Browsing by Subject "päämies"

Ikääntyvien taloudelliset asiat ja heidän oma kykynsä huolehtia taloudellisista asioista on yksi sosiaaliitomen merkittävistä työllistäjistä. Eläketulojen pienuus tuottaa vaikeuksia suoriutua arjesta ja se luo osaltaa suurta henkistä painetta ikääntyvän arkeen, se voi lisätä velkaantumista ja jopa asunnottomuutta. Sosiaalityössä kohdataan ikääntyviä, jotka syystä tai toisesta ajautuvat jatkuvaan täydentävän tai ehkäisevän toimeentulotuen piiriin. Kelan perustoimeentulotuki ei riitä kattamaan arkipäivän kustanuksia oman eläkkeen lisänä. Edunvalvonnan yhtenä tehtävänä on olla turvaamassa ja selkeytämässä ikääntyneen taloudellista tilannetta ja osaltaan olla suojaamassa häntä siitä, ettei taloudellinen tilanne pahene entisestään. Sosiaalityö on usein järestämässä edunvalvontaa ikääntyville ihmisille. Tutkimukseni tarkoitus on löytää vastauksia siihen, miten yleinen edunvalvonta vaikuttaa ikääntyvän arkeen, itsemääräämisoikeuteen sekä miten hän kokee yleisen edunvalvonnan toimivan omalla kohdallaan. Tutkimus toteutetaan haastatteluiden kautta, josta kerätty aineisto käsitellään ja siitä pyritään löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tärkeää on saada yleisen edunvalvonnan piirissä olevan ikääntyvän henkilön oma ääni kuuluviin, mitä hän ajattelee ja miten hän kertoo oman näkemyksensä yleisestä edunvalvonnasta. Tulososiossa käydään lävitse Kuinka päämieht kokevat yleisen edunvalvonnan ja onko siitä ollut heille apua arjen pyörittämisessä, sekä, miten edunvalvonta on vaikuttanut heidän arkeensa. Pääsääntöisesti tuloksista voidaan päätellä, että edunvalvovonnalle on tarvetta, koska oma kyky huolehtia omista asioistaan on heikentynyt. Myös yhteydenpito edunvalvojaan nousi esille tutkimusaineistosta selkeästi. Yhteydenpidon vaikeutta tai hankaluutta pidettiin merkityksellisenä, tiedon kulun vaikeus ja yhteydenpidon vaikeus oli yhteinen tekijä haatateltavilla. Pienet käyttövarat myös herättivät keskustelua, joka tuotti vastauksia myös siihen miten arki päämiehillä sujuu. Arjessa elämistä pidettiin rutiininomaisena ja se, että eläkkeelle jääminen toi mukanaan sosiaalista eristäytymistä ja ongelmia sosiaalisten suhteiden rakentamiseen. Edunvalvonta kuitenkin nähtiin taloudellisten asioiden järjestäjänä myönteisesti, vaikkakin negatiivisuutta ilmeni juuri käyttövarojen pienuudessa. Kuitenkin yleiselle edunvalvonnalle oltiin myötämielisiä, sillä haastateltavien mielestä se on auttanut ja tukenut heitä selviytymään arjestaan. Tutkielma tuotti tietoa siitä, miten yleisessä edunvalvonnassa olevat kokevat sen vaikuttavan heidän omaan elämäänsä.

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella päämiehen oikeutta kaventavaan tai loukkaavaan testamenttiin liittyviä edunvalvontaoikeudellisia kysymyksiä. Tutkielma pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1. Millä tavoin testamentti voi kaventaa tai loukata päämiehen oikeutta, ja miten eturistiriita testamentinsaajan ja päämiehen välillä ratkeaa? 2. Mitkä ovat päämiehen omat toimintamahdollisuudet tilanteessa, jossa testamentti kaventaa tai loukkaa hänen oikeuttaan; voiko päämies itse hyväksyä hänen oikeuttaan kaventavan tai loukkaavan testamentin ja millä edellytyksillä? 3. Mitkä ovat edunvalvojan toimintamahdollisuudet tilanteessa, jossa testamentti kaventaa tai loukkaa edunvalvonnassa olevan päämiehen oikeutta ja miten on suhtauduttava siihen, että edunvalvoja päättää testamentin hyväksymisestä päämiehensä tahdon vastaisesti? Tutkielman keskiössä ovat perintökaaren asettamat testamenttausvapauden legaaliset rajoitukset. Holhoustoimilaki ja sen edunvalvontajärjestelmä rakentuvat itsemääräämisen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja päämiehen suojaamisen periaatteille. Päämiehen edun huomioon ottaminen on lähtökohtana kaikessa edunvalvojan toiminnassa. Kun testamentti kaventaa tai loukkaa päämiehen oikeutta nousee kysymys, voiko päämies itse reagoida tällaiseen testamenttiin ja voiko hän itse niin tahtoessaan hyväksyä oikeuttaan kaventavan tai loukkaavan testamentin. Tämä riippuu päämiehen oikeustoimikelpoisuudesta ja ymmärryskyvystä. Edunvalvojan toimintamahdollisuudet ovat sidottu holhoustoimilain säännöksiin. HolhTL 29.1 § antaa edunvalvojalle kelpoisuusuuden edustaa päämiestään tämän omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa, jollei tuomioistuin ole tehtävää antaessaan toisin määrännyt tai jollei toisin ole säädetty. Tietyt oikeustoimet, kuten perinnöstä luopuminen ovat holhoustoimilaissa säädetty luvanvaraisiksi, minkä lisäksi HolhTL 32.1 §:ssä on nimenomainen lahjoituskieltosäännös. Näiden lisäksi edunvalvojan toimintaa ohjaa HolhTL 37.1 §:stä ilmenevä omaisuuden hoitamista koskeva huolellisuusvelvoite, josta seuraa, että edunvalvojan tulee huolehtia päämiehelle kuuluvien oikeuksien ja etuuksien toteutumisesta. Ennen kuin edunvalvoja tekee päätöksensä tehtäviinsä kuuluvassa asiassa, tulee edunvalvojan tiedustella päämiehensä mielipidettä, jos tämä kykenee ymmärtämään asian merkityksen, asiaa on pidettävä päämiehen kannalta tärkeänä ja kuuleminen voi tapahtua ilman huomattavaa hankaluutta. Kun edunvalvoja toimii päämiehensä tahdon vastaisesti esimerkiksi testamentin hyväksymistä koskevassa asiassa, voidaan katsoa, että itsemääräämisoikeuden rajoituksen tulee täyttää perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Edunvalvojan toimivaltaan kuitenkin kuuluu sen harkinta, onko testamenttia ylipäätään syytä riitauttaa. Loppujen lopuksi vahingonkorvausvelvollisuus ohjaa edunvalvojan harkintaa testamentin riitauttamista koskevassa asiassa.