Browsing by Subject "osteoarthritis"
Now showing items 1-4 of 4
-
Intra-articular injections in the management of canine osteoarthritis : a review of the literature (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)The amount of information available on the use of intra-articular medications in the management of canine osteoarthritis is scarce. The purpose of the review was to investigate whether the scientific evidence on the use of intra-articular medications in veterinary and human medicine is strong enough to justify their use in the management of canine osteoarthritis. Corticosteroids and hyaluronic acid are the most commonly used intra-articular medications both in human and veterinary medicine. Corticosteroids are used because of their ability to suppress inflammation effectively. Long-acting corticosteroid preparations, such as methylprednisolone acetate and triamcinolone acetonide, are preferred for intra-articular use. In Finland methylprednisolone acetate is registered for dogs at a dose of 20 mg given in a large joint cavity. The approved dose of triamcinolone acetonide in the United States is 1,0-3,0 mg. The scientific evidence on the efficacy of intra-articular corticosteroids in the management of osteoarthritis is stronger in humans than in dogs. In humans they are mainly used in the acute inflammatory disease exacerbations. In horses corticosteroids are often administered together with hyaluronic acid. Hyaluronic acid is administered to restore the synovial fluid elastoviscosity and to reduce the pain caused by joint movement. Other potential effects are also being investigated. Hyaluronic acid preparations on the market in Finland or in the United States are not approved for intra-articular use in dogs. The dose of hyaluronic acid in the studies in dogs has ranged from 10 to 20 mg. The scientific proof of efficacy of hyaluronic acid is not strong in veterinary or human medicine. In human medicine the pain relieving-effect of hyaluronic acid has been suggested to be longer-lasting than that of corticosteroids. However, corticosteroids are preferred in states of acute inflammation. In horses hyaluronic acid is only rarely used as the only intra-articular medication. Other options for the intra-articular therapy of osteoarthritis include the mesenchymal stem cells, autologous conditioned serum, platelet-rich plasma and botulinum neurotoxin. Some of these are already in clinical use. None of the reviewed medications has a strong scientific evidence of efficacy. However, as the risks associated with intra-articular medications are in general rather small, intra-articular medications might in certain cases be worth trying. The review can be used when planning intra-articular corticosteroid or hyaluronic acid therapy for a canine patient.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)Rasitusperäisiä takasääriluun lateraalisen kondyluksen luuvaurioita on raportoitu esiintyvän nuorilla lämminveriravureilla. Näissä luuvaurioissa alkuperäinen vaurio on rustonalaisessa luussa ja itse nivelrusto on sairauden alkuvaiheessa terve. Vaurioitunut rustonalainen luu ei pysty kuitenkaan vaimentamaan nivelrustoon kohdistuvia iskuja, joten sairaus saattaa johtaa osteoartriittiin. Tyypillinen potilas on nuori, kilpaileva lämminveriravuri. Useimmiten ontuminen on kroonista ja lievää. Taivutuskoe ja palpaatiolöydökset ovat yleensä negatiivisia. Lateraalisen metatarsaalihermon puudutuksella ontuma pystytään paikantamaan takasääriluun lateraaliseen kondylukseen. Selviä radiologisia muutoksia ei yleensä havaita. Gammakuvaus eli skintigrafia on osoittautunut parhaaksi menetelmäksi rasitusperäisten luuvaurioiden diagnosoimisessa. Skintigrafiatutkimuksessa yleisin löydös on fokaalinen IRU (increased radioisotope uptake) takasääriluun lateraalisessa kondyluksessa. Luuvaurion hoitona on käytetty pitkiä lepojaksoja, mutta pitkäkään lepo ei välttämättä ole korjannut tilannetta. Kokeellisena hoitomuotona on käytetty shock wave –terapiaa ja luun poraamista. Lisäksi käytetään nivelensisäisesti polysulfatoituja glykosaminoglykaaneja tai vaihtoehtoisesti natriumhyaluronaattia ja metyyliprednisoloniasetaattia sekä tulehduskipulääkkeitä. Vaste nivelensisäiseen lääkitykseen vaihtelee, koska alkuperäinen vaurio sijaitsee rustonalaisessa luussa. Retrospektiivisen tutkimuksen materiaali koostui 16 ravihevosesta, joilla oli diagnosoitu rasitusperäinen takasääriluun lateraalisen kondyluksen luuvaurio. Hevosten potilastiedot ja skintigrafiakuvat käytiin läpi, ja lisäksi hevosten omistajia haastateltiin puhelimitse helmikuussa 2003. Hevosten luuvauriot luokiteltiin tyyppeihin I-V ottaen huomioon kliiniset, radiologiset ja skintigrafiset löydökset. Suurimmalla osalla tutkimuksen hevosista ontuma oli lievää, ontuma hävisi/väheni metatarsaalihermon puudutuksella eikä radiologisia muutoksia havaittu. Hevosilla esiintyi eniten tyypin III luuvauriota. Kaikki hevoset oli lääkitty nivelensisäisesti, mutta vaste oli huono. Lepojaksojen pituus vaihteli viikosta yhteen vuoteen. Suomenhevosia ja lämminverihevosia oli tässä tutkimuksessa yhtä monta. Rasitusperäinen takasääriluun lateraalisen kondyluksen luuvaurio onkin luultavasti hevosen ravivalmennuksesta aiheutunut vaiva. Alle 50% hevosista palasi kilpailukäyttöön diagnoosin jälkeen. Varhainen diagnoosi voisi mahdollisesti parantaa ennustetta. Shock wave –terapiasta tai luun poraamisesta ei havaittu olevan etua pelkkään lepojaksoon verrattuna. Rasituksen pitäminen kohtuullisena, erityisesti nuorilla hevosilla, todennäköisesti vähentää luuvaurioriskiä. Hohkaluuvaurioiden paranemisprosessin tarkempi tutkimus saattaisi auttaa ymmärtämään paremmin myös näitä rasitusperäisiä luuvaurioita.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2016)Lonkkadysplasia, eli lonkkanivelen kehityshäriö, on koirien yksi merkittävimpiä ortopedisiä sairauksia. Lonkkadysplasia ja sen seurauksena kehittynyt nivelrikko aiheuttavat koiralle kroonista kipua. Sairaus voi ilmetä muun muassa koiran ontumana, jäykkyytenä ja liikkumishaluttomuutena. Lonkkadysplasian hoitovaihtoehdot vaihtelevat riippuen koiran iästä ja sairauden asteesta. Tyypillisesti lonkkadysplasian hoito perustuu painonhallintaan ja kivun lievitykseen tulehduskipulääkkeitä hyödyntäen. Myös kirurginen hoito voi olla tarpeellinen joillekin yksilöille. Kipulääkkeiden käyttö tai kirurginen hoito ei kuitenkaan sovi kaikille potilaille mahdollisten sivuvaikutusten tai kalliiden kustannusten vuoksi. Tästä johtuen on olemassa tarve löytää muita vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Eläinlääketieteessä akupunktio on herättänyt lisääntynyttä kiinnostusta kroonisen kivun lievittäjänä. Vaikka akupunktiota on hyödynnetty jo tuhansien vuosien ajan, on sen käytöstä eläinlääketieteessä vain muutamia tieteellisiä tutkimuksia. Akupunktion etuna pidetään sen pitkäaikaista kipua lievittävää vaikutusta ja vähäisiä sivuvaikutuksia. Tutkielmaan sisältyvä tutkimus on kaksoissokkoutettu, satunnaistettu, plasebokontrolloitu tutkimus. Tutkimuksessa tutkittiin ohutneula-akupunktion vaikutusta lonkkadysplasiaa sairastavien koirien ontumaan hyödyntämällä askelvoimamittauksesta saatavia kineettisiä ja kinemaattisia mittaustuloksia. Askelvoimamittaukset suoritettiin askelvoimalevyn ja askelvoimamaton avulla ja valittuja askelparametreja olivat maksimaalinen kohtisuora voima, impulssi, raajan maksimaalinen kuormitusnopeus, maksimipaine, kontaktiaika ja tassun kontaktialue. Jokaiselle valitulle muuttujalle laskettiin epäsymmetriaindeksi matemaattista kaavaa hyödyntämällä. Koirien ontuman muutosta arvioitiin vertaamalla koirien alkutilanteen epäsymmetriaindeksejä lopputilanteen indekseihin ja lisäksi akupunktioryhmän ja lumeryhmän tuloksia verrattiin toisiinsa. Hypoteesina oli, että akupunktioryhmään kuuluvien koirien ontuma vähenisi mikä näkyisi askelparametrien epäsymmetriaindeksien laskuna. Tutkimuksessa oli mukana 16 lonkkadysplasiaa sairastavaa koiraa. Koirat oli jaettu satunnaisesti akupunktio- ja lumeryhmiin siten, että molemmissa ryhmissä oli 8 koiraa. Kaikki koirat kävivät tutkittavina yhteensä viisi kertaa noin viikon välein. Akupunktioryhmän koirat saivat kolmen keskimmäisen käynnin yhteydessä ohutneula-akupunktiohoitoa. Lumeryhmän koirat odottivat eläinlääkärin huoneessa saamatta hoitoa. Käyntien yhteydessä kaikille koirille tehtiin myös subjektiivinen ontumatutkimus, suppea ortopedinen ja neurologinen tutkimus, askelvoimamittaukset ja lisäksi koirista otettiin verinäytteitä. Koirien omistajat täyttivät joka käynnin aikana koiraa koskevan kyselylomakkeen. Koirien ontuman alku- ja lopputasot määritettiin ensimmäisen hoitokäynnin ja viimeisen käynnin perusteella. Tutkimuksen pienen otoskoon vuoksi tilastolliset menetelmissä hyödynnettiin parametrittomia testejä. P-arvon rajaksi asetettiin < 0.05. Tutkimuksessa ei todettu tilastollisesti merkittävää eroa akupunktio- ja lumeryhmän välillä tai ryhmien sisällä. Akupunktioryhmässä kaikki epäsymmetriaindeksit laskivat kun taas lumeryhmässä kolme epäsymmetriaindeksiä nousi (impulssi, kontaktiaika ja tassun kontaktialue), yksi pysyi samana (maksimipaine) ja kaksi laski (maksimaalinen kohtisuora voima ja maksimaalinen kuormitusnopeus). Vaikka tieteellisesti todistettua näyttöä ohutneula-akupunktion tehosta ei tämän tutkimuksen puitteissa saatu, antavat tulokset viitteitä ohutneula-akupunktion potentiaalisesta myönteisestä vaikutuksesta lonkkaperäisen kivun lievittämisessä. Mahdollisen tilastollisen merkittävyyden esiintuomiseksi tarvitaan lisää tutkimuksia suuremmilla otoksilla.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)Lonkkavika on merkittävä sairaus koirapopulaation keskuudessa ja sitä seuraava nivelrikko taas yleisin kroonisen kivun aiheuttaja. Lonkkavikaa on perinteisesti hoidettu esimerkiksi tulehduskipulääkkeillä ja kirurgialla, mutta koska edellä mainitut hoidot eivät välttämättä sivuvaikutusten tai kustannusten takia sovi kaikille, on tärkeää kehittää ja tutkia erilaisia vaihtoehtohoitomuotoja. Akupunktio on esimerkki ns. vaihtoehtolääketieteestä ja sen kiinnostus on lisääntynyt eläinlääketieteessä huomattavasti viime vuosikymmenien aikana. Akupunktiossa niin kutsuttuja akupisteitä voidaan stimuloida esimerkiksi ohuilla neuloilla ja siten perinteisen kiinalaisen näkemyksen mukaan palauttaa elimistön energiatasapaino ennalleen. Länsimaisen lääketieteen mukaan se vaikuttaa kipuun esimerkiksi porttikontrolliteorian sekä endogeenisten opioidien ja muiden yhdisteiden, kuten serotoniinin, erittymisen kautta. Akupunktion hyötyihin kuuluu sen verrattain helppo käyttö sekä haittavaikutusten vähäisyys. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia onko akupunktiosta apua koirien krooniseen kipuun subjektiivisen arvioinnin perusteella. Hypoteesina oli, että akupunktioryhmässä lonkkavikaisten koirien kivun ja liikuntavaikeuksien sekä kipulääkkeen käytön pitäisi pienentyä verrattuna kontrolliryhmään. Akupuntkioryhmän myös oletettiin käyttävän vähemmän kipulääkitystä tutkimuksen aikana. Päämuuttujina käytettiin HCPI-arvoa (Helsinki Chronic Pain Index) ja VAS-mittaria (Visual Analogue Scale), jotka laskettiin omistajien täyttämistä kyselylomakkeista, sekä eläinlääkäriopiskelijoiden tekemiä ontuma-arviointeja ravissa ja käynnissä. Tutkimus toteutettiin kaksoissokkoutettuna kontrolloituna tapausverrokkitutkimuksena ja se suunniteltiin osaksi laajempaa kansainvälistä tutkimusta. Tutkimukseen valittiin 1. arviointikäynnin perusteella yhteensä 19 koiraa, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Akupunktioryhmässä olleet koirat (10 kpl) saivat yhteensä kolme kertaa ohutneula-akupunktiohoitoa 45 minuutin ajan noin viikon välein. Lumeryhmässä olleet koirat (9 kpl) odottivat saman ajan tutkimushuoneessa eläinlääkrin kanssa saamatta mitään hoitoa. Hoitokäyntien yhteydessä koirille tehtiin myös ontumatutkimus, suppea ortopedinen tutkimus, askelvoimamittaus sekä otettiin verikokeita. Samat tutkimukset tehtiin myös viimeisellä arviointikäynnillä noin viikko viimeisen hoitokäynnin jälkeen. Tilastollisissa menetelmissä käytettiin pienen otoskoon vuoksi non-parametrisiä testejä ja P-arvon rajaksi asetettiin ≤0.05. Tutkimuksessa ei todettu tilastollisesti merkittävää eroa akupunktio- ja lumeryhmän välillä minkään muuttujan kohdalla. Kuitenkin, kun verrattiin muutosta alun ja lopun välillä, akupunktioryhmän sisällä havaittiin useissa muuttujissa (HCPI, elämänlaatu VAS sekä ontuma ravissa ja käynnissä) tilastollisesti merkittäviä eroja. Lumeryhmässä ainoastaan liikuntavaikeudet (VAS) vähenivät merkittävästi omistajien arvioinnin mukaan. Tulokset osoittavat, että akupunktiolla on todennäköisesti positiivista vaikutusta koirien krooniseen kipuun, mutta tämän tutkimuksen perusteella sitä ei voida kuitenkaan pitää tieteellisesti todistettuna tehokkaana hoitomuotona. Useat eri tekijät, kuten pieni otoskoko, heterogeeninen tutkimuspopulaatio, subjektiivisen arvioinnin heikko luotettavuus sekä merkittävä lumevaikutus varmasti vaikuttavat siihen, että ryhmien välille ei saatu tutkimuksessa eroa. Tulokset ovat kuitenkin rohkaisevia ja antavat odottaa positiivisempia tuloksia, kun kaikki osatutkimukset yhdistetään.
Now showing items 1-4 of 4