisaatioidentiteettiä useilla tavoilla ja jopa ristiriitaisesti. Teoreettinen viitekehys muodostui yhteiskunnallisten yritysten, organisaatioidentiteetin ja hybridien tutkimuksesta, ja tutkielmassa tarkennettiin myös hybridin käsitettä. Tutkielma oli teorialähtöinen laadullinen tapaustutkimus, jossa teoreettista kohdetta lähestyttiin Helsingin Diakonissalaitoksen konsernin jäsenten tulkitseman identiteetin kautta. Aineisto koostui 11 haastattelusta, jotka toteutettiin Helsingin Diakonissalaitoksen säätiössä ja tytäryhtiö Hoiva Oy:ssä. Haastateltavana oli sekä esimiehiä että työntekijöitä. Keruumenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu, ja aineistoa analysoitiin temaattisen analyysin keinoin. Analyysin tuloksena muodostui kolme teemaa, joiden kautta jäsenet tulkitsivat konsernin identiteettiä. Nämä olivat organisatorinen, arvojen ja hybridi-identiteetti. Organisatorista identiteettiä tulkittiin rakenteiden, juridisten ominaisuuksien ja toimintaympäristön kautta. Keskeisiä merkityksiä saivat yleishyödyllisen säätiön ensisijaisuus suhteessa osakeyhtiöihin, konsernin monipuolisuus, palveluiden kannattavuus ja kilpailukyky sekä tytäryhtiön rooli rahoittajana. Arvojen identiteettiä tulkittiin konsernia yhdistävien arvojen, mission ja yhteiskunnallisten tavoitteiden kautta. Näitä merkityksellistettiin kristillisenä arvopohjana, asiakkaan tai yksilön auttamisena, diakoniana ja hyvän tekemisenä. Hybridi-identiteettiä tulkittiin sektorirajojen ylittämisenä ja arvoketjujen rakentamisena. Jäsenet merkityksellistivät etenkin yhteistyötä, integrointia ja kehittämistä. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että konsernin identiteetti elää murrosvaihetta, joka haastaa jäsenet tulkitsemaan identiteettiä uudelleen etenkin rakenteiden, toimintaympäristön muutosten ja taloudellisten haasteiden myötä. Osa jäsenistä jopa tulkitsi, että konserni palautuisi tulevaisuudessa takaisin säätiöksi. Hybridin identiteettiä näyttäisi leimaavan jatkuva sopeutuminen ja muutos. Toisaalta sen arvojen ja mission tulkittiin yhdistävän hybridiä ja nämä nähtiin melko pysyvinä. Arvot ja missio kohdistuivat ensisijaisesti autettavaan yksilöön tai asiakkaaseen, mikä oli identiteetille olemuksellista. Arvoihin ja missioon myös samaistuttiin ja sitouduttiin vahvasti, ja myös tytäryhtiön jäsenet identifioituivat emoon ja sen tavoitteisiin. Liiketoiminnalliset tavoitteet koettiin osin ristiriitaisina suhteessa yhteiskunnallisiin tavoitteisiin, joihin aineistoni perusteella sitouduttiin ensisijaisesti. Liiketoiminnallisiin tavoitteisiin sitouduttiin mutta rationaalisesti tai pakonsanelemana. Haasteita loivat myös identiteetin normatiivisten ja utilitarististen perusteiden yhteentörmäys, mikä näkyi etenkin arvojen identiteetin ja kahden muun kattoteeman välillä. Hybridin identiteetin toivottiin kehittyvän entistä yhtenäisemmäksi, mikä tarkoittaisi liiketoiminnan ja yleishyödyllisen toiminnan integroimista ja yhteistyötä. Myös verkostojen merkityksen toivottiin kasvavan. Hybridi-identiteetti oli kuitenkin aineiston perusteella yhä kehittymisvaiheessa ja sen edistäminen riippui siitä, miten tärkeäksi integroiminen tulkitaan liiketoiminnallisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden kannalta.