Browsing by Subject "parodontiitti"

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, onko parodontiitin tunnettujen patogeenien Porphyromonas gingivaliksen ja Aggregatibacter actinomycetemcomitansin tai niiden immunoglobuliini A (IgA)- ja immunoglobuliini G (IgG)- luokan vasta-aineiden esiintymisellä raskautta suunnittelevien naisten syljessä ja seerumissa yhteyttä raskauden alkamiseen, keskenmenoihin tai ennenaikaisiin synnytyksiin. Tutkimusjoukko koostui 256 terveestä suomalaisnaisesta, joiden kuukautiset olivat säännölliset ja jotka eivät olleet raskaana mutta olivat lopettaneet ehkäisyn käytön ja halusivat tulla raskaaksi. Tutkimuksen alussa tutkittavien sairaushistoria selvitettiin, heille suoritettiin perusteellinen suututkimus ja heiltä kerättiin sylki- ja seeruminäytteet. Sylkinäytteistä eristettiin bakteriaalinen DNA, jonka jälkeen A. actinomycetemcomitans ja P. gingivalis detektoitiin näytteestä PCR-menetelmällä. Seerumin IgA- ja IgG-luokan vasta-aineet A. actinomycetemcomitansille ja P. gingivalikselle määritettiin seerumeista entsyymivälitteisellä immunosorbenttimäärityksellä (ELISA). Tutkimuksessa havaittiin, että P. gingivalis ja sen IgA- ja IgG-luokan vasta-aineiden korkea taso raskautta suunnittelevien naisten syljessä on yhteydessä raskaaksi tulemisen epäonnistumiseen. Tutkimuksemme on näin ollen ensimmäinen, joka osoittaa sekä mikrobiologisin että serologisin menetelmin parodontiitin pääpatogeenin Porphyromas gingivaliksen estävän nuoria naisia tulemasta raskaaksi.

Tämän tutkielman kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli käydä kattavasti läpi Laser Doppler-mittaustekniikoiden käyttöä hammaslääketieteessä. Laser Doppler-tekniikoita on kahdenlaisia: Laser Doppler Flowmetry (LDF)- ja Laser Doppler Imaging (LDI)- tekniikat. LDF- mittaustekniikan etuna hammaslääketieteessä on fyysisen tekniikan pieni koko ja näin ulottuvuus suussa on LDI-kuvantamistekniikkaa parempi. LDF-tekniikalla saadaan tarkkoja numeerisia arvoja verenvirtauksesta pistemäisesti tutkittavasta kudoksesta. LDI-kuvantamistekniikka kerää pistemäisen informaation sijaan informaatiota laajemmalta alueelta ja useammasta kudoksesta samanaikaisesti. Tietokone tuottaa LDI-informaation perusteella kuvan, josta kudosperfuusiota pystytään havainnoimaan. Kirjallisuuskatsauksesta käy ilmi, että LDF-tekniikalla on tehty hammaslääketieteessä moninkertainen määrä tutkimusta LDI-tekniikkaan verrattuan. Tärkeimpänä LDF:n käyttökohteista mainittakoon hampaan vitaliteettimittaukset, jotka nykyisessä kliinisessä käytössä perustuvat lähinnä hampaan hermoston toimintaan. LDF-tekniikka vitaliteettimittauksena mittaa hampaan sisäistä verenkiertoa. LDF-vitaliteettimittaus sulkee pois potilaan subjektiiviset tuntemukset, joiden rekisteröintiin nykyiset kylmä- ja sähköärsykkemittaukset nojaavat. Tähän tutkielmaan sisältyi myös kliininen tutkimus, jossa pyrittiin selvittämään parodontiitti- ja diabetespotilaiden gingivan neurogeenisen aksonirefleksin voimakkuutta verrattuna terveeseen verrokkiryhmään. Neurogeeninen aksonirefleksi, eli ikenen hermostollinen tulehdusvaste, simuloitiin asettamalla kapsaisiiniärsyke koehenkilön ikenelle. Tulehdusvaste kuvannettiin LDI-tekniikalla. Tutkimuksessa todetaan, että parodontiitti- ja diabetespotilaiden verenvirtausvaste ikenen ärsytykselle on selkeästi heikentynyt terveeseen koehenkilöön verrattuna. Terveellä ihmisellä verenvirtaus ikenellä lisääntyy n. 177 %, kun parodontiitti- ja diabetespotilailla kudosperfuusio nousee vain 66-72 %. Tulokset viittaavat parodontiitti- ja diabetespotilaiden parodontiumin heikentyneeseen puolustusvasteeseen ulkoisia ärsykkeitä kohtaan, mikä saattaa olla osaselityksenä parodontiitin etenemiseen. Kliininen tutkimus aiheesta jatkuu professori Pentti Kemppaisen ja HLT/EHL Nina-Li Avellánin tutkimusryhmässä. Meneillään olevaa tutkimusta on esitelty alustavasti Apollonian Laserhammaslääketieteen jaoston iltaseminaarissa 9.2.2018 allekirjoittaneen HLK Suvi Hankimaan ja tämän tutkielman ohjaajan HLT, EHL Nina-Li Avellánin toimesta.

Parodontiitti eli hampaan tukikudoksen tulehdus on ihmisten ja koirien yleisin suusairaus, jolle on tunnusomaista hammasta ympäröivä kudostuho. Kudostuhon aiheuttajana ovat plakkibakteereiden tuottamat ja elimistön omiin puolustusreaktioihin liittyvät tulehduksen välittäjäaineet. Elimistön omista kudostuhoa aiheuttavista aineista tärkeimpinä pidetään kolleganolyyttejä eli kollageenin hajottajia ja niistä nimenomaan tiettyjä matriksin metalloproteinaaseja (MMP). Parodontiitille on tyypillistä kroonisuus ja taudin eteneminen pyräyksittäin, joten sen tarkkaa ennustetta on usein vaikea arvioida. Uusimpien MMP- tutkimusten tarkoituksena on löytää tarkempia menetelmiä parodontiittipotilaiden taudin aktiviteetin arviointiin ja siten hoidon suuntaamiseen oikein valituille potilaille. Myös spesifisiä matriksin metalloproteinaasien inhibiittoreita on tutkittu mahdollisina lääkkeinä parodontiitin hoitoon. Nämä syventävät opinnot pohjautuvat artikkeliini matriksin metalloproteinaasien mittauksesta kroonista parodontiittia sairastavien ihmisten iennesteestä ja ikenen kudosnäytteistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää MMP-8:n ja MMP-13:n eri molekyylimuotojen esiintymistä kroonisessa parodontiitissa, sekä tutkia mitkä eri solut niitä erittävät. Kahdeltatoista hoitamatonta parodontiittia sairastavalta keski-ikäiseltä ihmiseltä kerättiin 30 ientaskunäytettä määrämittaisilla imupaperisuikaleilla. Näytteet liuotettiin puskuriliuokseen, joka analysoitiin Western immunoblotting menetelmällä käyttäen kanissa tehtyjä polyklonaalisia MMP-8 ja MMP-13 vasta-aineita. Ienkudosnäytteet kerättiin kuudelta kroonista parodontiittia sairastavalta ihmiseltä. MMP-8 ja MMP-13 paikallistettiin käyttäen samoja vasta-aineita ja avidiini-biotiini-peroksidaasi detektiomenetelmää. Ennen hoitoa otettujen ientaskunestenäytteiden todetusta MMP-8:sta suurin osa oli molekyylipainoltaan 80kD, 75kD ja 60kD vastaten prepro-, pro- ja aktiivista muotoa neutrofiilityypin entsyymistä. 43kD ja 38kD painoiset aktiiviset fibroblastityyppiset entsyymit olivat toiseksi suurin ryhmä. Lisäksi todettiin jonkin verran >100kD ja <30kD painoisia tuotteita vastaten todennäköisesti MMP-8:n kompleksimuotoa ja pilkkoutumistuotteita. MMP-13 pääasiallinen molekyylimuoto oli 60kD proentsyymi, mutta myös 40kD aktiivista muotoa esiintyi. Joissakin näytteissä oli hieman myös >100kD kompleksimuotoja. Sekä MMP-8, että MMP-13 pitoisuudet ennen ja jälkeen hoidon otetuissa näytteissä korreloivat ikenen verenvuoto indeksin kanssa (p<0,05). Immunohistokemiallisessa analyysissä MMP-8 todettiin esiintyvän neutrofiileissä, ientaskuepiteelissä ja ikenen tulehtuneen sidekudoksen plasmasoluissa. MMP-13 immunoreaktiivisuutta havaittiin ientaskuepiteelissä ja makrofagityypin soluissa.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan probiootit ovat eläviä mikro-organismeja, joista on oikein käytettynä isännälle terveyshyötyä. Probioottien hyöty sairauksien hoidossa perustuu niiden kykyyn inhiboida patogeenisia lajeja kilpailemalla niiden kanssa samoista resursseista; ravinnosta ja elintilasta. Probioottien on lisäksi havaittu voivan muokata immuunireaktioita muun muassa tulehdussolujen ja tulehdusvälittäjäaineiden määriä vähentämällä. Haittavaikutukset ovat pienempiä verrattuna moniin lääkeaineisiin. Probiootit tunnetaan erityisesti niiden edullisista suolistovaikutuksista, mutta niistä on etsitty hoitokeinoa lisäksi enenevässä määrin myös suusairauksiin; sekä iensairauksiin että kariekseen. Edullisuus, turvallisuus ja mahdollisuus käyttää niitä osana potilaan omahoitoa tekevät probiooteista kiinnostavan lisän koko suunterveyden, ei vain iensairauksien, hoidossa. Erilaisia probiootteja sisältäviä suunhoitotuotteita, kuten imeskelytabletteja ja suuvesiä, on jo markkinoilla. Parodontiittipotilaiden suun mikrobifloora eroaa terveen suun mikrobifloorasta. Terveen normaaliflooran järkkymisellä voi olla haitallisia vaikutuksia suunterveydelle. Iensairauden synnyssä oleellinen käännekohta on suun mikrobiflooran asteittainen muuttuminen patogeenisempään suuntaan ja epäedullinen isännän vaste. Tutkimuksen tarkoituksena oli ottaa selvää, voisiko probiooteista olla apua muuttamaan suun mikrobiflooraa terveempään suuntaan ja siten iensairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Tutkimus toteutetiin kirjallisuuskatsauksena perehtymällä probioottien vaikutuksista tehtyihin in vitro- ja in vivo-tutkimuksiin painottuen aivan lähivuosina tehtyihin tutkimuksiin. Tutkimustulokset probioottien hyödyistä iensairauksien hoidossa vaihtelevat. Probioottien on todettu voivan ainakin väliaikaisesti syrjäyttää patogeenisia parodontiittibakteereja. Osassa kliinisistä tutkimuksista probiooteista on todettu saatavan hyötyä verrattuna pelkkään konventionaaliseen hoitoon. Osassa taas hyödyt ovat osoittautuneet vähäisiksi. Lisäksi iensairauksien probioottihoidon pitkäaikaisvaikutuksista ei ole vielä näyttöä.

Johdanto: Suun bakteeri-infektiot on yhdistetty kohorttitutkimuksissa kohonneeseen sepelvaltimotaudin riskiin. Yksi tutkituimmista bakteerien virulenssitekijöistä on lipopolysakkaridi (LPS), joka myös on yhdistetty tutkimusaineistoissa sepelvaltimotaudin patologiaan ja riskiin. Menetelmät: Työssä hyödynnetään valko-venäläistä tapaus-verrokki-aineistoa, joka käsittää 115 sydäninfarktipotilasta ja 46 kontrollihenkilöä. Koehenkilöiltä tiedetään painoindeksi (BMI), C-reaktiivinen proteiini (CRP), verenpaine, maksaentsyymit, HDL-kolesteroli, LPS-aktiivisuus sekä IgA- ja IgG-luokan vasta-aineet bakteerilajeille Aggregatibacter actinomycetemcomitans sekä Porphyromonas gingivalis (Aa-IgA, Aa-IgG, Pg-IgA, Pg-IgG). Näitä tietoja analysoidaan käyttäen Mann-Whitney U -testiä, Spearmanin korrelaatiotestiä, χ²-testiä sekä logistista regressiomallia. Tulokset: Infarktipotilaiden BMI, CRP, LPS, Aa-IgA, Pg-Ig, maksaentsyymit ja HDL-kolesteroli poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi terveistä kontrolleista (p < 0,05). Näillä riskitekijöillä havaittiin lukuisia keskenäisiä korrelaatioita. LPS ja Pg-IgA yhdistyivät kohonneeseen sydäntautiriskiin iällä ja sukupuolella vakioidussa regressiomallissa. LPS:n kohdalla tilastollinen merkitsevyys kuitenkin menetettiin, kun malli vakioitiin edelleen painoindeksikategorialla. Pohdinta: Tässä tutkimuksessa havaittiin selviä yhteyksiä infektiomarkkereiden ja sydäninfarktin välillä. Tulevat tutkimukset toivottavasti valaisevat tarkemmin, millä tavoin suun infektiot ja systeemiset infektiot voivat altistaa sepelvaltimotaudille ja sydäninfarkteille.

Tutkimuksen tarkoitus: Perinteisiin parodontaalisairauksien diagnosointimenetelmiin ja hoidon seurantaan liittyy monia haasteita kuten ientaskumittauksen aiheuttama bakteremia, verenvuotoprosentin epäluotettavuus kudostuhon ennustajana sekä se, että radiologiset tutkimukset tarjoavat tietoa jo tapahtuneesta kudostuhosta. Aktiivinen matriksin metalloproteinaasi-8 (aMMP-8) on yksi tärkeimmistä parodontiumin aktiivisen kudostuhon biomarkkereista. Se korreloi hyvin erilaisiin parodontaalisairauksien parametreihin ja on tärkeä merkkiaine parodontaali- ja peri-implantiittisairauksien diagnostiikassa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kvantitatiivisen aMMP-8-tuolinvierustestin avulla parodontologisen hoidon vaikutuksia kudostuhon biomerkkiaineen aMMP-8-pitoisuuksiin suhteutettuna kliinisiin indekseihin. Yhtenä hypoteesina oli tutkia, onko sukupuolella mahdollisesti vaikutusta kliinisten indeksien ja aMMP-8-pitoisuuksien hoitovasteeseen. Toisena hypoteesina oli tutkia, onko aMMP-8-positiivisten ja -negatiivisten potilaiden ientaskujen keskimääräisessä paranemisessa mahdollisesti eroja. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimukseen valittiin 27 aikuista vaiheen III/IV (riskiluokka C) parodontiittipotilasta. Kliiniset parodontologiset mittaukset, aMMP-8-tuolinvierustesti ja suuhuuhdenäytteiden Western immunoblot -analyysi tehtiin ennen parodontologista anti-infektiivistä hoitoa sekä yksi kuukausi hoidon jälkeen. Tulokset: Kliiniset parodontologiset indeksit ja aMMP-8-pitoisuudet paranivat merkitsevästi hoidon myötä (p < 0.001). Paranemisessa ei havaittu sukupuolesta aiheutuvia merkitseviä eroja. aMMP-8-pitoisuuksien ja ientaskusyvyyksien välillä oli merkitsevä korrelaatio. MMP-8:n Western immunoblot -analyysi osoitti aMMP-8:n immunoreaktiivisuuden ja aktivaation laskua hoidon seurauksena. Johtopäätökset: Parodontiittipotilaiden kohonneet aMMP-8-pitoisuudet suuhuuhteessa ja niiden korrelaatio ientaskusyvyyksiin sekä aMMP-8-pitoisuuksien merkittävä lasku parodontologisen hoidon myötä riippumatta potilaan sukupuolesta tukevat aMMP-8-tuolinvierustestin hyötyä parodontaalisairauksien reaaliaikaisessa diagnostiikassa sekä parodontiitin hoidon arvioinnissa.

Haihtuvia yhdisteitä, mukaan lukien haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, tuottavat sekä ihmiset että mikrobit osana niiden normaalia aineenvaihduntaa. Ihmiskehossa joko normaalisti tai esimerkiksi bakteeri-infektion johdosta syntyneet haihtuvat yhdisteet pystyvät kulkeutumaan veren mukana läpi ihmiskehon, ja päätyä esimerkiksi verestä keuhkorakkuloiden kautta uloshengitettävään ilmaan tai munuaisten kautta virtsaan, jolloin niiden läsnäolo on mahdollista havaita näistä näytematriiseista. Myös bakteerit voivat päätyä esimerkiksi verenkiertoon tai virtsateihin, jolloin niiden muodostamia haihtuvia yhdisteitä voidaan mahdollisesti havaita näistä näytematriiseista ja yhdisteitä voitaisiin käyttää indikaattorina esimerkiksi tietyn taudinaiheuttajan läsnäolosta. Tämän tutkielman kirjallisuusosuudessa tutustutaan mikrobiperäisten haihtuvien yhdisteiden potentiaaliin ja haasteisiin diagnostiikassa. Bakteerien tuottamia yhdisteitä voidaan tutkia erilaisilla in vitro-malleilla, jolla tarkoitetaan bakteerien kasvattamista ihmiskehon ulkopuolella esimerkiksi kasvatusliuoksessa tai kliinisissä matriiseissa. Tämän avulla bakteerien tuottamia yhdisteitä voidaan tutkia ilman mahdollisia ihmiskehon aikaansaamia isäntävasteita bakteereille ja näin tutkia tietyn taudinaiheuttajan eli patogeenin tuottamia merkkiaineyhdisteitä. Toinen lähestymistapa on tutkia esimerkiksi tiettyä sairautta potevan ihmisen uloshengitysilmaa ja pyrkiä erottamaan tiettyä sairautta potevat terveistä henkilöistä. Kirjallisuusosassa käydään läpi haihtuvien yhdisteiden analytiikassa käytettyjä analyysimenetelmiä sekä niiden etuja ja rajoituksia verrattuna kaasukromatografia-massaspektrometriaan (GC-MS). Tässä tutkielmassa käydään myös läpi suun patogeenisten bakteerien, tarkemmin sanottuna hampaiden kiinnityskudoksia tuhoavaan parodontiittiin liitettyjen bakteerien roolia taudinaiheuttajina, bakteerien tuottamia haihtuvia yhdisteitä sekä yhdisteiden mahdollista biologista alkuperää. Suun patogeeniset bakteerit ja parodontiitti voivat aiheuttaa myös lukuisia muita sairauksia, joten suun patogeenien tunnistaminen on yksi haihtuvien yhdisteiden analytiikan potentiaalinen sovellutusalue. Sen lisäksi, että näillä haihtuvilla yhdisteillä on potentiaali diagnostiikassa olla tiettyä patogeenia indikoivia merkkiaineyhdisteitä, ne ovat myös osallisena parodontiitin syntymisessä sekä etenemisessä. Tutkielman kokeellisessa osassa identifioitiin suun patogeenisten anaerobisten bakteerien tuottamia haihtuvia yhdisteitä in vitro käyttämällä kiinteäfaasimikrouutto-kaasukromatografi-massaspektrometriä (SPME-GC-MS). Mittauksia varten rakennettiin näytteenottosysteemi, jonka avulla yhdistettiin bakteeriviljely, SPME-näytteenotto sekä yhdisteiden reaaliaikainen analyysi protonisiirtoreaktio-massaspektrometrillä (PTR-MS). Työn tarkoituksena oli tutkia, millaisia haihtuvia yhdisteitä suun bakteerit tuottavat ja tuottavatko bakteerit sellaisia yhdisteitä, joita voidaan mahdollisesti käyttää kyseisiä bakteereja indikoivina merkkiaineyhdisteinä tulevaisuudessa. Tutkimuksessa identifioitiin kahden patogeenin, jotka olivat Porphyromonas gingivalis ja Prevotella nigrescens, tuottamat haihtuvat yhdisteet ja molemmille bakteereille löydettiin kaksi potentiaalista merkkiaineyhdistettä, joiden avulla bakteerit voidaan erottaa toisistaan sekä mahdollisesti muista suun patogeeneista. P.gingivalis tuotti kaksi spesifistä esteriä, isoamyyli asetaattia ja isoamyyli propionaattia, ja P.nigrescens 3-(metyylitioli)propionaalia sekä 2-metyylibutaanihappoa. Tutkimuksen perusteella ei voida kuitenkaan tehdä laajoja johtopäätöksiä, koska kyseisissä analyysi- ja bakteeriviljelyolosuhteissa on analysoitu vain kahden patogeenisen bakteerin tuottamat yhdisteet, sillä kahden muun tutkimukseen valitun bakteerin viljely ei onnistunut.