Browsing by Subject "persoonapronominit"

Tutkielma käsittelee persoonapronominien käyttöä Yhdysvaltojen presidenttien kansakunnan tilaa käsittelevissä puheissa (State of the Union Address) poliittisen diskurssianalyysin näkökulmasta ja korpuslingvistiikan kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntäen. Työssä selvitetään millaisia funktioita persoonapronomineilla on ja onko niiden käytössä eroja presidenttien välillä tutkimalla niiden frekvenssejä eli esiintymistiheyksiä sekä niiden kollokaatteja eli samassa kontekstissa esiintyviä sanoja. Aineistoni koostuu vuosina 1980-2018 pidetyistä kansakunnan tilaa käsittelevistä puheista, joiden esittäjinä olivat presidentit Ronald Reagan, George H.W. Bush, Bill Clinton, George W. Bush, Barack Obama ja Donald Trump. Kokoamani korpus on kooltaan 219 365 sanaa ja se on annotoitu käyttäen ohjelmaa, joka merkitsee tekstiin sanaluokat (part-of-speech tagger). Korpusanalyysiä varten käytettiin AntConc-tietokoneohjelmaa, joka mahdollistaa frekvenssi- ja kollokaatiohaut. Tutkielma osoittaa, että persoonapronominien käytössä suurimmat erot ovat usein presidentin eri puheiden välillä eivätkä eri presidenttien välillä. Sisäisen vaihtelevuuden laajuus viittaa siihen, ettei eri presidenteillä ole selkeitä tai johdonmukaisia pronominityylejä. Monikon ensimmäisen persoonan pronomineja käytetään puheissa selkeästi eniten verrattuna muihin persoonapronomineihin, mikä saattaa kertoa niiden funktiosta yhteisen amerikkalaisen identiteetin vahvistamisessa ja presidentin halusta esiintyä osana laajempaa yhteisöä. Kollokaatioanalyysi osoittaa, että eri persoonapronomineja käytetään erilaisissa konteksteissa ja erilaisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi yksikön ensimmäisen persoonan pronominit esiintyvät usein kommunikaatioverbien ja mentaalisten verbien kanssa, kun taas monikon ensimmäisen persoonan pronominit esiintyvät konteksteissa, joissa käytetään kansallista tai sodankäyntiin liittyvää retoriikkaa. Toisen persoonan pronominit toimivat lauserakenteessa hyvin usein objekteina eivätkä subjekteina, mikä osoittaa niiden olevan keino puhutella yleisöä ja luoda interaktiivinen suhde kuuntelijoihin. Monikon kolmannen persoonan pronomineja käytetään tutkimuksen mukaan lähinnä viittaamaan tavallisiin amerikkalaisiin ja heidän arkielämäänsä.

Pro gradu -tutkielmani aiheena ovat ranskan- ja suomenkielisten lukio-opiskelijoiden tekemät virheet espanjan kielen persoonapronomineissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia virheitä espanjaa vieraana kielenä opiskelevat opiskelijat tekevät koskien espanjan persoonapronomineja, ja miten ranskan- ja suomenkielisten opiskelijoiden virheet eroavat toisistaan. Teen tutkimuksen seuraten Corderin (1981) virheanalyysin vaiheita: 1. Aineiston keräys, 2. Virheiden tunnistaminen kontekstissaan, 3. Virheiden luokittelu ja kuvailu, 4. Virheiden selitys ja 5. Virheiden vakavuuden arviointi. Luokittelen virheet käyttäen Vázquezin (1999) kielitieteellisen kriteerin mukaista luokittelutapaa, jossa virhekategoriat ovat lisääminen, pois jättäminen, virheellinen paikka, väärä valinta ja virheellinen rinnastus. Muutan luokittelutapaa hieman vastaamaan tämän tutkimuksen tarpeita lisäämällä kokeen ensimmäisessä osassa mukaan oikeinkirjoitusvirheet. Kokeen toisessa osassa käyttämäni virhekategoriat ovat väärän pronominin valinta, oikeinkirjoitusvirheet, kokonaan puuttuva vastaus ja virheet, joissa vastaus ei ole pronomini. Aineistoni koostuu kahdestakymmenestä kirjallisesta koevastauksesta, joista kymmenen on ranskankielisiltä ja kymmenen suomenkielisiltä opiskelijoilta. Opiskelijoiden taitotaso espanjan kielessä on suunnilleen eurooppalaisen viitekehyksen taso A2. Kokeeseen kuuluu kaksi osaa. Ensimmäisen osan tehtävät ovat vapaan tuottamisen tehtäviä, joissa opiskelijat täydentävät sarjakuvan puhekuplat ja kuvailevat kahta piirrosta espanjaksi. Lisäksi yhdessä tehtävässä opiskelijat muodostavat virkkeitä annetuista sanoista. Kokeen toinen osa koostuu kahdesta aukkotehtävästä, joiden virkkeitä opiskelijat täydentävät persoonapronomineilla. Ranskan- ja suomenkielisten opiskelijoiden tulokset eivät poikkea toisistaan suuresti, mutta suomenkieliset opiskelijat tekevät hieman vähemmän virheitä kuin ranskankieliset. Molempien kieliryhmien opiskelijat tekevät samantapaisia virheitä. Tavallisin virhe kokeen molemmissa osissa on väärän persoonapronominin valinta ja kokeen ensimmäisessä osassa lisäksi persoonapronominin puuttuminen. Eniten virheitä tehdään verbien kanssa, jotka vaativat datiivipronominin käyttöä, kuten esimerkiksi verbi gustar. Kieliryhmien välisiä eroja tarkasteltaessa esiin nousevat virheet oikeinkirjoituksessa, joita suomenkieliset opiskelijat tekevät enemmän, ja virheellinen persoonapronominin suvun valinta, jota esiintyy enemmän ranskankielisten opiskelijoiden keskuudessa. Työn tulokset kertovat, millaisia virheitä ranskan- ja suomenkieliset A2-tason opiskelijat tekevät espanjan persoonapronomineissa. Tämä täydentää kuvaa kielitaidosta ja virheistä, joihin vaikuttavat lisäksi esimerkiksi kielenoppijan osaamat muut kielet, huolellisuus ja motivaatio.

Tässä tutkimuksessa selvitetään kahdeksan ranskalaisen TED Talk -puhujan kielellisiä keinoja puhutella yleisöään persoonapronominien vous, nous ja on avulla. Lisäksi tutkimuksessa havainnoidaan multimodaalisen diskurssianalyysin avulla puhutteluun liittyviä eleitä, ja tutkitaan, löytyykö puhuttelun ja eleiden väliltä suhdetta. TED Talkkeja on tutkittu verrattain vähän, ja aiemmissa tutkimuksissa on analysoitu vain englanninkielistä aineistoa. Lisäksi aikaisempia tutkimuksia syvennetään multimodaalisen diskurssianalyysin avulla. Tutkimuksen hypoteesina on, että puhujat puhuttelevat ja viittaavat yleisöön persoonapronominien vous, nous ja on avulla sekä käyttävät sen yhteydessä eleitä. Aineistoon valittiin kahdeksan ranskankielistä TED Talk -puhetta, joista puolet puheenpitäjistä olivat naisia ja puolet miehiä. Puheiden aiheet käsittelivät samankaltaisia teemoja kuten politiikkaa, tasa- arvoa ja demokratiaa. Tutkimusmenetelmä oli sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Jokainen puhe litteroitiin niistä hetkistä, joissa puhujat käyttivät tutkittuja persoonapronomineja. Tämän jälkeen persoonapronominit analysoitiin kontekstia tarkastellen, jonka jälkeen ne jaoteltiin eri kategorioihin. Kategoriat, joihin yleisöön viitattiin, olivat kollektiivinen vous sekä inklusiiviset nous ja on. Eleiden analysointia varten TED Talk -puheet tutkittiin niistä tilanteista, joissa puhuttelua esiintyi. Myös eleiden määrä laskettiin ja löydettiin kaksi eletyyppiä: deiktisiä ja ikonisia eleitä. Analyysin avulla pystyttiin havainnoimaan mahdollista suhdetta puhuttelun ja eleiden välillä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että jokainen kahdeksasta puhujasta käytti on pronominia. Seitsemän heistä puhuttelivat yleisöään nous ja vous persoonapronominin avulla. Sen lisäksi he käyttivät suurimmaksi osaksi deiktisiä eleitä samanaikaisesti puhuttelun yhteydessä. Vous ja on pronominien yhteydessä, deiktiset eleet kohdistuivat pelkästään yleisöön, kun taas nous yhteydessä puhujien eleet kohdistuivat myös heitä itseään kohti. Vous pronominin yhteydessä löydettiin myös yksi ikonisen eleen piirre, kun taas nous pronominin kolme sekä kymmenen ikonista elettä. Eleitä esiintyi noin joka toisen kerran puhuttelun yhteydessä persoonapronominien käytössä. Tämän tutkimuksen valossa voidaan todeta, että eleiden ja puhuttelun väliltä löytyi yhteys.

Tässä tutkimuksessa selvitetään persoonapronominien "je", "tu", "nous" ja "vous" käyttöä Sveitsin Punaisen Ristin internetsivujen diskurssissa. Tarkoituksena on tutkia, kuinka kyseisiä persoonapronomineja käytetään viittaamaan diskurssin tuottajaan ja vastaanottajaan. Tutkimuksessa huomioidaan persoonapronominien lisäksi myös imperatiivin käyttö. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, kuinka persoonapronominien ja imperatiivin avulla luodaan vaikutelmaa interaktiosta diskurssin tuottajan ja sen vastaanottajan välille. Tutkimuksen aineisto koostui Sveitsin Punaisen Ristin internetsivujen kahdesta osiosta ”Faire un don” ja ”Bénévolat”. Molemmat osat pitivät sisällään useampia välilehtiä, joiden sisältö huomioitiin tutkimuksessa. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista sekä kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Ensin korpuksessa esiintyvien tutkittavien persoonapronominien ja imperatiivien määrä laskettiin ja tilastoitiin, minkä jälkeen niiden käyttöä analysoitiin käyttökonteksti huomioiden. Tutkimuksessa havaittiin, että persoonapronominia "vous" käytettiin koko aineistossa eniten, kun taas pronominia "tu" vähiten. Yhtä lailla monikon toisen persoonan imperatiivia käytettiin kaikista imperatiivimuodoista eniten. Pronomineja "vous" ja "tu" käytettiin viittaamaan sivuston lukijaan, jonka katsottiin toimivan diskurssin vastaanottajana. Pronominia "tu" käytettiin ainoastaan yhdessä vapaaehtoistyötä koskevassa osassa, joka oli suunnattu pääasiassa nuorille, kun taas pronominia "vous" tarkasteltavan aineiston muissa osissa. Pronominin "tu" ja nuoren kohdeyleisön välillä nähtiinkin olevan yhteys. Persoonapronominin "nous", jota käytettiin tarkasteltavassa aineistossa persoonapronomineista toiseksi eniten, havaittiin viittaavan pääasiassa Sveitsin Punaiseen Ristiin, joka toimi diskurssin tuottajana. Kyseistä pronominia tai monikon ensimmäisen persoonan imperatiivimuotoa käytettiin vain harvoissa tapauksissa viittaamaan sekä Sveitsin Punaiseen Ristiin että sivuston lukijaan. Pronomini "je" ei suoraan viitannut kehenkään, minkä katsottiin mahdollistavan sen, että lukija voi omaksua kyseisen pronominin itselleen. Tämän katsottiin olevan myös pronominin käyttötarkoitus aineistossa. Lisäksi tutkimuksen tuloksena todettiin, että vaikutelmaa vuorovaikutuksesta diskurssin tuottajan ja vastaanottajan välille luotiin käyttämällä samanaikaisesti persoonapronomineja, jotka viittasivat diskurssin tuottajaan ("nous") ja vastaanottajaan ("vous") sekä luomalla vaikutelmaa henkilökohtaisesta suhteesta lukijaan suuntaamalla diskurssi suoraan hänelle persoonapronominien "tu" ja "vous" avulla sekä imperatiivimuodoilla. Lisäksi pronominin "je" käytöllä pyrittiin näennäisesti tuomaan lukijan ääni mukaan keskusteluun, esimerkiksi "je" pronominin sisältävien kysymysten avulla, jotka lukijan oli tarkoitus omaksua ja joihin Punainen Risti esitti vastauksensa kysymyksen jälkeen. Koska tutkimuksen aineisto koski verkkosivuilla julkaistua diskurssia, sivuston hyperlinkkien kautta lukijalle tarjoutui myös oikeasti tilaisuus reagoida diskurssin tuottajan esittämiin pyyntöihin esimerkiksi tekemällä lahjoitus sähköisen lomakkeen avulla. Tämän katsottiin lisäävän vaikutelmaa vuorovaikutuksesta diskurssin tuottajan ja vastaanottajan välillä.