Browsing by Subject "poronhoito"

Tutkielma keskittyy ristiriitaan vihreän siirtymän ja saamelaisille alkuperäiskansana kuuluvien oikeuksien toteutumisen välillä. Useat kansainväliset sopimukset, muun muassa YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus, sekä YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva julistus turvaavat saamelaisten itsemääräämisoikeutta sekä oikeutta harjoittaa ja ylläpitää kulttuuriaan, johon kuuluvat myös perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito. Samalla ilmastonmuutos vaatii uusiutuvan energian määrän lisäämistä. Tuulivoimaa pidetään yhtenä tärkeimpänä uusiutuvan energian tuotantomuotona. Tuulivoimaprojekteilla on kuitenkin todettu olevan merkittäviä vaikutuksia poronhoidon harjoittamiseen projektien eri vaiheissa rakentamisesta energiantuotantoon. Tutkielman ensimmäinen osa keskittyy tuulivoiman ja poronhoidon väliseen konfliktiin. Tutkielmassa tarkastellaan, salliiko kiireellinen vihreän energian tarve tasapainottelua vihreän siirtymän ja saamelaisten oikeuksien toteutumisen välillä, kun arvioidaan, loukkaako tuulivoimaprojekti saamelaisten kulttuurisia oikeuksia KP-sopimuksen 27 artiklan perusteella. Tutkielman toinen osa keskittyy saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumiseen Suomen järjestelmässä. Oikeus osallistua saamelaisten asioihin vaikuttavaan päätöksentekoon on tärkeä osa saamelaisten itsemääräämisoikeutta. Tutkielmassa selvitetään saamelaisten osallistumisoikeuden toteutumista tuulivoimaa koskevan päätöksenteon näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan vaikutuksia, joita alkuvuonna 2023 kaatuneella hallituksen esityksellä HE 274/2022 vp. olisi ollut saamelaisten osallistumisoikeuden toteutumiseen kansainvälisten ihmisoikeuksien valossa huomioiden ihmisoikeusinstituutioiden ratkaisukäytännön. Tutkielmassa esiteltyjen argumenttien nojalla johtopäätöksinä esitetään ensinnäkin, että jonkinlainen tasapainottelu vihreän siirtymän ja poronhoitoon liittyvien oikeuksien välillä voi olla sallittua, jos kysymyksen katsotaan olevan perustavanlaatuisten oikeuksien välisestä arvioinnista. Keskenään tasapainoteltavat perustavanlaatuiset oikeudet olisivat tässä tapauksessa yhteiskunnan jäsenten oikeus hyvään ja terveelliseen ympäristöön sekä saamelaisten oikeus harjoittaa ja ylläpitää poronhoitoelinkeinoa. Tällainen tilanne voi kuitenkin olla kysymyksessä vain, jos tuulivoiman sijoittaminen alueelle, jossa sillä on vaikutuksia poronhoitoon, on välttämätöntä vihreän energian tuottamiseksi ja elinkelpoiseen ympäristöön liittyvän oikeuden toteuttamiseksi. Mikäli tuulivoimalle on löydettävissä sijainteja, jotka rajoittavat poronhoitoa vähemmän tai ei lainkaan, ei vihreän siirtymän tärkeydellä voi perustella KP-sopimuksen 27 artiklan turvaamien oikeuksien rajoittamista. Suomen järjestelmään liittyen esitetään, että saamelaisten osallistumisoikeudet poronhoitoon vaikuttavaa tuulivoimaa koskevaan päätöksentekoon eivät ole tasolla, jota saamelaisten kansainvälisten alkuperäiskansoja koskevien ihmisoikeuksien täysimääräinen toteutuminen vaatii. Ensinnäkin saamelaiskäräjälain 9 §:ssä säädetty velvoite neuvotella saamelaiskäräjien kanssa päätöksistä, jotka vaikuttavat saamelaisiin tai heidän oikeuksiinsa, koskee vain saamelaisten kotiseutualuetta. Lisäksi velvoite näyttää toteutuvan vaihtelevasti ja paikoin riittämättömällä tavalla. Muulla osalla poronhoitoaluetta, jolla yli 75 % paliskunnista sijaitsee, neuvotteluvelvoite perustuu poronhoitolain 53 §:ään, jonka mukaan velvoite on vain valtion viranomaisilla ja soveltuu vain valtion omistamaa maata koskevaan päätöksentekoon. Poronhoitolain velvoite näyttää painottavan oikeutta elinkeinoon ja takaa saman turvan saamelaisten lisäksi myös alkuperäiskansaan kuulumattomille poronhoitoa harjoittaville henkilöille, eikä siis heijasta riittävällä tavalla saamelaisten alkuperäiskansa-asemaan liittyviä kansainvälisessä oikeudessa tunnustettuja oikeuksia. Lisäksi tutkielmassa esitettyjen näkökulmien perusteella esitetään, että saamelaiskäräjälain uudistamista koskevan hallituksen esityksen 274/2022 vp läpimenolla olisi ollut merkittäviä saamelaisten osallistumisoikeuksia edistäviä vaikutuksia. Tärkeimmät osallistumisoikeutta parantavat vaikutukset olisivat olleet kaikkien saamelaisten kulttuuriin ja perinteisiin elinkeinoihin vaikuttavien päätösten tuomisella esitetyn 9 §:n yhteistyö- ja neuvotteluvelvoitteen piiriin sekä neuvotteluvelvoitteen laajentamisella muun muassa kunnallisvaltuustoihin, jotka käyttävät merkittävää päätöksentekovaltaa maankäyttöä koskevissa asioissa.

Poro on tärkein tuotantoeläin maantieteellisesti lähes puolelle Suomea. Viimeisen sadan vuoden aikana poronhoito on muuttunut merkittävästi, kun on siirrytty paimennuksesta porojen vapaaseen laidunnukseen ja aloitettu talvinen lisäruokinta sekä porojen loislääkitykset. Suomessa on havaittu poromäärissä huomattavaa laskua 2000-luvulla, eikä poronhoidon suurien muutosten kaikkia vaikutuksia vielä tunneta. Porojen terveydentilasta ja sairauksien esiintyvyydestä on olemassa hyvin vähän tutkimustietoa. Tämän alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatin tutkielman tavoitteena on selvittää porojen nykyistä terveydentilaa ja sen alueellisia sekä ajallisia muutoksia. Aineistona on Suomessa poronhoitovuosina 2005-06—2014-15 tehdyt poron post mortem –lihantarkastuspäätökset, Aineisto sisältää yhteensä 557 131 lihantarkastuspäätöstä. Tarkastuseläinlääkärien ilmoittamat hylkäyssyyt luokiteltiin ja niissä tapahtuneita määrällisiä muutoksia tarkasteltiin poronhoitovuosittain ja alueittain. Aineisto käsiteltiin Microsoft Office Excel –taulukkolaskelmaohjelmalla. Tutkimusjakson aikana teurasmäärät vaihtelivat poronhoitovuosittain huomattavasti. Kokoruhohylkäyksiä tehtiin keskimäärin 0,11 %, eikä hylkäysprosenteissa ollut selkeää vaihtelua ajallisesti tai alueellisesti. Osaruho- ja elinhylkäysten osuus vaihteli huomattavasti ajallisesti ja alueellisesti. Eniten osaruho- ja elinhylkäyksiä tehtiin eteläisellä poronhoitoalueella. Tärkein osaruho- tai elinhylkäykseen johtanut lihantarkastuslöydös oli loismuutokset. Ajallisesti loismuutosten esiintyvyys vaihteli huomattavasti. Eniten hylkäyksiä loismuutosten takia tehtiin poronhoitovuosina 2005-06, 2006-07 ja 2014-15. Tulosten perusteella vaikuttaa, että teurasporojen yleiskunto on parantunut aikaisempiin tutkimustietoihin verrattuna. Selkeitä syitä poromäärien vaihtelulle ei pystytty osoittamaan post mortem –löydösten perusteella. Teurasmäärien vaihtelu ei vaikuttanut hylättyjen osuuteen kaikista tarkastetuista. Poronhoitotapojen suurien muutosten vaikutus porojen terveydentilaan vaikuttaa tulosten perusteella pääasiassa positiiviselta. Kuitenkin samaan aikaan loistilanne on huonontunut merkittävästi erityisesti poronhoitoalueen eteläosissa. Lisätutkimuksia tarvitaan loismuutosten esiintyvyyden huomattavan vaihtelun taustasyiden selvittämiseksi. Nykyisen tutkimustiedon perusteella ilmastolla on suuri merkitys näiden yleisten hyönteisvälitteisten loisten esiintyvyyteen. Ilmastonmuutoksen myötä poronhoitoelinkeino tulee tarvitsemaan uusia keinoja loistartuntojen ehkäisemiseen. Poronlihantarkastuspäätöksistä saatava monipuolinen tieto osoittautui erinomaiseksi poropopulaation seurannan välineeksi. Aineisto koostuu vain post mortem –tarkastuksessa hylkäykseen johtaneista lihantarkastuslöydöksistä, joten on todennäköistä, että muutosten todellinen esiintyvyys on suurempi. Harhaa aineistoon voi aiheuttaa myös se, että huonokuntoisimpia poroja ei tuoda todennäköisesti ollenkaan teurastamolle. Tutkimuksen vahvuutena on kuitenkin pitkä seuranta-aika ja havaintojen suuri määrä.