Browsing by Subject "pneumatologia"

Tässä tutkielmassa perehdytään Sarah Coakleyn trinitaariseen teologiaan perustuvaan teoriaan sukupuolesta. Coakley sisällyttää teoriaansa myös feministiteologian ja sekulaarin sukupuoliteorian kontribuutioita, mutta alistaa ne Hengen ohjaukselle. Tutkielman tulokulma määrittyy Coakleyn lähtökohdasta, jonka mukaan immanentin Triniteetin täydellinen suhde implikoi luomisen ja ihmisen jumalankuvallisuuden perusteella ristiriitaa sukupuolen binaarisen ymmärtämisen kanssa. Tutkimustehtävänä onkin kysyä, miten ja mitä on Coakleyn mukaan mahdollista tietää Triniteetin ontologiasta ja miksi tämä tieto muuttaa binaarisen sukupuolen liukuvaksi. Lisäksi kysytään, mitä sukupuolen trinitaarinen transformaatio tarkoittaa käytännössä ja miten se suhteutuu Coakleyn säilyttämään sukupuolen kakseuteen. Tutkielman teoriatausta pohjautuu trinitaarisen teologian elpymiseen ja etenkin sosiaalisen mallintamisen suosioon. Coakley itse palaa trinitaarisen opinmuodostuksen alkuaikoihin ja kirkkoisien laiminlyötyihin teksteihin. Näistä hän löytää lineearisen Triniteetin mallin rinnalta inkorporatiivisen mallin. Se päätyi Coakleyn mukaan marginaaliin, koska muun muassa ihmisen vastaus trinitaariseen ekstaattisuuteen kytkeytyy läheisesti sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Kuitenkin juuri halu, niin jumalallisen kuin inhimillisenkin on – platonismin periaatteita kristillistäen – Coakleyn mukaan tie sukupuolen trinitaariseen ymmärtämiseen. Päälähteenä käytetään Coakleyn teosta God, Sexuality and the Self: An Essay ‘On the Trinity’ (2013). Muita lähteitä ovat Powers and Submissions: Spirituality, Philosophy, and Gender (2002) ja The New Asceticism: Sexuality, Gender and the Quest for God (2015). Lisäksi hyödynnetään Coakleyn useita artikkeleita. Tutkimusmetodina käytetään systemaattista analyysiä, jolloin tuotetaan rekonstruoiva, teksti-immanentti esitys Coakleyn ajattelusta. Johtopäätöksinä todetaan, että Coakleyn fundamentti, oikeanlainen askeettinen kontemplatiivinen rukous, johtaa mystisen teologian tradition mukaisesti ”ymmärryksen horjumisen” kautta aitoon tietoon Jumalasta. Armoperusteista kontemplaatiota luonnehtiikin rukoilijan täydellinen riippuvuus Jumalasta, ja sen avulla trinitaarinen ontologia avautuu persoonien radikaalina tasa-arvoisuutena, joita Henki primaarisena yhdistää ja erottaa. Siksi Henki myös sukupuolen kohdalla sekä ”yhdistää” ja johtaa inklusiiviseen sekä ”läpäisevään” tasa-arvoon että säilyttää sukupuolieron. Coakleyn ajattelun strukturaalisiin prinsiippeihin kuuluu Hengen aloitteellisuus ja aktiivisuus niin jumalallisella kuin inhimillisellä tasolla, joiden infiniittinen ero ei kuitenkaan sekoitu. Hämäryyttä sen sijaan jää Coakleyn ”aidon ortodoksian” ja hierarkian merkityksiin. Coakleyn teoria ei asemoidu sosiaalisen Triniteetin malleihin, koska siinä Triniteetiä ei sinänsä imitoida. Coakley ei hävitä feminiinisen ja maskuliinisen kategorioita, mutta niiden määrittely jää avoimeksi. Siten trinitaarinen liukuminen kategorioiden välillä mahdollistaa sekä feminismin ensimmäisen että kolmannen aallon tavoitteiden yhtäaikaisen tavoittelun, Hengessä. Langenneen halun vaikutuksesta feminiinistä kategoriaa on sorrettu patriarkaalisilla, binaarisilla representaatioilla, mistä on seurannut naisten ja toisen alistamista. Patriarkalismin otteesta onkin vapauduttava Hengen avulla. Kontemplatiivisessa nousussa sukupuoli vapautuu binaarisuudesta, sosiaalisten stereotypioiden kahleesta. Tällöin lunastetut sukupuoliset kategoriat säilyvät, mutta liikkuminen niiden välillä on trinitaarisen halun mukaisesti muuttuvaa. Henki – ei kolmantena vaan ensimmäisenä – ”täydellistää” sukupuolen siten, että binaarisuus transformoituu trinitaariseksi.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen teologista teemaa ”Hengen saaminen”, keskittäen tutkimukseni Johanneksen evankeliumiin piiriin. Tavoitteenani on selvittää, millainen näkemys Hengen saamisesta esiintyy Johanneksen evankeliumissa. Tämän tutkielmani pääkysymyksen jaan kolmeen osakysymykseen, jotka ovat seuraavat: Mitä Hengen saaminen merkitsee teologisesti? Millainen tapahtuma on Hengen saaminen? Milloin Hengen saaminen tapahtuu? Tutkielmassani olen myös asettanut testattavaksi tutkimushypoteesin, jonka mukaan Johanneksen evankeliumissa esiintyy yksi ja yhtenäinen näkemys Hengen saamisesta. Lähtökohdan tutkimukselleni muodostaa tekstisuuntautunut lähestymistapa, jolloin tarkasteluni kohdistuu Johanneksen evankeliumin valmiiseen tekstikokonaisuuteen. Lisäksi oletan lähtökohtaisesti, että kyseinen teos on sisällöltään pääosin yhtenäinen. Tutkimuskäsitteen ”Henki” määrittelen tutkielmassani siten, että se viittaa entiteettiin, joka täyttää kaksi ehtoa: 1) Sen saavat osakseen Jeesuksen uskolliset seuraajat, ja 2) siihen on liitetty kreikankielinen sana πνεῦμα. Tutkielmassani analysoin niitä Johanneksen evankeliumin tekstejä, jotka ovat tarkasteltavan tutkimusaiheen kannalta relevantteja. Aluksi esitän analysoitavista teksteistä alkukielisen tekstin ja itse laatimani suomennoksen. Tämän jälkeen teen eksegeettisen analyysin käyttämällä tutkimuskirjallisuutta sekä hyödyntämällä omia havaintojani ja päätelmiäni. Evankeliumitekstien lähiluku on merkittävässä osassa tutkielmani analyysivaiheessa. Jokaisen tekstianalyysin jälkeen esitän sen pohjalta vastaukset edellä mainittuihin kolmeen tutkimuskysymykseen. Tavoitteeni on vastata jokaisen analysoitavan tekstin kohdalla kaikkiin kysymyksiin. Evankeliumitekstien analyysiosan jälkeen laadin synteesin tekstianalyysien tuloksista. Kyseisen synteesin laadin siitä lähtökohdasta, että Johanneksen evankeliumissa termit ”Pyhä Henki”, ”Henki”, ”Totuuden Henki” ja ”Puolustaja” viittaavat yhteiseen kohteeseen. Synteesivaiheessa käsittelen erikseen tutkielmani johdantoluvussa määrittelemäni kolme osakysymystä ja esitän niihin vastaukset kaikkien laatimieni tekstianalyysien perusteella. Synteesiosan pohjalta esitän tutkielmassani johtopäätökset vastauksena johdantoluvun keskeisimpään tutkimuskysymykseen: Millainen näkemys Hengen saamisesta esiintyy Johanneksen evankeliumissa? Johtopäätökseni on, että näkemys Hengen saamisesta tässä evankeliumissa on samalla sekä yhtenäinen että moninainen. Evankeliumi sisältää yhden ja yhtenäisen näkemyksen Hengen saamisesta, jolloin tutkimushypoteesini on kestänyt testin. Kuitenkin kyseinen näkemys sisältää monenlaisia teologisia merkityksiä, jotka täydentävät ja rikastuttavat kuvaa tästä aiheesta. Hengen saamisen tapahtumaa on kuvattu evankeliumissa monista eri näkökulmista, kuten rinnastamalla se vertauskuvallisesti tuulen puhaltamiseen ja veden juomiseen. Johanneksen evankeliumissa Hengen saaminen tapahtuu siinä kuvattujen tapahtumien jälkeen tulevaisuudessa, Jeesuksen palattua taivaaseen Isän Jumalan luokse. Jeesuksen taivaaseenastumista ei ole kuvattu tässä teoksessa, kuten ei myöskään Hengen saamisen tapahtumaa. Kuitenkin Jeesuksen esittämä näytelty vertaus Hengen saamisesta (Joh. 20:22) voi ennakoida samankaltaista tapahtumaa kuin Luukkaan kaksoisteoksessa kuvattu Pyhän Hengen vuodatus helluntaipäivänä (Ap. t. 2:1–4).