Browsing by Subject "pelko"

Digitaidollisuutta ja digitalisaatiota on tutkittu uusliberalismin ja eriarvoisuuden näkökulmista. Hyvinvointivaltioissa niiden on todettu voimistavan toisiaan. Yhteiskehitys tuottaa digitaitopakkoa, kun esimerkiksi kasvokkaista asiointia vähennetään ja se korvataan digipalveluilla. Tutkimukset osoittavat kehityksen vastuuttavan yksilöä, lisäävän sosiaalista stratifikaatiota ja vaikeuttavan yhteiskunnallista osallistumista. Digitalisaatioon tosin liitetään myönteisiä kuvia. Se nähdään uusien toimintamahdollisuuksien ja -vapauksien tuottajana, yhteiskunnallisten toimintojen tehostajana ja sujuvoittajana. Keskustelu digitaidottomista on rajatumpaa ja keskittyen syrjäytymisulottuvuuksiin: palveluiden saatavuuden ja osallistumisen näkökulmiin, muttei syvällisemmin kokemuksellisuuteen. Tutkimuksista tiedetään digitalisaation aiheuttavan ahdistusta, pelkoa ja stressiä. Digitaidottomia on kuitenkin tunteiden sosiologialla tutkittu niukasti. Tämä tutkielma tarkastelee digitaidottomuuden kokemuksellisuutta ja tunneilmapiiriä. Tunneilmaisut ovat metodologinen ikkuna ymmärtämään ihmisten kokemuksia ja heidän artikuloimaansa ajanhenkeä. Tutkielmassa tunteet määritellään kulttuurista opittuina ja ohjattuina konstruktioina. Tutkielman aineisto on vuoden 2020 digitaitokartoituksen 1300 avovastausta ja -viestiä. Niissä kyselyn vastaajat kertovat näkemyksiä digitaidottomista ja digitaidottomuudesta julkishallinnolle. Tutkielmassa tavoitteena on antaa ääni näille vastaajille. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka vastaajat tuntevat yhteenkuuluvuutta tai millaisia affektiivisia orientaatioita heille on muodostunut. Lisäksi pohdintaan, millaista digitalisaation kritiikkiä voi muodostaa analyysin perusteella. Tutkielmassa aineisto mielletään määrittelevän digitaidollisuutta ja olevan eräänlainen digitaitonormin vahvistaja. Vastaajien näkemyksistä piirtyy vaikutelma, että kartoitus koetaan sekä käden ojennuksena julkishallinnolta että kritiikin kanavana ja osoittajana digitaitojen tarpeellisuudelle. Tutkielman analyysi on laadullinen ja aineistolähtöinen. Analyysissä on lainattu ankkuroidun teorian käsitteitä. Vastaajien vastauksista on luokiteltu näkemyksiä, kuvailuja, kertomuksia ja tunneilmaisuja. Luokittelun pohjalta on luotu teoriaa. Teorian luonnin apuna käytetään Raymond Williamsin tunnerakenteet -käsitettä, jolla abstrahoidaan ajanhengen yhteenkuuluvuutta ja vivahteikkuutta. Tunnerakenteet voivat olla sisäisesti ja toisilleen jännitteisiä. Ne emergoivat vallitsevaa diskurssia. Luokittelun ja teoretisoinnin lopputulemana on luotu hallitsevan, häpeän, pelon ja luottamuksen sekä turhautumisen ja suuttumuksen tunnerakenteet. Ne kannattelevat digitaidottomuuden kokemuksellisuutta. Aineiston vastauksien näkemyksistä välittyy kielteinen tunneilmapiiri ja emotionaalinen taakka. Digitaidottomien mielletään kokevan digitalisoituva yhteiskunta vieraaksi, eikä heitä kuunnella tai ymmärretä. Heidän kerrotaan olevan vaarassa syrjäytyä eri tavoin, kuten asioinnin osalta. Aineistossa ilmenee häpeää puutteista ja riippuvuussuhteista, kun esimerkiksi digitaidoton ei kehtaa osallistua digikoulutuksiin, jotta muut eivät huomaisi hänen taidottomuuttansa. Pelkoa aiheuttavat muun muassa digilaitteiden ja -palveluiden käyttäminen sekä syrjäytymisvaara. Pelko tuottaa riskiajattelua ja uhrautumisvalmiutta. Vastaajat kertovat olevansa valmiita sietämään pelkoa digilaitteiden käytöstä pikemmin kuin pelkoa syrjäytymisestä. Suuttumusta aiheuttaa esimerkiksi se, että julkishallinto tuottaa tarpeen digihoivalle, joka valuu omaisillekin. Itsenäinen toimijuus on näkemyksissä erityisen merkityksellinen. Se on tutkielmassa yhdistetty osaksi eettis-poliittista aktiivikansalaisuusihannetta. Analyysista välittyy, että digitalisaation edistämisessä pitäisi huomioida tiukemmin palvelutarpeen ja -kanavien monimuotoisuus ja digitalisaation vaikutus hyvinvointiin.

Objective. The aim of this study was to clarify the relationship between fear and anxiety, and political attitudes. It has been suggested that individual differences in political ideology stem from differences in threat sensitivity and that conservative political ideology acts as a defence mechanism against psychological threats. There is tentative evidence from previous studies that from different threat reactions fear specifically but not anxiety influences political attitudes. It is also unclear whether threat is connected to political ideology more broadly or just attitudes concerning some political matters. In this study I assess whether anxiety disorder symptoms that reflect differences is fearfulness and anxiety predict different political attitudes. Methods. The sample of this study consisted of 5,819 people born in Great Britain in 1958. Symptoms of generalized anxiety disorder, phobia, and panic were assessed at the age of 44, and opinions about political issues six years later. Exploratory factor analysis was used to assess how political opinions were structured into different attitude dimensions, and seven broader political attitudes were formed based on this. Finally, a path model was used to assess whether anxiety disorder symptoms predicted political attitudes. Results and discussion. The anxiety disorder symptoms predicted attitudes towards economic inequality and preservation of the environment. More specifically, those with more generalized anxiety disorder symptoms were more concerned about environmental issues and those with more phobic symptoms were more concerned about economic inequality. This difference between generalized anxiety disorder and phobias might be explained by the fact that the former is connected with anxiousness whereas the latter reflects fearfulness. The results support the notion that fear and anxiety are differently connected to political attitudes. They also call into question threat reactions’ connection with political ideology more broadly.

Ilmastokriisi lienee aikamme suurimpia uhkia, joka vaikuttaa myös mielenterveyteen. Ilmastokriisin hillitseminen vaatii käyttäytymisen muutosta, joten on tärkeää tutkia niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat ilmastotekojen toteuttamiseen. Yksi näistä tekijöistä on ilmastotunteet, joiden on todettu olevan yhteydessä ilmastotoimiin. Tämän tutkielman tarkoituksena oli arvioida miten ilmastoahdistus, pelko ja toivo ovat yhteydessä ilmastokriisiä hillitsevään toimintaan eli ilmastotoimiin. Tämän lisäksi tarkoituksena oli tuoda esille tutkimusten puutteita, erityisesti ilmastotunteiden käsitteellistämiseen ja mittaamiseen liittyen, ja esittää mahdollisia tulevaisuuden kehitysehdotuksia. Tutkielman kirjallisuuden tiedonhaku tehtiin käyttäen Pubmed, Scopus ja Google Scholar tietokantoja. Tutkimukseen valikoitui mukaan kymmenen tutkimusta, jotka tutkivat ilmastoahdistuksen, pelon tai toivon yhteyttä ilmastotoimiin joko suoraan tai välillisesti. Katsauksesta jätettiin pois tutkimukset, jotka eivät kertoneet mitä positiivista tai negatiivista tunnetta tutkittiin. Tutkimusten mukaan ilmastoahdistus oli positiivisesti yhteydessä ilmastotoimiin, eli mitä enemmän ihmiset kokivat ahdistusta, sitä enemmän he tekivät ilmastotekoja. Ilmastoahdistus oli myös vahvin ennustaja ilmastoteoille. Pelko oli myös positiivisesti yhteydessä ilmastotoimiin. Toivo sen sijaan oli sekä positiivisesti että negatiivisesti yhteydessä ilmastotoimiin, riippuen toivon laadusta. Suurin osa tutkimuksista oli poikittaistutkimuksia, joten tulevaisuudessa tarvitaan lisää kokeellista tutkimusta. Tämä tutkimus antoi kuitenkin viitteitä siitä, että tunteet ovat ilmastotoimien syy. Ilmastotunteiden ja -toimien määrittely ei ollut yhdenmukaista ja niiden mittaamisessa on parannettavaa. Ilmastotunteiden selkeämpi määrittely ja mittareiden kehittäminen, sekä niiden psykometristen ominaisuuksien tutkiminen onkin tulevaisuudessa tärkeää. Ilmastoahdistus on nähty negatiivisena asiana, josta pitäisi päästä eroon, mutta tulosten perusteella sillä voi ilmastotoimien kannalta olla pikemminkin positiivinen vaikutus. Myöskin toivo voi saada ihmiset toimimaan, ja se voi esimerkiksi vähentää ahdistuksen tai pelon lamaannuttavaa vaikutusta. Vaikka ilmastoahdistus on käsitteenä saanut paljon huomiota, niin on yhtä tärkeää tutkia myös muita ilmastokriisin aiheuttamia tunteita, etenkin positiivisia tunteita.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani näytelmässä Tuntemattoman eläimen jäljet ja Annantalon Into-teatteriryhmän esitysversiossa esitettyjä nuoren henkilöhahmon tunteita. Tutkimuksessani kysyn, mitä tunteet tekevät näytelmässä ja esityksessä ja miten ne vaikuttavat nuoren henkilöhahmon toimintaan. Nuorten teatteria ei ole kovin paljon tutkittu taiteellisista lähtökohdista käsin. Se aiheuttaa käsityksen, jossa lasten ja nuorten kehittäminen ja opettaminen on taiteen kokemusta tärkeämpää. Kysynkin tutkimuksessani myös, miten tunteet vaikuttavat nuorten teatterissa olevaan taiteelliseen valtasuhteeseen aikuisen ja nuoren välillä. Tuntemattoman eläimen jäljet kertoo nuoresta tytöstä, joka kohtaa ensimmäistä kertaa kuoleman, kun hänen Saara-tätinsä sairastuu ja menehtyy. Tapahtumat herättävät tytössä erilaisia tunteita ja saavat tytön pohtimaan suuria kysymyksiä elämästä ja itsestään. Apuna näiden vaikeidenkin kysymysten pohtimiseen tyttö saa ystäviltään ja perheeltään. Tarkastelen esitystä ja näytelmää Sara Ahmedin tunnekäsityksen mukaan, jossa tunteet eivät ole omistusmuotoisia, vaan tapahtuvat ikään kuin asioiden välillä kosketuksen yhteydessä. Kosketuksen ansiosta tunteet ovat sosiaalisia ja määrittävät henkilöiden ja asioiden välisiä suhteita. Tutkimukseni analyysi perustuu tarkastelemani näytelmän lukemiseen, sekä siitä tehtyyn esitysversioon. Pohdin tunteiden itsensä sijaan sitä mitä ne valitsemissani kohtauksissa tekevät ja miten ne vaikuttavat henkilön ja maailman rajoihin. Häpeä toimii esityksessä monella tavalla. Kun tyttö käy sairaalassa katsomassa Saara-tätiä, häpeä saa aikaan tytön vetäytymään kauemmas niin sairaasta ruumiistaan, kuin omasta ruumiistaankin. Häpeään sekoittuu epämukavuutta, inhoa ja pelkoa. Tytön ystävän häpeäkokemus puolestaan saa aikaan turhautumista, mikä lähentää ystävysten joukkoa, jotka tunnistavat saman turhautuneen häpeän omassa kokemuksessaan. Pelko on niin esityksessä kuin näytelmässä voimakkaasti läsnä oleva tunne. Se on myös ajassamme hallitseva tunne terrorismin uhan, ilmastokatastrofin ja nopeasti muuttuvan maailman myötä. Pelko ajautuu ahdistukseen, kun pelon kohteita kerääntyy liikaa, eikä yksikään niistä vaikuta selkeältä. Näin ollen pelko kutistaa maailmaa ruumista vasten ja rajoittaa vapauden tunnetta. Surua voidaan ajatella voimakkaana tunteena, johon liittyy mystiikkaa. Näin on ainakin kuolemansurun kohdalla, joka on läsnä näytelmässä ja esityksessä koko teemassa. Suru kokemuksena muokkaa identiteettiä ja toisinaan luo käännekohdan elämälle. Toisaalta surua tunteena pidetään usein heikkouden merkkinä, mistä syystä tyttökin yrittää näyttää, ettei suru vaikuta häneen. Rakkaus avaa tytön kokemusta positiivisempaan suuntaan. Rakkaus perhettään kohtaan saa aikaan turvallisuuden tunteen. Rakkaus myös yhdistää ystävysten joukkoa, jotka rakkauden myötä uskaltautuvat avaamaan ruumiitaan maailmalle ja nauttimaan. Näytelmän ja esityksen filosofiassa rakkaus on kokonaisvaltainen tunne jaetusta todellisuudesta ja ”olemassaolon nautinnosta”. Erilaiset tunteet toimivat eri tavoin nuorten teatterissa. Tutkimuksessa esitän, että viha ja rajuus toimivat normeina nuorten teatterissa luoden yksipuolisen kuvan nuoruuden kokemuksesta. Vaikka vihalla on myös mahdollisuuksia toimia valtasuhteiden purkamisen välineenä, se yleensä palautetaan itseensä esimerkiksi vihaisen kapinoivan nuoruusnormin myötä. Vihan sijaan näytelmässä ja esityksessä Tuntemattoman eläimen jäljet mahdollisuuden luo ihmetys. Teatterissa, jossa tapahtumat tapahtuvat aina ikään kuin ensimmäistä kertaa, on ihmetys luonteva keino avata erilaisia mahdollisia nuoruuden kokemuksia.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Marko Hautalan Leväluhdan (2018) ja Pimeän arkkitehdin (2020) kauhun affektiivisia vaikutuskeinoja ja vaikuttavuutta. Perehdyn niihin sisäistekijän ja tekijän yleisön välisenä retorisena kommunikaationa. Oletettu yleisö tunnistaa tekstistä sen emotionaaliset rakennepiirteet ja kerronnalliset konventiot sekä vaikuttuu kauhusta siten kuin on tarkoitus. Lähestyn romaaneja affektiteorian avulla. Affekteilla on mahdollista tutkia kauhun ruumiillisia ja tiedostamattomia vaikutuksia. Kauhu syntyy tiedostamattomana ja ruumiillisena vaikutuksena, joka muuttuu kognition ja kulttuurisesti käsitetyn prosessin myötä tiedostetuksi tunteeksi ja emootioksi. Tutkielmassani lähestyn koko affektiivista ja emotionaalista prosessia, mutta painotan sitä, miten tiedostamattomia ruumiillisia vaikutuksia luodaan ja miten ne ilmenevät. Kauhun vaikutuskeinoista nostan tutkielmassani tärkeimmäksi affektiivisen ja odottavan lukemiskokemusta määrittävän tunnelman, joka ei ole sidottu objekteihin. Tunnelma suuntautuu kertomuksen tulevaisuudessa odottaviin ja menneisyydestä paljastuviin mystisiin uhkiin. Keskeistä tunnelman muodostumiselle Leväluhdassa ja Pimeän arkkitehdissa on se, että yleisö tuntee empatiaa päähenkilöihin ja pelkää heidän kanssaan sekä heidän puolestaan kauhun uhkia. Kauhistuttavaa tunnelmaa luovat esimerkiksi hirviöiden ja miljöiden uhat. Kauhun vaikutuksista käsittelen abjektiota eli ruumiillisesti, psyykkisesti ja metafyysisesti uhkaavia rajanylityksiä, jotka aiheuttavat pelottavaa inhoa. Analysoin myös henkilöhahmojen ja yleisön kokemaa ahdistusta torjutuista menneisyyden psykologisista kauhuista, jotka kohoavat pintaan kertomuksen psyykkisinä uhkina. Käsitykseni mukaan Leväluhtaa ja Pimeän arkkitehtia voi tulkita sekä psykologisena että metafyysisenä kauhuna, jolloin kauhun affektiivisuus ilmenee ruumiillisina, psyykkisinä ja metafyysisinä vaikutuskeinoina ja vaikutuksina. Kauhu pyrkii affektiivisesti sekä kauhistuttamaan että kiehtomaan yleisöä.

Tutkielmassani tarkastelen Ridley Scottin ohjaamissa elokuvissa, Alien – kahdeksas matkustaja (1979), Prometheus (2012) sekä Alien: Covenant (2017), esiintyviä hirviöitä ja selvitetään mitä niiden kautta pyritään heijastamaan yleisölle. Hirviöiden taustalla vaikuttavat lähtökohtaisesti useat erilaiset ilmiöt, sillä ne eivät synny tyhjiössä: hirviöt ovat erilaisten kategorioiden, normisääntöjen sekä kulttuuristen rakenteiden rajamailla liikkuvia olentoja, joiden tarkoituksena on aiheuttaa tunnereaktioita. Uskontotieteellisen kontekstin tutkielmalle antaa hirviöiden luonne: ne edustavat erilaisia käsityksiä maailmankuvaan, yhteiskunnan toimintaan sekä ihmisten olemassaoloon liittyen. Hirviöt toimivat siis keinoina kuvata esimerkiksi äärimmilleen vietyjä asenteita ja kulttuurisia käytäntöjä, kuten normikäsityksiä. Lisäksi uskontotieteeseen ja populaarikulttuuriin liittyvät tutkimukset, kuten elokuvatutkimus, toimivat ylipäätään siltoina modernin uskonnon, kulttuurin ja populaarikulttuurin ymmärtämisessä. Tutkielma on toteutettu metodologisesti teoriaohjaavana sisällönanalyysinä, jossa aineiston analyysia ohjaa monitieteiseen pohjaan rakennettu hirviön määritelmä. Teoreettisen kehyksen antavat muun muassa Jeffrey Cohenin seitsemän hirviöiden rakenteisiin liittyvää teesiä sekä Lauren DeLorenzon opinnäytetyöstä nousevat viisi pelkopohjaista syntymekanismia. Lisäksi hyödynnän Melanie Wrightin mallia elokuvatutkimuksen työstämisestä ja audiovisuaalisen materiaalin analyysistä. Tarkastelen elokuvia teoksina, jotka kertovat sekä tekijöidensä omista ajatusmaailmoista, että niitä ajallisesti ympäröivästä kulttuurista. Näin ne toimivat kulttuurisina silmälaseina oman aikana maailmaan ja ideologioihin. Aineistosta nousevat hirviöinä inhimillinen Weyland-Yutani -yhtiö, ihmisten rakentamat androidit, David ja Ash sekä ikoniset xenomorpheina tunnetut hahmot sukulaisineen. Näiden hahmojen tarkastelun myötä on selvää, että ihmiset ovat itse vastuussa hirviöiden syntymisestä sekä näiden kautta mahdollisesti myös omasta kohtalostaan. Yksinkertaistettuna Weyland-Yutani kertoo ihmisten potentiaalista pahaan, androidit seksuaalisesta väkivallasta naisia kohtaan sekä xenomorphit seksuaalisesta väkivallasta erityisesti miehiä kohtaan. Myös teknologiaan, luontoon, toiseuteen ja ihmisen omaan luontoon liittyvät pelot astuvat esiin. Näin ollen tutkielmani sisältöä saattaa olla ajoittain haastavaa tarkastella usein herkkien, tabumaisten ja polaaristen aiheiden vuoksi. Tutkielmassani esiintyy muun muassa raiskauksia, seksuaalista väkivaltaa, oman kehon autonomian rajoittumista sekä pelkoa ja ahdistusta tuottavia piirteitä käsitteleviä osioita. Tämän johdosta suosittelen varovaisuutta, mikäli niiden kohtaaminen on lukijalle vaativaa.

Ongelmakäyttäytyminen on eläimen käyttäytymistä, joka on haitallista eläimen omistajalle tai eläimelle itselleen. Ongelmakäyttäytyminen voidaan jakaa eläimelle normaaliin ja epänormaaliin käyttäytymiseen. Suurin osa kissojen ongelmalliseksi koetusta käyttäytymisestä on kissalle täysin luonnollista ja normaalia, mutta sen toteuttamistapa tai -ympäristö on omistajan mielestä sopimaton. Esimerkiksi kohteiden raapiminen on kissalle luontainen tapa, mutta monet omistajat pitävät sitä ongelmallisena. Kissat ovatkin usein hyvin väärinymmärrettyjä, kun ne toteuttavat luonnollisia tapojaan sisätiloissa. Kissan lajityypillisen käyttäytymisen ymmärtäminen auttaa ongelmakäyttäytymisen ehkäisemisessä ja hoidossa. Kissojen käyttäytymisongelmat ovat hyvin yleisiä ja niihin osataan harvoin puuttua. Kissan kouluttamisen sekä käyttäytymiseen liittyvien ongelmien ratkaisemisen ajatellaan olevan niin vaikeaa, etteivät omistajat usein koe sitä käytännössä mahdollisena. Käytösongelmien ratkaisemiseksi löytyy kuitenkin paljon erilaisia neuvoja, vaikka tieteellinen tutkimus niiden taustalla on monin paikoin vähäistä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi kissojen yleisimpiä käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, avataan niihin johtavia syitä ja annetaan ongelmiin hoitokeinoja. Kissojen yleisimmät käyttäytymisongelmat ovat aggressio ja tarpeiden tekeminen vääriin paikkoihin. Muita kissan käyttäytymiseen liittyviä ongelmia ovat muun muassa merkkailu, liiallinen ääntely ja pakko-oireinen käyttäytyminen. Ongelmakäyttäytymistä esiintyy enemmän puhdasrotuisilla kissoilla kuin kotikissoilla sekä kastroimattomilla ja steriloimattomilla kissoilla enemmän kuin leikatuilla kissoilla. Lisäksi ongelmakäyttäytyminen on yleisempää sisäkissoilla kuin vapaasti ulkoilevilla kissoilla. Sisäkissojen on havaittu olevan turhautuneempia ja nukkuvan enemmän kuin ulkoilevien kissojen. Liiallinen nukkuminen voi joissakin tapauksissa viitata masennukseen. On erittäin tärkeää selvittää, mitä kissan ongelmakäyttäytymisen taustalla on. Näin voidaan hoitaa syy käyttäytymisongelman taustalla ja päästään puuttumaan mahdollisesti vakaviinkin sairauksiin. Ongelmakäyttäytyminen voi lisäksi johtaa stressiin perheen sisällä, kissan sopimattomaan rankaisemiseen, kissan ja omistajan välisen suhteen heikkenemiseen, kissasta luopumiseen tai jopa kissan lopettamiseen. Stressi on yksi suurimmista syistä kissan ongelmakäyttäytymisen taustalla. Kontrollimahdollisuuksien puute, ympäristön ennakoimattomuus ja kissan ja omistajan välinen huono suhde ovat yleisiä syitä kissan stressiin. Lisäksi virikkeetön ympäristö voi aiheuttaa kissalle stressiä. Kissan stressin hoidossa ensiarvoisen tärkeää on stressitekijän poistaminen. Riittämätön henkinen stimulaatio ja liikunnan puute ovat myös usein kissan käyttäytymiseen liittyvien ongelmien taustalla. Tämän vuoksi kissan elinympäristön muokkaaminen kissalle sopivaksi muun muassa virikkeellistämällä auttaa moniin käytösongelmiin. Useita kissan käyttäytymisongelmia voidaan hoitaa opettamalla kissa toimimaan tietyllä tavalla tai siedättämällä sitä pikkuhiljaa pelottaviin tilanteisiin.

The purpose of this master’s thesis is to produce information on the appearance of children’s fear and anxiety in the context of early childhood education and care (ECEC). By drawing attention to the daily actions and situations where fear and anxiety typically take place, it is possible to gather valuable information about children’s wellbeing in the various situations of ECEC. This study examines the situations in which children experience fear and anxiety and how these emotions reflect the children’s behavior. In addition, the study aims to find out how the ECEC personnel relates to the fear or anxiousness of the child. The study was conducted using the Finnish nationwide Progressive Feedback method. The research data was gathered during 2017–2021. A total of 2653 ECEC groups from 18 municipalities participated in the study. The research method used was systematic random sample observation, which included all activities in ECEC between 8 AM to 4 PM. Quantitative methods were used to analyse the data. The observations of fear and anxiety were cross-tabulated with the observations of the general frame of activity, the child’s social orientation, and the actions of the nearest adult. It was found that children show highlighted levels of fear and anxiety when being outdoors or participating in indoor guided activities. Withdrawn and independent social orientations were highlighted among children experiencing fear and anxiety. When examining adults’ reactions to children’s fear and anxiety receptive and negative attitudes were overrepresented. However, negative attitudes should be considered with caution due to the limitations of the data. A closer inspection into the matter revealed that both children’s and personnel’s attitude towards fear and anxiety was context-related. Article manuscript “Children’s observed fear and anxiety in early childhood education” is to be published in the Finnish journal of Psychology.

Tavoitteet. Tutkimusten ja erilaisten julkaisujen mukaan valtaväestön suhtautumi-nen venäläistä syntyperää oleviin oppialaisiin on pitkään ollut negatiivisesti sävyt-tynyt. Kielteinen vuorovaikutus näkyy siinä, että venäläistaustaisilla oppilailla on keskimääräistä vähemmän ystäviä ja he kokevat olevansa usein ryhmässään ulko-puolisia. Useat oppilaat ovat myös kokeneet syrjintää ja henkistä väkivaltaa. Julki-sessa keskustelussa on osoitettu huolta näiden lasten itsetunnon kehityksen osal-ta. Tutkielman tavoitteena oli selvittää lasten kokemuksia ja näkemyksiä omasta mahdollisuudestaan vaikuttaa tilanteeseensa ja selvittää kokevatko he olevansa ulkopuolisia. Tutkielman empiirinen osuus on toteutettu vuonna 1994, ja se on kir-joitettu kandidaatintyöksi vuonna 2020. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena. Haastateltavina olivat neljä neljäsluokkalaista peruskoululaista Helsingistä. Lisäksi aiheeseen perehdyt-tiin haastatteluajankohdan jälkeen tehdyn tutkimuksen kautta. Tutkimukset luettiin huolella ja niiden kautta tutustuttiin haastattelujen jälkeisen ajan tuomiin muutok-siin venäläistä syntyperää olevien oppilaiden kokemuksiin suomalaisessa perus-opetuksessa. Tulokset ja johtopäätökset. Useassa tutkimuksessa painotettiin opettajan ja kodin välistä yhteistyötä. Haastatteluista kävi selväksi, että vaikka oppilaat kokivat olevan-sa hyväksyttyjä ja heillä oli ystäviä, olivat kontaktit kuitenkin vähäisempiä valtaväes-tön kuin oman kieliryhmän kanssa. Jokainen haastateltava oli kokenut tulleensa syrjityksi ja kokenut syrjintää juuri taustansa vuoksi. Myös erilaiset poliittiset ja kult-tuuriset näkemykset ja niiden tuomat toiseuden kokemukset nousivat esille haasta-teltavien kokemuksista. Voidaan myös sanoa, että haastateltavien omat asenteet tuntuivat lisäävän syrjityksi tulemisen kokemusta. Lapsen kokemus ympäristön asenteista rajoittaa siten hänen toimintamahdollisuuksiaan.

The use of picture books is very popular in the Finnish early childhood education. Difficult emotions, such as fear are often treated by picture books, because fairy tale world and it characters are often seen as an approachable model for the children. The imaginary world allows the child to deal with difficult emotions safely and comfortably. The aim of this study was to find out, how children picture books describes fear, what kind of methods the characters of the fairy tale world use to eliminate the fear and how the possible adult character’s impact that result. This was a qualitative research where the subject was examined using the story telling of ten individual picture books. The chosen research material had been collected from two libraries, and the selection choice was influenced by the content of the book. Criterion was that the picture books contains a story about irrational fear. Data were analyzed using content analysis, and the analysis where made by the researcher. The found results show that the reasons and handling methods of fear in the fairy tales of picture books are vary. The appearance of fear was also various and it can be divided down to two themes. The narrative style of the book can be genuinely fearful or easily approachable. The adult character's essence and role, in the tales, surprised by being passive or just non-existent.