Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "palveluseteli"

Sort by: Order: Results:

  • Virtamo, Meeri (2021)
    Tehostettua palveluasumista järjestetään entistä useammin niin, että järjestämisvastuussa oleva kunta ulkoistaa palvelun tuotannon yksityiselle tai kolmannen sektorin toimijalle. Erilaisilla hankintamalleilla on erilaisia seurauksia palveluiden asiakkaille, järjestäjälle ja tuottajalle. Tässä tutkielmassa tarkastel-laan Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymässä vuonna 2019 käyttöön otettua hintakatollista tai kään-teistä palvelusetelimallia. Hintakatollisen palvelusetelimallin toivotaan edistävän aiempia hankintamal-leja paremmin asiakkaan valinnanvapauden toteutumista ja yhdenvertaisuutta sekä kannustavan tuotta-jia kilpailemaan hinnan sijaan palvelun laadulla. Valinnanvapausmallien käyttöönoton myötä asiakkaan odotetaan toimivan kuluttajana, joka vertailee ja valitsee itselleen parhaiten soveltuvan palvelun. Aiemman tutkimuksen perusteella on kuitenkin epä-varmaa, onko asiakkailla tai heidän omaisillaan edellytyksiä ja motivaatiota toimia aktiivisina kuluttaji-na. Kuluttajuuteen saattaa liittyä yksilöllisiin voimavaroihin, tiedon puutteeseen sekä valintatilantee-seen, palvelujärjestelmään tai palvelun tarjontatekijöihin liittyviä esteitä. Tutkielman tavoitteena on tar-kastella asiakkaiden tekemiä valintoja peilaten niitä uudistuksen tavoitteisiin. Päätutkimuskysymys ”Millaista on kuluttajuus tehostetun palveluasumisen hintakatollisessa palvelusetelijärjestelmässä?” jakautuu seuraaviin alakysymyksiin: mitkä ovat iäkkään ja hänen omaisensa roolit valintojen tekemi-sessä, millä perusteella palvelutalo valitaan ja millaisia kuluttajuuden esteitä esiintyy? Aineisto koostuu kuudestatoista palvelusetelin käytössä avustaneiden omaisten teemahaastattelusta, jotka kerättiin ja litteroitiin kesällä 2019. Tausta-aineistona toimivat lisäksi keskustelut SAS-koordinaattorien kanssa sekä palvelusetelin käyttöönottoa koskevat päätösasiakirjat. Aineiston analyy-si toteutettiin teoriaohjaavana sisällönanalyysinä, jossa aineisto luokiteltiin teemoittain. Analyysin perusteella iäkkäiden on itse vaikeaa toimia aktiivisina kuluttajina ja päätöksentekijöinä sai-rauksista ja toimintakyvyn heikkenemisestä johtuen, joten omaisten rooli kanssa- tai sijaiskuluttajana on suuri. Omaiset pyrkivät tekemään läheisten edun ja mieltymysten mukaisia valintoja perustuen ar-vioon palvelun laadusta ja läheisen mieltymyksistä sekä tulkintaan läheisen viihtymisestä ja voinnista palvelutalossa. Kuitenkin myös omaisten mahdollisuudet aktiivisten valintojen tekoon vaihtelevat. Il-man aiempaa asiakaskokemusta palveluasumisesta valinta perustuu palvelutalon ominaisuuksiin, joita on mahdollista arvioida ennen palvelun käyttöä, kuten palvelutalon sijaintiin, tutustumiskäynneillä saatuun mielikuvaan tai maineeseen ja suosituksiin. Mikäli hoitosuhde on jo olemassa, jatketaan pää-sääntöisesti tutulla palveluntuottajalla. Palveluasumisen valinnan sen laadun perusteella mahdollistaa parhaiten aiempi asiakaskokemus useammasta eri palvelutalosta. Palvelutalojen vertailua, valintaa sekä mahdollista vaihtamista estää tiedon puute tuottajien tarjoaman palvelun laadusta, valinnanvaran puute sekä hoitosuhteen jatkuvuuden merkitys. Tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia. Hoivapalvelun valintaan liittyy haasteita, joita si-jaiskuluttajuus osaltaan lisää. Sijaiskuluttajana toimivalla omaisella ei voi olla täyttä tietoa iäkkään lä-heisen saaman palvelun laadusta. Hoivapalvelun laadun subjektiivisuus ja kokemuksellisuus sekä hoi-vasuhteen jatkuvuuden merkitys toisaalta estävät palvelutalojen vertailua, toisaalta osittain puoltavat valinnanvapausmallien käyttöä. Palvelutalon valintaperusteissa painottuvat tekijät, joita on vaikeampi muissa hankintamalleissa ottaa huomioon, kuten hoitosuhteen jatkaminen, asukkaan yksilölliset miel-tymykset tai asukkaan kohtaaminen ja palvelutalon työkulttuuri. Haasteena on kuitenkin mahdollistaa laatuun sekä asukkaan yksilöllisiin mieltymyksiin ja tarpeisiin perustuvien valintojen tekeminen tasa-puolisesti. Valinnanvapausmallin vaikutus palveluasumisen laatuun sekä tehtyjen valintojen merkitys iäkkäälle palveluasumisen asiakkaalle vaativat jatkotutkimusta.
  • Virtamo, Meeri (2021)
    Tehostettua palveluasumista järjestetään entistä useammin niin, että järjestämisvastuussa oleva kunta ulkoistaa palvelun tuotannon yksityiselle tai kolmannen sektorin toimijalle. Erilaisilla hankintamalleilla on erilaisia seurauksia palveluiden asiakkaille, järjestäjälle ja tuottajalle. Tässä tutkielmassa tarkastel-laan Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymässä vuonna 2019 käyttöön otettua hintakatollista tai kään-teistä palvelusetelimallia. Hintakatollisen palvelusetelimallin toivotaan edistävän aiempia hankintamal-leja paremmin asiakkaan valinnanvapauden toteutumista ja yhdenvertaisuutta sekä kannustavan tuotta-jia kilpailemaan hinnan sijaan palvelun laadulla. Valinnanvapausmallien käyttöönoton myötä asiakkaan odotetaan toimivan kuluttajana, joka vertailee ja valitsee itselleen parhaiten soveltuvan palvelun. Aiemman tutkimuksen perusteella on kuitenkin epä-varmaa, onko asiakkailla tai heidän omaisillaan edellytyksiä ja motivaatiota toimia aktiivisina kuluttaji-na. Kuluttajuuteen saattaa liittyä yksilöllisiin voimavaroihin, tiedon puutteeseen sekä valintatilantee-seen, palvelujärjestelmään tai palvelun tarjontatekijöihin liittyviä esteitä. Tutkielman tavoitteena on tar-kastella asiakkaiden tekemiä valintoja peilaten niitä uudistuksen tavoitteisiin. Päätutkimuskysymys ”Millaista on kuluttajuus tehostetun palveluasumisen hintakatollisessa palvelusetelijärjestelmässä?” jakautuu seuraaviin alakysymyksiin: mitkä ovat iäkkään ja hänen omaisensa roolit valintojen tekemi-sessä, millä perusteella palvelutalo valitaan ja millaisia kuluttajuuden esteitä esiintyy? Aineisto koostuu kuudestatoista palvelusetelin käytössä avustaneiden omaisten teemahaastattelusta, jotka kerättiin ja litteroitiin kesällä 2019. Tausta-aineistona toimivat lisäksi keskustelut SAS-koordinaattorien kanssa sekä palvelusetelin käyttöönottoa koskevat päätösasiakirjat. Aineiston analyy-si toteutettiin teoriaohjaavana sisällönanalyysinä, jossa aineisto luokiteltiin teemoittain. Analyysin perusteella iäkkäiden on itse vaikeaa toimia aktiivisina kuluttajina ja päätöksentekijöinä sai-rauksista ja toimintakyvyn heikkenemisestä johtuen, joten omaisten rooli kanssa- tai sijaiskuluttajana on suuri. Omaiset pyrkivät tekemään läheisten edun ja mieltymysten mukaisia valintoja perustuen ar-vioon palvelun laadusta ja läheisen mieltymyksistä sekä tulkintaan läheisen viihtymisestä ja voinnista palvelutalossa. Kuitenkin myös omaisten mahdollisuudet aktiivisten valintojen tekoon vaihtelevat. Il-man aiempaa asiakaskokemusta palveluasumisesta valinta perustuu palvelutalon ominaisuuksiin, joita on mahdollista arvioida ennen palvelun käyttöä, kuten palvelutalon sijaintiin, tutustumiskäynneillä saatuun mielikuvaan tai maineeseen ja suosituksiin. Mikäli hoitosuhde on jo olemassa, jatketaan pää-sääntöisesti tutulla palveluntuottajalla. Palveluasumisen valinnan sen laadun perusteella mahdollistaa parhaiten aiempi asiakaskokemus useammasta eri palvelutalosta. Palvelutalojen vertailua, valintaa sekä mahdollista vaihtamista estää tiedon puute tuottajien tarjoaman palvelun laadusta, valinnanvaran puute sekä hoitosuhteen jatkuvuuden merkitys. Tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia. Hoivapalvelun valintaan liittyy haasteita, joita si-jaiskuluttajuus osaltaan lisää. Sijaiskuluttajana toimivalla omaisella ei voi olla täyttä tietoa iäkkään lä-heisen saaman palvelun laadusta. Hoivapalvelun laadun subjektiivisuus ja kokemuksellisuus sekä hoi-vasuhteen jatkuvuuden merkitys toisaalta estävät palvelutalojen vertailua, toisaalta osittain puoltavat valinnanvapausmallien käyttöä. Palvelutalon valintaperusteissa painottuvat tekijät, joita on vaikeampi muissa hankintamalleissa ottaa huomioon, kuten hoitosuhteen jatkaminen, asukkaan yksilölliset miel-tymykset tai asukkaan kohtaaminen ja palvelutalon työkulttuuri. Haasteena on kuitenkin mahdollistaa laatuun sekä asukkaan yksilöllisiin mieltymyksiin ja tarpeisiin perustuvien valintojen tekeminen tasa-puolisesti. Valinnanvapausmallin vaikutus palveluasumisen laatuun sekä tehtyjen valintojen merkitys iäkkäälle palveluasumisen asiakkaalle vaativat jatkotutkimusta.
  • Aarnivalkea, Usva (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan empiirisenä tapaustutkimuksena vuosina 2020 ja 2022 toteutettujen haastattelujen avulla, vaikuttaako New Public Management (NPM) -ajattelu julkishallinnollisten yritys- tai työllisyyspalveluiden työntekijöiden asenteissa ja käytänteissä. Tutkimuskohteena ovat kuuden kaupungin työllisyys- tai yrityspalveluiden asiantuntijoiden suhtautuminen viime vuosina käytössä tai suunnitteilla olleisiin yrityspalveluseteleihin, sekä mahdollisuuteen käyttää työllisyyspalveluissa omaa palvelusetelimallia. NPM-ajattelun ja sen kritiikin esiintymistä asiantuntijoiden ajattelussa tutkitaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla käyttämällä haastattelu- ja dokumenttiaineistoa. Lisäksi tutkitaan, onko tutkimuskaupunkien valtuustojen puoluepoliittisella oikeisto-vasemmisto-jakolinjalla yhteyttä yritys- tai työllisyyspalveluiden asiantuntijoiden New Public Managementiin liittyviin asenteisiin. NPM-ajattelun keskeisiä piirteitä ovat yksityiseltä yrityspuolelta omaksutut vaikutteet julkisella sektorilla, kuten tulostavoitteellisuus, tilivelvollisuus, taloudellisuus, yksityistäminen, manageristiset keinot, arviointimenetelmien käyttö, kilpailullisuus ja organisaation hajauttaminen. Aiempi hallinnon ja organisaatioiden alan tutkimuskirjallisuus on osoittanut, että NPM-ajattelu ja siitä johdetut käytänteet ovat ohjanneet vahvasti Euroopan maiden viime vuosikymmenten julkishallinnollista kehitystä. Toisaalta NPM-ajattelu on saanut osakseen myös vahvaa kritiikkiä. Näistä syistä on perusteltua tarkastella, millä tavoin NPM-ajattelu näkyy Suomessa tällä hetkellä käynnissä olevissa työllisyys- ja yrityspalveluiden merkittävissä muutoksissa. Eräs näistä muutoksista ovat viime vuosina toteutetut yrityspalvelusetelimallit, jonka lisäksi TE-palvelut 2024 -uudistus sekä hyvinvointialueet voivat lisätä tarvetta työllisyyspalveluiden yksityisille ostopalveluille. Näistä syistä tutkimus keskittyy yritys- ja työllisyyspalveluiden palvelusetelimalleihin. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että yritys- ja työllisyyspalveluissa esiintyy runsaasti NPM-ajattelun puolesta puhuvia argumenttikokonaisuuksia, mutta myös paljon NPM-ajattelun vastaisia argumentteja. Yleisimmät NPM-ajattelua puoltavat argumentit liittyivät yksityisestä yritysmaailmasta saatuihin malleihin ja vaikutteisiin julkisella sektorilla, kustannustehokkaaseen hallintoon sekä politiikan tekemisen ja toimeenpanon erottamiseen. Negatiivista suhtautumista NPM-ajatteluun puolestaan edustivat useimmin argumentit, jotka korostivat, ettei kustannustehokkuus ole hallinnon keskeisin arvo sekä julkisen sektorin varauksellista suhtautumista yksityisen yritysmaailman malleihin ja vaikutteisiin painottavat argumentit. Puoluepoliittisen jakolinjan tarkastelun tulokset osoittavat pääpiirteissään, että kaupungeissa, joissa oikeistopuolueet hallitsevat, NPM-ajattelu on yleisempää kuin vasemmistopuolueiden hallitsemissa kaupungeissa. Yrityspalvelusetelimallien ollessa käytössä tutkimuskaupungeissa on ollut pääsääntöisesti oikeistopuoluevoittoisia kaupunginvaltuustoja. Kaupunginhallitusten puoluepoliittisten linjausten lisäksi työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat kuitenkin toteuttavat myös oman organisaationsa arvoja ja malleja. Kunnallisten työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat eivät siis ainoastaan peilaa kaupunginvaltuuston poliittisia linjauksia. Jatkotutkimukselle olennaista olisi selkiyttää työllisyys- ja yrityspalveluiden tavoitteiden erot sekä kehittää yhteismitalliset indikaattorit New Public Managementin piirteiden ja tavoitteiden luotettavalle mittaamiselle. Lisäksi julkisten työllisyys- ja yrityspalveluiden suoritusten ja kustannustehokkuuden arvioinnin kannalta olisi tärkeää tutkia, osaavatko julkisten palveluiden hankintavastaavat kilpailuttaa oikein ja tehokkaasti julkisia hankkeita.
  • Aarnivalkea, Usva (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan empiirisenä tapaustutkimuksena vuosina 2020 ja 2022 toteutettujen haastattelujen avulla, vaikuttaako New Public Management (NPM) -ajattelu julkishallinnollisten yritys- tai työllisyyspalveluiden työntekijöiden asenteissa ja käytänteissä. Tutkimuskohteena ovat kuuden kaupungin työllisyys- tai yrityspalveluiden asiantuntijoiden suhtautuminen viime vuosina käytössä tai suunnitteilla olleisiin yrityspalveluseteleihin, sekä mahdollisuuteen käyttää työllisyyspalveluissa omaa palvelusetelimallia. NPM-ajattelun ja sen kritiikin esiintymistä asiantuntijoiden ajattelussa tutkitaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla käyttämällä haastattelu- ja dokumenttiaineistoa. Lisäksi tutkitaan, onko tutkimuskaupunkien valtuustojen puoluepoliittisella oikeisto-vasemmisto-jakolinjalla yhteyttä yritys- tai työllisyyspalveluiden asiantuntijoiden New Public Managementiin liittyviin asenteisiin. NPM-ajattelun keskeisiä piirteitä ovat yksityiseltä yrityspuolelta omaksutut vaikutteet julkisella sektorilla, kuten tulostavoitteellisuus, tilivelvollisuus, taloudellisuus, yksityistäminen, manageristiset keinot, arviointimenetelmien käyttö, kilpailullisuus ja organisaation hajauttaminen. Aiempi hallinnon ja organisaatioiden alan tutkimuskirjallisuus on osoittanut, että NPM-ajattelu ja siitä johdetut käytänteet ovat ohjanneet vahvasti Euroopan maiden viime vuosikymmenten julkishallinnollista kehitystä. Toisaalta NPM-ajattelu on saanut osakseen myös vahvaa kritiikkiä. Näistä syistä on perusteltua tarkastella, millä tavoin NPM-ajattelu näkyy Suomessa tällä hetkellä käynnissä olevissa työllisyys- ja yrityspalveluiden merkittävissä muutoksissa. Eräs näistä muutoksista ovat viime vuosina toteutetut yrityspalvelusetelimallit, jonka lisäksi TE-palvelut 2024 -uudistus sekä hyvinvointialueet voivat lisätä tarvetta työllisyyspalveluiden yksityisille ostopalveluille. Näistä syistä tutkimus keskittyy yritys- ja työllisyyspalveluiden palvelusetelimalleihin. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että yritys- ja työllisyyspalveluissa esiintyy runsaasti NPM-ajattelun puolesta puhuvia argumenttikokonaisuuksia, mutta myös paljon NPM-ajattelun vastaisia argumentteja. Yleisimmät NPM-ajattelua puoltavat argumentit liittyivät yksityisestä yritysmaailmasta saatuihin malleihin ja vaikutteisiin julkisella sektorilla, kustannustehokkaaseen hallintoon sekä politiikan tekemisen ja toimeenpanon erottamiseen. Negatiivista suhtautumista NPM-ajatteluun puolestaan edustivat useimmin argumentit, jotka korostivat, ettei kustannustehokkuus ole hallinnon keskeisin arvo sekä julkisen sektorin varauksellista suhtautumista yksityisen yritysmaailman malleihin ja vaikutteisiin painottavat argumentit. Puoluepoliittisen jakolinjan tarkastelun tulokset osoittavat pääpiirteissään, että kaupungeissa, joissa oikeistopuolueet hallitsevat, NPM-ajattelu on yleisempää kuin vasemmistopuolueiden hallitsemissa kaupungeissa. Yrityspalvelusetelimallien ollessa käytössä tutkimuskaupungeissa on ollut pääsääntöisesti oikeistopuoluevoittoisia kaupunginvaltuustoja. Kaupunginhallitusten puoluepoliittisten linjausten lisäksi työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat kuitenkin toteuttavat myös oman organisaationsa arvoja ja malleja. Kunnallisten työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat eivät siis ainoastaan peilaa kaupunginvaltuuston poliittisia linjauksia. Jatkotutkimukselle olennaista olisi selkiyttää työllisyys- ja yrityspalveluiden tavoitteiden erot sekä kehittää yhteismitalliset indikaattorit New Public Managementin piirteiden ja tavoitteiden luotettavalle mittaamiselle. Lisäksi julkisten työllisyys- ja yrityspalveluiden suoritusten ja kustannustehokkuuden arvioinnin kannalta olisi tärkeää tutkia, osaavatko julkisten palveluiden hankintavastaavat kilpailuttaa oikein ja tehokkaasti julkisia hankkeita.
  • Janhunen, Mia (2020)
    Sosioekonomiset erot aikuisten suunterveydessä ovat suuria ja suun omahoito on puutteellisinta matalasti koulutetun väestönosan keskuudessa. Tavoitteena oli tehdä kirjallisuuskatsaus sosioekonomisen aseman, suun terveyden ja yleisterveyden välisistä vuorovaikutussuhteista, niiden seurauksena muodostuvista terveyseroista ja poliittisista keinoista terveyserojen kaventamiseksi. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa suun terveydenhuollon työntekijöiden kokemuksia palvelusetelijärjestelmän toimivuudesta Helsingissä sekä perehtyä aiemmin tehtyyn tutkimukseen siitä, miten sosioekonominen asema vaikuttaa palvelusetelin käyttöön. Tätä tutkielmaa varten toteutettiin henkilöstöhaastattelut pienelle joukolle Helsingin kaupungin suun terveydenhuollossa työskenteleviä palveluseteleitä myöntäviä hammaslääkäreitä (n = 2) ja suuhygienistejä (n = 3) sekä analysoitiin haastatteluaineistoa. Kirjallisuuskatsausta varten etsittiin artikkeleita ja kirjallisuutta aihepiiriin liittyen PubMedistä, Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisuista sekä Kustannus Oy Duodecimin oppaista ja verkkopalveluista. Haastatteluista kävi ilmi, että suun terveydenhuollon työntekijät kokevat palvelusetelijärjestelmän käytettävyyden henkilöstön kannalta hyväksi mutta pitävät järjestelmää haastavana potilaalle. Hoidonsaannin arvioidaan nopeutuvan, mutta sopivan palveluntarjoajan löytämisen sekä hintavertailun uskotaan olevan haastavaa varsinkin ikääntyneille. Haastateltu joukko oli suppea ja siksi tulokset eivät ole yleistettävissä. Aineistoa voi hyödyntää laajemmalle joukolle lähetettävän kyselytutkimuksen muodostamiseksi. Kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että heikompi sosioekonominen asema on yhteydessä sekä heikompaan suun terveyteen että yleisterveyteen. Suusairaudet heikentävät useiden systeemisten sairauksien hoitotasapainoa, minkä lisäksi useat systeemiset sairaudet sekä ni iden lääkitykset vaarantavat suun terveyden mm. syljeneritystä ja omahoidon tasoa heikentämällä. Terveyseroja voidaan kaventaa suoraan panostamalla paljon palveluja tarvitsevien sujuviin hoitoketjuihin ja terveyspalvelujen saatavuuteen erityisesti alueilla, joissa esiintyy paljon osattomuutta. Lisäksi terveyseroja voidaan kaventaa välillisesti puuttumalla tulo- ja varallisuuseroihin, köyhyyteen sekä huonoihin työoloihin.