Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "paradigma"

Sort by: Order: Results:

  • Tretjakov, Kai (2016)
    Tutkielman tavoitteena on osoittaa monipuolisen musiikin pedagogian merkitys jatkuvasti muuttuvassa musiikkikasvatuksessa. Musiikkioppilaitosten musiikkipedagogian kehittämiseksi pohdin kriittisesti eri tapoja, joilla vanhoja ja tärkeinä pidettyjä musiikkikasvatusperinteitä voitaisiin toteuttaa hieman eri näkökulmista. Tutkimustehtävänä on korostaa, että sosiokulttuurinen kritiikki on keskeisessä asemassa musiikkikasvatuksen paradigmassa sitä arvioitaessa. Tutkimukseni kritiikki kohdistuu musiikin opetussuunnitelman tavoitteisiin, oppilaiden dialogisuuteen, luovuuteen, eri ikäryhmien musiikkikasvatukseen, haastaviin opetustilanteisiin ja ryhmäopetuksen saloihin sekä dynamiikkaan. Näen erityisen tarpeelliseksi myös konsultoida eritysmusiikkikasvatuksen merkityksestä ja henkilökohtaisten opetussuunnitelmien tarpeellisuudesta musiikkioppilaitosten musiikkikasvatuksessa. Tutkimukseni perustuu fenomenologiaan ja tuo esiin, miten tärkeää musiikkikasvatus on, minkä vuoksi sitä harrastetaan ja miksi pedagogi on niin olennainen oppijalle. Pedagogille palkitsevin työkokemus on huomata, miten soittaminen tai laulaminen kehittää oppijan emootiota sekä antaa mahdollisuuden kehittää oppilaan omaa ilmaisua ja musiikillista osaamista niin, että se motivoi jatkamaan musiikin tuottamista läpi elämän. Haluan kannustaa nuoria pedagogeja kohtaamaan erilaisia oppijoita ja ammentamaan itselleen käytännöllistä lisäkoulutusta haastaviin opetustilanteisiin. Pro graduni on teoreettinen ja jakautuu kahteen osaan: teoriaosaan ja empiiriseen tutkimusaineiston käsittelyyn. Teoriaosassa perehdytään musiikkikasvatuksen eri teorioihin kuten affekteihin, vuorovaikutukseen sekä ryhmädynamiikkaan ja niiden synkronoitumiseen käytännön musiikkipedagogiaan. Empiirisessä osiossa tutkitaan pedagogian merkitystä ja funktiota oppimisessa. Aiheessa syvennytään tutkimaan dialogisuuden merkitystä, musiikin oppimista eri ikäryhmissä sekä haastavia oppimistilanteita. Empirian toisessa osassa lähestytään ryhmäopetuksen saloja ja tutkitaan tarkemmin ryhmän turvallisuutta oppimiseen sekä kiusaamista ja verrataan itsenäistä harjoittelua ryhmässä harjoitteluun. Lisäksi tutkitaan Kodaly-, Suzuki- ja Näppäri-metodien eroavaisuuksia. Tutkimuksessa todennetaan, että musiikkikasvatuksen näkökulma on keskeisessä asemassa uuden paradigman muotoutumisessa. Musiikkikasvatuksen näkökulman perustana on kokonaisvaltainen oppijakäsitys, joka soveltuu musiikkikasvatuksen tarkasteluun laajemmassa kontekstissa. Tärkeäksi käsitteeksi nousee vuorovaikutus, joka yhdistää yksilöllisen ja yhteisöllisen kokemuksen. Pro gradu -tutkielman keskeisin johtopäätös on, että musiikkikasvatuksen uuden paradigmaprosessin perustana ei ole yksilön ja sosiaalisen välinen vastakkaisasettelu, vaan kokemuksen ja vuorovaikutuskonseptin ymmärtäminen.
  • Tretjakov, Kai (2016)
    Tiivistelmä Tutkielman tavoitteena on osoittaa monipuolisen musiikin pedagogian merkitys jatkuvasti muuttuvassa musiikkikasvatuksessa. Musiikkioppilaitosten musiikkipedagogian kehittämiseksi pohdin kriittisesti eri tapoja, joilla vanhoja ja tärkeinä pidettyjä musiikkikasvatusperinteitä voitaisiin toteuttaa hieman eri näkökulmista. Tutkimustehtävänä on korostaa, että sosiokulttuurinen kritiikki on keskeisessä asemassa musiikkikasvatuksen paradigmassa sitä arvioitaessa. Tutkimukseni kritiikki kohdistuu musiikin opetussuunnitelman tavoitteisiin, oppilaiden dialogisuuteen, luovuuteen, eri ikäryhmien musiikkikasvatukseen, haastaviin opetustilanteisiin ja ryhmäopetuksen saloihin sekä dynamiikkaan. Näen erityisen tarpeelliseksi myös konsultoida eritysmusiikkikasvatuksen merkityksestä ja henkilökohtaisten opetussuunnitelmien tarpeellisuudesta musiikkioppilaitosten musiikkikasvatuksessa. Tutkimukseni perustuu fenomenologiaan ja tuo esiin, miten tärkeää musiikkikasvatus on, minkä vuoksi sitä harrastetaan ja miksi pedagogi on niin olennainen oppijalle. Pedagogille palkitsevin työkokemus on huomata, miten soittaminen tai laulaminen kehittää oppijan emootiota sekä antaa mahdollisuuden kehittää oppilaan omaa ilmaisua ja musiikillista osaamista niin, että se motivoi jatkamaan musiikin tuottamista läpi elämän. Haluan kannustaa nuoria pedagogeja kohtaamaan erilaisia oppijoita ja ammentamaan itselleen käytännöllistä lisäkoulutusta haastaviin opetustilanteisiin. Pro graduni on teoreettinen ja jakautuu kahteen osaan: teoriaosaan ja empiiriseen tutkimusaineiston käsittelyyn. Teoriaosassa perehdytään musiikkikasvatuksen eri teorioihin kuten affekteihin, vuorovaikutukseen sekä ryhmädynamiikkaan ja niiden synkronoitumiseen käytännön musiikkipedagogiaan. Empiirisessä osiossa tutkitaan pedagogian merkitystä ja funktiota oppimisessa. Aiheessa syvennytään tutkimaan dialogisuuden merkitystä, musiikin oppimista eri ikäryhmissä sekä haastavia oppimistilanteita. Empirian toisessa osassa lähestytään ryhmäopetuksen saloja ja tutkitaan tarkemmin ryhmän turvallisuutta oppimiseen sekä kiusaamista ja verrataan itsenäistä harjoittelua ryhmässä harjoitteluun. Lisäksi tutkitaan Kodaly-, Suzuki- ja Näppäri-metodien eroavaisuuksia. Tutkimuksessa todennetaan, että musiikkikasvatuksen näkökulma on keskeisessä asemassa uuden paradigman muotoutumisessa. Musiikkikasvatuksen näkökulman perustana on kokonaisvaltainen oppijakäsitys, joka soveltuu musiikkikasvatuksen tarkasteluun laajemmassa kontekstissa. Tärkeäksi käsitteeksi nousee vuorovaikutus, joka yhdistää yksilöllisen ja yhteisöllisen kokemuksen. Pro gradu -tutkielman keskeisin johtopäätös on, että musiikkikasvatuksen uuden paradigmaprosessin perustana ei ole yksilön ja sosiaalisen välinen vastakkaisasettelu, vaan kokemuksen ja vuorovaikutuskonseptin ymmärtäminen.
  • Rikabi, Leila (2016)
    Tämä tutkielma käsittelee kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigman ilmenemistä Suomen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuodesta 1970 vuoteen 2016. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigma näkyy Suomen perusopetuksen opetussuunnitelmien vieraiden kielten opetusta käsittelevissä osioissa eri vuosikymmenillä. Tutkielman analyyttinen viitekehys perustuu kahdeksaan Jacobsin ja Farrellin (2003) määrittelemään kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigman muutoksen osa-alueeseen. Tutkielman teoriatausta käsittelee kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigmaa, vieraan kielen opetusta suomalaisessa peruskoulussa sekä suomalaista perusopetuksen opetussuunnitelmaa. Tutkielman aineisto muodostuu perusopetuksen opetussuunnitelmista vuosilta 1970, 1985, 1994, 2004 ja 2014. Tutkimusaineisto koostuu näiden opetussuunnitelmien A-kielen tai ensimmäisen vieraan kielen osioista. Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisen aineistonanalyysin perusteita seuraten. Aineiston analyysin metodina on teoriaohjaava sisällönanalyysi, Directed Content Analysis. Laadullisen aineiston analyysin tulokset on lisäksi määrällistetty. Analyysin tulokset osoittavat, että kommunikatiivinen kielenopetuksen paradigma ei esiintynyt juuri ollenkaan vuoden 1970 opetussuunnitelmassa. Vuoteen 1985 mennessä kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigman vaikutteet olivat kuitenkin saavuttaneet Suomen, sillä vuoden 1985 opetussuunnitelmassa esiintyi jo useita paradigman osa-alueita. Vuoden 1994 erittäin lyhyt opetussuunnitelma ei juurikaan sisältänyt kommunikatiiviseen kielenopetuksen paradigman elementtejä. Vuoden 2004 opetussuunnitelma seurasi kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigmaa selvästi vahvemmin kuin mikään edeltäjänsä. Kaikkein vahvimmin kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigma ilmenee viimeisimmässä, vuoden 2014 opetussuunnitelmassa, josta löytyy seitsemän kahdeksasta kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigman muutoksen osa-alueesta. Tulokset osoittavat viiden vuosikymmenen aikana kielenopetuksessa tapahtuneen suuren paradigman muutoksen. Tutkielman tulokset myös vahvistavat paradigman muutosten hitauden.