Browsing by Subject "osteoblast"

Osa kallon ja kasvojen luista kehittyy elimistön kannalta ainutlaatuisella tavalla intramembranoottisesti suoraan mesenkyymistä. Siten osteoblastien erilaistumista säätelevien geenien mutaatiot tulevat usein selkeästi esiin kallon ja kasvojen alueen kehityshäiriöinä. Gli2 on Hedgehog-signaalireitin transkriptioaktivaattori, jonka tiedetään vaikuttavan osteoblastien erilaistumiseen. Sen mutaatiot aiheuttavat pään alueella erityisesti keskiviivadefektejä kuten holoprosenkefaliaa ja siihen liittyvää fenotyyppiä. Kuitenkin Gli2:n merkityksestä kallon luiden kehittymiseen ja muodon määräytymiseen tiedetään varsin vähän. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä pilottitutkimuksesta, jossa kuvataan Gli2-poistogeenisten hiirten alizarin red -värjättyjen kallojen ja kasvojen luiden morfologiaa, ja täten pyritään selvittämään Gli2:n merkitystä näiden luiden kehityksessä. Hiirillä havaitaan muun muassa luukudoksen kehityksen viivästymistä sekä etenkin kuonon ja otsan alueella synostoottisia luusaumoja sekä suulakihalkioita. Kallon ja kasvojen luuston kehityksen ymmärtäminen on välttämätöntä suulakihalkioiden ja kraniosynostoosien tutkimuksen ja hoitojen kehittämisen kannalta.

The study consists of two parts: examining the accumulation of americium and plutonium to human ribs, and the accumulation to murine osteoblasts. In the cellular studies stable europium was used as an actinide analogue. After removing the organic material from the bones, americium and plutonium were separated from the dissolved bones by using extraction chromatographic methods. DOWEX, U/TEVA, and TRU resins were used to separate plutonium and americium from impurities. The sample activities were measured using alpha spectrometry. On average, 23.03 mBq/kg of plutonium-238, 12.58 mBq/kg of plutonium-239,240 and 9.81 mBq/kg of americium-241 were measured in the bone samples. The activity concentrations are calculated using the wet weight of the bone. Murine preosteobasts (MC3T3-E1) were mineralized for 12 days. The mineral was subsequently collected for SEM/EDS analysis. Non-mineralized cell fractions were collected for a fractioning study, where the cell internalized europium, membrane bound europium and extracellular europium fractions were collected and measured with MP-AES and ICP-MS. The used europium concentrations were below minimum detectable activity of the MP-AES, but measuring the samples on the ICP-MS showed that the percentage of the internalized europium increases at higher europium concentrations in cell culture media. At 0.2 μM europium concentration, on average, 28.6% of the europium was inside the cells and 71.4% in the media, while at 2.0 μM europium concentration, 30.8% of the europium was inside the cells and 68.5% in the media.