Browsing by Subject "pitkäaikainen"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2013)Koiran atooppinen dermatiitti (atopic dermatitis, AD) on yleinen ja pitkäaikainen kutiseva inflammatorinen ihosairaus. Sairautta ei voida parantaa, mutta oireita voidaan lievittää. Hoito on pitkäaikainen, usein jopa elinikäinen. Riittävän vasteen saavuttamiseksi joudutaan usein yhdistämään eri hoitoja. Hoitovaihtoehtojen valitsemiseen vaikuttavat hoidon tehokkuuden ja hinnan lisäksi hoidon turvallisuus. Glukokortikoidit tarjoavat tehokkaan ja uudempiin lääkkeisiin verrattuna taloudellisesti edullisen hoitovaihtoehdon. Glukokortikoidien käyttö aiheuttaa omistajissa kuitenkin pelkoa, sillä niiden pitkäaikaiskäytön turvallisuudesta ei ole tehty kattavia tutkimuksia. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota tärkeimmät koiran AD:n hoitovaihtoehdot, syventyä glukokortikoidien kliiniseen käyttöön ja selvittää, onko pitkäaikainen systeeminen anti-inflammatorinen glukokortikoidilääkitys turvallista. Koiran AD:n hoidossa ensisijaisesti pyritään välttämään oireita aiheuttavia allergeeneja. Tämä on käytännössä useimmiten vaikeaa tai mahdotonta. Tällöin on suositeltavaa kokeilla siedätyshoitoa, mikäli allergeenit on tunnistettu. Siedätyshoito ei kuitenkaan aina ole riittävä lievittämään oireita, jolloin hoitona voidaan käyttää akuuttia kutinaa ja inflammaatioreaktiota tehokkaasti vähentäviä glukokortikoideja tai kalsineuriini-inhibiittoreita. Antihistamiinit saattavat lisäksi osalla koirista lievittää oireita, mutta ne eivät tehoa akuuttiin kutinaan. Välttämättömillä rasvahapoilla ja ihoa kosteuttavilla tukihoidoilla pyritään parantamaan ihon eheyttä sekä vähentämään allergeenien ja hilseen määrää iholla. Koska AD:sta kärsivillä koirilla ihoinfektiot ovat tavallista yleisempiä, voi desifioivista topikaalisista puhdistusaineista, puhdistuspyyhkeistä tai shampoovalmisteista olla hyötyä. Tarvittaessa yleistyneissä tai syvissä ihoinfektioissa tulee hoitoon kombinoida systeeminen mikrobilääkitys. Liiallisella glukokortikoidien saannilla on lukuisia haittavaikutuksia, jotka on tunnettu jo kymmenien vuosien ajan. Sivuvaikutukset koirilla ovat moninaisia ja vaihtelevat lievistä vakaviin. Sivuvaikutusten riski kasvaa annoksen kasvaessa ja hoidon pitkittyessä sekä käytettäessä voimakkaampia valmisteita, mutta joitakin sivuvaikutuksia tavataan myös anti-inflammatorisella annoksella. Anti-inflammatoriseen glukokortikoidihoitoon keskittyviä kattavia turvallisuustutkimuksia on kuitenkin hyvin vähän ja tutkimustulokset ovat osittain ristiriitaisia. Lisäksi suurimmassa osassa tutkimuksia sivuvaikutuksia on tutkittu ihmisillä, joten tuloksia ei voida suoraan yleistää koiriin. Lopullisia johtopäätöksiä pitkäaikaisen anti-inflammatorisen glukokortikoidihoidon ja monien sivuvaikutusten välisistä yhteyksistä on vaikea tehdä. Täysin turvallisesta minimiannoksesta tai hoidon kestosta ei ole näyttöä, minkä vuoksi tulisi aina käyttää matalinta tehokasta annosta. Pitkäaikaisen anti-inflammatorisen glukokortikoidilääkityksen aiheuttamista vakavista haittavaikutuksista ei kuitenkaan vaikuta olevan selkeää näyttöä koirilla. Tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei pitkäaikainen anti-inflammatorinen glukokortikoidihoito aiheuta dramaattisia sivuvaikutuksia ja että hoitoon liittyvä pelko saattaa olla liioiteltu.
-
(2020)Tavoitteet. Pitkään on ajateltu, että afasiasta toipuminen ajoittuu lähes ainoastaan ensimmäisen vuoden ajalle sairastumisesta. Tutkimusta toipumisesta afasian kroonisessa vaiheessa on tehty verrattain vähän. Näyttö siitä, että toipumista voi tapahtua myös afasian kroonisessa vaiheessa jopa vuosien ajan, lisääntyy kuitenkin vähitellen. Aivovaurioon liittyvien tekijöiden, kuten afasian vaikeusasteen sekä vaurion sijainnin ja laajuuden, on aiemmissa tutkimuksissa esitetty ennustavan afasiasta toipumista demografisia tekijöitä, kuten sukupuolta ja ikää, paremmin. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia, mitä tällä hetkellä tiedetään toipumisesta afasian kroonisessa vaiheessa. Tavoitteena on lisäksi selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat kroonisesta afasiasta toipumiseen. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto haettiin Ovid Medline ja Web of Science -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin tutkimusaihetta kuvaavista englanninkielisistä hakusanoista aphasia (afasia), long-term (pitkäaikainen) ja recovery (toipuminen). Aineistoon valikoitui otsikon, abstraktin ja lopulta koko tekstin tarkastelun perusteella viisi alkuperäistä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Kaikissa tutkimuksissa tutkittiin joko kroonisesta afasiasta toipumista, siihen vaikuttavia tekijöitä, tai molempia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulosten mukaan suuri osa kroonista afasiaa sairastavista toipui ainakin jossain määrin. Tuloksissa oli merkkejä sekä spontaanista toipumisesta että kuntoutuksen aikaansaamasta toipumisesta. Eniten toipumista ennustivat aivovaurioon liittyvät tekijät, joita olivat vaurion sijainti Wernicken alueella sekä afasian vaikeusaste ja fonologisten ja semanttisten kykyjen taso sairastumisen varhaisvaiheessa. Demografiset tekijät, kuten sukupuoli ja koulutustaso, eivät vaikuttaneet toipumiseen. Tutkittavien sairastumisiän suhteen tulokset olivat kuitenkin ristiriitaisia. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että kroonisen afasian toipumisennuste saattaa olla valoisampi, kuin aiemmin on ajateltu. Yhä on kuitenkin epäselvää, miksi osa potilaista toipuu ja osa ei. Lisää tutkimusta tarvitaan sekä toipumisesta että siihen vaikuttavista tekijöistä pitkäaikaisten toipumisennusteiden tekemisen tueksi sekä kuntoutukseen käytettävien resurssien kohdentamiseksi tarkoituksenmukaisesti.
Now showing items 1-2 of 2